Tag Archives: koulutus

Mainiot maisterit, toimeliaat tohtorit

Viime aikoina on julkisessa keskustelussa nostettu vahvasti  esille kysymys yliopistotutkintojen  työelämävastaavuudesta. Tuoreimmat jutut aiheesta ovat Hesarissa sunnuntaina 11.1.2015 julkaistu  artikkeli otsikolla ”Opinnoista ei ole aina hyötyä työelämässä” ja uusimman Suomen Kuvalehden tohtorien kasvavaa työttömyyttä käsittelevä  juttu ”Toimeton tohtori”.

Nämä heitot kumpuavat muuttuvan maailman tarpeista, joihin odotetaan yliopistoilta nopeaa reagointia. Meidän tuleekin pohtia vakavasti tutkintojen sisältöjä, rakenteita ja opettamisen tapoja.

Perinteisesti olemme ajatelleet, että yliopistokoulutuksen tulee antaa vahva teoreettinen pohja syvälliselle asiaosaamiselle, jota työelämässä voidaan eri tehtävissä sitten soveltaa. Tämä toki  on yliopistokoulutuksen kivijalka jatkossakin, koska sitä kautta syntyy valmiuksia itsenäiseen tiedonhankintaan ja –käyttöön, ja myös tiedon kriittiseen arviointiin. Mutta rinnalle tarvitaan myös toisenlaista osaamista. Kykyä verkottua muiden alojen asiantuntijoiden kanssa, koota tietoa monista hyvinkin erityyppisitä lähteistä, mukaanlukien ns. epämuodollinen tieto, ja luoda niistä uusia näkökulmia.

Miten opetuksessa voidaan sitten sovittaa yhteen riittävän syvä tietoaines  nykyisen työelämän osaamisvaatimusten kanssa lisäämättä tutkintojen laajuuksia tai opettajien ja opiskelijoiden työmäärää kohtuuttomasti?

Ratkaisuja voidaan hakea tavoista opettaa ja oppia. Meidän tulee yhdistellä erilaisia opettamisen tapoja ja luoda uudenlaisia oppimisympäristöjä, jotka muistuttavat enemmän nykyisen työelämän toimintatapoja. Näin tarvittavia taitoja voidaan kehittää opetettavasta tietoaineksesta tinkimättä.

Onneksi yliopistossamme on paljon taitavia pedagogeja ja rohkeita uusia virityksiä uudenlaiseen oppimiseen. Tätä osaamista on tärkeä hyödyntää.

UEF on strategiassaan ilmaissut tahtonsa olla  moderni opiskelijan yliopisto. Opiskelijakeskeisyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että opettajien täytyy olla opiskelijoiden yksilöllisten tarpeiden mukaan käytettävissä 24/7. Mutta se tarkoittaa sitä, että sisällöllisen kehittämisen lisäksi kehitämme opetustamme, oppimistamme ja oppimisympäristöjä vastaamaan paremmin nykyisiä osaamistarpeita ja osallistamme opiskelijoita innostavaan oppimiseen. Näin meiltä valmistuu entistäkin mainiompia maistereita ja toimeliaampia tohtoreita.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen

Alenevan koulutustason tiellä?

Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan suomalaisten koulutustaso on jäämässä kehittyneiden maiden keskikastiin. Dramaattisin muutos on tapahtunut korkeakoulutettujen suhteellisessa osuudessa. Takana taitavat olla ajat, jolloin Suomesta puhuttiin maailmalla korkeakoulutuksen kärkimaana.

Laskennallisesti meillä on tarjota korkeakoulututkinto kahdelle kolmesta suomalaisnuoresta. Monilla suomalaisnuorilla on kuitenkin useita aloituspaikkoja, ja vain osa aloittajista päätyy tutkintoon. Siksi korkeasti koulutettujen osuus esimerkiksi 30-34 -vuotiaiden ikäluokassa on tosiasiassa ”vain” 45 %.

Myös väite koulutustasomme nousun pysähtymisestä on osittain liioittelua. Kun yhä suurempi osa korkea-asteen tutkinnon suorittajista suorittaa nykyisin ylemmän korkeakoulututkinnon, niin vielä 1990-luvulla heihin kuului paljon opistoasteen suorittaneita.

Suomalaista keskustelua on leimannut koulutuksen tarjoajien välinen kamppailu omista asemistaan. Kun ammattikorkeakoulut ovat ottaneet etäisyyttä opistoihin, niin lyhyet korkea-asteen tutkinnot ovat hävinneet meiltä lähes tykkänään. Puhdasoppinen duaalimalli taas on ollut esteenä järkeville koulutusjatkumoille ammattikorkeakoulututkinnoista maisteriopintoihin.

Olisi erikoista, jos Suomi valitsisi kilpailukykystrategiakseen alenevan koulutustason. Nykyisetkin voimavarat voisi käyttää järkevämmin. Nyt käytämme voimavarojamme keskenjääneisiin ja moninkertaisiin opintoihin. Kansakunta hyötyisi instituutioiden rajat joustavasti ylittävistä koulutuspoluista, joissa askel kerrallaan voitaisiin suorittaa aina uusi, aiempaa tutkintoa joko syvyys- tai leveyssuunnassa täydentävä tutkinto. Aivan ilmeisesti nykyistä suurempi osa suomalaisista kirjautuisi jossain vaiheessa myös korkeasti koulutetuiksi.

PerttuVartiainen3_100x130px Perttu Vartiainen

Mikä MOOC?

Strategiassaan UEF kertoo olevansa moderni opiskelijakeskeinen yliopisto.

Lukukauden alkajaisiksi  UEFin opettajat ja opettamisen asiantuntijat kokoontuivat  UEF Oppimisympäristöt 2020 seminaariin.   Tilaisuus antoi näkymän tämän hetken tilanteeseen, haasteisiin ja toiveisiin ja kurkistuksen tulevaisuuden uusiin  visioihin  ja mahdollisuuksiin.

Uudet tuulet puhaltavat opetuksessa. Perinteiset hikiset kalvot ovat onneksi jääneet historiaan. Elektroninen tiedon hallinta ja levitys muuttaa opetusta. Opiskelijat ovat kasvaneet tietoyhteiskuntaan ja sukkuloivat taitavasti tietokoneympäristössä ja sosiaalisessa mediassa – usein taitavammin kuin opettajat.  Verkkokurssit,   videoluennot  ja isoille opiskelijajoukoille tarkoitetut massakurssit ”Massive  Open Online Course” (MOOC)  ja simulaatio-opetus tulevat valtaamaan alaa. Paljon voidaan hyödyntää elektronista maailmaa, mutta tarvitaan myös  kontaktiopetusta   kuten esim.  lääketieteessä  ja hammaslääketieteessä.

Opettajille ja opiskelijoille suunnatussa  kyselyssä  selvitettiin,  mitkä ovat strategisesti tärkeimmät kehittämisen kohteet  opetuksessa. Opettajat ja opiskelijat tunnistavat samat asiat tärkeimmiksi.  Kolmen kärjessä ovat: opettajien pedagogiset taidot, opetuksen perustuminen uusimpaan tietoon ja tutkimukseen sekä ajanmukaiset oppimisympäristöt. Myös opetuksen merkitys  tulevaisuuden työelämän näkökulmasta korostuu.

UEFissa luulisi opetusasioiden olevan kunnossa. Onhan opettajien kouluttaminen yksi merkittävä  yliopiston  koulutusala. Paljon on jo tehty, mutta parannettavaa riittää. Toimenpideohjelma on laadittu ja sen jalkauttaminen alkaa. Opetuksen tietotaitoa pitäisi jakaa paremmin ja antaa myös opetusansioiden ja pätevyyden kehittämiselle enemmän painoa.

Olen monesti kuullut sanottavan, ettei opetusta arvosteta.  Hyvä opettaja on kullanarvoinen ja jää opiskelijan mieleen, ja hänen vaikutuksensa  voi  olla kauaskantoinen.

Nyt näyttää opetuksessa olevan selvästi positiivinen uudistumisen vire.  Koulutamme asiantuntijoita tulevaisuuden tarpeisiin ja tehtävämme on antaa opiskelijoille valmiuksia pärjätä muuttuvassa työelämässä.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen

 

Valtion talous ja yliopistot

Eri hallinnonaloilla on viime viikot seurattu tiiviisti valtion talousarvion valmistelua vuodelle 2015. Yliopistot eivät ole tästä poikkeus. Viime vuosina leikkuri on käynyt korkeakoulu- siinä kuin muuallakin julkisella sektorilla. Hyvin on muistissa mm. yliopistouudistuksen yhteydessä lanseerattu yliopistoindeksi, jota on matkan varrella mm. puolitettu tai leikattu kokonaan.

Alustavat tiedot korkeakoulusektorin tulevasta rahoituskehyksestä ensi vuodelle ovat onneksi olosuhteisiin nähden kohtuulliset näin ennen varsinaisia budjettipäätöksiä. Keskustelua valtakunnan tasolla on herättänyt Aalto-yliopiston erillisrahoituksen purkaminen, josta siirrettäisiin – juuri kuten Vanhasen hallitus sopi – rahoitusta muiden yliopistojen kilpailtavaksi tietyn aikataulun mukaisesti. Huuto erityisesti pääkaupunkiseudulla on arvatenkin ollut kova, mutta muiden yliopistojen kannalta kyse on tasa-arvosta ja siitä, että yhteisesti sovitusta pidetään kiinni. Itä-Suomen yliopistonkin osalta tuo lisärahoitus olisi erittäin tervetullut, olkoonkin ettei kyse ole laskennallisesti kovin mittavasta summasta.

Edellisen suuren talouslaman aikana 1990-luvun alussa tehtiin se viisaus, että vaikeasta tilanteesta huolimatta nimenomaan koulutukseen satsattiin valtion taholta. Sen hedelmistä olemme koko yhteiskuntana saaneet nauttia näihin päiviin saakka. Toivottavasti tätä 20 vuotta sitten hyväksi koettua oppia ei nyt varomattomasti heitetä menemään. Koulutuksessa on edelleen maamme menestyksen avain, vaikka se lauseena hieman kliseiseltä voi joidenkin korviin kuulostaa.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen

Innostava yliopisto

Nokia-Suomen taloudellisen dynamiikan hiipuessa maamme henkinen ilmapiiri on saanut synkkiä sävyjä. Edes yksittäisten kasvuyritysten menestystarinat eivät ole kääntäneet talouttamme uudelle uralle.

Suomalaisten odotukset paremmasta tulevaisuudesta liittyvät jälleen kerran uuteen teknologiaan. Tieto- ja viestintätekniikan paremman hyödyntämisen odotetaan siivittävän suomalaisen koulun takaisin Pisa-vertailujen kärkeen. E-hallinto varmistaa julkisen sektorin tuottavuushypyn. Cleantechissä taas yhdistyvät vahva suomalainen tekninen osaaminen ja maineemme puhtaan ympäristön maana.

Selitykset menneistä hyvistä vuosista eivät palaudu yksinomaan tekniikan voittokulkuun. Näin ei ole varmaan jatkossakaan. Vaikka teknologinen osaaminen on maamme kilpailukyvyn keskeinen pilari myös jatkossa, niin uskon oikeudenmukaisuuden ja luottamuksen olevan niitä arvoja, joista suomalaisten on hyvä edelleen pitää kiinni. Niihin lisäisin innostuksen ilmapiirin.

Muutoksen tarve on aistittavissa myös yliopistomaailmassa. Amerikan eliittiyliopistojen näkökulmasta Suomea tarkkaileva professori Bengt Holmström ruoti yliopistojemme tilaa sunnuntain Helsingin Sanomissa (13.4.2014) kovin sanoin. Hänen mukaansa meiltä valmistuu ylikoulutettuja alisuoriutujia. Holmströmiä edelleen tulkiten: emme innosta opiskelijoita hyviin suorituksiin ja itsenäisiin valintoihin, vaan suomalaisissa yliopistoissa määrä korvaa usein laadun.

Holmströmin kritiikissä on vahva perä, vaikka hänen lääkkeistään en olekaan välttämättä vakuuttunut. MIT, saati amerikkalainen yliopistojärjestelmä kaikkinensa, ei ole meille välttämättä sopiva verrokki.

Oppimisen halu ja läpimurtotutkimus ovat sitä parasta, mitä yliopistojen tulisi suomalaiselle yhteiskunnalle tarjota. Yliopistoissa tarvitaan nykyistä enemmän sekä syvemmissä vesissä liikkujia että innostavien kokeilujen taitajia.

Heti pääsiäisen jälkeen pidettävässä SciFest- tapahtumassa Joensuussa nuorten tekemisen innostus on meidän kaikkien taas kerran koettavissa. Potentiaalia meillä on.

PerttuVartiainen3_100x130pxPerttu Vartiainen

 

 

Pitkä kaari

Useinkaan ei tulla ajatelleeksi sitä, kuinka paljon panostusta tarvitaan peruskoulunsa aloittavasta koululaisesta aina yliopisto-opintoja suorittamaan kykeneväksi opiskelijaksi saakka. Siksi yliopistolle ei ole yhdentekevää, kuinka peruskoulu ja lukio suoriutuvat omasta tehtävästään. Siellä pitäisi luoda pohja menestyksekkäille akateemisille opinnoille. Yliopistossa tämä on jo myöhäistä.

PISA-tulokset ovat olleet viime vuosien uutisten kestopuheenaihe peruskoulutuksen saralla. Niillä on ollut ilmiselvästi myös käytännön vaikutusta. Suomen sijoituksen putoaminen nosti esiin keskustelun, olemmeko pysyvästi menossa huonompaan suuntaan ja onko koululaitoksessamme nykyään jotain vikaa. Ruotsi säikähti sijoitustensa heikkoutta siinä määrin, että se aikoo sijoittaa 260 miljoonaa euroa luokkakokojensa pienentämiseen keskimäärin neljästä viiteen oppilaan verran jo vuonna 2015 (HS 12.3.2014).

Kyse on tietenkin lähtökohtaisesti koko julkisen sektorin kantokyvystä, koska sieltä koko koulutusjärjestelmämme pääosin rahoitetaan. Aikaisemmassa 1990-luvun lamassa yhdeksi ulospääsytieksi ahdingosta nähtiin nimenomaan koulutukseen ja tutkimukseen panostaminen ja se todistetusti myös kannatti. Toivottavasti myös nykyisessä tilanteessa riittää malttia osoittaa riittävästi resursseja koulutuksen koko kaarelle lapsista aikuisopiskelijoihin saakka.

Järjestelmän rapauttaminen tapahtuu kyllä nopeasti, mutta ongelmiin vajonneen järjestelmän uudelleen nostaminen onkin jo kokonaan toinen juttu. Satsaus koulutuksen koko pitkään kaareen taatusti kannattaa.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen

Suomen paras oppimisympäristö

Yliopiston strategiatyön yhteydessä olemme tehneet perusteellisen luotauksen tutkimuksemme vahvuusaloihin. Toinen perustehtävämme, koulutus on jäänyt keskusteluissa vähäisemmälle huomiolle.  Lausunnoilla olevassa strategialuonnoksessa tavoitteeksi on asetettu Suomen parhaan yliopistollisen oppimisympäristön tarjoaminen opiskelijoillemme. Missä olemme ja miten tavoitteeseen päästään, ovat kysymyksiä, joita on syytä pohdiskella syvällisemmin viimeistään strategian jalkauttamisen yhteydessä.

Koulutusohjelmiemme laadukkaat ja muuttuvan työelämän tarpeisiin vastaavat sisällöt, toimivat opintopolut ja opintososiaalisten asioiden mallikas hoito ovat vetovoimatekijöitä, jotka tekevät kampuksistamme houkuttelevia ensisijaisia vaihtoehtoja opiskelupaikkaansa etsiville lahjakkaille nuorille. Onnistunut opiskelijarekrytointi on elintärkeä kysymys tulonmuodostuksemmekin kannalta. OKM:n rahoitusmalli palkitsee enenevässä määrin opintojen etenemisestä ja opiskelijoiden koulutuksen laadusta antamasta palautteesta. Mallin matkimisesta ei saa tulla itsetarkoitus, mutta koulutuksen kohdalla se sisältää monia hyviä opintojen etenemisestä kertovia mittareita.

Kestomenestyksen varmistamiseksi on tärkeä oppia tunnistamaan sekä mallikkaasti toimivat koulutusprosessit että puuttua avoimesti havaittuihin ahtaumiin. Tiedekuntani näkökulmasta aivan liian tiheästi uusiva ahtauma on aineenopettajien pedagogisten opintojen järjestämistä koskevat ennakoimattomat muutokset. Tämä yksittäinen esimerkki osoittaa erinomaisesti tiedekuntien ja ainelaitosten välisen luontevan vuoropuhelun välttämättömyyden, ettemme omilla toimillamme vaikeuttaisi opiskelijoiden suoriutumista tavoiteajoissa. Opintopolkujen raivaaminen turhista etenemistä haittaavista risuista palkitsee niin yliopistoyhteisöä kuin ympäröivää yhteiskuntaa.

Koulutuksen laadusta kerätyn opiskelijapalautteen perusteella menestymme hyvin kansallisiin verrokkeihimme nähden eikä parhaan oppimisympäristön asettaminen tavoitteeksi ole epärealistista. Sen sijaan pysyminen piikkipaikalla edellyttää koulutuksemme laaja-alaista ja jatkuvaa tarkastelua, mutta ennen kaikkea opettajuuden vahvistamista yliopistoyhteisössämme. Tutkimuksen edistämisen rinnalla olemme kouluttamassa tulevaisuuden osaajia!

harri_siiskonenHarri Siiskonen