Tag Archives: rahoitus

Yliopisto – eilen, tänään ja huomenna

Yliopistojen rooli on perinteinen: sivistyksen antaja, korkeimman koulutuksen tuottaja ja tieteellisen tutkimuksen edistäjä. Yliopistot luovat todistettavasti hyvinvointia ympärilleen, niin tekee myös Itä-Suomen yliopisto. Muutama vuosi sitten käytännön toiminnan lähtökohdat muuttuivat entisistä.  Uutta yliopistolakia seurasi Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM:n) tulokseen perustuva yliopistojen rahanjakomalli.

Vaikka OKM:n myöntämä alakohtainen rahoitus auttaa hieman luonnontieteitä, pääosin saamme rahoituksemme vain tuloksellamme, emme lupauksilla tai neuvottelutaidoilla.  Tuloksillamme maksamme esimerkiksi palkkamme. Mistään ei löydy erillistä palkkarahaa, jota dekaani pahantahtoisuudessaan vain piilottelee.

Riittävä ansainta on mahdotonta, jos se jää liian pienen ”porukan” vastuulle. Olemme UEF-orkesteri. Hyvän lopputuloksen synnyttämisessä jokaisen panos on ratkaiseva ja vain onnistunut yhteen soitto näkyy meillä hyvänä tuloksena.

Nykytuloksilla luonnontieteellä, toki muillakin, on isoja haasteita menestyä yliopistotaloudessa. Rahanjako tuleville vuosille katsoo edellisinä vuosina aikaan saatuihin tuloksiin. Vuoden 2015 rahoitusta varten  OKM:n rahanjakomalli tarkastelee sitä, mitä saimme aikaiseksi vuosina 2011-2013. Niin makaamme 2015 kuin petasimme 2011-2013.

Kysyypä keneltä tahansa, kovasti on töitä tehty. Uskon sen.  Meidän tiedekunnassamme niin tärkeää täydentävää rahaa on myös hankittu toiminnan tehostamiseen. Miksi sitten tuloksemme eivät oikein riitä, ja kustannukset ovat helposti suuremmat kuin tulot. Teemmekö oikein asioita? Ovatko ihmisten työroolit oikeanlaiset?  Onko täydentävä rahoitus oikeanlaista OKM:n ansaintamallin mukaisen tuloksen tekemiseen tai käytetäänkö sitä optimaalisella tavalla?

Toimijoina ja tuloksen tekijöinä meidän on mietittävä sitä, koska UEF-laiva pysyy pinnalla vain yhteisellä tuloksellamme. Jos vain pyrimme säästämään ja pienentämään kuluja, voimme kurjistua niin ettei hyvän tuloksen tekemiseen ole enää edellytyksiä. Tilanteessa on hyvää se, että tehostuneiden toimenpiteiden pitää kohdistua juuri niihin asioihin, joita yliopiston tuleekin tehdä – tulokselliseen, korkeatasoiseen koulutukseen ja tutkimukseen.

Meillä kaikilla pitää olla tietoisuus tämän päivän todellisuudesta. Vuonna 2011 ei ehkä ymmärretty, että kolme vuotta myöhemmin ratkaisee se, mitä tuolloin saatiin aikaiseksi. Nyt ei ole varaa siihen, että muutaman vuoden kuluttua hoksaamme, että meidän olisi pitänyt keskittyä toisenlaiseen tekemiseen vuonna 2014.

Hyvät mahdollisuudet meillä on – kunhan osaamme tarttua oikeisiin toimenpiteisiin. Rohkeutta vaaditaan, eikä meillä ole ainakaan hyssyttelyyn varaa.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin

Kohti avointa julkaisemista – mutta kenen ehdoilla ja millä hinnalla?

Avointa julkaisemista suositellaan siellä ja täällä, ja näin tekee Suomen Akatemiakin. Hyvä niin, mutta tutkijan vaikeaksi tehtäväksi jää julkaisukanavan valinta. Ja kanaviahan riittää: on maksullista ja maksutonta, arvovaltaista ja ”tavan” tasoa edustavaa, matalampaan tai korkeampaan julkaisuluokkaan kuuluvaa, ja siellä seassa häiriköivät lukemattomat ”saalistavat” julkaisut seireenin kutsuineen. Tutkija on myös viimeistään nyt tuskallisen tietoinen siitäkin, että hänen valintansa ja menestyksensä vaikuttaa hänen kotiyliopistonsa ja –laitoksensa rahoitukseen entistä suoremmin.

Maksaako vai eikö maksaa? Monilla aloilla jo tänä päivänä turha kysymys, kun ”oikeatkin” kustantajat ovat päässeet asemaan, jossa ne voivat ottaa kirjoittajilta julkaisemismaksua. Enemmänkin lienee kyse siitä, kuka avoimesta julkaisusta maksaa: kirjoittaja(t) vaiko julkaisun käyttäjä(t). Jos kirjoittaja, hän voi yrittää saada laitoksensa tai tutkimuksensa rahoittajan maksajaksi, mutta kalliiksi se voi käydä kummassakin tapauksessa.

Mutta löytyisikö vaihtoehtoja, jossa kustantajat eivät sanelisi pelin sääntöjä, kuten nyt näyttää tapahtuvan? Viime vuoden lingvistien maailmankongressissa Max Planck –instituutin tutkija Martin Haspelmath esitteli Max-Planck-Gesellschaftin nyt jo maailmanlaajuiseksi kasvanutta avoimen julkaisemisen liikettä. Se sai alkunsa ns. Berliinin julistuksesta, joka annettiin  11 vuotta sitten  (http://openaccess.mpg.de/286432/Berlin-Declaration). Julistuksen hengessä Haspelmath ja Stefan Müller Berliinin Freie Universität –yliopistosta ovat perustaneet Language Science Press –julkaisufoorumin, jossa tutkijayhteisö hoitaa ilman kaupallisia kustantajia kirjojen julkaisemisen kaikille avoimesti saataville (http://langsci-press.org/Meta/). Mukaan tähän toimintaan on nyt ilmoittautunut jo n. 500 eturivin kielentutkijaa ympäri maailman.

Vaihtoehtoja siis on ja likimain joka alalla. Berliinin julistus on johtanut vastaavanlaisten open access –julkaisukanavien perustamiseen monille tieteenaloille, esimerkkeinä vaikkapa  Living Reviews in Relativity ja  eLife. Jälkimmäisen päätoimittaja näkyy olevan vuoden 2013 nobelisti  Randy Schekman, joten julkaisun tieteellinen taso lienee kohdillaan. Non-profit –julkaisemisella on voimakkaita puolestapuhujia, ja se voi olla vakava vaihtoehto sopivaa julkaisukanavaa etsivälle tutkijalle. Miksi emme siis UEF:nkin piirissä lähtisi joukolla mukaan tähän toimintaan? Tässä mietittävää vaikkapa Akatemia-hakemuksensa julkaisusuunnitelmaa parhaillaan laativalle tutkijalle.

filppula Markku Filppula

Valtion talous ja yliopistot

Eri hallinnonaloilla on viime viikot seurattu tiiviisti valtion talousarvion valmistelua vuodelle 2015. Yliopistot eivät ole tästä poikkeus. Viime vuosina leikkuri on käynyt korkeakoulu- siinä kuin muuallakin julkisella sektorilla. Hyvin on muistissa mm. yliopistouudistuksen yhteydessä lanseerattu yliopistoindeksi, jota on matkan varrella mm. puolitettu tai leikattu kokonaan.

Alustavat tiedot korkeakoulusektorin tulevasta rahoituskehyksestä ensi vuodelle ovat onneksi olosuhteisiin nähden kohtuulliset näin ennen varsinaisia budjettipäätöksiä. Keskustelua valtakunnan tasolla on herättänyt Aalto-yliopiston erillisrahoituksen purkaminen, josta siirrettäisiin – juuri kuten Vanhasen hallitus sopi – rahoitusta muiden yliopistojen kilpailtavaksi tietyn aikataulun mukaisesti. Huuto erityisesti pääkaupunkiseudulla on arvatenkin ollut kova, mutta muiden yliopistojen kannalta kyse on tasa-arvosta ja siitä, että yhteisesti sovitusta pidetään kiinni. Itä-Suomen yliopistonkin osalta tuo lisärahoitus olisi erittäin tervetullut, olkoonkin ettei kyse ole laskennallisesti kovin mittavasta summasta.

Edellisen suuren talouslaman aikana 1990-luvun alussa tehtiin se viisaus, että vaikeasta tilanteesta huolimatta nimenomaan koulutukseen satsattiin valtion taholta. Sen hedelmistä olemme koko yhteiskuntana saaneet nauttia näihin päiviin saakka. Toivottavasti tätä 20 vuotta sitten hyväksi koettua oppia ei nyt varomattomasti heitetä menemään. Koulutuksessa on edelleen maamme menestyksen avain, vaikka se lauseena hieman kliseiseltä voi joidenkin korviin kuulostaa.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen