Tag Archives: opetus

Suhteellinen autonomia

Yliopistot ovat autonomisia yksikköjä ja tämä on ollut perusajatus myös uuden yliopistolaitoksen syntyvaiheissa. Kuten kaikki autonomia, tämäkin on suhteellista, kuten oli vaikkapa esimerkkinä Suomen suuriruhtinaskunnan autonomia tsaarien hallitseman Venäjän aikana v. 1809-1917.

Monet tekijät vaikuttavat yliopiston todelliseen vapausasteeseen toimia. Yliopistojen itsenäisestä asemasta huolimatta esim. valtio on edelleen voimakas korkeakoulukenttään vaikuttava ajuri – joka antaa rahat, sanelee pitkälle ehdot. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rooli on tässä suhteessa merkittävä. Tämä on näkynyt entistä selkeämmin tänä vuonna OKM:n antamassa ohjeistuksessa valmistautumisessa tuleviin kevään 2016 tulosneuvotteluihin. Ohje korostaa yliopiston strategian selkeyttä ja sen ajantasaisuutta, profilaatiota, poisvalintoja ja ennen kaikkea konkreettisia esityksiä, joista palkittaneen myös konkreettisesti ministeriön rahoitusmallin strategisen rahoitusosuuden kautta. Toinen konkreettinen esimerkki ohjauksesta on ministeri Sanni Grahn-Laaksosen avoin kirje korkeakouluille. Yhtä lailla rahoittajana yksityinen sektori suuntaa varojaan sellaiseen yliopistojen tutkimukseen, jolla alalla se itse toimii, ja vaikuttaa näin osaltaan tutkimuksen profilointiin.

OKM:n ohjeissa ei sinänsä ole mitään erikoista, meille UEFina ne ovat jopa etujemme mukaisia. Haluan vain muistuttaa, että taustalta kuultaa kuitenkin suomalaisen yhteiskunnan vahva usko viranomaisohjaukseen oman ajattelun kustannuksella. Erikoinen luonteenpiirre meissä suomalaisissa on se, että on jossain asiassa ei viranomaisohjeistusta ole, me olemme sitä kohta itse vailla, varsinkin mitä tiukemmat ajat esim. taloudellisesti ovat. Se niistä norminpurkutalkoista!

Onneksi on kuitenkin niin, että voimme oikeasti toimia hyvinkin itsenäisesti, jos vain itse niin haluamme. Jos toisia aina kaikessa kuuntelee, maailmalta ei neuvojia ole kyllä koskaan puuttunut. On helppo hiihdellä, jos oma latupohja on kunnolla tehty.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja

”Rosessit”, roolit ja rekrytoinnit

Viime viikkoina on paheksuttu opetus- ja kulttuuriministerin yliopistoille lähettämää avointa kirjettä ja oltu huolissaan tutkijoiden muutosta ulkomaille Suomen huonojen näkymien vuoksi. Ilmassa on  huolestuttavaa yleisen luottamuksen horjumista suomalaisen tieteenteon ja korkeimman koulutuksen kykyihin ja mahdollisuuksiin.

Ajat ovat kiistatta vaikeat, mutta myös yleinen näköalattomuus on suurempaa kuin esimerkiksi 1990-luvun alun lamassa. Kohdennettujen panostusten sijaan leikataan kaikilta tutkimuksen ja koulutuksen sektoreilta ja odotetaan toimijoiden löytävän keinot sopeutua niihin.

Sopeutuminen ei onnistu pelkillä henkilöstövähennyksillä. Työ vain kasautuu pienemmän joukon tehtäväksi, ellei samalla muuteta rakenteita, toimintaa ja työkulttuuria.

Koulutus-, tieteenala- ja organisaatiosiiloista pitää pyrkiä kohti temaattisia kokonaisuuksia ja kokonaisvaltaisia toimintamalleja.  Vanhan viisauden mukaan tuulen noustessa ei kannata kaivautua poteroihin, vaan pystyttää tuulimyllyjä. Poteroista ei näe kovin kauas eikä siellä pysymällä turvata omaa tulevaisuutta. Tämä koskee niin tutkimusta ja opetusta kuin hallinto- ja tukipalveluitakin.

Tarvitaan myös aiempaa selvempää työnjakoa ja henkilöstöresurssien tehokkaampaa kohdistamista. Vanhan mallin mukaan kaikkien on esimerkiksi tutkittava ja opetettava saman verran. Se ei tämän päivän maailmassa johda enää muuhun kuin ahdistukseen ja turhautumiseen.

Työntekijöitä on roolitettava selkeämmin ja löydettävä eri tehtäviin niihin parhaiten soveltuvat ja osaavat tekijät ja annettava heille mahdollisuus keskittyä olennaiseen. Näin vapautamme voimavaroja uusien toimintamallien kehittämiseen, kunhan samalla muistamme purkaa alta vanhoja.

Rekrytoinnit vaikuttavat keskeisesti kykyymme uudistua, kehittyä ja pärjätä kiristyvässä kilpailussa. Tätä emme ole kaikilta osin vielä tajunneet. Henkilökunnan liikkuvuutta pidetään yhtenä uusiutumisen keskeisenä elementtinä, mutta esimerkiksi suomalaisiin yliopistoihin  viime vuosina rekrytoidut professorit ovat useimmiten tulleet omasta väestä, ei muista yliopistoista. Myös kansainvälistymisen vauhti on edelleen aika verkkainen. Tarvitaan rohkeutta rekrytointeihin kaikilla tehtävätasoilla ja henkilöstöryhmissä.

Näissä toimissa tarvitaan hyvää johtamista, mutta myös kykyä muuttaa työtapojamme ja omaksua uusia työn sisältöjä.  Pystymme varmasti vastaamaan ajan haasteisiin, kunhan emme keskity vain vanhan säilyttämiseen.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen
rehtori

Uutta oppimista

Itä-Suomen yliopisto ryhtyy entistä voimallisemmin sanoista tekoihin tavoitteenaan olla maamme paras yliopistollinen oppimisympäristö vuoteen 2020 mennessä strategiamme mukaisesti. Kyse on mittakaavallisesti erittäin suuresta asiasta ja tässä onnistuminen on meille keskeistä.

Helposti oppimisympäristöjen kehittäminen mielletään vain uuden teknologian ja vimpainten esiinmarssiksi. Tämä on kehittämisestä vain pieni osa. Suurin muutos tulee tapahtumaan niin opettajien kuin opiskelijoidenkin tavassa työskennellä, perinteinen katederiopetus jää valtaosaltaan unholaan. Sen sijaan tietoa tulee etsiä aktiivisesti kaikista sähköisistä lähteistä ennen ja jälkeen varsinaisia luentoja. Opettajien pedagogiset menetelmät vaativat päivittämistä ja kouluttamista ja opiskelijoiden vastuu omista opinnoistaan aktiivisena tiedonhankkijana korostuu. Tämä muutos kuitenkin tulee johtamaan tutkimuksin ja käytännössä jo todettuihin parantuneisiin oppimistuloksiin. Samalla teemme loikan eteenpäin sekä koulutuksen lopputuloksissa että laadussa.

Uudenlaista opettamisen ja oppimisen tapaa aletaan levittää yliopistossamme pilottiopettajien kautta, joita tulee kaikkiin tiedekuntiin. Samalla tähän kytketään lähtökohtaisesti mukaan oman yliopistomme laadukas pedagoginen tutkimus ja tutkijat – saamme tästä suoraan mielenkiintoisen tutkimusasetelman omasta takaa!

2010-luvun yliopistoon tuleva uusi opiskelija on elänyt koko elämänsä tyystin erilaisessa media- ja tietoympäristössä kuin heitä vanhempi opettajasukupolvemme. Opiskelijoiden odotukset meille tullessa ovat heidän nykyisen maailmankuvansa mukaiset ja samalla opetuksen laadun ja ajantasaisuuden suhteen ne ovat korkealla. Meidän täytyy lunastaa tuo lupaus, jotta voimme oikeasti puhua olevamme Suomen houkuttelevin ja paras oppimisympäristö.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja

Into oppia tarttuu

Luonto on ainutlaatuisen monipuolinen oppimisympäristö.Metsälenkillä karkeakarvaisessa mäyräkoirassamme Camussa hajut ottavat vallan. Kerrankin kevään hankikannolla ilves oli ajanut takaa jänistä. Me palvelusväki näimme vain jäljet, mutta Camulla oli myös temporaalinen tilannetaju. Kaisa-vaimoa puolestaan sykähdyttää kevään ensimmäisten joutsenten laulu. Itselleni vahvin kokemus tulee maisemasta. Innostus tarttuu. Elämysten jakaminen takkatulen ääressä kruunaa päivän – ei tarvita power-point-yhteenvetoja.

Viime viikolla pääsimme rehtoriporukalla Ilkka Pirskasen kutsusta vierailemaan Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän Valtimon yksikössä. Näimme ja koimme luonnonvarojen kestävän käytön monipuolisia elementtejä. Meidät päästettiin Harvesterin puikkoihin harvennushakkuulle lyhyen simulaattori-intron jälkeen. Ilmassa oli lievää suurempaa innostusta ja posket näyttivät kuumottavan myös Jukalla ja Petrillä. Paluumatkalla elintoimintoja säätelevien molekyylitasojen tasaannuttua havahduin siihen, että, oppimiseen kytketyt simulaatiot ja käytännön harjoitukset olivat tarkoin harkittuja. Suuressa roolissa tällaisissa oppimiskokemuksissa ovat innostavat ja motivoivat opettajat, jotka ovat sisäistäneet oppimisen ytimen. Meillä yliopistossa on vielä opittavaa.

Oppimisympäristökäsite pitää sisällään kaiken oppimiseen liittyvän. UEF:n tavoite on kehittyä Suomen parhaaksi yliopistolliseksi oppimisympäristöksi vuoteen 2020 mennessä. Tämän eteen tehdään jo kovasti töitä muun muassa opettajien valmiuksiin panostamalla, uudistamalla toimitiloja, kehittämällä teknisiä ratkaisuja sekä luomalla uudenlaisia tilanteita ja virikkeitä oppimiselle. Taustalla on hyvä pitää mielessä, että itse kukin syttyy asioille eri tavoin ja tälle ignitiodiversiteetille pitää löytyä tilaa ja vaihtoehtoisia mahdollisuuksia. Eläväisen oppimisympäristön tunnusmerkki on aina innostus. Innostus houkuttelee mukaan.

Kevään laitoskierroksella olen päässyt jyvälle UEF-väen oppimisinnosta. Kiitokset siitä. Nautitaan kesästä Karjalan kunnailla ja suloisessa Savon maassa!

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
Akateeminen rehtori

Tulevaisuuden valmiudet

Saunan päälle keskustelimme kavereiden kanssa työelämästä. Joku muisteli joskus ihmetelleensä, miten nuo pomot ulkomaisten asiakkaiden kanssa jaksavat jutustella joutavia ja miksi ei päästä jo asiaan ja käymään läpi prosessin mitoitusta sekä materiaalivalintojen tärkeyttä. Enää ei ihmetellä. Tarvittaessa vuorovaikutusrajoitteiset joutuvat jäämään peräkammariin.

Yliopiston tehtävä on kouluttaa tulevaisuuden tekijöitä. Monella alalla lähitulevaisuuden muutokset ovat suuria ja vaikeasti ennustettavia. Joitakin muutoksia on mahdollista visioida. Elämme entistä globaalimmassa ja vuorovaikutteisemmassa ympäristössä sekä entistä suuremman tietotulvan keskellä. Ihmisiltä vaaditaan oma-aloitteisuutta ja kykyä sopeutua ja löytää oma paikkansa. Taidot toimia kansainvälisissä kehissä, sosiaalisen vuorovaikutuksen luontevuus sekä kriittinen, olennaisen seulontakyky korostuvat. Tarvitaan yrittäjähenkisyyttä eli rohkeutta ottaa oman elämän ohjaksista kiinni ja valita omia polkuja. Monen kohdalla tämä tarkoittaa oman yrityksen perustamista. Yhtä lailla yrittäjähenkisyyttä tarvitaan työnantajan palveluksessa pärjäämisessä, olipa sitten kyseessä pörssiyritys tai julkisen sektorin toimija.

Meillä on myös toinen iso haaste tulevaisuuden tekijöiden kouluttajina. Meillä on runsaasti kansainvälisiä opiskelijoita ja heidän osuutensa opiskelijoistamme kasvaa jatkuvasti. Valitettavasti Suomi kykenee liian harvoin tarjoamaan meiltä valmistuville, Suomessa mieluusti työelämässä jatkaville ammatillista osaamistaan vastaavia työmaita. Tämänkään asian vastuusta yliopisto ei voi pestä käsiään.

UEF on kirjannut strategiaansa tavoitteeksi olla Suomen paras oppimisympäristö vuoteen 2020 mennessä. Tämä toteutuu, kun löydämme ratkaisut niin koti- kuin ulkomaalaisten opiskelijoidemme pärjäämiseen. Tulevaisuuden taitoihin harjaannuttaminen ei saa olla pois ammatin substanssihallintaa edellyttävästä osaamisesta eikä tutkintokokonaisuuksia saa ainakaan paisuttaa nykyisestä. Ja mieluummin vielä niin, että jo kandivaihe antaa valmiuksia työelämään.

Mutta eikö meillä ole jo tässä ratkaisun avaimet käsissämme? Järjestetään substanssikoulutus niin, että oppimisympäristömme antavat tarvittavat lisätaidot siinä ohessa. Muokataan substanssiaineiden harjoitukset peräkammaripakoisiksi. Onko mitään järkeä kouluttaa rinnan koti- ja ulkomaiset opiskelijat omissa ohjelmissaan? Yhdessä opiskelemalla suomalaiset opiskelijat kasvavat kansainvälisyyteen ja ulkomailta tulevat puolestaan saavat suomalaiseen yhteisöön kotoutumisen harjoitusta.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka

Mainiot maisterit, toimeliaat tohtorit

Viime aikoina on julkisessa keskustelussa nostettu vahvasti  esille kysymys yliopistotutkintojen  työelämävastaavuudesta. Tuoreimmat jutut aiheesta ovat Hesarissa sunnuntaina 11.1.2015 julkaistu  artikkeli otsikolla ”Opinnoista ei ole aina hyötyä työelämässä” ja uusimman Suomen Kuvalehden tohtorien kasvavaa työttömyyttä käsittelevä  juttu ”Toimeton tohtori”.

Nämä heitot kumpuavat muuttuvan maailman tarpeista, joihin odotetaan yliopistoilta nopeaa reagointia. Meidän tuleekin pohtia vakavasti tutkintojen sisältöjä, rakenteita ja opettamisen tapoja.

Perinteisesti olemme ajatelleet, että yliopistokoulutuksen tulee antaa vahva teoreettinen pohja syvälliselle asiaosaamiselle, jota työelämässä voidaan eri tehtävissä sitten soveltaa. Tämä toki  on yliopistokoulutuksen kivijalka jatkossakin, koska sitä kautta syntyy valmiuksia itsenäiseen tiedonhankintaan ja –käyttöön, ja myös tiedon kriittiseen arviointiin. Mutta rinnalle tarvitaan myös toisenlaista osaamista. Kykyä verkottua muiden alojen asiantuntijoiden kanssa, koota tietoa monista hyvinkin erityyppisitä lähteistä, mukaanlukien ns. epämuodollinen tieto, ja luoda niistä uusia näkökulmia.

Miten opetuksessa voidaan sitten sovittaa yhteen riittävän syvä tietoaines  nykyisen työelämän osaamisvaatimusten kanssa lisäämättä tutkintojen laajuuksia tai opettajien ja opiskelijoiden työmäärää kohtuuttomasti?

Ratkaisuja voidaan hakea tavoista opettaa ja oppia. Meidän tulee yhdistellä erilaisia opettamisen tapoja ja luoda uudenlaisia oppimisympäristöjä, jotka muistuttavat enemmän nykyisen työelämän toimintatapoja. Näin tarvittavia taitoja voidaan kehittää opetettavasta tietoaineksesta tinkimättä.

Onneksi yliopistossamme on paljon taitavia pedagogeja ja rohkeita uusia virityksiä uudenlaiseen oppimiseen. Tätä osaamista on tärkeä hyödyntää.

UEF on strategiassaan ilmaissut tahtonsa olla  moderni opiskelijan yliopisto. Opiskelijakeskeisyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että opettajien täytyy olla opiskelijoiden yksilöllisten tarpeiden mukaan käytettävissä 24/7. Mutta se tarkoittaa sitä, että sisällöllisen kehittämisen lisäksi kehitämme opetustamme, oppimistamme ja oppimisympäristöjä vastaamaan paremmin nykyisiä osaamistarpeita ja osallistamme opiskelijoita innostavaan oppimiseen. Näin meiltä valmistuu entistäkin mainiompia maistereita ja toimeliaampia tohtoreita.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen

Mikä MOOC?

Strategiassaan UEF kertoo olevansa moderni opiskelijakeskeinen yliopisto.

Lukukauden alkajaisiksi  UEFin opettajat ja opettamisen asiantuntijat kokoontuivat  UEF Oppimisympäristöt 2020 seminaariin.   Tilaisuus antoi näkymän tämän hetken tilanteeseen, haasteisiin ja toiveisiin ja kurkistuksen tulevaisuuden uusiin  visioihin  ja mahdollisuuksiin.

Uudet tuulet puhaltavat opetuksessa. Perinteiset hikiset kalvot ovat onneksi jääneet historiaan. Elektroninen tiedon hallinta ja levitys muuttaa opetusta. Opiskelijat ovat kasvaneet tietoyhteiskuntaan ja sukkuloivat taitavasti tietokoneympäristössä ja sosiaalisessa mediassa – usein taitavammin kuin opettajat.  Verkkokurssit,   videoluennot  ja isoille opiskelijajoukoille tarkoitetut massakurssit ”Massive  Open Online Course” (MOOC)  ja simulaatio-opetus tulevat valtaamaan alaa. Paljon voidaan hyödyntää elektronista maailmaa, mutta tarvitaan myös  kontaktiopetusta   kuten esim.  lääketieteessä  ja hammaslääketieteessä.

Opettajille ja opiskelijoille suunnatussa  kyselyssä  selvitettiin,  mitkä ovat strategisesti tärkeimmät kehittämisen kohteet  opetuksessa. Opettajat ja opiskelijat tunnistavat samat asiat tärkeimmiksi.  Kolmen kärjessä ovat: opettajien pedagogiset taidot, opetuksen perustuminen uusimpaan tietoon ja tutkimukseen sekä ajanmukaiset oppimisympäristöt. Myös opetuksen merkitys  tulevaisuuden työelämän näkökulmasta korostuu.

UEFissa luulisi opetusasioiden olevan kunnossa. Onhan opettajien kouluttaminen yksi merkittävä  yliopiston  koulutusala. Paljon on jo tehty, mutta parannettavaa riittää. Toimenpideohjelma on laadittu ja sen jalkauttaminen alkaa. Opetuksen tietotaitoa pitäisi jakaa paremmin ja antaa myös opetusansioiden ja pätevyyden kehittämiselle enemmän painoa.

Olen monesti kuullut sanottavan, ettei opetusta arvosteta.  Hyvä opettaja on kullanarvoinen ja jää opiskelijan mieleen, ja hänen vaikutuksensa  voi  olla kauaskantoinen.

Nyt näyttää opetuksessa olevan selvästi positiivinen uudistumisen vire.  Koulutamme asiantuntijoita tulevaisuuden tarpeisiin ja tehtävämme on antaa opiskelijoille valmiuksia pärjätä muuttuvassa työelämässä.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen

 

Työelämäopintoihin ja tuutorointiin kannattaa panostaa

Vuosiloman jälkeisenä ensimmäisenä työpäivänä sain iltapäivällä ajatuksia herättävän puhelun työllistämisasioiden parissa puurtavalta ystävältäni. Hän harmitteli muutaman meiltä valmistuneen ja hänen asiakkaikseen päätyneen maisterin työelämään sijoittumisessa esiin nousseita ongelmia. Kyse ei ollut yhteiskuntatieteiden generalisteista vaan meidän vahvoilta professioaloilta valmistuneista, joiden siirtyminen työelämään olisi periaatteessa pitänyt tapahtua ilman erityistoimia. Kaikille tapauksille yhteistä oli suoritetun tutkinnon omintakeinen aineyhdistelmä, olematon työkokemus opintojen ajalta ja työttömäksi päätyminen valmistumisen jälkeen. Suoritettujen opintojen laadussa ei ollut moitteen sijaa.

Työuran karikkoinen käynnistyminen on yksilön kannalta henkisesti koettelevaa ja taloudellisesti raskasta. Vaikka työllistymisvaikeudet koskettavat vain murto-osaa valmistuneista, on meillä kouluttajinakin syytä itsetutkiskeluun. Miksi kuvatun kaltaisiin hankaliin paitsiotilanteisiin päädytään? Opiskelijatuutoreilla, tuutoriopettajilla ja opintoneuvonnasta vastaavilla amanuensseilla on keskeinen rooli uusien opiskelijoiden opintojen käynnistämisen tukemisessa ja opintojen suunnittelussa. Opintojen kuluessa tarjottavat työelämäopinnot auttavat opiskelijoita konkreettisten urapolkujen hahmottamisessa. Teknisesti kaikki näyttäisi olevan kunnossa.

Tulisiko työelämäopintojen laajuutta sitten kasvattaa nykyisestä? En pysty ottamaan tähän kantaa, mutta niiden sisältöjä voi aina kehittää. Me opettajat voimme madaltaa kynnystä työmarkkinoille siirtymiseen kehittämällä työelämäopintoja suuntaan, joka saattaa opiskelijat nykyistä tiiviimpään kosketukseen potentiaalisten työantajien kanssa jo opiskeluaikana. Julkisen sektorin suuntaan olemme hoitaneet leiviskämme kohtuullisesti, mutta yritysyhteistyössä voisimme ottaa mallia teknillisistä yliopistoista.

Toinen jatkuva haaste kaikille koulutusorganisaatioille on pystyä päivittämään koulutuksen sisällöt vastaamaan nopeasti muuttuvan yhteiskunnan ja työelämän tarpeita. Kentältä tuleva palaute ja aktiivinen vuorovaikutus sidosryhmiemme kanssa ovat ensiarvoisen tärkeitä koulutuksemme sisältöjen ja ohjauksen kehittämisessä sekä tutkimusyhteistyön laajentamisessa.

Kilpailu akateemisten alojen työpaikoista on viime aikoina kiristynyt, minkä johdosta työelämävalmiuksiin panostaminen on tärkeää. Joustava siirtyminen opinnoista työmarkkinoille on kaikkien yhteinen etu.

harri_siiskonenHarri Siiskonen

Vaalikoneella – ketä kiinnostaa koulutus ja tutkimus

En malttanut pitää näppejäni erossa vaalikoneesta. YLE onkin tarjonnut oivan viihdepaketin äänellä ja ilman ääntä.

Rauha, turvallisuus, työpaikat, tasa-arvo, liittovaltio, ilmastonmuutos, talous, velkaantuminen, veroparatiisit vilahtelevat eurovaaliehdokkaiden kuvauksissa ylen vaalikoneessa. Kävin läpi 200 ehdokkaan kolme vaalilupausta.

Vain kaksi meppiehdokasta mainitsee koulutuksen ja yksi tutkimuksen.

”Korkealuokkainen koulutus ja tutkimus on turvattava – kasvua ja työllisyyttä ajatellen” sanoo RKP:n ehdokas.  ”Lupaan edistää maksutonta koulutusta EU:ssa ja puolustaa maksuttoman koulutuksen asemaa Suomessa” sanoo vasemmistoliiton ehdokas.

Onko Euroopassa asiat niin hyvin, ettei koulutus ja tutkimus nouse lähellekään kärkeä? Pidetäänkö näitä itsestään selvyyksinä? Vai onko muita paljon tärkeämpiä päivänpolttavia ongelmia, jotka ovat vailla ratkaisua? Vai onko turvallista nostaa esiin samat muodikkaat teemat kuin muutkin.

Ei sovi kuitenkaan unohtaa, että koulutus, sivistys ja tutkimus omalta osaltaan luovat pohjaa rauhalle, turvallisuudelle, tasa-arvolle, talouden vakaalle kehitykselle, innovaatioille ja uusille työpaikoille.

Toisaalta EU tarjoaa rahoitusmahdollisuuksia niin koulutuksessa kuin tutkimuksessakin. Erasmus+ ja Horizon2020 ohjelmat ovat käynnistyneet. Ovet ovat auki kansainvälistymiseen ja verkostoitumiseen ja tieteen tekemiseen. Täytyy vain nähdä se vaiva, että käyttää tilaisuutta hyväkseen.

Vaikkei mepiksi pyrkivillä näytä olevan liiemmälti kiinnostusta yliopistoväelle keskeisiin kysymyksiin, äänestäkää silti. On tärkeää saada EU-parlamenttiin osaavia ihmisiä.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen

 

 

 

 

 

Yliopiston tehtävä

Julkisuudessa on käyty keskustelua näin yliopistojen tilinpäätösten julkistamisen aikaan siitä, mikä oikein on yliopiston perustehtävä. On esitetty väite, että on keskitytty vain hyvän taloudellisen tuloksen saavuttamiseen tutkimuksen, koulutuksen ja yhteiskunnallisen tehtävän kustannuksella. Onko asia todella näin?

Näitä kahta näkökulmaa ei voi erottaa toisistaan, vaan taloutta ja yliopistolaissakin määriteltyä yliopiston perustehtävää on tarkasteltava samanaikaisesti. Juna yliopistomaailmassa on kulkenut todella lujaa viimeiset vuodet. Tässä mielessä menneen ajan tuttuun ja turvalliseen tieteen vapauden kylkeen on tullut uusi aspekti ja se on tehokkuus. Tästä emme mihinkään pääse. Toimintaamme ja tuloksia yliopistoissa mitataan ja suhteutetaan muihin sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Tämä vaikuttaa suoraan myös yliopistojen taloudelliseen perusrahoitukseen mm. OKM:n käyttämän rahoitusmallin sekä neljän vuoden välein tehtävien tulossopimusten kautta.

Kääntäisin tämän perustehtävän keskustelun lähtökohdat heti lähtökohtaisesti oikeille urilleen. Vain tekemällä parhaansa tutkimuksen ja opetuksen saralla ja menestymällä tässä kilpailussa voidaan yliopistoille taata pitkän tähtäimen toimintaedellytykset myös taloudellisesti kestävällä pohjalla. Yliopiston perustehtävä ei tässä mielessä ole kadonnut yhtään minnekään, vaan päinvastoin, laadukkaan tutkimuksen ja opetuksen merkitys korostuu jatkossa aina vain enemmän. Mukana on vain uusi ulottuvuus, tasapainoinen talous, joka luo toiminnan yhden perusedellytyksen. Taloudesta huolehtiminen ei millään tavalla ole pois yliopistojen perustehtävästä, vaan parhaimmillaan kyse on kauniista symbioosista.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen