Tag Archives: paimenkirje

UEF Summer School ja OKM:n ”rosessihaasteet”

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen paimenkirje yliopistoille on virittänyt vilkkaan keskustelun, johon kollegani Jukka Jurvelin otti kantaa hiljattain omassa blogissaan ja keskustelua jatkoi rehtori Jukka Mönkkönen viime viikolla. Rehtorimme peräänkuulutti ”rosessien”, roolittamisen ja rekrytointien avointa tarkastelua kilpailukykymme vahvistamiseksi kiristyvässä taloudellisessa tilanteessa.  Yksi ”rosessi”, joka on nostettu ensi vuoden alussa OKM:n kanssa käytävien tulosneuvottelujen asialistalle, on opintojen ympärivuotistaminen.

Ministeriön taholta on muistuteltu yliopistoja kesäopintojen lisäämisestä jo useina vuosina. Kuiskaukseen on vastattu meilläkin muun muassa E-lukukauden muodossa, mutta nyt ministeriö on korottanut ääntä ja vaatii järeämpiä toimenpiteitä. UEFin strategian toimenpideohjelmaan sisältyvä Summer School, jonka pilottivaihe käynnistyy elokuussa 2016, tarjoaa varteenotettavan keinon vastata OKM:n haasteeseen. Kirjoitin blogissani Summer Schoolista pian sen perustamisen jälkeen huhtikuussa, mutta en malta olla palaamatta aiheeseen monta kokemusta rikkaampana.

Summer Schoolin keskeinen lähtökohta on opetussuunnitelmiimme sisältyvien opintokokonaisuuksien tarjoaminen elokuussa sekä omille opiskelijoillemme että erityisesti kampuksillemme saapuville kansainvälisille opiskelijoille. Summer School tarjoaa sateenvarjon kesäisen opetustarjontamme keskitettyyn markkinointiin yksittäisten kurssien sijaan, minkä lisäksi se tuottaa oheisohjelmaa kampuksille saapuville vieraillemme.

Summer Schoolin kokeminen tiedekuntia ja laitoksia yhdistävänä yhteisenä tekemisenä vaatii ”rosessien” uudelleen ajattelua niin opetus- ja tutkimushenkilöstön, kuin opiskelijoidenkin keskuudessa. Tarjottavien kurssien järjestäminen ei vaadi lisäresursseja laitoksilta, sillä kesäkoulu ei merkitse uuden rakenteen perustamista omine resursseineen. Olemassa olevaa kurssitarjontaa rytmittämällä saman kokonaisuuden voi toisena vuonna toteuttaa kesäkoulun aikaan ja toisena vuonna taas ”normaalin” lukuvuoden periodeihin rytmitettynä, mikä mahdollistaa kaikkien osallistumisen kursseille ilman lisäpanostusta.  Opetus- ja tutkimushenkilöstö on jo vuosia toiminut kokonaistyöajan puitteissa, mikä tarkoittaa, että elokuun sijaan tutkija voi ajoittaa tutkimuskautensa johonkin muuhun periodiin lukuvuoden aikana. Mikään ei myöskään estä tuntiopetuksena järjestettävien kurssien sijoittamista kesäkoulun aikaan, jolloin voidaan välttää usein periodeina järjestettävien vierailuluentojen päällekkäisyys muun opetuksen kanssa.  Opiskelijalle opintopisteitä kartuttava kesäopiskelu taas varmistaa opintotuen saamisen, tasoittaa lukuvuoden opiskelukuormaa ja edesauttaa opintojen edistymistä.

Vankistaessamme asemaamme eurooppalaisena tiedeyliopistona on kansainvälistyminen elinehto niin tutkimuksessa kuin koulutuksessa. Hyvin toteutettu Summer School tarjoaa erinomaisen keinon tunnettuutemme parantamiseksi ja synnyttää toivottavasti monessa kansainvälisessä vieraassamme halun hakeutua tänne myöhemmin opiskelijaksi tai jatkokoulutettavaksi. Kampuksillemme saapuvat kansainväliset opiskelijat toimivat myös erinomaisina lähettiläinä kampuskaupunkien ja keskeisten sidosryhmiemme tunnetuksi tekemisessä. Summer School on erinomainen tapa vahvistaa yliopiston, kampuskaupunkien, yritysten ja yhteisöjen välistä yhteistyötä. Yhteinen tekeminen ja vuorovaikutus luovat kasvualustan uusien ideoiden ja innovaatioiden synnylle.

harri_siiskonenHarri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Nuoret esiin!

Kyllä maailmaan kirjoituksia mahtuu – ja vastineita opetusministerin avoimeen kirjeeseen yliopistoväelle.

Sopeutetaan, elvytetään, uudistetaan, yhdistetään, poisvalitaan, profiloidaan… Enpä olisi 15 vuotta sitten  uskonut, että edelliset termit ovat jokapäiväisiä yliopistoissa vuonna 2015. Omaa väitöskirjaani sain tehdä hankkeessa useita vuosia. Eläinkokeet kestivät pari vuotta ja tutkimusmenetelmät olivat työläitä. Ihan 4 vuoteen en päässyt valmistumisessa, mutta eipä kukaan niin hirveästi hoputtanutkaan. Toisin on nyt.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen on muistanut meitä avoimella kirjeellä. Se on herättänyt yliopistopiireissä pahennusta ja synnyttänyt vihaisia vastineita. Luulenpa ministerin lähettäneen sen kannustaakseen ja luodakseen henkistä valmiutta tulevaan. Kirje on kuitenkin monitulkintainen ja helppo lukea moitteena. Näin on moni tehnytkin. Tuhlaammeko vain yhteiskunnan rahoja? Ymmärrettävää on tietenkin, että meitä ärsyttää kun ”hillot” viedään toisella kädellä ja toisella tarjotaan ”piiskaa”. T&K-rahoituksen osuus bruttokansatuotteesta vähentyy tasaista tahtia, viimeisen 10 vuoden aikana 4,1 %:sta 3,6 %:iin. Ensi vuonna se sitten on 3,1 % ja tulevat leikkaukset ovat satoja miljoonia.  Tekojen ja ajatusten välillä on ilmeinen ristiriita.

Toisaalta kirje asettaa ison haasteen, joka on helpompi hyväksyä. Laadultaan kohtuullinen tekeminen ei riitä, kun muualla maailmalla tehdään usein erinomaista työtä. Siis maailmalla, ei vain Suomessa. Se ratkaisee: emme voi tyytyä toimimaan Suomi-sarjassa. Emme ole laiskoja, teemme pitkiä päiviä ja varmasti yhtä paljon ylitunteja kuin työntekijät muissakin yliopistoissa, mutta meidän on mietittävä miten tulosten laatua ja määrää parannetaan. Silloin pitää puuttua rakenteisiin ja toimintakäytänteisiin. Yksittäinen tutkija tai tutkimusryhmä voi tehdä hyvää tulosta, mutta tulos osoittautuu vain kohtuulliseksi, kun sitä verrataan globaalisti verkottuneen tutkijan tai tutkimusryhmän tulokseen. Työmäärä jokaisen maalin (opintopisteen, julkaisun tai väitöskirjan) eteen voi vaihdella merkittävästi. Ministerin peräänkuuluttama uudistuminen on ymmärrettävää. Se meidän on hyväksyttävä, halusimmepa tai emme. Uudistu, tai itke ja uudistu.

Sopeuttaminen tarkoittaa sitä, että aletaan elää niin sanotusti suu säkkiä myöten – leikataan siis kulutuspuolta. Sopeuttamissuunnitelmia odotetaan tiedekunnilta. Parempi olisi esittää uudistumissuunnitelmia. Olen tullut siihen tulokseen, että uudistuminen edellyttää myös uuden tutkija- ja opettajasukupolven esiinnousua. Niiden, jotka kykenevät uuteen ajatteluun ja joilla on hyvät välit kollegoiden kanssa. Henkilöstöristiriidat eivät saa estää kehittämistä ja uudistamista. Nyt tarvitaan avarakatseisia johtajia, jotka ymmärtävät uuden ajan vaatimukset. Vanhoilla eväillä ei pärjätä, uusia keinoja on yritettävä. Sitten nähdään miten käy. Uskon, että onnistutaan.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin
dekaani, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta