Tag Archives: sivistys

Uusiutuva strategia

Yliopistomme nykystrategia yltää vuoteen 2020, joten sitä on aika nyt uudistaa. Ja uudistaa niin, että yliopistomme pystyy mahdollisimman hyvin vaikuttamaan siihen, millainen maailma on tulevaisuudessa elää ja olla.

Pitkään vallinnut maailmanjärjestys, samoin kuin yhteiskunnalliset ja poliittiset rakenteet ovat kaikkialla vahvassa murroksessa. Yliopistoilla on mahdollisuus vaikuttaa tähän murrokseen pitämällä totuutta päämääränä ja puolustamalla tutkitun tiedon merkitystä yhteiskunnassa tekemällä monialaisesti korkeatasoista tiedettä ja kehittämällä koulutusta turvaamaan kansalaisten osaamisvalmiudet laaja-alaisesti. Yhteiskunnan välittömien tarpeiden edistämisen ohella meidän tulee edistää tämän päivän maailmaan istuvaa sivistyskäsitystä ja kaikkien kansalaisten yhteiskunnallista osallisuutta.

Nykyinen strategiamme perustuu siihen, että UEFin vahva osaaminen muodostaa monitieteisiä tutkimuksen kokonaisuuksia, joilla voimme hakea ratkaisuja maailmanlaajuisin ongelmiin. Tämä lienee varsin hyvä perusta myös seuraavalle kaudelle, mutta niin strategian tavoitteita kuin sen rakennetta ja toteuttamista on syytä kirkastaa.

Jatkossa toimintamme tulee olla avoimempaa ja mahdollistaa aiempaa laajemmin erilaisen osaamisemme yhdistämisen vahvistamaan tutkimuksen ohella myös koulutusta, jatkuvaa oppimista ja kansainvälistymistä.

Strategia ei voi kuitenkaan olla ”noutopöytä”, josta voidaan noukkia vain itselle mieluiset antimet, vaan meidän on pystyttävä kertomaan niin itsellemme kuin muillekin, mitkä ovat UEFin profiilit ja miten me niitä kehitämme.

Tämän päivän nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä strategian on uusiuduttava koko ajan ja samalla on turvattava edellytykset tutkimuksen ja koulutuksen pitkän tähtäimen kehittämiselle. Mielenkiintoisia kysymyksiä siis riittää ja uusille näkökulmille on tilausta. Siksi toivonkin kaikilta yhteisömme jäseniltä intoa ja halua osallistua UEFin strategiatyöhön tämän vuoden aikana.

Jukka Mönkkönen
rehtori

Mureneeko luottamus tietoon ja tutkimukseen?

Huomioni kiinnittyi Hesarin viime sunnuntain numerossa julkaistuun lyhyeen kirjoitukseen ”Vähän isompi ryhmätyö”. Siinä toimittaja epäili kiristyvän apurahakilpailun luoneen ilmiön, jossa yhdellä tiedeartikkelilla on satoja kirjoittajia. Perusteena oli Nature Genetics lehdessä julkaistu artikkeli geneettisen perimän vaikutuksesta ihmisten pituuskasvuun, jossa oli 450 tekijää. Toimittajan mukaan valtaosa tekijöistä on liitetty artikkeliin, jotta tutkijat ja heidän organisaationsa saisivat artikkelista merkinnän julkaisuluetteloonsa ja papukaijamerkin.
Kyseessä oli 250 000 ihmisen pituuskasvun geneettiseen seulontaan perustuva julkaisu. Tällainen työ vaatii erittäin laajan aineiston, jota kerätään ympäri maailmaa suurelta joukolta tutkimusryhmiä. Se tarkoittaa, että tiedon tuottamiseen ja analysointiin on osallistunut satoja tutkijoita ja heillä on luonnollisesti oikeus saada nimensä myös julkaisuun mukaan. Tätä toimittaja ei ilmeisesti tiennyt, vaan suoralta kädeltä leimasi toiminnan vilpilliseksi ansioiden paisutteluksi.

Esimerkki on yksittäinen, mutta tyypillinen osa sitä laajempaa epäluottamusta, jota tieteelliseen tietoon ja sen tuottajiin tänä päivänä kohdistuu. Vilpilliset tutkijat, vaikka ovatkin pieni vähemmistö koko tutkijakunnasta, syövät uskottavuutta. VTT:llä ja Karolinskassa hiljattain julkitulleet tiedevilppitapaukset ovat nostattaneet aivan ansaitusti vilkkaan keskustelun tieteen etiikasta ja sen valvonnasta. Vaikka nämä tapaukset olivat yksittäisiä, niiden laajuus ja vakavuus ovat heittäneet synkän varjon tieteellisen tutkimuksen uskottavuuden ylle.

Toisaalta myös yleinen ilmapiiri on muuttunut huolestuttavalla tavalla  tieteen vastaiseksi, tai ainakin vahvasti epäileväksi. Sivistymättömyydestä ja tietämättömyydestä on tullut jotenkin hyväksytympää ja jopa tavoiteltua. TV-visailuissa ei enää testata kilpailijoiden tietoja, vaan naureskellaan heidän tietämättömyydelleen. Kaikelle tutkitulle tiedolle on olemassa ”vaihtoehtototuuksia”, jotka asettavat vaikkapa ilmastoon tai terveyteen liittyvän tutkimustiedon kyseenalaiseksi.

Syyt tähän muutokseen ovat moninaiset ja niiden analysointi olisi nyt erittäin arvokasta. Jatkuessaan tällainen kehitys nimittäin asettaa suuria haasteita koko yhteiskunnan kehitykselle. Hyvä tiedon taso ja yleissivistys ovat edellytys kaikelle kehitykselle. Niiden arvostus pitää pyrkiä takaamaan koko väestön keskuudessa.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen
rehtori