Tag Archives: OKM

Sote koulutuksellisena ja tutkimuksellisena haasteena

Viikoittaisella vierailullani OKM:n nettisivuilla silmään osui mielenkiintoinen tiedote (6.4.) ”Sote-koulutuksen uudistaminen käynnistyy”. Siinä kerrotaan ministeriön suunnitelmista sosiaali- ja terveysalan koulutuksen kehittämiseksi. Ministeriö korostaa haluavansa varmistaa, että koulutusjärjestelmämme vastaa soteen liittyvissä kysymyksissä tulevaisuuden yhteiskunnan tarpeita. Erityisinä kehittämiskohteina mainitaan neuvontaan, ohjaukseen ja kustannustietoisuuteen liittyvän osaamisen vahvistaminen.

Tulkitsen ministeriön tiedotetta haasteeksi yliopistoille ja muille koulutusorganisaatioille pohtia nykyisten koulutusten kohtaantoa ja kehittämistarpeita suhteessa sote- ja maakuntauudistukseen. Tiedekunnistamme TT (terveystieteiden tiedekunta) ja YHKA (yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta) ovat näiden koulutusten keskiössä ja johtavia kansallisia toimijoita. Yhkalaisin silmin tarkasteltuna kaikki kehittämiskohteiksi nimetyt teemat, mutta erityisesti vaikuttavuus/kustannusvaikuttavuus, jolle tietoisuus rakentuu, ovat koulutuksemme ja tutkimuksemme ytimessä. Tätä kokonaisuutta vahvistaa edelleen kunnallisalan keskeisten toimijoiden lahjoitusvaroin perustettu valtiosääntöoikeuden professuuri, jonka tehtäväala painottuu uusien perustettavien itsehallintoalueiden juridiikkaan. Sote-kysymyksiin kytkeytyy vielä käynnissä olevia STN-hankkeitamme, joiden kautta karttuu arvokasta tietoa vuorovaikutuksesta tutkimustiedon hyödyntäjien kanssa.

Sote- ja maakuntauudistus synnyttävät kokonaisuutena niin suuren koulutus- ja tutkimustarpeen, ettei yhden tiedekunnan hartiat eikä arvovalta riitä vakuuttavaan esiintymiseen OKM:n, STM:n ja muiden ministeriöiden suuntaan. Jotta pystymme aktiivisesti vaikuttamaan uudistusten vaatimien koulutus- ja tutkimustarpeiden sisältöihin, olisi tarpeen määritellä vahvuutemme valtakunnallisesti ja laatia yliopistotasoinen sote- ja maakuntauudistusta koskeva toimintaohjelma. Se tarjoaisi puitteita rakentavaan yhteistyöhön UEFin sisällä sekä keskusteluun sote-alan toimijoiden ja poliittisten päättäjien kanssa.

OKM:n tiedotetta tulkiten on nyt otollinen aika tarttua sote- ja maakuntauudistuksen synnyttämiin koulutus- ja tutkimushaasteisiin, jotka olettavasti edellyttävät tiedekuntarajat ylittävää yhteistoimintaa. Laaja-alaisen alan osaamisen perusteella UEFilla on kaikki edellytykset nousta valtakunnan johtavaksi sote- ja maakuntauudistuksen tutkimus- ja koulutuskeskittymäksi.

Harri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

 

Suurien ratkaisujen kevät

Tuleva kevät on ratkaiseva sen suhteen, millä eväillä aiomme pärjätä tulevina vuosina suomalaisessa ja kansainvälisessä korkeakoulukentässä. Tietynlainen kulminaatiopiste ovat toukokuussa 2016 käytävät tulosneuvottelut UEFin ja OKM:n kesken. Tuohon neuvotteluun meidän on pedattava mahdollisimman hyvät lähtökohdat ja valmistelu tätä varten on nyt kiivaimmillaan.

Keskeisin ja suurin asetelma ainakin ulospäin on opettajankoulutuksen kehittämisen linjaratkaisu. Tähän liittyy oleellisena kysymys, jatketaanko opettajankoulutusta edelleen kahdella kampuksella vaiko ei. UEFin kannalta tavoite on varmistaa parhaat mahdolliset edellytykset niin koulutukselle kuin tutkimukselle ja niiden vetovoimalle unohtamatta opiskelijoita ja henkilökuntaa. Jos asiaa tarkastelee kumman kaupungin taholta tahansa, ymmärtää pian ratkaisun monenlaiset vaikutukset. Yliopistokampuksen läsnäolo poikii kaupungeille eri tavoin miljoonien eurojen tulovirran. Yliopistostatus takaa näkyvyydeltään myös dynaamisen ja kehittyvän kaupungin statuksen. Siksi on selvää, että UEFin tulevat ratkaisut ovat sekä Savonlinnalle että Joensuulle prioriteettilistan kärjessä.

Samaan aikaan meidän tulee muodostaa kantamme mm. lukuvuosimaksuista ja niiden käyttöönotosta, yliopiston hallinnon uudelleen järjestämisestä, sekä ylipäätään profilaatiosta UEFin tutkimuksen ja koulutuksen eri saroilla tuleville vuosille strategiamme kautta. Kaikilla tekemillämme toimilla on osavaikutus tuleviin tulosneuvotteluihin, missä onnistuessamme palkintona on itse asiassa riihikuivaa rahaa niihin toimiin, mitä myös valtiovalta katsoo hyväksi edistää. Itselläni on luottavainen olo, että onnistumme kyllä tässä. Nousemme entistä selkeämmin esille menestyjänä korkeakoulumaailmassa.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja

Suhteellinen autonomia

Yliopistot ovat autonomisia yksikköjä ja tämä on ollut perusajatus myös uuden yliopistolaitoksen syntyvaiheissa. Kuten kaikki autonomia, tämäkin on suhteellista, kuten oli vaikkapa esimerkkinä Suomen suuriruhtinaskunnan autonomia tsaarien hallitseman Venäjän aikana v. 1809-1917.

Monet tekijät vaikuttavat yliopiston todelliseen vapausasteeseen toimia. Yliopistojen itsenäisestä asemasta huolimatta esim. valtio on edelleen voimakas korkeakoulukenttään vaikuttava ajuri – joka antaa rahat, sanelee pitkälle ehdot. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rooli on tässä suhteessa merkittävä. Tämä on näkynyt entistä selkeämmin tänä vuonna OKM:n antamassa ohjeistuksessa valmistautumisessa tuleviin kevään 2016 tulosneuvotteluihin. Ohje korostaa yliopiston strategian selkeyttä ja sen ajantasaisuutta, profilaatiota, poisvalintoja ja ennen kaikkea konkreettisia esityksiä, joista palkittaneen myös konkreettisesti ministeriön rahoitusmallin strategisen rahoitusosuuden kautta. Toinen konkreettinen esimerkki ohjauksesta on ministeri Sanni Grahn-Laaksosen avoin kirje korkeakouluille. Yhtä lailla rahoittajana yksityinen sektori suuntaa varojaan sellaiseen yliopistojen tutkimukseen, jolla alalla se itse toimii, ja vaikuttaa näin osaltaan tutkimuksen profilointiin.

OKM:n ohjeissa ei sinänsä ole mitään erikoista, meille UEFina ne ovat jopa etujemme mukaisia. Haluan vain muistuttaa, että taustalta kuultaa kuitenkin suomalaisen yhteiskunnan vahva usko viranomaisohjaukseen oman ajattelun kustannuksella. Erikoinen luonteenpiirre meissä suomalaisissa on se, että on jossain asiassa ei viranomaisohjeistusta ole, me olemme sitä kohta itse vailla, varsinkin mitä tiukemmat ajat esim. taloudellisesti ovat. Se niistä norminpurkutalkoista!

Onneksi on kuitenkin niin, että voimme oikeasti toimia hyvinkin itsenäisesti, jos vain itse niin haluamme. Jos toisia aina kaikessa kuuntelee, maailmalta ei neuvojia ole kyllä koskaan puuttunut. On helppo hiihdellä, jos oma latupohja on kunnolla tehty.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja

UEF Summer School ja OKM:n ”rosessihaasteet”

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen paimenkirje yliopistoille on virittänyt vilkkaan keskustelun, johon kollegani Jukka Jurvelin otti kantaa hiljattain omassa blogissaan ja keskustelua jatkoi rehtori Jukka Mönkkönen viime viikolla. Rehtorimme peräänkuulutti ”rosessien”, roolittamisen ja rekrytointien avointa tarkastelua kilpailukykymme vahvistamiseksi kiristyvässä taloudellisessa tilanteessa.  Yksi ”rosessi”, joka on nostettu ensi vuoden alussa OKM:n kanssa käytävien tulosneuvottelujen asialistalle, on opintojen ympärivuotistaminen.

Ministeriön taholta on muistuteltu yliopistoja kesäopintojen lisäämisestä jo useina vuosina. Kuiskaukseen on vastattu meilläkin muun muassa E-lukukauden muodossa, mutta nyt ministeriö on korottanut ääntä ja vaatii järeämpiä toimenpiteitä. UEFin strategian toimenpideohjelmaan sisältyvä Summer School, jonka pilottivaihe käynnistyy elokuussa 2016, tarjoaa varteenotettavan keinon vastata OKM:n haasteeseen. Kirjoitin blogissani Summer Schoolista pian sen perustamisen jälkeen huhtikuussa, mutta en malta olla palaamatta aiheeseen monta kokemusta rikkaampana.

Summer Schoolin keskeinen lähtökohta on opetussuunnitelmiimme sisältyvien opintokokonaisuuksien tarjoaminen elokuussa sekä omille opiskelijoillemme että erityisesti kampuksillemme saapuville kansainvälisille opiskelijoille. Summer School tarjoaa sateenvarjon kesäisen opetustarjontamme keskitettyyn markkinointiin yksittäisten kurssien sijaan, minkä lisäksi se tuottaa oheisohjelmaa kampuksille saapuville vieraillemme.

Summer Schoolin kokeminen tiedekuntia ja laitoksia yhdistävänä yhteisenä tekemisenä vaatii ”rosessien” uudelleen ajattelua niin opetus- ja tutkimushenkilöstön, kuin opiskelijoidenkin keskuudessa. Tarjottavien kurssien järjestäminen ei vaadi lisäresursseja laitoksilta, sillä kesäkoulu ei merkitse uuden rakenteen perustamista omine resursseineen. Olemassa olevaa kurssitarjontaa rytmittämällä saman kokonaisuuden voi toisena vuonna toteuttaa kesäkoulun aikaan ja toisena vuonna taas ”normaalin” lukuvuoden periodeihin rytmitettynä, mikä mahdollistaa kaikkien osallistumisen kursseille ilman lisäpanostusta.  Opetus- ja tutkimushenkilöstö on jo vuosia toiminut kokonaistyöajan puitteissa, mikä tarkoittaa, että elokuun sijaan tutkija voi ajoittaa tutkimuskautensa johonkin muuhun periodiin lukuvuoden aikana. Mikään ei myöskään estä tuntiopetuksena järjestettävien kurssien sijoittamista kesäkoulun aikaan, jolloin voidaan välttää usein periodeina järjestettävien vierailuluentojen päällekkäisyys muun opetuksen kanssa.  Opiskelijalle opintopisteitä kartuttava kesäopiskelu taas varmistaa opintotuen saamisen, tasoittaa lukuvuoden opiskelukuormaa ja edesauttaa opintojen edistymistä.

Vankistaessamme asemaamme eurooppalaisena tiedeyliopistona on kansainvälistyminen elinehto niin tutkimuksessa kuin koulutuksessa. Hyvin toteutettu Summer School tarjoaa erinomaisen keinon tunnettuutemme parantamiseksi ja synnyttää toivottavasti monessa kansainvälisessä vieraassamme halun hakeutua tänne myöhemmin opiskelijaksi tai jatkokoulutettavaksi. Kampuksillemme saapuvat kansainväliset opiskelijat toimivat myös erinomaisina lähettiläinä kampuskaupunkien ja keskeisten sidosryhmiemme tunnetuksi tekemisessä. Summer School on erinomainen tapa vahvistaa yliopiston, kampuskaupunkien, yritysten ja yhteisöjen välistä yhteistyötä. Yhteinen tekeminen ja vuorovaikutus luovat kasvualustan uusien ideoiden ja innovaatioiden synnylle.

harri_siiskonenHarri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta