Tag Archives: rakenteellinen kehittäminen

Deus ex machina eli kampusratkaisun jälkinäytös

UEFin hallitus teki 11.4. päätöksen opettajankoulutuksen keskittämisestä Joensuun kampukselle. Sitä edelsi kuukausien selvitystyö, jossa kahdella kampuksella jatkamisen ja keskittämisen etuja ja haittoja punnittiin monista eri näkökohdista. Tämän työn pohjalta UEFin hallitus teki lopulta yksimielisen päätöksen keskittämisen puolesta. Keskeisinä perusteluina olivat itäsuomalaisen opettajankoulutuksen laadun ja vetovoiman parantaminen, tutkimuksen tason nostaminen osana laajempaa tiedeyhteisöä sekä irtaantuminen määräaikaisten erityistukien varassa toimimisesta.

Kuin antiikin draamassa ikään viime viikkoina on nähty eräänlainen jälkinäytös, epilogi, jossa tosin sekä draaman kirjoittajat että näyttelijät ovat vaihtuneet kokonaan toisiin. Heidän viestinsä on ollut päätöksen perustelujen kyseenalaistaminen ja vaatimus päätöksen peruuttamisesta. Erityisen aktiivisesti asialla ovat olleet paikallisten ja alueellisten intressitahojen lisäksi eräiden hallituspuolueiden poliitikot, jotka eivät nyt näytä enää muistavan sitä, mitä ovat hallitusohjelmaan itse olleet mukana kirjaamassa yhtenä tärkeänä tavoitteena: korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen, johon kuuluu mm. toimintojen keskittäminen nykyistä suurempiin ja toiminnallisesti vahvoihin yksiköihin.

Yliopistolain mukaan yliopiston hallituksen päätös kuuluu yksiselitteisesti sen omaan päätäntävaltaan, eikä sitä voida muuttaa millään ulkopuolisten tahojen toimilla. Jälkinäytöksen erikoisimpiin käänteisiin on sisältynyt yrityksiä ”kaupata” Savonlinnan kampuksen toimintoja joko kokonaan tai osina milloin millekin toiselle yliopistolle – ikään kuin ne olisivat jokin kenen hyvänsä myytävissä oleva tuote. Vaatii melkoista mielikuvitusta nähdä sisällöllistä tai muutakaan yhteyttä opettajankoulutuksen ja esimerkiksi Lappeenrannan teknillisen yliopiston koulutusten välillä, mutta sitäkin on tarjottu suunnaksi uudelle kodille Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen lisäksi. Ei tarvitse ihmetellä, että nämä yliopistot eivät kuitenkaan ole olleet innokkaita ryhtymään kaupankäyntiin kolmansien osapuolten kanssa tavarasta, johon myyjillä ei edes ole omistusoikeutta.

Antiikin kirjailijoista varsinkin Euripideen näytelmät huipentuivat yleensä jumalalliseen interventioon, joka sitten ratkaisi inhimillisesti sovittamattoman ristiriidan jollain enemmän tai vähemmän odottamattomalla ja epäuskottavalla juonenkäänteellä. Näyttämön lavasteisiin kuului mekaaninen nosturilaite, jonka avulla jumala tai jumalia laskettiin näyttämölle; siitä tällaisesta interventiosta käytetty termi deus ex machina (’jumala koneesta’). Tässä meidän pikku draamassamme tällainenkin huipennus on nyt nähty, kun itse pääministeri on astunut julkisesti esiin puolustamaan opettajankoulutuksen jatkumista Savonlinnan kampuksella. Juonenkäänteeseen sisältyy tarjous määräaikaisesta rahallisesta erityistuesta. Se olisi juuri sitä, mistä yliopiston hallitus päätöksellään halusi päästä eroon. Määräaikaisten tukien varaan ei vuosien yrityksistä huolimatta ole tähän mennessä voitu – eikä vastedeskään voida – rakentaa riittävän vahvaa pohjaa pitkäjänteiselle opettajankoulutuksen ja siihen liittyvän tutkimuksen kehittämiselle Itä-Suomessa.

filppulaMarkku Filppula
dekaani, filosofinen tiedekunta

 

Raskas päätös

Yliopiston hallitus teki viikko sitten  historiamme vaikeimman päätöksen päättäessään Savonlinnan kampuksen toimintojen keskittämisestä Joensuun kampukselle. Käytännössä se merkitsee sitä, että Itä-Suomen yliopiston toiminta Savonlinnassa päättyy parin vuoden sisällä.

Päätös oli erittäin raskas ja vaikea. Sitä edelsi  perusteellinen valmistelu, jossa analysoitiin eri kampusvaihtoehtojen vaikutukset opettajankoulutuksemme vetovoimaan ja tutkimukseen tasoon sekä vaihtoehtojen taloudelliset vaikutukset  yliopistolle. Niiden pohjalta meille syntyi yksimielinen näkemys, että opettajankoulutus yhdellä kampuksella kiinteässä yhteydessä laajempaan tiedeyhteisöön takaa parhaat mahdollisuudet opettajankoulutuksen ja alan tutkimuksen kehittymiseen  ja jatkumiseen Itä-Suomessa myös tulevina vuosikymmeninä.

Niin yliopiston johto kuin hallituksemmekin tiedosti selkeästi ne raskaat alueelliset vaikutukset, joita lähtö Savonlinnasta tulee väistämättä aiheuttamaan kaupungille ja Etelä-Savon maakunnalle. Yliopistot kilpailevat kuitenkin nykypäivänä ensisijaisesti kansainvälisessä  koulutus- ja tutkimusmaailmassa.  Siinä on menestyttävä, jotta  yliopisto voi olla vahva kansallinen ja  alueellinen toimija. Siinä pohja päätökselle, jonka tavoitteena on taata vahva yliopisto Itä-Suomessa myös tulevaisuudessa.

Päätöksen jälkeen virisi kiivas keskustelu siitä, oliko meillä päätöstä tehtäessä tiedossa mahdollisuus saada entisen suuruinen erityistuki Savonlinnan toiminnoille myös  seuraavan neljän vuoden tuloskaudelle. Me  emme sellaista  tukea esittäneet  eikä sellaista meille suullisesti eikä kirjallisesti miltään taholta selkeästi tarjottu. Tottakai eri tahojen kanssa eri yhteyksissä siitä keskusteltiin, olihan se tähän saakka ollut tapa pitää Savonlinnan toimintoja yllä. Käydyissä keskusteluissa totesin toistuvasti, että kysymystä ei voida enää tarkastella neljän vuoden periodeilla, vaan on löydettävä pysyvä ratkaisu. Jatkaminen entisellä, jatkuvaa epävarmuutta ylläpitävällä mallilla ei olisi ollut kenenkään kannalta kestävä ratkaisu, kun kaiken päälle huomioidaan vielä Savonlinnan kampuksen tilojen akuutit ongelmat. Tämän myös kaikki kanssani asiasta keskustelleet myönsivät.

Temme  analyysimme rakenteellisesta kehittämisen kokonaisuudesta nimenomaan akateemisen kilpailukykymme näkökulmasta. Nyt päätökset on tehty ja haemme  OKM:ltä strategista tukea niiden toteuttamiseen. Tästä kokonaisuudesta Savonlinnan kampuksen tulevaisuutta  ei voitu toiminnallisesti eikä taloudellisesti erottaa omaksi erilliseksi kokonaisuudekseen.

Päätöksemme jälkeen monet tahot vaativat, että maan hallitus puuttuisi asiaan ja pakottaisi meidät pyörtämään tehdyt päätökset. Vaatimus on kovin erikoinen ja toteutuessaan veisi pohjan pois niiltä rakenteellisen kehittämisen toimilta, joita hallitusohjelma ja OKM:n linjaukset korkeakouluilta selkeästi edellyttävät. Se vaikuttaisi laajakantoisesti myös yliopistojen autonomiseen päätöksen tekoon ja sitä kautta koko korkeakoululaitoksen kehittämistoimiin.

Opetus- ja tutkimusresurssien on toistuvasti todettu hajautuneen maassamme liian moniin, pieniin yksiköihin ja yliopistoilta on vaadittu niiden kokoamista ja vahvuuksiinsa keskittymistä, jotta emme putoaisi kokonaan kansainvälisestä kehityksestä. Nyt tehty päätös on Itä-Suomen yliopiston osalta osa tätä prosessia. Siitä on turha syyttää ketään tai mitään yliopiston ulkopuolista tahoa, vaan yliopisto kantaa  vastuun tästä vaikeasta ja monitahoisia vaikutuksia omaavasta päätöksestä, joka oli kuitenkin pakko tehdä.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen
rehtori

 

 

 

 

Itä-Suomen opettajankoulutus tienhaarassa

On kysymyksiä, jotka eivät näytä jättävän rauhaan. Yksi tällainen yliopistossamme on opettajankoulutuksen sijoittuminen joko nykymallin mukaisesti kahdelle kampukselle tai keskittämällä se yhdelle kampukselle. Jälkimmäinen vaihtoehto merkitsisi käytännössä Savonlinnan kampuksesta luopumista, koska muutoin yliopisto ei pystyisi jatkamaan aineenopettajakoulutusta nykyisessä laajuudessaan. Ja jos siitä luovuttaisiin, luovuttaisiin melkoisesta osasta niitä tieteenaloja ja koulutusohjelmia, jotka palvelevat aineenopettajakoulutuksen tarpeita. Tähän joukkoon kuuluu sekä humanistisia, yhteiskuntatieteellisiä että luonnontieteellisiä aloja, joiden tulostuottavuus on enemmän tahi vähemmän riippuvaista opettajankoulutuksesta.

Edellisen kerran asiasta keskusteltiin ja sitä selviteltiin perusteellisesti nykyisen tulossopimuskauden alkamisen kynnyksellä vuosina 2011 ja 2012. Lopputulema tuolloin oli jatkaminen molemmilla kampuksilla OKM:lta saadun tuen turvin. Nyt ollaan jo hyvää vauhtia valmistautumassa vuonna 2017 alkavaan sopimuskauteen, ja sama kysymys jatkamisesta tai keskittämisestä on taas ratkaistavana jo yksin sen takia, että OKM:n tuki päättyy vuoden 2016 lopussa. Savonlinnan tilojen huono kunto on toinen vaikeusasteita lisäävä tekijä, ja ratkaisuja on tehtävä niidenkin takia. Jos viisi vuotta sitten elettiin taantuvan valtiontalouden oloissa, niin nyt ovat ajat – jos mahdollista – vielä ankeammat: yliopistot kärvistelevät hallituksen mittavien koulutuksen määrärahaleikkausten kurimuksessa, eivätkä tulevat vuodet näytä yhtään valoisammilta. UEFissa kaikki tiedekunnat ovat syksyn aikana joutuneet vakavasti pohtimaan rakenteitaan ja koulutuksiaan, mihin ovat pakottaneet myös UNIFI:n käynnistämät valtakunnalliset RAKE-neuvottelukierrokset. Ensi kevään tulossopimusneuvotteluihin mennessä yliopistollamme tulee olla selvät suunnitelmat niistä toimista, joilla se aikoo selvitä laihojen vuosien yli ja pitää kuitenkin toimintansa mahdollisimman tuloksellisena.

Opettajankoulutuksen kampuskysymys ja siitä päättäminen on varmaankin yliopistomme hallituksen tämän talven ja ensi kevään tärkein ja vaikutuksiltaan kauaskantoisin tehtävä. Tiedekunnassa olemme asiaa käsitelleet ja vaihtoehdoista keskustelleet monissa eri yhteyksissä. Kumpikaan vaihtoehto – nykymalliin jatkaminen tai keskittäminen – ei ole ongelmaton, kuten ilmeni jo edellisessä tiedekunnan laatimassa selvityksessä keväältä 2011. Savonlinnan kampuksen opettajat ja opiskelijat ovat asettuneet jatkamisen kannalle; toisaalta keskittämistä puoltavat monet koulutukseen ja tutkimukseen liittyvät näkökohdat, jotka ovat olennaisilta osin samoja kuin edellisellä kerralla. Tienhaarassa ollaan, ja UEFin hallituksella onkin vaikea tehtävä edessään päättäessään ratkaisusta, joka toivon mukaan kantaa pitkälle tulevaisuuteen.

filppulaMarkku Filppula
dekaani, filosofinen tiedekunta