Tag Archives: rehtori

Onni täällä vaihtelee…

Otsikon sanoilla kuvasi piispa Jari Jolkkonen promootiosaarnassaan osuvasti niitä kaksijakoisia tunteita, joita viime ajat ovat yliopistossamme herättäneet.

Loppuviikosta saatiin viettää aivan upea tohtoripromootio Kuopion kampuksella, jossa vihittiin ennätysmäärä nuoria tohtoreita ja joukko eri elämän aloilla ansioituneita kunniatohtoreita. Itä-Suomen yliopisto on onnistuneesti luonut uusia, omia promootioperinteitä ja vahva yhteisöllisyyden tunne oli läsnä kaikissa promootiotapahtumissa. Järjestelyt toimivat täydellisesti ja tunnelma oli akateemisen arvokkuuden ohella hyvin lämmin ja iloinen. Ilahduttavaa oli myös se, että kaupunkilaiset ottivat promootiokulkueen sankoin joukoin vastaan.

Lämmin kiitos kaikille nuorille tohtoreille, kunniatohtoreille ja erityisesti sille lukuisalle joukolle yliopistolaisia, jotka juhlan tekivät.

Toinen ilahduttava uutinen oli menestyksemme Akatemian profilointirahoituksen haussa. Vain kolme yliopistoa sai hakemansa summan, UEF niiden joukossa. Suurin osa yliopistoista sai paljon haettua pienemmän tuen ja jäipä muutama jopa kokonaan ilman rahoitusta. Rahoituksella on merkitystä, koska akatemian jakama raha on otettu yliopistojen perusbudjetista ja jos emme olisi menestyneet, olisi kokonaisrahoituksemme laskenut. Tältä osin olimme siis voittajia.

Tulos kertoo siitä, että olemme onnistuneet erinomaisesti strategiamme rakentamisessa ja sen pohjalle laadittu hakemus vakuutti myös kansainvälisen arviointiryhmän. Kiitos tästä kuuluu koko yliopistoyhteisölle osallistumisesta strategian laadintaan sekä varsinaisen hakemuksen tehneille asiantuntijoillemme.

Iloisten uutisten vastapainona jouduimme tekemään Lumet-tiedekunnan YT-neuvottelujen tulokseen pohjautuvat päätökset, joiden takia joudutaan 24 työntekijää irtisanomaan ja lomauttamaan neljä. Vaikka työt loppuvatkin paljon alkuperäistä arviota pienemmältä joukolta, ei se tietenkään lohduta toimenpiteiden kohteeksi joutuvia ja heidän läheisiään.

On kuitenkin niin, että meidän on muuttuvassa toimintaympäristössä  tehtävä rakenteellista kehittämistä ja terävöitettävä toimintaamme, jotta takaamme toimintaedellytyksemme myös tulevaisuudessa. Uuden hallitusohjelman linjaamat koulutukseen ja tutkimukseen kohdistuvat leikkaukset eivät tule tätä työtä jatkossa yhtään helpottamaan.

Uskon kuitenkin, että yhteistyöllä ja avoimella keskustelulla pystymme löytämään keinot vastata tuleviin haasteisiin ja minimoimaan niiden kielteiset vaikutukset toimintaamme.

Näistä kaksijakoisista tunnelmista huolimatta toivotan koko henkilöstölle oikein rentouttavaa kesälomaa, kunhan sen aika itse kullekin koittaa.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen
rehtori

Suomeen sopii muutama maailmanluokan yliopisto

Viime viikkoina on ilmestynyt koko joukko analyysejä, selvityksiä ja raportteja korkeakoulujen tilasta ja uudistamistarpeista. Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA julkaisi yhdeksän ehdotustaan yliopistojärjestelmän korjaamiseksi. Suomen yliopistot UNIFI ry. julkaisi tieteenalakohtaiset rakenteellisen kehittämisen raportit, jotka sisältävät ehdotuksia yliopistojen profiloitumiseen. Myös opetus- ja kulttuuriministeriön tilaama kansainvälinen vertailuraportti suomalaisesta korkeakoulujärjestelmästä näki päivänvalon ja viimeisimpänä EK loihe viime viikolla lausumaan, että Suomi tarvitsee 3-4 huippuyliopistoa.

Mediahuomion määrällä arvioiden korkeakoulujärjestelmämme onkin yksi keskeisimpiä kehittämiskohteita, kun Suomea nostetaan jaloilleen.

Kaikkien analyysien lähtökohtana on, että Suomessa on maan kokoon suhteutettuna runsaasti korkeakouluja, niissä on päällekkäistä toimintaa, ne ovat osin liian pieniä ja niukat voimavarat sirpaloituvat liian moniin yksiköihin. Yliopistojen yhdistäminen ja ns. duaalimallin, eli rinnakkaisen yliopisto- ja ammattikorkeakouluverkoston uudistaminen onkin nostettu vahvasti esille.

On selvää, että erillisiä rinnakkaisia koulutuskokonaisuuksia aina maisteri-ja jopa tohtoriopintoja myöden ei ole järkevää rakentaa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön vahvistamisen tulee lähteä toiminnalliselta pohjalta, jossa yhdessä rakennetaan uuden tyyppisiä koulutuskokonaisuuksia. Joissain tapauksissa jopa yhteensulautumiset voisivat olla perusteltuja, mutta ennen kaikkea lainsäädännön on mahdollistettava erilaiset ratkaisut.

Suomi on pinta-alaltaan suuri maa ja meillä on hyvin koulutettua, osaavaa ja innovatiivista väkeä eri puolilla maata. Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten pitäisikin alueittain arvioida profilointi- ja rakennekehitystarpeensa yhdessä tavoitteenaan hyvin toimiva koulutusjärjestelmä ja fokusoituneet tutkimus- ja kehitysympäristöt.

Uudistukset pitää koordinoida valtakunnallisesti niin, että eri alueet muodostavat koko maan kattavan, toisiaan täydentävän osaamisen verkoston. Tällöin koko maan henkinen potentiaali voidaan täysimääräisesti hyödyntää ja rakentaa Suomeen muutama laadukas, maailmanluokkaa oleva yliopistokokonaisuus, joilla taataan tutkimuksen ja koulutuksen korkea taso ja luodaan edellytykset uusille innovaatioille.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen
rehtori

 

Älykästä erikoistumista

EU:n älykkään erikoistumisen teema sisältää ajatuksen alueellisten vahvuuksien tunnistamisesta ja kehittämisestä. Itä-Suomessakin maakunnilla on liittojensa laatimat älykkään erikoistumisen strategiat, kaupungeilla omat kasvustrategiansa ja alueen korkeakouluilla omat strategiansa vahvuuksistaan. Tähän kun lisätään vielä alueella toimivat tutkimuslaitokset ja koko yrityskenttä, on koossa kokolailla iso kokonaisuus, jonka olisi hyvä älykkäästi erikoistua ja mielellään samaan suuntaan.

Vaikka mainittujen tahojen tavoitteet ja toimintakentät poikkeavat toisistaan, olisi ainakin keskeisillä toimintasektoreilla hyvä löytää yhteiset painopisteet ja erikoistua niihin laajalla rintamalla. Otetaan esimerkiksi Itä-Suomelle erittäin merkityksellinen biotalous, joka on niin laaja kokonaisuus, että mikään alue ei voi kattaa kaikkea siihen liittyvää osaamista. Alueen toimijoiden tulisikin löytää samoja painopisteitä toiminnassaan, jolloin yhteistyössä profiloitumalla voisimme vahvistaa itä-suomalaista osaamista kukin omalla toimintasarallamme, mutta samaan suuntaan. Joensuu Suomen biotalous-INKA kaupunkina voisi hyvin ottaa kuskin paikkaa tässä.

Toinen esimerkki on terveysala, jolle on laadittu kansallinen kasvustrategia. Helsingin kaupunki tavoitteleekin yhdessä alueen yliopistojen, muiden toimijoiden ja yritysten kanssa Pohjois-Euroopan terveyspääkaupungin asemaa. Myös Kuopion seudulla olisi erinomaiset edellytykset olla tällainen keskittymä, jos vain tunnistamme yhteiset vahvuutemme ja kohdennamme kehitystoimintamme samoihin kohteisiin.

Tiivistämällä yhteistyötä Itä-Suomen yliopiston, alueen ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten, kaupunkien, maakuntaliittojen ja yritysten kesken voimme parhaiten taata Itä-Suomen älykkään erikoistumisen ja kilpailukyvyn.

Jukka MönkkönenJukka_Monkkonen_100X130

 

 

 

 

 

 

Mainiot maisterit, toimeliaat tohtorit

Viime aikoina on julkisessa keskustelussa nostettu vahvasti  esille kysymys yliopistotutkintojen  työelämävastaavuudesta. Tuoreimmat jutut aiheesta ovat Hesarissa sunnuntaina 11.1.2015 julkaistu  artikkeli otsikolla ”Opinnoista ei ole aina hyötyä työelämässä” ja uusimman Suomen Kuvalehden tohtorien kasvavaa työttömyyttä käsittelevä  juttu ”Toimeton tohtori”.

Nämä heitot kumpuavat muuttuvan maailman tarpeista, joihin odotetaan yliopistoilta nopeaa reagointia. Meidän tuleekin pohtia vakavasti tutkintojen sisältöjä, rakenteita ja opettamisen tapoja.

Perinteisesti olemme ajatelleet, että yliopistokoulutuksen tulee antaa vahva teoreettinen pohja syvälliselle asiaosaamiselle, jota työelämässä voidaan eri tehtävissä sitten soveltaa. Tämä toki  on yliopistokoulutuksen kivijalka jatkossakin, koska sitä kautta syntyy valmiuksia itsenäiseen tiedonhankintaan ja –käyttöön, ja myös tiedon kriittiseen arviointiin. Mutta rinnalle tarvitaan myös toisenlaista osaamista. Kykyä verkottua muiden alojen asiantuntijoiden kanssa, koota tietoa monista hyvinkin erityyppisitä lähteistä, mukaanlukien ns. epämuodollinen tieto, ja luoda niistä uusia näkökulmia.

Miten opetuksessa voidaan sitten sovittaa yhteen riittävän syvä tietoaines  nykyisen työelämän osaamisvaatimusten kanssa lisäämättä tutkintojen laajuuksia tai opettajien ja opiskelijoiden työmäärää kohtuuttomasti?

Ratkaisuja voidaan hakea tavoista opettaa ja oppia. Meidän tulee yhdistellä erilaisia opettamisen tapoja ja luoda uudenlaisia oppimisympäristöjä, jotka muistuttavat enemmän nykyisen työelämän toimintatapoja. Näin tarvittavia taitoja voidaan kehittää opetettavasta tietoaineksesta tinkimättä.

Onneksi yliopistossamme on paljon taitavia pedagogeja ja rohkeita uusia virityksiä uudenlaiseen oppimiseen. Tätä osaamista on tärkeä hyödyntää.

UEF on strategiassaan ilmaissut tahtonsa olla  moderni opiskelijan yliopisto. Opiskelijakeskeisyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että opettajien täytyy olla opiskelijoiden yksilöllisten tarpeiden mukaan käytettävissä 24/7. Mutta se tarkoittaa sitä, että sisällöllisen kehittämisen lisäksi kehitämme opetustamme, oppimistamme ja oppimisympäristöjä vastaamaan paremmin nykyisiä osaamistarpeita ja osallistamme opiskelijoita innostavaan oppimiseen. Näin meiltä valmistuu entistäkin mainiompia maistereita ja toimeliaampia tohtoreita.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen

Elävä kampus

Olen aina tykännyt vertailla ulkomaisten yliopistojen kampuksia. Vaikka vanhempien yliopistojen historian kerrokset ovat meitä moni-ilmeisemmät, niin uusien osien arkkitehtuurissa meillä ei ole mitään hävettävää. Senaatti-kiinteistöjen aloittaessa pääsimme parantamaan myös kampustemme piha-alueita. Moni ei taida muistaa, miten ankea esimerkiksi Joensuun kampuksen sisääntulo Carelian ympärillä vielä 1990-luvun lopussa oli.

Meillä vierailevat ulkomaalaiset taas ihastelevat kirjastojamme ja opiskelijaravintoloitamme.  Suomen yliopistokiinteistöjen aikana myös fyysisiin ja virtuaalisiin oppimisympäristöihin on alettu kiinnittää aivan uutta huomiota. Ajatus muunneltavista monitoimitiloista etenee hitaasti, mutta vääjäämättä.

Jotain suomalaisilta yliopistokampuksilta kuitenkin puuttuu. Hyvien ravintoloiden lisäksi muita palveluja meillä ei ole juuri lainkaan. Siksi on ymmärrettävää, että suurin osa rakennuksista tuntuu kuolleilta jo ennen illan tunteja. Ulkotilojen elävöittämistä rajoittaa ilman muuta ilmastomme, mutta myös kesää karttava lukukausirytmimme. Kesälukukausi on tabu, johon ei uskalleta kunnolla tarttua. Jos halua olisi, niin periodijärjestelmä mahdollistaisi tutkimusvapaita muulloinkin kuin kesäaikana.

Uskon, että kansainvälisyys pakottaa uudistamaan ajatteluamme. Jo nyt illansuussa ainakin Auroran tuntumassa iltaa kohti yleistyvä kieli on englanti. Ulkomaalaiset opiskelijat hakevat ja itse luovat entistä elävämpää kampuskulttuuria. Myös uusissa kampusvisioissa keskeisellä sijalla oleva opiskelija-asuntorakentaminen on lupauksia antava. Viimeksi Nanjingin vanhalla kampuksella käydessäni luulin jo olevani sen ulkopuolella. Ilta-aikaan eroa muuhun kuhisevaan kaupunkiin ei oikeastaan huomannut lainkaan.

PerttuVartiainen3_100x130pxPerttu Vartiainen

Ulkomaille!

Uran tässä vaiheessa mieleen nousee joskus, mitä opiskelu- ja työuraani liittyviä henkilökohtaisia valintoja olisin voinut tehdä eri tavalla. Selkeäksi ykköseksi nousevat pidemmät vierailut ulkomailla. Opiskeluvaiheessa olin kyllä kesätienesteissä Saksassa, mutta opiskelijavaihdon mahdollisuudesta en kuullut edes puhuttavan. Myöskään tutkijauralla kukaan opettajistani ei kannustanut ulkomaan vierailuihin.

Sukupolveni loi omat kansainväliset kontaktinsa itse. Minulle löytyi muutama hengenheimolainen muualta Suomesta. Heidän kanssaan omaksi kansainvälistymiskoulukseni muodostui pohjoismainen vertaisyhteisö – på ”skandinaviska”. Siitä verkostoni levisivät samanmielisiin tutkijayhteisöihin sekä saksan- että englanninkielisillä alueilla, mutta ilman kouluruotsia oma tieni olisi ollut tukossa heti alkuunsa.  Nykynuorilla on helpompaa, kun kouluenglanti aukoo ovet melkein mihin tahansa.

Tunne jostain uudesta siivitti kuitenkin eteenpäin.  Näiden verkostojen kautta oppiaineeseeni saatiin heti ensiaallossa toimivat vaihtosuhteet sekä pohjoismaisissa että eurooppalaisissa vaihto-ohjelmissa. Myös joitain omia oppilaitani pystyin rohkaisemaan ja auttamaan tutkijavaihtoon jo jatko-opintojen alkuvaiheessa.

Itä-Suomen yliopiston rehtorina en voi olla enää yhtä tyytyväinen opiskelija- ja tutkijavaihdon kehitykseen. Helppo tapa olisi syyllistää ministeriön rahoitusmallia, joka kannustaa vahvasti ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden ja tutkijaopettajien rekrytointeihin, mutta ei liikkuvuuteen Suomesta ulospäin. Viisaan johtajan pitäisi kuitenkin arvioida strategisia ratkaisujaan mallinkin ohi.

Siksi yksi viimeisistä viesteistäni rehtorina kuuluu: luodaan ulkomaille lähtöä kannustava ilmapiiri, käytetään hyväksi olemassa olevat rahoitusinstrumentit ja puretaan opinto-ohjelmissa ja henkilöstöpolitiikassa olevat liikkuvuuden esteet.

PerttuVartiainen3_100x130pxPerttu Vartiainen

Alenevan koulutustason tiellä?

Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan suomalaisten koulutustaso on jäämässä kehittyneiden maiden keskikastiin. Dramaattisin muutos on tapahtunut korkeakoulutettujen suhteellisessa osuudessa. Takana taitavat olla ajat, jolloin Suomesta puhuttiin maailmalla korkeakoulutuksen kärkimaana.

Laskennallisesti meillä on tarjota korkeakoulututkinto kahdelle kolmesta suomalaisnuoresta. Monilla suomalaisnuorilla on kuitenkin useita aloituspaikkoja, ja vain osa aloittajista päätyy tutkintoon. Siksi korkeasti koulutettujen osuus esimerkiksi 30-34 -vuotiaiden ikäluokassa on tosiasiassa ”vain” 45 %.

Myös väite koulutustasomme nousun pysähtymisestä on osittain liioittelua. Kun yhä suurempi osa korkea-asteen tutkinnon suorittajista suorittaa nykyisin ylemmän korkeakoulututkinnon, niin vielä 1990-luvulla heihin kuului paljon opistoasteen suorittaneita.

Suomalaista keskustelua on leimannut koulutuksen tarjoajien välinen kamppailu omista asemistaan. Kun ammattikorkeakoulut ovat ottaneet etäisyyttä opistoihin, niin lyhyet korkea-asteen tutkinnot ovat hävinneet meiltä lähes tykkänään. Puhdasoppinen duaalimalli taas on ollut esteenä järkeville koulutusjatkumoille ammattikorkeakoulututkinnoista maisteriopintoihin.

Olisi erikoista, jos Suomi valitsisi kilpailukykystrategiakseen alenevan koulutustason. Nykyisetkin voimavarat voisi käyttää järkevämmin. Nyt käytämme voimavarojamme keskenjääneisiin ja moninkertaisiin opintoihin. Kansakunta hyötyisi instituutioiden rajat joustavasti ylittävistä koulutuspoluista, joissa askel kerrallaan voitaisiin suorittaa aina uusi, aiempaa tutkintoa joko syvyys- tai leveyssuunnassa täydentävä tutkinto. Aivan ilmeisesti nykyistä suurempi osa suomalaisista kirjautuisi jossain vaiheessa myös korkeasti koulutetuiksi.

PerttuVartiainen3_100x130px Perttu Vartiainen

Älykkäästi erikoistumaan

Euroopan unioni edellyttää, että jokainen maa ja alue laatii uudella rakennerahastokaudella ”älykkään erikoistumisen strategian”.  Näin rakennerahastovarojen uskotaan hyödyntävän entistä paremmin kunkin alueen omia vahvuuksia ja innovaatiopotentiaalia.

Useammallakin suulla olen kuullut sanottavan, että eihän tässä Suomessa mitään uutta ole: kärkiklustereista ja innovaatioista aluekehittäjät ovat puhuneet jo parin vuosikymmenen ajan.

Mutta onko tuolla puheella enää täyttä katetta?  Melkein kaiken olemassa olevan elinkeinotoiminnan nimeäminen jonkin ”kärkiklusterin” alle ei meitä kovin pitkälle vie. Julkisten panosten valikoitu käyttäminen todellisiin innovaatiokärkiin on maakuntapolitiikan arjessa vaikeaa.

Suomalaisilla ei ole entisenlaista ylpeilyn aihetta maailman parhaiten toimivasta innovaatiojärjestelmästä. Myöskään korkeakoulujen ja alueen odotukset eivät aina kohtaa toisiaan. Alueella ei helposti ymmärretä yliopistojen keskittymistä siihen, missä todella olemme parhaita – ei siis Itä-Suomessa, vaan Suomessa ja maailmalla. Toisaalta yliopistojen hyötyä alueelle ei tulisi nähdä vain uusien tuoteinnovaatioiden mielessä. Tärkein hyödyntämätön voimavaramme aluekehittämisessä onkin opiskelijat, myös kansainväliset opiskelijat ja työelämässä olevat aikuisopiskelijat. Koulutustehtävämme kautta voimme hyödyntää elinkeinoelämää ja julkista palvelutuottajia myös muilla kuin ns. korkean teknologian aloilla.

Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa laadituissa älykkään erikoistumisen strategioissa silmiin pistää yksi yhteinen ala, biotalous. Siinä tärkeää olisi yliopiston molempien pääkampusten osaamisen hyödyntäminen koko alueen eduksi. Biotaloudessa jos missä kohtaavat toisensa alueen luontaiset vahvuudet ja yhdistyneen yliopistomme synergiaedut.

PerttuVartiainen3_100x130pxPerttu Vartiainen

Innostava yliopisto

Nokia-Suomen taloudellisen dynamiikan hiipuessa maamme henkinen ilmapiiri on saanut synkkiä sävyjä. Edes yksittäisten kasvuyritysten menestystarinat eivät ole kääntäneet talouttamme uudelle uralle.

Suomalaisten odotukset paremmasta tulevaisuudesta liittyvät jälleen kerran uuteen teknologiaan. Tieto- ja viestintätekniikan paremman hyödyntämisen odotetaan siivittävän suomalaisen koulun takaisin Pisa-vertailujen kärkeen. E-hallinto varmistaa julkisen sektorin tuottavuushypyn. Cleantechissä taas yhdistyvät vahva suomalainen tekninen osaaminen ja maineemme puhtaan ympäristön maana.

Selitykset menneistä hyvistä vuosista eivät palaudu yksinomaan tekniikan voittokulkuun. Näin ei ole varmaan jatkossakaan. Vaikka teknologinen osaaminen on maamme kilpailukyvyn keskeinen pilari myös jatkossa, niin uskon oikeudenmukaisuuden ja luottamuksen olevan niitä arvoja, joista suomalaisten on hyvä edelleen pitää kiinni. Niihin lisäisin innostuksen ilmapiirin.

Muutoksen tarve on aistittavissa myös yliopistomaailmassa. Amerikan eliittiyliopistojen näkökulmasta Suomea tarkkaileva professori Bengt Holmström ruoti yliopistojemme tilaa sunnuntain Helsingin Sanomissa (13.4.2014) kovin sanoin. Hänen mukaansa meiltä valmistuu ylikoulutettuja alisuoriutujia. Holmströmiä edelleen tulkiten: emme innosta opiskelijoita hyviin suorituksiin ja itsenäisiin valintoihin, vaan suomalaisissa yliopistoissa määrä korvaa usein laadun.

Holmströmin kritiikissä on vahva perä, vaikka hänen lääkkeistään en olekaan välttämättä vakuuttunut. MIT, saati amerikkalainen yliopistojärjestelmä kaikkinensa, ei ole meille välttämättä sopiva verrokki.

Oppimisen halu ja läpimurtotutkimus ovat sitä parasta, mitä yliopistojen tulisi suomalaiselle yhteiskunnalle tarjota. Yliopistoissa tarvitaan nykyistä enemmän sekä syvemmissä vesissä liikkujia että innostavien kokeilujen taitajia.

Heti pääsiäisen jälkeen pidettävässä SciFest- tapahtumassa Joensuussa nuorten tekemisen innostus on meidän kaikkien taas kerran koettavissa. Potentiaalia meillä on.

PerttuVartiainen3_100x130pxPerttu Vartiainen

 

 

Kantaaottava yliopisto

Itä-Suomen yliopiston perustamisvaiheessa yliopiston johdolla oli pyrkimys rakentaa intranetistä paitsi tiedonvälityksen ja -hankinnan, myös yliopistoyhteisön sisäisen keskustelun areena. Erityisen hyvin emme tässä onnistuneet. Keskustelua käydään, mutta ensisijaisesti julkisilla sivuilla, muissa blogeissa, sosiaalisessa mediassa ja printtimediassa.

Siksi myös yliopiston johtoryhmä siirtää bloginsa yliopiston julkisille sivuille. Toivottavasti lukijoissa on jatkossa myös niitä, jotka vierailevat sivuillamme ehkä vasta ensimmäistä kertaa.

Kohderyhmien eriytyessä myös suomenkieliset ja englanninkieliset blogit elävät omaa elämäänsä. Suomenkielisten tekstien on tarkoitus uusiutua viikoittain ja englanninkielisten kuukausittain.

Tarkoituksemme ei ole puhua jollain ennalta sovitulla johdon äänellä. Yliopiston perusluonteeseen kuuluu kriittinen asenne ja kantaaottavuus. Johdon edustajina tämä tarkoittaa kuitenkin kannan ottamista asioihin, joissa kullakin kirjoittajalla on omaa asiantuntemusta.

Toki kiinnostavassa tekstissä pitäisi aina välittyä myös omat kokemukset, ja kantaa voi ottaa kärjekkäämmin kuin mitä tapana on suomalaisessa keskustelukulttuurissa.

Erilaisten kantojen esittämistähän pidetään Suomessa usein riidan haastamisena. Syynä voi olla myös tiedekäsityksemme rajoittuminen paljolti analyyttiseen perinteeseen. Sortumatta oman nuoruuteni kantaaottavan yliopiston glorifiointiin, henkilökohtaisesti pidän ilmapiiristä, joka kannustaa tutkijoita, opettajia ja opiskelijoita avautumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.

PerttuVartiainen3_100x130pxPerttu Vartiainen