Tag Archives: Perttu Vartiainen

Elävä kampus

Olen aina tykännyt vertailla ulkomaisten yliopistojen kampuksia. Vaikka vanhempien yliopistojen historian kerrokset ovat meitä moni-ilmeisemmät, niin uusien osien arkkitehtuurissa meillä ei ole mitään hävettävää. Senaatti-kiinteistöjen aloittaessa pääsimme parantamaan myös kampustemme piha-alueita. Moni ei taida muistaa, miten ankea esimerkiksi Joensuun kampuksen sisääntulo Carelian ympärillä vielä 1990-luvun lopussa oli.

Meillä vierailevat ulkomaalaiset taas ihastelevat kirjastojamme ja opiskelijaravintoloitamme.  Suomen yliopistokiinteistöjen aikana myös fyysisiin ja virtuaalisiin oppimisympäristöihin on alettu kiinnittää aivan uutta huomiota. Ajatus muunneltavista monitoimitiloista etenee hitaasti, mutta vääjäämättä.

Jotain suomalaisilta yliopistokampuksilta kuitenkin puuttuu. Hyvien ravintoloiden lisäksi muita palveluja meillä ei ole juuri lainkaan. Siksi on ymmärrettävää, että suurin osa rakennuksista tuntuu kuolleilta jo ennen illan tunteja. Ulkotilojen elävöittämistä rajoittaa ilman muuta ilmastomme, mutta myös kesää karttava lukukausirytmimme. Kesälukukausi on tabu, johon ei uskalleta kunnolla tarttua. Jos halua olisi, niin periodijärjestelmä mahdollistaisi tutkimusvapaita muulloinkin kuin kesäaikana.

Uskon, että kansainvälisyys pakottaa uudistamaan ajatteluamme. Jo nyt illansuussa ainakin Auroran tuntumassa iltaa kohti yleistyvä kieli on englanti. Ulkomaalaiset opiskelijat hakevat ja itse luovat entistä elävämpää kampuskulttuuria. Myös uusissa kampusvisioissa keskeisellä sijalla oleva opiskelija-asuntorakentaminen on lupauksia antava. Viimeksi Nanjingin vanhalla kampuksella käydessäni luulin jo olevani sen ulkopuolella. Ilta-aikaan eroa muuhun kuhisevaan kaupunkiin ei oikeastaan huomannut lainkaan.

PerttuVartiainen3_100x130pxPerttu Vartiainen

Ulkomaille!

Uran tässä vaiheessa mieleen nousee joskus, mitä opiskelu- ja työuraani liittyviä henkilökohtaisia valintoja olisin voinut tehdä eri tavalla. Selkeäksi ykköseksi nousevat pidemmät vierailut ulkomailla. Opiskeluvaiheessa olin kyllä kesätienesteissä Saksassa, mutta opiskelijavaihdon mahdollisuudesta en kuullut edes puhuttavan. Myöskään tutkijauralla kukaan opettajistani ei kannustanut ulkomaan vierailuihin.

Sukupolveni loi omat kansainväliset kontaktinsa itse. Minulle löytyi muutama hengenheimolainen muualta Suomesta. Heidän kanssaan omaksi kansainvälistymiskoulukseni muodostui pohjoismainen vertaisyhteisö – på ”skandinaviska”. Siitä verkostoni levisivät samanmielisiin tutkijayhteisöihin sekä saksan- että englanninkielisillä alueilla, mutta ilman kouluruotsia oma tieni olisi ollut tukossa heti alkuunsa.  Nykynuorilla on helpompaa, kun kouluenglanti aukoo ovet melkein mihin tahansa.

Tunne jostain uudesta siivitti kuitenkin eteenpäin.  Näiden verkostojen kautta oppiaineeseeni saatiin heti ensiaallossa toimivat vaihtosuhteet sekä pohjoismaisissa että eurooppalaisissa vaihto-ohjelmissa. Myös joitain omia oppilaitani pystyin rohkaisemaan ja auttamaan tutkijavaihtoon jo jatko-opintojen alkuvaiheessa.

Itä-Suomen yliopiston rehtorina en voi olla enää yhtä tyytyväinen opiskelija- ja tutkijavaihdon kehitykseen. Helppo tapa olisi syyllistää ministeriön rahoitusmallia, joka kannustaa vahvasti ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden ja tutkijaopettajien rekrytointeihin, mutta ei liikkuvuuteen Suomesta ulospäin. Viisaan johtajan pitäisi kuitenkin arvioida strategisia ratkaisujaan mallinkin ohi.

Siksi yksi viimeisistä viesteistäni rehtorina kuuluu: luodaan ulkomaille lähtöä kannustava ilmapiiri, käytetään hyväksi olemassa olevat rahoitusinstrumentit ja puretaan opinto-ohjelmissa ja henkilöstöpolitiikassa olevat liikkuvuuden esteet.

PerttuVartiainen3_100x130pxPerttu Vartiainen

Alenevan koulutustason tiellä?

Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan suomalaisten koulutustaso on jäämässä kehittyneiden maiden keskikastiin. Dramaattisin muutos on tapahtunut korkeakoulutettujen suhteellisessa osuudessa. Takana taitavat olla ajat, jolloin Suomesta puhuttiin maailmalla korkeakoulutuksen kärkimaana.

Laskennallisesti meillä on tarjota korkeakoulututkinto kahdelle kolmesta suomalaisnuoresta. Monilla suomalaisnuorilla on kuitenkin useita aloituspaikkoja, ja vain osa aloittajista päätyy tutkintoon. Siksi korkeasti koulutettujen osuus esimerkiksi 30-34 -vuotiaiden ikäluokassa on tosiasiassa ”vain” 45 %.

Myös väite koulutustasomme nousun pysähtymisestä on osittain liioittelua. Kun yhä suurempi osa korkea-asteen tutkinnon suorittajista suorittaa nykyisin ylemmän korkeakoulututkinnon, niin vielä 1990-luvulla heihin kuului paljon opistoasteen suorittaneita.

Suomalaista keskustelua on leimannut koulutuksen tarjoajien välinen kamppailu omista asemistaan. Kun ammattikorkeakoulut ovat ottaneet etäisyyttä opistoihin, niin lyhyet korkea-asteen tutkinnot ovat hävinneet meiltä lähes tykkänään. Puhdasoppinen duaalimalli taas on ollut esteenä järkeville koulutusjatkumoille ammattikorkeakoulututkinnoista maisteriopintoihin.

Olisi erikoista, jos Suomi valitsisi kilpailukykystrategiakseen alenevan koulutustason. Nykyisetkin voimavarat voisi käyttää järkevämmin. Nyt käytämme voimavarojamme keskenjääneisiin ja moninkertaisiin opintoihin. Kansakunta hyötyisi instituutioiden rajat joustavasti ylittävistä koulutuspoluista, joissa askel kerrallaan voitaisiin suorittaa aina uusi, aiempaa tutkintoa joko syvyys- tai leveyssuunnassa täydentävä tutkinto. Aivan ilmeisesti nykyistä suurempi osa suomalaisista kirjautuisi jossain vaiheessa myös korkeasti koulutetuiksi.

PerttuVartiainen3_100x130px Perttu Vartiainen

Älykkäästi erikoistumaan

Euroopan unioni edellyttää, että jokainen maa ja alue laatii uudella rakennerahastokaudella ”älykkään erikoistumisen strategian”.  Näin rakennerahastovarojen uskotaan hyödyntävän entistä paremmin kunkin alueen omia vahvuuksia ja innovaatiopotentiaalia.

Useammallakin suulla olen kuullut sanottavan, että eihän tässä Suomessa mitään uutta ole: kärkiklustereista ja innovaatioista aluekehittäjät ovat puhuneet jo parin vuosikymmenen ajan.

Mutta onko tuolla puheella enää täyttä katetta?  Melkein kaiken olemassa olevan elinkeinotoiminnan nimeäminen jonkin ”kärkiklusterin” alle ei meitä kovin pitkälle vie. Julkisten panosten valikoitu käyttäminen todellisiin innovaatiokärkiin on maakuntapolitiikan arjessa vaikeaa.

Suomalaisilla ei ole entisenlaista ylpeilyn aihetta maailman parhaiten toimivasta innovaatiojärjestelmästä. Myöskään korkeakoulujen ja alueen odotukset eivät aina kohtaa toisiaan. Alueella ei helposti ymmärretä yliopistojen keskittymistä siihen, missä todella olemme parhaita – ei siis Itä-Suomessa, vaan Suomessa ja maailmalla. Toisaalta yliopistojen hyötyä alueelle ei tulisi nähdä vain uusien tuoteinnovaatioiden mielessä. Tärkein hyödyntämätön voimavaramme aluekehittämisessä onkin opiskelijat, myös kansainväliset opiskelijat ja työelämässä olevat aikuisopiskelijat. Koulutustehtävämme kautta voimme hyödyntää elinkeinoelämää ja julkista palvelutuottajia myös muilla kuin ns. korkean teknologian aloilla.

Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa laadituissa älykkään erikoistumisen strategioissa silmiin pistää yksi yhteinen ala, biotalous. Siinä tärkeää olisi yliopiston molempien pääkampusten osaamisen hyödyntäminen koko alueen eduksi. Biotaloudessa jos missä kohtaavat toisensa alueen luontaiset vahvuudet ja yhdistyneen yliopistomme synergiaedut.

PerttuVartiainen3_100x130pxPerttu Vartiainen

Innostava yliopisto

Nokia-Suomen taloudellisen dynamiikan hiipuessa maamme henkinen ilmapiiri on saanut synkkiä sävyjä. Edes yksittäisten kasvuyritysten menestystarinat eivät ole kääntäneet talouttamme uudelle uralle.

Suomalaisten odotukset paremmasta tulevaisuudesta liittyvät jälleen kerran uuteen teknologiaan. Tieto- ja viestintätekniikan paremman hyödyntämisen odotetaan siivittävän suomalaisen koulun takaisin Pisa-vertailujen kärkeen. E-hallinto varmistaa julkisen sektorin tuottavuushypyn. Cleantechissä taas yhdistyvät vahva suomalainen tekninen osaaminen ja maineemme puhtaan ympäristön maana.

Selitykset menneistä hyvistä vuosista eivät palaudu yksinomaan tekniikan voittokulkuun. Näin ei ole varmaan jatkossakaan. Vaikka teknologinen osaaminen on maamme kilpailukyvyn keskeinen pilari myös jatkossa, niin uskon oikeudenmukaisuuden ja luottamuksen olevan niitä arvoja, joista suomalaisten on hyvä edelleen pitää kiinni. Niihin lisäisin innostuksen ilmapiirin.

Muutoksen tarve on aistittavissa myös yliopistomaailmassa. Amerikan eliittiyliopistojen näkökulmasta Suomea tarkkaileva professori Bengt Holmström ruoti yliopistojemme tilaa sunnuntain Helsingin Sanomissa (13.4.2014) kovin sanoin. Hänen mukaansa meiltä valmistuu ylikoulutettuja alisuoriutujia. Holmströmiä edelleen tulkiten: emme innosta opiskelijoita hyviin suorituksiin ja itsenäisiin valintoihin, vaan suomalaisissa yliopistoissa määrä korvaa usein laadun.

Holmströmin kritiikissä on vahva perä, vaikka hänen lääkkeistään en olekaan välttämättä vakuuttunut. MIT, saati amerikkalainen yliopistojärjestelmä kaikkinensa, ei ole meille välttämättä sopiva verrokki.

Oppimisen halu ja läpimurtotutkimus ovat sitä parasta, mitä yliopistojen tulisi suomalaiselle yhteiskunnalle tarjota. Yliopistoissa tarvitaan nykyistä enemmän sekä syvemmissä vesissä liikkujia että innostavien kokeilujen taitajia.

Heti pääsiäisen jälkeen pidettävässä SciFest- tapahtumassa Joensuussa nuorten tekemisen innostus on meidän kaikkien taas kerran koettavissa. Potentiaalia meillä on.

PerttuVartiainen3_100x130pxPerttu Vartiainen

 

 

Kantaaottava yliopisto

Itä-Suomen yliopiston perustamisvaiheessa yliopiston johdolla oli pyrkimys rakentaa intranetistä paitsi tiedonvälityksen ja -hankinnan, myös yliopistoyhteisön sisäisen keskustelun areena. Erityisen hyvin emme tässä onnistuneet. Keskustelua käydään, mutta ensisijaisesti julkisilla sivuilla, muissa blogeissa, sosiaalisessa mediassa ja printtimediassa.

Siksi myös yliopiston johtoryhmä siirtää bloginsa yliopiston julkisille sivuille. Toivottavasti lukijoissa on jatkossa myös niitä, jotka vierailevat sivuillamme ehkä vasta ensimmäistä kertaa.

Kohderyhmien eriytyessä myös suomenkieliset ja englanninkieliset blogit elävät omaa elämäänsä. Suomenkielisten tekstien on tarkoitus uusiutua viikoittain ja englanninkielisten kuukausittain.

Tarkoituksemme ei ole puhua jollain ennalta sovitulla johdon äänellä. Yliopiston perusluonteeseen kuuluu kriittinen asenne ja kantaaottavuus. Johdon edustajina tämä tarkoittaa kuitenkin kannan ottamista asioihin, joissa kullakin kirjoittajalla on omaa asiantuntemusta.

Toki kiinnostavassa tekstissä pitäisi aina välittyä myös omat kokemukset, ja kantaa voi ottaa kärjekkäämmin kuin mitä tapana on suomalaisessa keskustelukulttuurissa.

Erilaisten kantojen esittämistähän pidetään Suomessa usein riidan haastamisena. Syynä voi olla myös tiedekäsityksemme rajoittuminen paljolti analyyttiseen perinteeseen. Sortumatta oman nuoruuteni kantaaottavan yliopiston glorifiointiin, henkilökohtaisesti pidän ilmapiiristä, joka kannustaa tutkijoita, opettajia ja opiskelijoita avautumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.

PerttuVartiainen3_100x130pxPerttu Vartiainen