Tag Archives: rahoitus

Juokse, jotta pysyisit paikallasi

Suomen tieteen tilaa on taas arvioitu ja yliopistoja asemoitu suoritustilastojen avulla. Ne kertovat omaa kiistatonta ja vähän korutontakin kieltään. Selitykset tuskin auttavat, vaikka niitä aina helposti yritetään. Tilastoja katsotaan nyt kriittisellä silmällä, kun keskustelu suomalaisten yliopistojen profiloitumisesta tutkimus- tai koulutusyliopistoiksi on virinnyt ja itse opetusministeri on sitä siivittänyt. Ensin mainittujen joukkoon pyrkivät useimmat yliopistoistamme. Muutamat kuuluvat sinne automaattisesti tulosten perusteella. Sitten on joukko monialaisia, tasavertaisia yliopistoja, joiden vertailu ei ole yksiselitteisen helppoa. Mutta tilastot tutkimuksen laatua ja määrää mittaavista indikaattoreista ovat varmasti käytössä.

Vertailu oman, yksittäisen yliopiston sisällä voi olla kovin harhaanjohtavaa. Tieteiden väliset erot biasoivat tuloksia ja oman alan näennäinen ylivertaisuus voi olla harhaanjohtavaa.  Tieteenaloittain asetetut yliopistojen väliset vertailut antavat paremman kuvan siitä, missä yliopistossa mennään. Ja kun tulos normeerataan käytössä olevilla resursseilla, esimerkiksi professorien henkilötyövuosilla, saadaan kovaa, vastaansanomatonta dataa toiminnan tehokkuudesta.

Tieteen tilan ja asemointitilastojen perusteella meilläkin on parannettavaa. Esimerkiksi täydentävän tutkimusrahoituksen ja korkeatasoisten julkaisujen suhteellinen määrä ja matalammaksi kuin monella muulla verrokkiyliopistolla.   Voi pohtia, puuttuuko ensisijaisesti huippututkimusta, joka saisi merkittävää tutkimusrahoitusta, vai onko liikaa huonoa tutkimusta, jota ei voida julkaista korkeatasoisissa sarjoissa ja joka ei houkuttele myöskään ulkopuolista tutkimusrahoitusta. Raha ja tulos käyvät oletettavasti käsikädessä, mutta on mielenkiintoista havaita myös poikkeuksia yliopistossa – pienellä täydentävällä rahalla tehdään korkeatasoista julkaisutuotantoa eräillä tieteenaloilla. Kannattaa tutkia miten tämä mahdollistuu ja mitä tästä voidaan oppia. Optimaalinen täydentävä tutkimusrahoitus, kuten EU-puiteohjelmasta tai Suomen Akatemiasta saatu rahoitus, on jo sinänsä itseisarvo, koska se kasvattaa tehokkaasti Opetus- ja kulttuuriministeriöstä saatua perusrahoitusta.

Professorien ja muunkin henkilökunnan roolitus – kaikki tekemään sitä missä ovat parhaimmillaan – ja yhteiset ponnistelut tutkimuksen tukemiseksi ja koulutuksen kehittämiseksi ovat avainasemassa. Tulevat rekrytoinnit eläköitymisbuumin alla ovat kriittisiä ja vaativat onnistumisia. Kovaa on juostava että pysytään paikallaan.

Jukka Jurvelin
dekaani, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Onnistumisen edellytykset

Terve kilpailu on hyvästä, niin yliopistossa kuin muuallakin. Se on varmasti ensisijaisesti kilpailua oman itsensä kanssa, ja siinä onnistuessa on tervettä vertailla sitä myös muiden tekemiin tuloksiin. Parhaansa yrittäminen on terve lähtökohta ja riittää kyllä pitkälle, mutta yliopistojen välinen kilpailu saattaa saada epäterveitäkin piirteitä. Toissijaista on tieteen- tai oppialan kehittyminen, kun ensisijaisesti varjellaan omia uhrauksia ja yritetään saada uusista yhteisistä avauksista vain itselle paras hyöty. Taustalla ovat eurot, jotka valitettavasti ratkaisevat. Valitettavaa, että ne edellä usein mennään, eikä ymmärretä yhteisen tekemisen etua, vaikka pitemmällä ajalla yhteinen tekeminen toisi kaikille osapuolille myös paremmat eurot. Pitkäjänteisemmän strategian hyväksyminen on ymmärrettävästi vaikeampaa, jos lyhyellä tähtäimellä selvä taloushyöty odottaa. Toivotaan, että meiltä löytyy viisautta katsoa vähän pidemmälle, ainakin oman yliopistomme sisällä.

Yliopistot kilpailevat hyvistä opiskelijoita, opettajista, tutkijoista ja hallinto- ja tukihenkilöistä. Se miten onnistumme hyvien toimijoiden rekrytoinnissa, on kriittinen asia. Olemme luoneet uusia koulutuskohteita, joitten houkuttelevuus ei ensi yrittämällä ole välttämättä vakuuttanut. Uutta on tarjottu, mutta opiskelijat eivät sitä ostaneet meidän toivomalla tavalla. Miksi laaja-alainen hakukohde ei kerännyt entistä määrää opiskelijoita? Uutta ei osteta, jos sitä ei osata markkinoida. Se taisi jäädä heikolle. Jatkoa suunnitellessa ei ainakaan luonnontieteissä kannata pohtia paluuta vanhaan. Se ei ollut menestys: juuri siksi uutta on haettukin. Koulutusohjelmien jatkokehittäminen ja ennen kaikkea parempi markkinointi on avainasemassa. Fakta on, ettei opiskelijan tarvitse laajassakaan ohjelmassa  pätevöityä moneen oppiaineeseen. Jatkossakin opiskelijasta tulee se miksi haluaa, esimerkiksi fyysikko, kemisti tai matemaatikko. Emme menesty kilpailussa, jos tarjoamme luonnontieteissä samaa mitä muutkin yliopistot. Siksi markkinointi kannattaa perustaa ainutlaatuisten UEF-maisteriohjelmien varaan, ja tuoda esiin se, että kandidaattikoulutuksemme palvelee näitä ohjelmia. Meillä tulee siis olla sellaisia maisteriohjelmia, joita muut yliopistot eivät pysty tuottamaan.

Tutkijoiden rekrytointi on myös haasteellista. Tuntemukseni on, ettei tiedekunnassani aina ole saavutettu sitä mitä on haluttu.  Tiedekunnan jatkomenestys vaatii keskimääräistä parempia toimijoita, keskiverto ”laatu” ei riitä sen enempää tutkijoissa kuin opettajissakaan. Asettakaamme tavoitteet korkealle, riskienkin uhalla. Hyvä toimija saadaan, jos meillä on hyvä henkinen ja materiaalinen infra häntä odottamassa. Oman osaamisemme markkinointi on avain rekrytoinnin onnistumiseen. Kuinka olemme houkuttelevia? Kysytään sitä itseltämme.

Hyväkään ei myy, jos sitä markkinoidaan huonosti ja keskiverto tuskin myy, vaikka markkinoitaisiin paremmin. Tehdään vain hyviä (koulutus)tuotteita UEFissa. Sen jälkeen pitää keinojen lisäksi löytyä myös euroja niiden markkinointiin.  Vain näin voidaan olla kilpailukykyisiä yliopistomaailmassa.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin
dekaani, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Vaikuttavuus on vuorovaikutusta

UEFin tutkimus on tieteellisesti korkeatasoista, yhteiskunnallisesti merkittävää ja vaikuttavaa sen hakiessa konkreettisia ratkaisuja suuriin ja monitieteisyyttä vaativiin haasteisiin. Nämä ovat strategisen tutkimusneuvoston rahoituksen myöntöperusteita ja näillä perusteilla toteamus olisi perusteltu. Tämän kevään strategisen tutkimuksen hauissa UEF menestyi parhaiten yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Tutkijamme koordinoivat kolmea konsortiohanketta ja olemme kaikkiaan kahdeksalla hankkeella mukana kuudessa konsortiossa. Ensimmäisellä STN:n kierroksella UEF puolestaan sai yhden koordinaatiohankkeen ja on partnerina mukana kolmessa muussa. Onnittelut kaikille haussa menestyneille!

Strateginen tutkimus on erinomainen tilaisuus panostaa  vuorovaikutukseen tiedonhyödyntäjien ja –tuottajien kesken. STN-hankkeissa edellytetään yliopiston, tutkimuslaitosten sekä yhteiskunnallisen ja yritysmaailman päätöksenteon välistä tiedon kulkua tutkimuksen kaikissa vaiheissa. Taustalla on ajatus, että näin on mahdollista luoda horisontaalinen tietopohja päätöksenteon tueksi. Julkisesta tutkimusrahoituksesta suunnataan tähän tarkoitukseen kolme prosenttia.

Yliopistoilta odotetaan perustellusti ratkaisuja muuttuvan maailman mukana nopealla tahdilla tuleviin uusiin haasteisiin ja ongelmiin.  Kaikki tiedämme, että yliopistolla on edelleen paljon osaamista ja tutkimustuloksia, jotka eivät päädy yhteiskunnan hyödyksi. Asiantilan korjaamiseksi tarvitsemme nykyistä kiinteämpää vuorovaikutusta julkisten sektorin ja elinkeinoelämän kanssa. STN-hankkeet ovat hieno edistysaskel, mutta ei suinkaan yksin riittävä. Yliopiston yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen strategian selkeyttäminen on tarpeen. Meidän ei kannata suunnitella vaikuttavuus-strategiaa sisäisenä prosessina keskenämme. Strategiatyössä keskeistä on vaikuttaa vuoroin ja taajaan tutkimustulosten potentiaalisten hyödyntäjien kanssa ja saada heiltä näkemyksiä ja virikkeitä vaikuttavuutemme kehittämiseen.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
Akateeminen rehtori

Raskas päätös

Yliopiston hallitus teki viikko sitten  historiamme vaikeimman päätöksen päättäessään Savonlinnan kampuksen toimintojen keskittämisestä Joensuun kampukselle. Käytännössä se merkitsee sitä, että Itä-Suomen yliopiston toiminta Savonlinnassa päättyy parin vuoden sisällä.

Päätös oli erittäin raskas ja vaikea. Sitä edelsi  perusteellinen valmistelu, jossa analysoitiin eri kampusvaihtoehtojen vaikutukset opettajankoulutuksemme vetovoimaan ja tutkimukseen tasoon sekä vaihtoehtojen taloudelliset vaikutukset  yliopistolle. Niiden pohjalta meille syntyi yksimielinen näkemys, että opettajankoulutus yhdellä kampuksella kiinteässä yhteydessä laajempaan tiedeyhteisöön takaa parhaat mahdollisuudet opettajankoulutuksen ja alan tutkimuksen kehittymiseen  ja jatkumiseen Itä-Suomessa myös tulevina vuosikymmeninä.

Niin yliopiston johto kuin hallituksemmekin tiedosti selkeästi ne raskaat alueelliset vaikutukset, joita lähtö Savonlinnasta tulee väistämättä aiheuttamaan kaupungille ja Etelä-Savon maakunnalle. Yliopistot kilpailevat kuitenkin nykypäivänä ensisijaisesti kansainvälisessä  koulutus- ja tutkimusmaailmassa.  Siinä on menestyttävä, jotta  yliopisto voi olla vahva kansallinen ja  alueellinen toimija. Siinä pohja päätökselle, jonka tavoitteena on taata vahva yliopisto Itä-Suomessa myös tulevaisuudessa.

Päätöksen jälkeen virisi kiivas keskustelu siitä, oliko meillä päätöstä tehtäessä tiedossa mahdollisuus saada entisen suuruinen erityistuki Savonlinnan toiminnoille myös  seuraavan neljän vuoden tuloskaudelle. Me  emme sellaista  tukea esittäneet  eikä sellaista meille suullisesti eikä kirjallisesti miltään taholta selkeästi tarjottu. Tottakai eri tahojen kanssa eri yhteyksissä siitä keskusteltiin, olihan se tähän saakka ollut tapa pitää Savonlinnan toimintoja yllä. Käydyissä keskusteluissa totesin toistuvasti, että kysymystä ei voida enää tarkastella neljän vuoden periodeilla, vaan on löydettävä pysyvä ratkaisu. Jatkaminen entisellä, jatkuvaa epävarmuutta ylläpitävällä mallilla ei olisi ollut kenenkään kannalta kestävä ratkaisu, kun kaiken päälle huomioidaan vielä Savonlinnan kampuksen tilojen akuutit ongelmat. Tämän myös kaikki kanssani asiasta keskustelleet myönsivät.

Temme  analyysimme rakenteellisesta kehittämisen kokonaisuudesta nimenomaan akateemisen kilpailukykymme näkökulmasta. Nyt päätökset on tehty ja haemme  OKM:ltä strategista tukea niiden toteuttamiseen. Tästä kokonaisuudesta Savonlinnan kampuksen tulevaisuutta  ei voitu toiminnallisesti eikä taloudellisesti erottaa omaksi erilliseksi kokonaisuudekseen.

Päätöksemme jälkeen monet tahot vaativat, että maan hallitus puuttuisi asiaan ja pakottaisi meidät pyörtämään tehdyt päätökset. Vaatimus on kovin erikoinen ja toteutuessaan veisi pohjan pois niiltä rakenteellisen kehittämisen toimilta, joita hallitusohjelma ja OKM:n linjaukset korkeakouluilta selkeästi edellyttävät. Se vaikuttaisi laajakantoisesti myös yliopistojen autonomiseen päätöksen tekoon ja sitä kautta koko korkeakoululaitoksen kehittämistoimiin.

Opetus- ja tutkimusresurssien on toistuvasti todettu hajautuneen maassamme liian moniin, pieniin yksiköihin ja yliopistoilta on vaadittu niiden kokoamista ja vahvuuksiinsa keskittymistä, jotta emme putoaisi kokonaan kansainvälisestä kehityksestä. Nyt tehty päätös on Itä-Suomen yliopiston osalta osa tätä prosessia. Siitä on turha syyttää ketään tai mitään yliopiston ulkopuolista tahoa, vaan yliopisto kantaa  vastuun tästä vaikeasta ja monitahoisia vaikutuksia omaavasta päätöksestä, joka oli kuitenkin pakko tehdä.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen
rehtori

 

 

 

 

Tutkimuksen tuloksellisuus

Helsingin Sanomat (teksti Juha Honkanen) otsikoi 10.4.2016 Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksen tuloksettomuudesta. Rahoitus ohjautuu tehottomille hankkeille, toteavat aihetta tutkineet professori Pekka Räsänen ja apulaisprofessori Atte Oksanen. Toki he ovat analysoineet vain kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen rahanjakoa ja sen tuloksellisuutta. Näillä rahoituksilla keskimääräinen tutkijatohtorin hanke on tuottanut noin kaksi, akatemiahanke kolme ja akatemiatutkijan hanke neljä julkaisua. Ko. rahoitukset ovat tietysti monivuotisia, vaihdellen pituudeltaan 3-5 vuoteen. Eihän tuo tulos kovinkaan vahvalta vaikuta, jos hankkeista syntyy vähemmän kuin yksi julkaisu vuodessa. Toki kohtuutonta on jutussa esitetty vertailu kirjoituksesta vastaavien professoreiden vuosittaiseen julkaisutuotantoon, joka on 5-7 julkaisua vuodessa. Kohtuutonta siksi, ettei esimerkiksi akatemiahanketta toteuttavan tutkijan vuosituotanto rajoitu vain ko. hankkeen julkaisuihin. Varmaan hänellä on muitakin hankkeita, jota tuottavat ehkä enemmistön vuosittaisesta julkaisutuloksesta.

Itseäni kiinnostaa oman tiedekuntani tutkijoiden tuloksellisuus, ja siten myös heidän julkaisutuotantonsa. Seurasin HS:n viitoittamaa menetelmää ja käytin Scopuksen tuottamaa tietoa julkaisuaktiivisuudesta 2010-2014. Kritiikin tiedän, Scopuksesta puuttuu luonnontieteiden alan julkaisusarjoja. Totta, mutta kokemuksen mukaan Scopus toimii luonnontieteissä varsin hyvin, kemiaa lukuunottamatta. Se on myös avoimesti haettavissa, eli julkista tietoa.

Analyysini mukaan tiedekuntamme akatemiatutkija on keskimäärin 40 -vuotias ja tuottaa keskimäärin 3 julkaisua vuodessa, aktiivisimmat  toki lähes kaksi kertaa enemmän. Apulaisprofessorimme ovat keskimäärin vain vuoden vanhempia, mutta julkaisevat kaksi kertaa enemmän. Professorimme on tyypillisesti 53 -vuotias ja julkaisee 7 vertaisarvioitua artikkelia vuodessa. Aktiivisimmat professorit julkaisevat 3-4 kertaa enemmän, passiivisimmat eivät valitettavasti vuodessa artikkeliakaan. Apulaisprofessorien julkaisutuotanto on tasaisempaa. Se puhuu Tenure track -järjestelmämme puolesta. Siihen valitaan tutkijoita, jotka pystyvät hyviin tuloksiin.

Tutkimusrahoituksesta en saa koottua ihan yhtä helposti vastaavaa analyysiä. Oletukseni kuitenkin on, että esimerkiksi professoreiden julkaisutuotanto ja täydentävän tutkimusrahoituksen hankinta korreloivat vahvasti. Ulkopuolelta hankitulla rahalla tutkimus kuitenkin pääosin tehdään, vaikka UEFin strategisilla euroilla on ollut oma positiivinen vaikutuksensa viime vuosina.  Toki on myös täydentävää rahoitusta, joka ei optimaalisesti tue esimerkiksi julkaisujen tuottamista. Siksi rahoitus -julkaisutulos -yhteys ei ole täydellinen.

Periaatteellisesti ajattelen, että yliopistossa kaikki tutkivat ja kaikki opettavat. Intensiteetti voi tietenkin olla erilainen ja vaihteleva painotus tutkimuksen ja opetuksen välillä tietoinen. Syytäkin on: lienee realistista sanoa, että professori, joka ei viiteen vuoteen ole tuottanut kuin yksittäisiä artikkeleita, ei saa tehtyä enempää niitä jatkossakaan. CV ei tuolloin riitä tutkimusrahoituksen hankintaan Akatemiasta ja tai muualtakaan, eikä tutkimustulos tuolloin yksinkertaisesti riitä. Siitä huolimatta tutkijakoulutuksen saanut professori tai opettaja voi tuoda osaamisensa tuloksellista tutkimusta tukemaan. Tuolloin se on jonkun toisen johtamaa tutkimusta, mutta myös yhteen  hiileen puhaltamista. Toivotan rohkeutta uusien yhteistyöavauksien hakemiseen.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin
dekaani,
luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Profiilin kirkastaminen

”Minulla on kolme vaivaa, sydämestä ottaa, lonkkia kolottaa… niin ja mikäs se kolmas vaiva nyt olikaan?” Tuttuja tarinoita lähipiirin ikääntyviltä kuultuna. UEF hakee monitieteisiä ratkaisuja ikääntymiseen liittyviin kardiovaskulaarisiin ja metabolisiin sairauksiin, Alzheimerin tautiin, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin sekä syöpään. Translationaalinen tutkimus ulottuu molekyylitasolta kliinisiin käytänteisiin – se on yhteiskunnallista vaikuttavuutta parhaimmillaan.

Ikääntyminen, elintavat, terveys –globaalihaasteen tutkimusalueet yhdistävät esimerkillisesti perustutkimuksen käytäntöön vietäviin hoitoihin. Tällaista tieteidenvälisyyttä tavoitellaan UEF- strategian mukaisesti kaikilla tutkimusalueilla. Tätä onkin kiitelty monelta taholta ja näyttöjä saatu kilpaillun rahoituksen myöntöinä ja erilaisina tunnustuksina.

Monitieteisyyden korostamiseksi ja vahvistamiseksi tehtiin viime vuonna tohtoriohjelmareformi.  Tavoitteena oli entistä kiinteämpi kytkentä temaattisiin alueisiin. Tohtorikoulutettaville halutaan positiivisia kokemuksia yhteistyöstä eri aloilla toimivien kanssa. Nyt on aika varmistaa, että tutkimusalueiden ja tohtoriohjelmien yhteistyö on löytämässä käytännön muotoja. Huhtikuussa peilaamme kokemuksia tutkimusalueiden ja tohtoriohjelmien välisissä tapaamisissa.

Ovatko samaan globaalihaasteeseen paneutuvat tutkimusalueemme riittävän vuorovaikutteisia, toisiaan täydentäviä ja tukevia? Näitä kysymyksiä oli omiaan herättelemään Akatemian toisen kierroksen profilaatiohaun kriittinen palaute. Horisontaalisen yhteistyön kanavia ovat esimerkiksi yhteiset infrastruktuurit ja metodiosaajien toiminta yli tutkimusaluerajojen. Infrayhteistyö on jo laaja-alaista ja periaatteet kirjattuna infrastruktuuriohjelmaan. Jäivätkö yhteisinfrat hakemuksessa korostamatta? Metodipuolella esimerkiksi suurten tietoaineistojen avoimeksi tekeminen, tulkinta ja mallinnus ovat yhteinen haaste. Avoin data on tulevaisuudessa tutkimusympäristön vetovoimatekijä.

Ikääntymisteemaan vielä palatakseni yhteiset avoimet tietoaineistot auttaisivat sairauksien yhteisvaikutusten tutkimuksessa.  Yliopiston tutkimusprofiili kirkastuu, kun tutkimusalueiden sisäisen toimivuuden lisäksi myös eri tutkimusalueille löytyy yhdistäviä tekijöitä.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori

Viisikko ratkaisee?

On jo muutama vuosi(kymmen) siitä, kun viimeksi luin Enid Blytonin Viisikko-sarjan romaaneja. Luulin tuon ajan jo jääneen elämässäni kauas taakse, mutta nyt se on palannut – tosin hieman toisessa mielessä kuin silloin ennen. Yliopistomaailmassa ”Viisikko” -termiä käytetään nyt viiden suomalaisen yliopiston muodostamasta strategisesta liittoumasta. Mukana ovat meidän lisäksemme Turun, Tampereen, Oulun ja Jyväskylän yliopistot. Tarkoituksena on löytää toimivia yhteistyön ja työnjaon muotoja tutkimuksessa, koulutuksessa ja hallintopalveluissa. Yhteistyö onkin tärkeää, jotta kukin voisi keskittyä ja keskittää resurssinsa aiempaa paremmin omiin erityisiin vahvuuksiinsa ja päästä niissä ylöspäin kohti maailman huippuja.

Viisikon syntymisen voi myös nähdä vastapainona niille pyrkimyksille, jotka tähtäävät huippututkimuksen ja –koulutuksen keskittämiseen muutamille harvoille eteläisen Suomen ja mieluiten Helsingin seudun korkeakouluille. UEF on lyhyen historiansa aikana jo pystynyt esittämään vakuuttavia näyttöjä kilpailukyvystään kansainvälisellä tasolla, mikä näkyy jatkuvina hyvinä sijoituksina maailman yliopistojen ranking-listoilla. On harmillista, että kansallisessa keskustelussa tätä ei ainakaan vielä ole huomattu. Viimeisin esimerkki on Bengt Holmströmin YLE:n uutisille (24.3.) antama haastattelu, jossa hän ehdotti toisenlaista viisikkoa tutkimusintensiivisten yliopistojen joukoksi kuin se, mistä yllä on kyse. Hänen tutkastaan näytti kokonaan kadonneen koko Helsinki-Jyväskylä-Oulu –linjan itäpuolella oleva Suomi. UEFin ja muiden Holmströmin listan ulkopuolelle jääneiden korkeakoulujen tehtäväksi jäisi hänen ehdotustaan seuraten kandidaattitason koulutus. Tässä toteutuisi ”Ameriikan malli”, jota Holmström suosittelee Suomeenkin: tutkimuksen tuki suunnattaisiin vain 5-6 yliopistolle, ja muut toimisivat alemman tason kouluttajina ja syöttäisivät parhaat opiskelijansa jatkamaan opintojaan noihin kärkiyliopistoihin.

Tämä meidän Viisikkomme tähtää toisenlaiseen päämäärään ja toivottavasti myös onnistuu ajan mittaan löytämään sellaisen yhteistyön hengen, jota tarvitaan kansainvälisen huipputason saavuttamiseksi kunkin ”osakkaan” strategisesti tärkeimmillä aloilla. Koulutuksessa yhteistyötä ja työnjakoa on jo alettu kehittää, ja työ jatkuu. Humanistis-yhteiskunnallisilla aloilla UNIFI:n käynnistämät rakenteellisen kehittämisen keskustelut ovat nyt saamassa jatkoa Viisikon puitteissa. Oman tiedekuntani aloista kieliaineet on Viisikon toimesta nimetty yhdeksi yhteistyön ja mahdollisen työnjaon kohteeksi. Tuloksia on syytä toivoa monestakin syystä, koska näiden aineiden koulutuksessa on ongelmia kaikissa yliopistoissa. Kieliaineiden tarve on kuitenkin vahvasti olemassa paitsi perinteisissä opetusalan tehtävissä eri tasoilla, myös elinkeinoelämän monenlaisissa kansainvälisen viestinnän tehtävissä, mikä tulee esille esim. Elinkeinoelämän äskettäin julkaisemassa selvityksessä yritysten kielitaidon tarpeista. Eikä tule unohtaa kielten ja erilaisten kulttuurien opiskelun ja opettamisen merkitystä monikulttuurisuuden edistämisessä ja kansallisen kielivarannon säilyttämisessä mahdollisimman monipuolisena.

filppulaMarkku Filppula
dekaani, filosofinen tiedekunta

 

 

Impaktia ja ekselenssiä

Urheilijat sanovat usein ennen kisoja ”teen oman suorituksen ja katson, mihin se riittää”.  Jotta huipulle päästään, se on turhan vaatimaton tavoite. Toisaalta tänä vuonna urheilupuolella on nähty iloisia onnistumisia. Nuoret kiekkoleijonat osoittivat maailman mestaruuskisoissa, ettei heillä ole onnistumisen tai epäonnistumisen pelkoa – sinnikkäästi ja iloisesti huipulle. Siihen tarvitaan taitoa, intoa, sitoutumista, ahkeruutta, hyvä valmennus ja olosuhteet.

Samoin on tieteessä – tavoitteet kannattaa asettaa korkealle. Menestykseen tieteessä tarvitaan paitsi tutkijan henkilökohtaisia ominaisuuksia – lahjakkuuden lisäksi, hyvä koulutus, innostuneisuutta ja intohimoa tutkimukseen, kestävyyttä, pettymysten sietokykyä, esiintymistaitoja ja johtajuutta – ja myös inspiroiva tutkimusympäristö, infrastruktuuri sekä rahoitusta.

Kun julkinen talous on vaikeuksissa ja myös yliopistojen ja tutkimuslaitosten rahoituksesta leikataan, kamppailu ulkopuolisesta rahoituksesta kovenee entisestään. Lisäksi tieteen rahoitusmaailmalle Suomessa on ollut ominaista tempoilevuus. Entisiä rahoitusinstrumentteja ajetaan alas ja uusia tulee tilalle. Ylhäältä tuleva ohjausvaikutus näkyy voimakkaana. Tutkijan on vaikea pysyä kärryillä, mikä on rahoittajan tahtotila – haetaanko vaikuttavuutta vai huipputiedettä vai molempia?

Tässä tieteen rahoituksen turbulenssissa on viisainta keskittyä omaan suoritukseen – tavoite korkealla. Se on varmaa, ettei puolivillaisilla hakemuksilla pärjää tämän hetken rahoituskisassa.

Yliopistotasolla on tärkeää rakentaa tulevien tutkijoiden kuntopohjaa hyvällä koulutuksella, valmennuksella ja mentoroinnilla. Tärkeää on tunnistaa nuorten tutkijoiden joukosta potentiaaliset tieteessä menestyjät ja ohjata ja tukea heitä eteenpäin – väittelyn jälkeen postdoc-kaudelle, rahoituksen hankintaan, oman ryhmän perustamiseen ja  verkostoitumiseen. Siis valmentaa heitä tieteen kansainväliseen liigaan.

Onnistumisia tulevissa rahoitushakemuksissa!

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Ajassa tapahtuu…

Koska olet viimeksi kuullut oikeasti hyviä asioita tapahtuneen Suomenmaassa? Siis tietoja sellaisista tapahtumista, kehityksestä tai muutoksista, jotka loisivat positiivisia näkymiä tulevaisuuteen? Eipä niitä ole juurikaan tainnut olla. Yhä harvempi meistä jaksaa uskotella itsellemme, että olemme maailman parhaita siinä ja tässä tai että tekemisemme on ennakkoluulotonta ja johtavaa maailmassa. Tällaisiksi olemme mielellämme itsemme ajatelleet. Aikaisemmin ehkei ihan syyttä, mutta tänään on useasti toisin. Katsokaa vaikka viestejä koulutuksemme tason kehittymisestä! Luonnontieteilijälle varoittava esimerkki on matemaattisten aineiden osaamisen tila peruskoulussa ja lukiossa.

Olemme luoneet UEFille ennakkoluuttoman strategian. Se on tuonut mukanaan eritasoiset tutkimusalueet ja uudet tohtoriohjelmat. Suomen Akatemia hyväksyi ensimmäisellä profilaatiokierroksella tarjouksemme ja piti strategiaamme suorastaan esimerkillisenä. Nyt on kyse siitä, miten strategiset linjaukset ja tavoitteet saadaan toteutumaan. Vaarana on, että strategian viitoittamat muodolliset uudet avaukset riittävät vain mielissämme, onhan ne nyt kirjallisesti dokumentoitu. Jos jossakin on ongelmia, puutteita tai toimimattomuutta, niin se on sitten alkuhankaluutta ja korjautuu ajan mukaan. Toivoa vain sopii niin, mutta itse en oikein usko siihen.

Päällimmäisenä mielessäni on tohtorikoulu-uudistus. Pudotimme tohtoriohjelmat  omassa tiedekunnassamme lukumääräisesti kolmeen ajatellen, että ne muodostaisivat sisäisellä yhteistyöllä henkisen infran, joka johtaisi strategian peräänkuuluttamaan poikkitieteelliseen tutkimukseen ja yhteistyöhön. Nyt on jo ilmassa merkit, ettei näin automaattisesti tapahdu. Hieman kärjistäen: tohtoriohjelmien johtoryhmät kokoontuvat jakamaan vuosittain koulutuspaikat ja hyväksymään opiskelijoiden jatkokoulutussuunnitelmat, mutta mitä on muu toiminta, missä määrin sitä on? Asetettujen tavoitteiden saavuttaminen vaatii enemmän ja sitä meidän tulee pohtia. Positiivista on, että tietoni mukaan tämä työ on alkamassa.

Tutkimusalueitten toiminta vaatii myös seurantaa ja tukea. Ilokseni tiedän, että ainakin yksi kansainvälisen tason huippututkimusalue on jo pitänyt ja yksi ilmoittanut pitävänsä vuosittaisen tutkimusalueen katselmuksen  tänä keväänä. Kannustan muitakin tutkimusalueita samaan ja ehkä olettekin jo käytännön sopineet. Erityisen tärkeäksi katselmustoiminnan näen UEFin nouseville tutkimusalueille. Niiden tulevaisuuteen taitaa liittyä kaikkein eniten epävarmuutta. On objektiivisesti nähtävä, mikä tutkimusalueista oikeasti nousee ja mikä ei.

Omassa tiedekunnassamme olemme isojen asioiden äärellä. Kouluttamistamme maistereista ja tohtoreista 40 % on ulkomaalaisia. Olemme toteuttaneet valtakunnallista vaatimusta yliopistojemme kansainvälistämiseen. Kuten tiedämme, muutoksia on tulossa. Haastetta riittää, kun opiskelijat ja mahdollinen lisätulo on saatava lukukausimaksut keräten. Hyväkään opetustuote ei myy, jos markkinointi on puutteellista. Voisiko oma vientiyhtiömme auttaa kv-ohjelmien markkinoinnissa, jolloin jokaisen laitoksen ja tiedekunnan ei tarvitsisi tehdä sitä itsenäisesti ja amatöörimäisesti?

Jotten synkistelisi taas liikaa, LuMet teki hienon tuloksen 2015 niin koulutuksessa, kuin myös täydentävän rahoituksen hankkimisessa. Suomen Akatemia oli meille tällä kertaa erityisen antelias. Tutkimuksen tulosta viime vuodelta vielä odottelemme. Nyt onkin lopuksi hyvä muistuttaa, että Akatemian huhtikuun rahoitushaussa on paljon tarjolla. Tässä muutama tiedekunnallemme erityisen relevantti: Biotalouden aihealueen aiehaku, Terveyttä kohorteista ja biopankeista -akatemiaohjelman aiehaku, Uusi energia -akatemiaohjelmaan liittyvä kansainvälinen haku, Huippuyksikköohjelma 2018-25 -aiehaku, FIRI-tutkimusinfrastruktuurihaku, Kärkihankehaku. Ei missata näitä.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin
dekaani, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Suurien ratkaisujen kevät

Tuleva kevät on ratkaiseva sen suhteen, millä eväillä aiomme pärjätä tulevina vuosina suomalaisessa ja kansainvälisessä korkeakoulukentässä. Tietynlainen kulminaatiopiste ovat toukokuussa 2016 käytävät tulosneuvottelut UEFin ja OKM:n kesken. Tuohon neuvotteluun meidän on pedattava mahdollisimman hyvät lähtökohdat ja valmistelu tätä varten on nyt kiivaimmillaan.

Keskeisin ja suurin asetelma ainakin ulospäin on opettajankoulutuksen kehittämisen linjaratkaisu. Tähän liittyy oleellisena kysymys, jatketaanko opettajankoulutusta edelleen kahdella kampuksella vaiko ei. UEFin kannalta tavoite on varmistaa parhaat mahdolliset edellytykset niin koulutukselle kuin tutkimukselle ja niiden vetovoimalle unohtamatta opiskelijoita ja henkilökuntaa. Jos asiaa tarkastelee kumman kaupungin taholta tahansa, ymmärtää pian ratkaisun monenlaiset vaikutukset. Yliopistokampuksen läsnäolo poikii kaupungeille eri tavoin miljoonien eurojen tulovirran. Yliopistostatus takaa näkyvyydeltään myös dynaamisen ja kehittyvän kaupungin statuksen. Siksi on selvää, että UEFin tulevat ratkaisut ovat sekä Savonlinnalle että Joensuulle prioriteettilistan kärjessä.

Samaan aikaan meidän tulee muodostaa kantamme mm. lukuvuosimaksuista ja niiden käyttöönotosta, yliopiston hallinnon uudelleen järjestämisestä, sekä ylipäätään profilaatiosta UEFin tutkimuksen ja koulutuksen eri saroilla tuleville vuosille strategiamme kautta. Kaikilla tekemillämme toimilla on osavaikutus tuleviin tulosneuvotteluihin, missä onnistuessamme palkintona on itse asiassa riihikuivaa rahaa niihin toimiin, mitä myös valtiovalta katsoo hyväksi edistää. Itselläni on luottavainen olo, että onnistumme kyllä tässä. Nousemme entistä selkeämmin esille menestyjänä korkeakoulumaailmassa.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja