Tag Archives: oppimisympäristöt

Tiedon välityksestä oppimaan kannustamiseen

Välituntikello ilmoitti More Hallissa 50 minuutin luennon päättyneen. Ensi kertaa kuullessa palohälytintä muistuttava ääni seisautti veret. Kyseessä ei ollut kuitenkaan mikä tahansa koulu tai palo-opisto vaan Washingtonin yliopisto (UW), joka sijoittuu esimerkiksi Shanghain listalla viidentoista parhaimmistoon. Kello tuli tutuksi opettaessani ja ohjatessani yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella UWn ympäristötekniikan ja –tieteen opiskelijoita.

Kellon räminä ei suinkaan päättänyt oppimistilannetta. Luento päättyi, mutta sen päälle oli tarpeen varata ainakin toiset 50 minuuttia vapaamuotoiseen keskusteluun opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat odottivat ohjausta yksinkertaisella perustelulla: tarvitsen tämän osaamisen työelämässä vastineeksi lukukausimaksulle. Vaikeimpia asioita kerrattiin ja käytiin läpi esimerkkien valossa. Osallistuimme alan professoreina toistemme luentojen jälkeisiin keskusteluihin. Maisteri- ja tohtoriopiskelijat päätyivät monesti testaamaan kursseilla esiin nousseita kysymyksiä tutkimustensa koejärjestelyissä eli oppiminen oli tutkimukseen perustuvaa. Keskustelut olivat avoimia ja toivat poikkeuksetta uusia ajatuksia yhtälailla opettajille kuin opiskelijoillekin.

Näin toteutettiin käytännössä yliopiston tavoitetta uusimpaan tutkimukseen perustuvasta oppimisesta. Opittiin yhdessä ja samalla opiskelijat huomioitiin yksilöinä. Opiskelijat valmistuivat suunnitellussa aikataulussa työelämään. Kyse oli yksinkertaisesti opiskelijakeskeisyydestä.

UEFissa opiskeijakeskeisyys on nostettu keskiöön. Se on strateginen valinta. Oppimaan oppimista tuetaan monin tavoin ainelaitosten ja yliopistopalvelujen toimesta. Hyviä esimerkkejä ovat Akateemiset opiskelun taidot –kurssi, opintojen ajaksi tehtävä henkilökohtainen opintosuunnitelma. Tukena ovat muun muassa oppiaineiden opinto-ohjaajat, tuutorit ja amanuenssit. Opettajien ohjauskäytännöt sen sijaan vaihtelevat opintosuunnasta, opintojen vaiheesta sekä erityisesti itse opettajasta riippuen. Voidaan sanoa, että opettajien ohjauskäytännöt ovat kirjavia.

Käynnissä oleva opetussuunnitelmaprosessi on oiva tilaisuus kehittää ohjausta systemaattisesti. Uudet ajasta ja paikasta riippumattomat oppimisen menetelmät vapauttavat opettajien aikaa luennoilta. Vapautuva aika on tarpeen käyttää opiskelijoiden akateemiseen ohjaukseen. Ohjaus on jatkossa luonteva osa opettajien työsuunnitelmia. Opettajan panostus ohjaukseen on ylivoimainen keino edistää ja kannustaa oppimiseen, antaa työelämässä tarvittavaa osaamista ja edistää siten työllistyvyyttä, mutta samalla myös sujuvoittaa opintoja sekä nopeuttaa valmistumista. Hyvä ohjaustilanne on mentorointia molempiin suuntiin ja edellyttää opettajalta avoimuutta ja oikeanlaista nöyryyttä. Ohjaukseen panostaminen on opiskelijakeskeisyyttä parhaimmillaan. Opettajan ei parane delegoida tätä vastuutaan.

Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori

Yliopistojen vaikuttavuus muuttuvassa maailmassa

UEF on tunnistanut strategiassaan neljä maailmanlaajuista haastetta, joita ratkaistaan vahvoilla perustieteisiin pohjautuvilla tutkimusalueilla sekä tutkimukseen perustuvalla, tulevaisuuden työelämän haasteisiin vastaavalla koulutuksella.

Maailmanlaajuisten haasteiden tuominen strategian kivijaloiksi tarkoittaa, että Itä-Suomen yliopiston työ motivoituu paitsi vahvan tutkimuksen ja koulutuksen, myös yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kautta. Haasteiden määrittämisen rinnalle tarvitaan nyt ymmärrys siitä, miten yliopisto voi tässä ajassa parhaiten osallistua vahvalla panoksella nimettyjen haasteiden ratkaisemiseen.

Yliopistolla on aina ollut yhteiskunnallisen vaikuttajan rooli. Yliopistojen rooli yhteiskunnallisina vaikuttajina on kuitenkin murroksessa. Yliopiston toimintaympäristössä tapahtuu useita merkittäviä muutoksia, jotka yhtäältä haastavat nykyisiä tutkimuksen ja koulutuksen yhteiskunnallista asemaa ja toisaalta mahdollistavat aivan uudenlaisia tapoja ratkaista yhteiskunnallisia haasteita ja vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan. Tieto- ja viestintäteknologioiden kehittymisen ansiosta meille avautuu uudenlaisia mahdollisuuksia tutkimus- ja koulutustoiminnan piirissä.

Datan avautuminen ympäri maailmaa tarkoittaa käytännössä, että tutkijoiden saatavilla olevan aineiston määrä kasvaa jatkuvasti. Viime vuosikymmenten keskeiset ja juhlitut tieteelliset läpimurrot ovatkin syntyneet monen yliopiston ja tutkimuslaitoksen globaalina yhteistyönä. Lisäksi nopeasti leviävät avoimen julkaisemisen käytännöt tekevät mahdolliseksi tarjota tutkimustuloksia yhä laajemman ja monipuolisemman ihmisjoukon hyödynnettäväksi.

Samanaikaisesti yliopistokoulutuksen kysynnän painopisteen muutokset avaavat yliopistoille uusia markkinoita. Kehittyvissä maissa mahdollisuus päästä korkeakoulutuksen piiriin avautuu erittäin suurille nuorisoikäluokille.  Näin korkeakoulutuksen kysynnän painopiste siirtyy pois kehittyneistä maista. Lisäksi työelämän ja ammattirakenteiden kiihtyvä evoluutio lisää tarvetta kouluttautua yhä uudelleen työuran eri vaiheissa. Tämän takia elinikäiseen oppimiseen panostaminen on nousussa ympäri maailmaa. Digitaaliset työkalut ja virtuaaliset oppimisympäristöt mahdollistavat näihin muutoksiin notkeasti tarttuville yliopistoille reitin kasvattaa ja kansainvälistää opetuksensa vaikuttavuutta merkittävästi.

Tutkimuksen ja koulutuksen toimintaympäristön muutos avaa mahdollisuuksia uudenlaiselle toimintakulttuurille. Yliopistoilla on mahdollisuus tulla toimijoiksi, jotka ratkaisevat maailmanlaajuisia haasteita sekä paikallisesti että globaalisti. Tämä on lähtökohtamme, kun päivitämme yliopistomme strategiaa tämän vuoden aikana.

Jukka Mönkkönen
rehtori

Oppimisen avoimuus

Yliopistot kehittävät innolla oppimisympäristöjään. Näin tehtiin myös edellisellä työmaallani, missä viihtyvyyden lisäämiseksi purettiin joidenkin luokkahuoneiden käytävän puoleisia elementtiseiniä ja korvattiin ne lasisilla. Ehkä merkittävin vaikutus oppimisen kannalta oli kuitenkin oppimisympäristön avoimuus. Tämä johti myös siihen, että opettajat uusivat luentoaineistojaan ­– ne kun näkyivät myös ohikulkijoille.

Ns. Bolognan mallin mukaiset tutkinnot, työelämätaidot, opintojen sujuvuus, ympärivuotinen sekä ajasta ja paikasta riippumaton oppiminen ovat opetussuunnitelmien kehittämisen keskiössä.

Bolognassa 90-luvun lopulla Euroopan unionin jäsenmaiden opetusministerit yhdessä hyväksyivät periaatteen yhdenmukaistaa yliopistollinen koulutus luomalla aidosti kaksiosainen tutkintojärjestelmä kolmen vuoden kandidaatti- ja kahden vuoden maisterivaiheineen. Nyt lähes 20 vuoden kypsyttelyn jälkeen on aika rakentaa aidosti laaja-alaisia kandidaatin tutkintoja, joista on sujuvaa jatkaa useisiin vaihtoehtoisiin maisteriohjelmiin. Pääsy maisterivaiheeseen ilman laajoja siltaopintoja houkuttelee opiskelijoita myös muista yliopistoista. Tarvitaan avoimia ja läpinäkyviä opintokokonaisuuksia sekä valintamenettelyjä.

On helppo ennustaa, että muutamassa vuodessa digitaaliset ratkaisut toteuttavat avointa oppimista. Seuraavanlaiset asiat tulevat olemaan arkipäivää: Opiskelupaikkaa harkitsevat toisen asteen opiskelijat tutustuvat sosiaalisen median kautta opintotarjontaan. Näytille asetettavat oppimismateriaalit ja -tavat toimivat yliopiston näyteikkunoina. Koululaiset voivat myös suorittaa opintoja jo ennen yliopistoon tuloaan. Yliopistoon hakijat osallistuvat valintakokeisiin omilta koneiltaan – sähköinen valintakoehan on jo valmistella oikeustieteen yhteisvalintaan. Tavoitteena on päästä pilotoimaan sitä vuonna 2018.  Avoimet oppimisaineistot niin talon sisällä kuin myös korkeakoulujen kesken lisäävät merkittävästi ajasta ja paikasta riippumatonta oppimista ja monipuolistavat tarjontaa. Ohjausta harjoitusten tekemiseen kotona saadaan verkossa päivystäviltä opettajilta. Sähköisesti tenttimällä osoitetaan osaaminen itselle parhaiten soveltuvana ajankohtana ja parhaiten soveltuvasta paikasta käsin. Nämä kaikki toteutuvat, me valitsemme millä aikataululla.

Ympärivuotinen oppiminen helpottuu, kun kaikki opintotarjonta on avointa tutkinto-opiskelijoille. E-lukukausi on kesätenttien lisäksi myös lisääntyvää kesäopetusta. UEF Summer School täydentää kurssitarjontaa. Avoimen yliopiston ja perusopetuksen tarjonnan yhtenäistäminen lisää entisestään vaihtoehtoja.

Avoimia innovaatioekosysteemejä rakennetaan yliopiston vaikuttavuuden lisäämiseksi. Niissä lisätään vuorovaikutusta ympäröivän yhteiskunnan, niin yksityisen kuin julkisen sektorin toimijoiden kanssa. Tässä toiminnassa opiskelijoiden osallistuminen on keskeisellä sijalla. Se on tilaisuus opiskelijoille osallistua innovointiin ja kehittää työelämävalmiuksia yhdessä tulevien työnantajien kanssa.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
Akateeminen rehtori

OPPIMISYMPÄRISTÖJÄ MARSISTA KOTISOHVALLE

Mikrobiologian peruskurssilla, jota opetin entisessä työelämässä, käydään läpi muun muassa mikrobien metabolista diversiteettiä. Mukana tulee väistämättä aika paljon uudenlaisia termejä ja määrittelyjä.  Assistenttini Johanna tuskastui harjoitustunneilla, kun teekkarit eivät jaksaneet kiinnostua kemolitoautotrofioista. Kavereidensa kanssa – omasta aloitteesta ja rohkeasti – hän rakensi verkkoon pelin. Siinä opeteltiin vaihtoehtokysymyksillä alan perusteita ja tulos kirjautui vastausten ja vastaamiseen käytetyn ajan perusteella. Opiskelijat pelailivat iltaisin tuntikausia. Heti ensimmäisellä kerralla kurssin läpäisy ja arvosanat paranivat merkittävästi. Kiitän Johannaa herätyksestä nähdä uudenlaisten apuvälineiden mahdollisuudet oppimisen kehittämisessä. Tämä tapahtui aikana, jolloin työpuhelimessa ei ollut hipaisunäyttöä.

Mediteknian isoon saliin kokoontui viime viikolla puolitoista sataa UEFin innostunutta opettajaa, opetuksen ja oppimisen kehittäjää jakamaan kokemuksiaan ja näkemyksiään oppimisympäristöjen kehittämisestä. Tilaisuudessa työskenneltiin myös työpajoissa, esiteltiin kehittämiskohteita, uusia ideoita ja yhteistyön avauksia sekä kampuskävely tutustutti uusiin oppimisympäristöratkaisuihin.

Fyysisten, teknisten, sosiaalisten ja paikallisten oppimisympäristöjen osalta edetään aimo harppauksin ja taustalla on didaktinen ja pedagoginen kehittyminen. Kuten yliopiston tyyliin kuuluu, muutosten vaikutuksia oppimiseen tarkastellaan tutkijoiden toimesta ja tehdään tarvittaessa korjausliikkeitä. Opiskelijamme ratkovat Marsin asuttamisen haasteita yhteistyössä Yhdysvaltain avaruus- ja ilmailuhallinnon kanssa, keskustelevat avaruusasemalla toimivan astronautin kanssa ja tutustuvat Miamissa NASAn toimintaan. Mukaansatempaavia haasteita löytyy myös lähempää ja kaikilta opintoaloiltamme. Käänteinen oppiminen tulee vauhdilla ja niin, että vuoden loppuun mennessä sen piirissä on yli 40 opettajaa, 25 toimintayksikköä ja 4000 opiskelijaa. Monenlaisia digitaalisia ratkaisuja käytetään opetuksessa ja ohjauksessa vain muutamia esimerkkejä ottaakseni.

Muutosvauhti on suuri ja opettajat innoissaan. Puheissa korostuu oppimisen merkityksellisyyden tavoite, ei trendikkyyden haku. Opiskelijalle tulokset sitten näkyvät luonnostaan laadukkaampana oppimisena, vähempänä odotteluna tai juoksuna salista toiseen, kun opintoja voi edistää myös itse valittavana ajankohtana vaikka omalta sohvalta käsin. Oppiminen on joustavampaa, monet rutiinit helpottuvat, mutta samalla oma-aloitteisuuden vaatimus kasvaa. Tämä tapahtuu Sanni G.-L:n ollessa opetus- ja kulttuuriministerinä ja puolitoista vuotta sen jälkeen kun UEFin strategiaan oli kirjattu tavoite olla Suomen paras yliopistollinen oppimisympäristö vuoteen 2020 mennessä.

Muutosta ei ole tarpeen pelätä. UEFin opettajien asiantuntevuus tunnetaan ja siihen kaikki perustetaan. Oppimisympäristöpioneerit raivaavat tietä ja oppimisen kehittämiseen ehtivät kaikki mukaan. Jatkossa oppimisen kehittämisen avainsanoja ovat laaja avoimuus ja yhteisen tekemisen lisääminen ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Laaja avoimuus merkitsee siirtymistä intranetista aineistojen väliseen suurempaan avoimuuteen myös muiden oppilaitosten kanssa. Parhaita paloja kannattaa tuoda myös sosiaaliseen mediaan; eiväthän tulevat opiskelijat tiedä kiinnostua, elleivät näe. Vuorovaikutusalustoja kehitetään julkisten toimijoiden ja yritysten sekä meidän opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden yhteiseen oppimiseen vastuullisuuden ja vaikuttavuuden hengessä.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori

Uutta oppimista

Itä-Suomen yliopisto ryhtyy entistä voimallisemmin sanoista tekoihin tavoitteenaan olla maamme paras yliopistollinen oppimisympäristö vuoteen 2020 mennessä strategiamme mukaisesti. Kyse on mittakaavallisesti erittäin suuresta asiasta ja tässä onnistuminen on meille keskeistä.

Helposti oppimisympäristöjen kehittäminen mielletään vain uuden teknologian ja vimpainten esiinmarssiksi. Tämä on kehittämisestä vain pieni osa. Suurin muutos tulee tapahtumaan niin opettajien kuin opiskelijoidenkin tavassa työskennellä, perinteinen katederiopetus jää valtaosaltaan unholaan. Sen sijaan tietoa tulee etsiä aktiivisesti kaikista sähköisistä lähteistä ennen ja jälkeen varsinaisia luentoja. Opettajien pedagogiset menetelmät vaativat päivittämistä ja kouluttamista ja opiskelijoiden vastuu omista opinnoistaan aktiivisena tiedonhankkijana korostuu. Tämä muutos kuitenkin tulee johtamaan tutkimuksin ja käytännössä jo todettuihin parantuneisiin oppimistuloksiin. Samalla teemme loikan eteenpäin sekä koulutuksen lopputuloksissa että laadussa.

Uudenlaista opettamisen ja oppimisen tapaa aletaan levittää yliopistossamme pilottiopettajien kautta, joita tulee kaikkiin tiedekuntiin. Samalla tähän kytketään lähtökohtaisesti mukaan oman yliopistomme laadukas pedagoginen tutkimus ja tutkijat – saamme tästä suoraan mielenkiintoisen tutkimusasetelman omasta takaa!

2010-luvun yliopistoon tuleva uusi opiskelija on elänyt koko elämänsä tyystin erilaisessa media- ja tietoympäristössä kuin heitä vanhempi opettajasukupolvemme. Opiskelijoiden odotukset meille tullessa ovat heidän nykyisen maailmankuvansa mukaiset ja samalla opetuksen laadun ja ajantasaisuuden suhteen ne ovat korkealla. Meidän täytyy lunastaa tuo lupaus, jotta voimme oikeasti puhua olevamme Suomen houkuttelevin ja paras oppimisympäristö.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja

Into oppia tarttuu

Luonto on ainutlaatuisen monipuolinen oppimisympäristö.Metsälenkillä karkeakarvaisessa mäyräkoirassamme Camussa hajut ottavat vallan. Kerrankin kevään hankikannolla ilves oli ajanut takaa jänistä. Me palvelusväki näimme vain jäljet, mutta Camulla oli myös temporaalinen tilannetaju. Kaisa-vaimoa puolestaan sykähdyttää kevään ensimmäisten joutsenten laulu. Itselleni vahvin kokemus tulee maisemasta. Innostus tarttuu. Elämysten jakaminen takkatulen ääressä kruunaa päivän – ei tarvita power-point-yhteenvetoja.

Viime viikolla pääsimme rehtoriporukalla Ilkka Pirskasen kutsusta vierailemaan Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän Valtimon yksikössä. Näimme ja koimme luonnonvarojen kestävän käytön monipuolisia elementtejä. Meidät päästettiin Harvesterin puikkoihin harvennushakkuulle lyhyen simulaattori-intron jälkeen. Ilmassa oli lievää suurempaa innostusta ja posket näyttivät kuumottavan myös Jukalla ja Petrillä. Paluumatkalla elintoimintoja säätelevien molekyylitasojen tasaannuttua havahduin siihen, että, oppimiseen kytketyt simulaatiot ja käytännön harjoitukset olivat tarkoin harkittuja. Suuressa roolissa tällaisissa oppimiskokemuksissa ovat innostavat ja motivoivat opettajat, jotka ovat sisäistäneet oppimisen ytimen. Meillä yliopistossa on vielä opittavaa.

Oppimisympäristökäsite pitää sisällään kaiken oppimiseen liittyvän. UEF:n tavoite on kehittyä Suomen parhaaksi yliopistolliseksi oppimisympäristöksi vuoteen 2020 mennessä. Tämän eteen tehdään jo kovasti töitä muun muassa opettajien valmiuksiin panostamalla, uudistamalla toimitiloja, kehittämällä teknisiä ratkaisuja sekä luomalla uudenlaisia tilanteita ja virikkeitä oppimiselle. Taustalla on hyvä pitää mielessä, että itse kukin syttyy asioille eri tavoin ja tälle ignitiodiversiteetille pitää löytyä tilaa ja vaihtoehtoisia mahdollisuuksia. Eläväisen oppimisympäristön tunnusmerkki on aina innostus. Innostus houkuttelee mukaan.

Kevään laitoskierroksella olen päässyt jyvälle UEF-väen oppimisinnosta. Kiitokset siitä. Nautitaan kesästä Karjalan kunnailla ja suloisessa Savon maassa!

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
Akateeminen rehtori

UEF Summer School kansainvälistymistä ja ympärivuotista opiskelua vauhdittamaan

Opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi vuonna 2014 korkeakouluja raportoimaan ympärivuotista opiskelua tukevista käytänteistään ja käynnisti kuluvan vuoden maaliskuussa dialogin ympärivuotisen opiskelun edistämiseksi. Opintojen suorittaminen kesäaikana ei toki ole uutta. Tiedekuntien kesätenteillä on takana pitkä historia samoin kuin kenttäkursseilla, eikä kukaan ole kieltänyt opinnäytteiden työstämistä kesäisin.

Korkeakoulujen vastausten perusteella kesäaikana opiskelua voidaan edistää joustavin opintojärjestelyin ja tarkistamalla perinteistä tapaa rytmittää opetusta kalenterivuoden aikana. Toiminta olisi saatava vakiintuneelle pohjalle, jotta opiskelijat pystyisivät suunnittelemaan opintojaan pitkäjänteisesti. UEF:issa kesäaikana tapahtuvaa opetustarjontaa lisättiin viime kesänä eLukukausi-pilottihankkeen avulla, josta saadut kokemukset olivat pääsääntöisesti myönteisiä. Digitaaliset oppimateriaalit ja oppimisympäristöt tarjoavat erinomaisia mahdollisuuksia paikasta riippumattomaan opiskeluun.

Suunnitteilla oleva UEF Summer School vie kesäisen opetustarjonnan uudelle tasolle. Summer school –toiminta Suomessa on perinteisesti rajoittunut hajanaisiin pitkin kesää järjestettäviin yksittäisiin kursseihin, kun esimerkiksi Britanniassa yliopistot järjestävät intensiivisen muutaman viikon kesäopetusjakson, josta peritään sievoinen kurssimaksu.  Kansainvälisistä ja kahdesta kotimaisesta summer schoolista oppia ottaen tavoitteena on rakentaa UEF Summer Schoolin opetustarjonta pääasiallisesti laitosten opetusohjelmiin sisältyvistä kandi- ja maisteritason kursseista, sekä kesäkoululaisille suunnatusta yhteisestä oheisohjelmasta. Näin on menetelty Helsinki Summer Schoolissa ja LUT Summer Schoolissa.  Koulujen toiminta keskittyy molemmissa kotimaisissa esimerkeissä heinä-elokuun vaihteesta käynnistyvään kolmen viikon periodiin. Lappeenrannassa kesäkoulupaikkoja on ollut yleisessä haussa ja niitä tarjottu keskeisille kansainvälisille partneriyliopistoille, minkä lisäksi kurssit ovat avoimia LUT:n opiskelijoille.

Strategian toimenpideohjelmaan kirjatulle UEF Summer Schoolille ollaan parhaillaan nimeämässä ohjausryhmää, johon tiedekunnilta on pyydetty esityksiä. Hankkeen toteuttaminen edellyttää hyvää yhteistyötä Opin, tiedekuntien ja opetustarjonnasta vastaavien laitosten kesken, sekä keskushallinnon taloudellista tukea toiminnan käynnistämisvaiheessa. Summer School tarjoaa erinomaisen keinon tehostaa opiskelijoidemme ympärivuotista opiskelua tukien OKM:n tahtotilaa, minkä lisäksi Summer School vahvistaa yliopistomme kansainvälistymistä ja kansainvälistä tunnettuutta ja vakiinnuttuaan tukee laitosten taloutta kurssimaksujen avulla. Kokonaistyöajan puitteissa opetuksen järjestäminen perinteisten lukukausien ulkopuolella on mahdollista, mutta edellyttää hyvää suunnittelua laitostasolla, minkä johdosta tiedekuntien laitosten sitoutuminen hankkeeseen on ensiarvoisen tärkeää. Koulutusvientiyhtiön näkökulmastakin Summer School tulisi tulkita UEF:in sisäiseksi toiminnaksi. Näin on menetelty Tampere Summer Schoolin kohdalla, jota Tampereen korkeakoulut yhdessä toteuttavat. Summer schoolit ovat osa kansainvälisten tiedeyliopistojen toimintaa, jota ollaan nyt vakiinnuttamassa suomalaiseen yliopistokenttään.

harri_siiskonenHarri Siiskonen

dekaani, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

 

Väitöstyön ohjaajan monet roolit

Tohtoritutkintokeskustelua leimaavat usein ajalliset ja määrälliset tavoitteet enemmän kuin työn ohjauksen sisältö ja toteutus. Tohtoriprojektissa aikataulun hallinta ja riittävä tieteellinen tuotos ovat ilman muuta tarpeen. Myös ohjaustavalla on vaikutusta tohtoreiden valmiuksiin väitöksen jälkeisessä työelämässä. Omakohtaiset kokemukset opiskeluajalta ja työuralta muovaavat meidän professoreiden tapaa työskennellä. Yhtälailla välitämme malleja opiskelijoillemme. Nelivuotisen prosessin aikana käy ilmi, millä innolla haemme uusia näkökulmia ja ratkaisuja oman erikoisalamme ulkopuolelta. Olemmeko valmiita ja rohkenemmeko avoimeen tieteelliseen keskusteluun ja kyseenalaistamaan omia käsityksiämme.

Opiskelijapoikana oli innostavaa saada kirjeitä ulkomailta tieteellisistä artikkeleistaan tunnetulta etäohjaajalta. Tarpeen olivat yksityiskohtaiset ohjeet   ”…, jotta tulokset sitten läpäisevät tieteellisten sarjojen seulan”. Seuraavalla työmaalla ilmaisin esimiehelleni halun tehdä väitöstyön miettimästäni aiheesta. Hän kehotti kääntymään asiassa tutkimusta rahoittavien tahojen puoleen. Kehotuksen noudattaminen johti yrityksen ja monen erehdyksen kautta väitöstutkimuksen toteutumiseen. Se oli samalla hyvä oppisauna kilpaillun rahoituksen hankkimiseen ja itsenäiseen työskentelyyn.  Elävästi muistuvat mieleen 90-luvulta väitöksen jälkeisestä elämästä tutkimuspalaverimme Portage Baylle avautuvassa maisemassa, jossa pelikaani usein tarkkaili laiturin päässä. Tutkimusryhmässä oli merentutkijoita, toksikologeja, mikrobiologeja, kemistejä ja useamman sortin insinöörejä sekä eritaustaisia tohtoriopiskelijoita. Keskusteluja leimasi rakentava tieteiden välinen vuorovaikutus, johon sisältyi myös haastaminen ja haastetuksi tuleminen yhteisen sävelen löytämiseksi. Selkeät ohjeet, omatoimisuus vai vuorovaikutus? Kaikki nämä ovat välttämättömiä tutkimustyön elementtejä, mutta oikea ajoitus, annostelu ja yksilöllisten tarpeiden huomioiminen ovat ohjaajan ammattitaitoa.

UEF organisoi parhaillaan tohtorikoulujaan tieteidenvälisen vuorovaikutuksen edistämiseksi ja oppimiskokemusten monipuolistamiseksi. Väitös on ajokortti itsenäiseen tutkimustyöhön. Ajoharjoittelun yhteydessä opiskelija saa myös vaikutteita siihen, miten johtaa ja ohjata itse tutkimusta. Usein emme tunnista, että myös tapamme johtaa tutkimusryhmää uppoavat otolliseen maaperään. Keinomme selvittää ristiriitatilanteet, kannustaa ja antaa palautetta jäävät mieleen.  Tohtorikoulutus ei kuitenkaan ole yhden ohjaajan omien käsitysten ja mallien kloonausta ohjattavaan.  Oppimisympäristön olisi hyvä tarjota samanaikaisesti monipuolisia vaikutteita ja malleja niin, ettei kukaan päätyisi maiseman tarkkailijan rooliin.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori

Tulevaisuuden valmiudet

Saunan päälle keskustelimme kavereiden kanssa työelämästä. Joku muisteli joskus ihmetelleensä, miten nuo pomot ulkomaisten asiakkaiden kanssa jaksavat jutustella joutavia ja miksi ei päästä jo asiaan ja käymään läpi prosessin mitoitusta sekä materiaalivalintojen tärkeyttä. Enää ei ihmetellä. Tarvittaessa vuorovaikutusrajoitteiset joutuvat jäämään peräkammariin.

Yliopiston tehtävä on kouluttaa tulevaisuuden tekijöitä. Monella alalla lähitulevaisuuden muutokset ovat suuria ja vaikeasti ennustettavia. Joitakin muutoksia on mahdollista visioida. Elämme entistä globaalimmassa ja vuorovaikutteisemmassa ympäristössä sekä entistä suuremman tietotulvan keskellä. Ihmisiltä vaaditaan oma-aloitteisuutta ja kykyä sopeutua ja löytää oma paikkansa. Taidot toimia kansainvälisissä kehissä, sosiaalisen vuorovaikutuksen luontevuus sekä kriittinen, olennaisen seulontakyky korostuvat. Tarvitaan yrittäjähenkisyyttä eli rohkeutta ottaa oman elämän ohjaksista kiinni ja valita omia polkuja. Monen kohdalla tämä tarkoittaa oman yrityksen perustamista. Yhtä lailla yrittäjähenkisyyttä tarvitaan työnantajan palveluksessa pärjäämisessä, olipa sitten kyseessä pörssiyritys tai julkisen sektorin toimija.

Meillä on myös toinen iso haaste tulevaisuuden tekijöiden kouluttajina. Meillä on runsaasti kansainvälisiä opiskelijoita ja heidän osuutensa opiskelijoistamme kasvaa jatkuvasti. Valitettavasti Suomi kykenee liian harvoin tarjoamaan meiltä valmistuville, Suomessa mieluusti työelämässä jatkaville ammatillista osaamistaan vastaavia työmaita. Tämänkään asian vastuusta yliopisto ei voi pestä käsiään.

UEF on kirjannut strategiaansa tavoitteeksi olla Suomen paras oppimisympäristö vuoteen 2020 mennessä. Tämä toteutuu, kun löydämme ratkaisut niin koti- kuin ulkomaalaisten opiskelijoidemme pärjäämiseen. Tulevaisuuden taitoihin harjaannuttaminen ei saa olla pois ammatin substanssihallintaa edellyttävästä osaamisesta eikä tutkintokokonaisuuksia saa ainakaan paisuttaa nykyisestä. Ja mieluummin vielä niin, että jo kandivaihe antaa valmiuksia työelämään.

Mutta eikö meillä ole jo tässä ratkaisun avaimet käsissämme? Järjestetään substanssikoulutus niin, että oppimisympäristömme antavat tarvittavat lisätaidot siinä ohessa. Muokataan substanssiaineiden harjoitukset peräkammaripakoisiksi. Onko mitään järkeä kouluttaa rinnan koti- ja ulkomaiset opiskelijat omissa ohjelmissaan? Yhdessä opiskelemalla suomalaiset opiskelijat kasvavat kansainvälisyyteen ja ulkomailta tulevat puolestaan saavat suomalaiseen yhteisöön kotoutumisen harjoitusta.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka

Mainiot maisterit, toimeliaat tohtorit

Viime aikoina on julkisessa keskustelussa nostettu vahvasti  esille kysymys yliopistotutkintojen  työelämävastaavuudesta. Tuoreimmat jutut aiheesta ovat Hesarissa sunnuntaina 11.1.2015 julkaistu  artikkeli otsikolla ”Opinnoista ei ole aina hyötyä työelämässä” ja uusimman Suomen Kuvalehden tohtorien kasvavaa työttömyyttä käsittelevä  juttu ”Toimeton tohtori”.

Nämä heitot kumpuavat muuttuvan maailman tarpeista, joihin odotetaan yliopistoilta nopeaa reagointia. Meidän tuleekin pohtia vakavasti tutkintojen sisältöjä, rakenteita ja opettamisen tapoja.

Perinteisesti olemme ajatelleet, että yliopistokoulutuksen tulee antaa vahva teoreettinen pohja syvälliselle asiaosaamiselle, jota työelämässä voidaan eri tehtävissä sitten soveltaa. Tämä toki  on yliopistokoulutuksen kivijalka jatkossakin, koska sitä kautta syntyy valmiuksia itsenäiseen tiedonhankintaan ja –käyttöön, ja myös tiedon kriittiseen arviointiin. Mutta rinnalle tarvitaan myös toisenlaista osaamista. Kykyä verkottua muiden alojen asiantuntijoiden kanssa, koota tietoa monista hyvinkin erityyppisitä lähteistä, mukaanlukien ns. epämuodollinen tieto, ja luoda niistä uusia näkökulmia.

Miten opetuksessa voidaan sitten sovittaa yhteen riittävän syvä tietoaines  nykyisen työelämän osaamisvaatimusten kanssa lisäämättä tutkintojen laajuuksia tai opettajien ja opiskelijoiden työmäärää kohtuuttomasti?

Ratkaisuja voidaan hakea tavoista opettaa ja oppia. Meidän tulee yhdistellä erilaisia opettamisen tapoja ja luoda uudenlaisia oppimisympäristöjä, jotka muistuttavat enemmän nykyisen työelämän toimintatapoja. Näin tarvittavia taitoja voidaan kehittää opetettavasta tietoaineksesta tinkimättä.

Onneksi yliopistossamme on paljon taitavia pedagogeja ja rohkeita uusia virityksiä uudenlaiseen oppimiseen. Tätä osaamista on tärkeä hyödyntää.

UEF on strategiassaan ilmaissut tahtonsa olla  moderni opiskelijan yliopisto. Opiskelijakeskeisyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että opettajien täytyy olla opiskelijoiden yksilöllisten tarpeiden mukaan käytettävissä 24/7. Mutta se tarkoittaa sitä, että sisällöllisen kehittämisen lisäksi kehitämme opetustamme, oppimistamme ja oppimisympäristöjä vastaamaan paremmin nykyisiä osaamistarpeita ja osallistamme opiskelijoita innostavaan oppimiseen. Näin meiltä valmistuu entistäkin mainiompia maistereita ja toimeliaampia tohtoreita.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen