Tag Archives: koulutus

Populismi ja tiede

Populismi pyrkii ratkaisemaan monimutkaisia ongelmia yksinkertaisilla vastauksilla. Usein se myös turvautuu puolitotuuksiin tai jopa suoranaisiin valheisiin. Piirteitä tämän tyyppisistä suuntauksista on meidän kotimaisessakin politiikassa vaikka räikeimmät esimerkit siitä on vielä toistaiseksi nähty muualla, Trump-ilmiö ja brexit päällimmäisinä.

Populismilla voi pahimmillaan olla nopeitakin negatiivisia vaikutuksia tieteeseen ja koulutukseen. Esim. brexit johtaa siihen, että brittiläiset tutkijat eivät enää sen jälkeen voi olla mukana EU-rahoitteisissa tutkimushankkeissa ja -ohjelmissa, eivät ainakaan samassa laajuudessa kuin nyt. Tämä on haitallista paitsi brittitutkijoille itselleen, myös koko Euroopan tieteelle. Britanniassa on maanosamme johtavat yliopistot ja monella alalla britit edustavat tutkimuksen kansainvälistä kärkeä. Heidän poisjäämisensä yhteishankkeista haittaa vakavasti tutkimuksen tekoa muissakin maissa, myös meillä Suomessa.

Donald Trumpin mahdollinen valinta USA:n seuraavaksi presidentiksi olisi puolestaan vakava isku koko maailman tieteelle. Jos maailman johtavaa tiedevaltiota luotsaa mies, joka ylpeilee lukemattomuudellaan, se ei voi olla vaikuttamatta tieteen ja koulutuksen asemaan ja arvostukseen USA:ssa ja sitä kautta kaikkialla muuallakin. Kaikkien muiden hyvien syiden lisäksi myös tieteen ja koulutuksen puolesta on syytä toivoa, ettei Trump tule valituksi.

Tieteen edistäminen ja tietoon perustuvan koulutuksen kehittäminen ovat kiistatta hyvinvoinnin ja demokratian edellytyksiä. Valmiiden helppojen vastausten tilalta avoimiin kysymyksiin pohjaava tiede tarjoaa tutkimuksella perusteltuja totuuksia, joita se myös itse korjaa uusien tutkimustulosten myötä.

Hyvin koulutetut ja kriittiseen ajatteluun kykenevät kansalaiset ovat vastustuskykyisempiä populismille. Sen vuoksi tieteen ja koulutuksen uuttera puolustaminen on tämän päivän maailmassa jopa aiempaakin tärkeämpää.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen
rehtori

Onnistumisen edellytykset

Terve kilpailu on hyvästä, niin yliopistossa kuin muuallakin. Se on varmasti ensisijaisesti kilpailua oman itsensä kanssa, ja siinä onnistuessa on tervettä vertailla sitä myös muiden tekemiin tuloksiin. Parhaansa yrittäminen on terve lähtökohta ja riittää kyllä pitkälle, mutta yliopistojen välinen kilpailu saattaa saada epäterveitäkin piirteitä. Toissijaista on tieteen- tai oppialan kehittyminen, kun ensisijaisesti varjellaan omia uhrauksia ja yritetään saada uusista yhteisistä avauksista vain itselle paras hyöty. Taustalla ovat eurot, jotka valitettavasti ratkaisevat. Valitettavaa, että ne edellä usein mennään, eikä ymmärretä yhteisen tekemisen etua, vaikka pitemmällä ajalla yhteinen tekeminen toisi kaikille osapuolille myös paremmat eurot. Pitkäjänteisemmän strategian hyväksyminen on ymmärrettävästi vaikeampaa, jos lyhyellä tähtäimellä selvä taloushyöty odottaa. Toivotaan, että meiltä löytyy viisautta katsoa vähän pidemmälle, ainakin oman yliopistomme sisällä.

Yliopistot kilpailevat hyvistä opiskelijoita, opettajista, tutkijoista ja hallinto- ja tukihenkilöistä. Se miten onnistumme hyvien toimijoiden rekrytoinnissa, on kriittinen asia. Olemme luoneet uusia koulutuskohteita, joitten houkuttelevuus ei ensi yrittämällä ole välttämättä vakuuttanut. Uutta on tarjottu, mutta opiskelijat eivät sitä ostaneet meidän toivomalla tavalla. Miksi laaja-alainen hakukohde ei kerännyt entistä määrää opiskelijoita? Uutta ei osteta, jos sitä ei osata markkinoida. Se taisi jäädä heikolle. Jatkoa suunnitellessa ei ainakaan luonnontieteissä kannata pohtia paluuta vanhaan. Se ei ollut menestys: juuri siksi uutta on haettukin. Koulutusohjelmien jatkokehittäminen ja ennen kaikkea parempi markkinointi on avainasemassa. Fakta on, ettei opiskelijan tarvitse laajassakaan ohjelmassa  pätevöityä moneen oppiaineeseen. Jatkossakin opiskelijasta tulee se miksi haluaa, esimerkiksi fyysikko, kemisti tai matemaatikko. Emme menesty kilpailussa, jos tarjoamme luonnontieteissä samaa mitä muutkin yliopistot. Siksi markkinointi kannattaa perustaa ainutlaatuisten UEF-maisteriohjelmien varaan, ja tuoda esiin se, että kandidaattikoulutuksemme palvelee näitä ohjelmia. Meillä tulee siis olla sellaisia maisteriohjelmia, joita muut yliopistot eivät pysty tuottamaan.

Tutkijoiden rekrytointi on myös haasteellista. Tuntemukseni on, ettei tiedekunnassani aina ole saavutettu sitä mitä on haluttu.  Tiedekunnan jatkomenestys vaatii keskimääräistä parempia toimijoita, keskiverto ”laatu” ei riitä sen enempää tutkijoissa kuin opettajissakaan. Asettakaamme tavoitteet korkealle, riskienkin uhalla. Hyvä toimija saadaan, jos meillä on hyvä henkinen ja materiaalinen infra häntä odottamassa. Oman osaamisemme markkinointi on avain rekrytoinnin onnistumiseen. Kuinka olemme houkuttelevia? Kysytään sitä itseltämme.

Hyväkään ei myy, jos sitä markkinoidaan huonosti ja keskiverto tuskin myy, vaikka markkinoitaisiin paremmin. Tehdään vain hyviä (koulutus)tuotteita UEFissa. Sen jälkeen pitää keinojen lisäksi löytyä myös euroja niiden markkinointiin.  Vain näin voidaan olla kilpailukykyisiä yliopistomaailmassa.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin
dekaani, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Opiskelijan arki

Maan taloudellinen tilanne ja sen vaatimat korjausliikkeet eivät jätä ketään koskematta. Sen saavat tuntea myös korkeakoulu- ja muut opiskelijat mm. suunniteltujen opintotukileikkausten kautta. On äärimmäisen tärkeää, että jokaisella halukkaalla ja kyvykkäällä olisi tässä maassa myös jatkossa mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kuin mahdollista. Siitä olen itsekin kiitollinen. Brittiläisessä tai amerikkalaisessa systeemissä en koskaan olisi voinut hankkia itselleni yliopistotason koulutusta, jos se olisi ollut vanhempieni varallisuudesta ja tuesta opintoihini kiinni.

Jos opintotukia jatkossa leikataan, voisi toisesta päästä vastaavasti purkaa normeja. Opiskelijoiden työssäkäynnin opintotukeen vaikuttavia tulorajoja olisi syytä tarkistaa samalla ylöspäin. On mielestäni kohtuutonta, että kurimus iskee tavallaan kahta kautta – työssäkäynnistä rangaistaan, tässä mielessä eettinen pohja tässä ajatuksessa on heikko. Vaikka työssäkäynnin sinänsä voi ajatella venyttävän opintoja, saa sieltä kuitenkin aina myös arvokasta kokemusta siitä, kuinka työmarkkinat toimivat ja minkä panoksen itse on valmis antamaan.

Ollessani itse muinaisuudessa perusopiskelija oli tavallista, että lähes jokainen otti opintolainaa. Ajat olivat tietysti erilaiset kuin nyt, mm. inflaation saattoi aivan realistisesti odottaa syövän lainan reaaliarvoa ja siten helpottavan sen takaisinmaksua. Muistelen, että itse sain lainani maksettua noin viidessä vuodessa. Siitä huolimatta se oli melkoinen taakka, koska samaan aikaan täytyi muutenkin aloitella oikeasti itsenäistä elämää ja sen tuomia velvoitteita. Ei elämä kovin leveää ollut.

Koulutus on tämän yhteiskunnan nousun tae, olen siitä aivan vakuuttunut. Täytyy kuitenkin aina jaksaa luottaa tulevaisuuteen, jokainen sukupolvi on kohdannut omat vaikeutensa ja voittanut lopulta ne. Niin tulevat nykyisetkin opiskelijat tekemään, sillä te olette paljon viisaampaa porukkaa kuin me vanhenevat keski-ikäiset.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja

Hameiden hidastamat

Tieteen akateemikon arvonimi voi olla samanaikaisesti kuudellatoista erittäin ansioituneella suomalaisella tieteentekijällä. Suomen Akatemia valitsi syyskuussa uudet akateemikot 2015. Ilokseni Turun yliopistossa toimiva akatemiaprofessori Sirpa Jalkanen on toinen valituista. Tänä vuonna hänet myös promovoitiin Itä-Suomen yliopiston lääketieteen kunniatohtoriksi. Aiemmin hänet on valittu kolmesti akatemiaprofessoriksi ja hän toimii huippuyksikön johtajana.

Sirpa Jalkanen on ansioitunut immuunipuolustusjärjestelmän tutkija. Hänen tutkimuksen kohteena ovat tulehduksiin ja syövän leviämiseen liittyvät uudet ”liikennemolekyylit”. Tämä tutkimus on tuonut uutta tietoa immunologiasta ja verisuonibiologiasta ja avannut mahdollisuuksia myös hoidon kehittämiseen.

Terveydentutkimuksen alueelta Sirpa Jalkasen ohella Suomen akateemikkojen listalla ovat ennestään myös professori Riitta Hari, lääkäri ja neurotieteilijä sekä professori Irma Thesleff, hammaslääketieteen ja kehitysbiologian tutkija. On hienoa, että nämä naiset ovat ottaneet tieteen eturivin paikat Suomessa. He ovat mainioita roolimalleja tämän päivän aloitteleville tutkijoille.

Toisin olivat asiat silloin, kun   Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen naislääkäri Rosina Heikel aloitti lääketieteen opintonsa 1870-luvulla. Hameiden hidastamilla naisilla ei tuolloin ollut yleistä oikeutta opiskella yliopistossa. Vuodesta 1871 alkaen ne naiset, jotka halusivat lääkäriksi, katsottiin kelvollisiksi saamaan opetusta, mutta kirjoille lääketieteelliseen tiedekuntaan heitä ei hyväksytty.  Tällä hetkellä Suomen lääkärikunnasta yli puolet on naisia ja uusista lääketieteen opiskelijoista noin 60%.

Tänä päivänä maapallon aikuisväestöstä yksi viidesosa on luku- ja kirjoitustaidottomia ja heistä suurin osa on naisia, joilla ei ole ollut mahdollisuutta koulunkäyntiin. Globaalisti naisten koulutustason kohentamiseksi on vielä paljon tehtävää.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
Dekaani, terveystieteiden tiedekunta

 

Tavallista elämää

No niin, kesä on kääntynyt kohti loppua ja on aika rauhoittua työntekoon ja tavalliseen elämään. Suomen kesään on mahtunut sadepilvien tutkailua taivaalta ja netistä, monenlaista tapahtumaa, festivaalia ja teatteria ja politiikan kiemuroita.  Kiihkoilua, vatulointia, iterointia, youtubea ja lukemattomia selfiekuvia on riittänyt.  Euroopan rajoilla asiat ovat sekaisin ja sotaa pakenevien turvapaikanhakijoiden tilanne Välimerellä on saanut hallitsemattomia mittasuhteita. Ja Euroopassa talouskurimus jatkuu.

Hallitusohjelma on toteuttamista vaille valmis ja budjettiluonnos vuodelle 2016 on kasassa. Koulutusta mukaan lukien myös yliopistoja on muistettu yhteisissä talkoissa. Koulutuksessa yhteistyötä, päällekkäisyyksien purkamista, rohkeita rakenteellisia ratkaisuja ja opetuksen uudistamista tarvitaan.

On esitetty kysymys, onko Suomi tyhmenemässä, kun koulutuksesta leikataan – tuskin on. Toistaiseksi Suomi on ollut monien kansainvälisten osaamista ja hyvinvointia mittaavien tilastojen kärkikastissa.  Pisa-tutkimuksissa suomalaisnuorten lukutaito, matematiikan ja luonnontieteiden osaaminen on maailman huipputasoa. Joskin pientä laskua viimeisissä tuloksissa on ollut nähtävissä. Samoin onnellisuustutkimuksissa, kuten YK:n World Happiness Report ja teollisuusmaiden järjestön OECD:n Better Life Index, Tanska, Norja, Sveitsi, Hollanti, Ruotsi,  Kanada ja Suomi sijoittuvat korkealle. Demokratia ja korruption vähäisyys, turvallisuus, luottamus ihmisiin, talouteen ja päättäjiin ovat tärkeitä tekijöitä.

Pohjat tavalliselle elämälle ovat hyvät – tästä vaan töihin.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Kylmää kyytiä

Valtiovarainministeriö on julkaissut ehdotuksensa vuoden 2016 talousarvioksi. Tiedossa on kylmää kyytiä korkeakoulusektorille ja koko koulutuksen alalle. Myös UEFin osalla tämä näkyy usean miljoonan euron pudotuksena vuositasolla perusrahoituksen tasossa alkaen heti ensi vuodesta.

Vallitsevassa tilanteessa on UEFille onneksi, että olemme jatkuvasti kyenneet kasvattamaan tuloskuntoamme koko olemassaolomme ajan, sekä tekemään tarpeellisia rakenteellisia muutoksia. Strategiamme on osoittautunut erittäin toimivaksi ja tästä se on saanut valtakunnan tasoltakin ansaittua kiitosta. Kun tunnelimme päässä näkyy selkeästi valoa, on huomattavasti helpompi kohdata tulevien vuosien vaikeudet. Meillä on kaikki mahdollisuudet selviytyä niistä – uskallan väittää, että huomattavasti kilpailijoitamme paremmin, joissa yliopiston profilaatio on tekemättä tai eteneminen siinä on ollut hitaampaa.

Toivoa täytyy, että tehdyt linjaukset eivät ala näkyä lähitulevaisuudessa suomalaisen koulutussektorin sakkaamisena, tai tasa-arvoisten mahdollisuuksien vesittymisenä mm. opiskelemaan pääsyssä. Se olisi maallemme tuhon tie. 1990-luvun alun erittäin pahassa taloudellisessa syöksykierteessä uskallettiin kuitenkin panostaa nimenomaan tutkimukseen ja koulutukseen. Tämän on yleisesti tunnustettu olleen viisas ja kauaskantoinen ratkaisu, joka osaltaan nosti Suomen suosta. Siksi on hieman vaikeaa nyt kakistelematta nielaista tulossa olevia alan taloudellisen liikkumavaran supistuksia. Tulevaisuuden menestys on hyvin koulutettujen aivojen varassa, jotka ruokkivat jatkuvalla syötöllä yritystoimintaa ja innovaatioita.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja

Kysyntä ja tarjonta kohtaavat markkinoilla

Adam Smithin Kansojen varallisuus julkaistiin hiljattain ensimmäistä kertaa kokonaan suomennettuna laitoksena 239 vuotta valmistumisensa jälkeen. Tartuin innolla lähes 1000-sivuiseen järkäleeseen, jonka lukeminen on edelleen kesken, mutta joka on ehtinyt jo herättämään lukuisia mielenkiintoisia kysymyksiä. Hyödykkeiden luonnollista hintaa ja markkinahintaa käsitellyt luku vei ajatukseni koulutusmarkkinoihin ja UNIFI:n organisoimaan Rake-prosessiin, jossa sain osallistua kahden ryhmän työskentelyyn.

Erityisesti kauppatieteiden ryhmässä esiin nousi kysymys yliopistokoulutuksen kolmesta syklistä, joihin kuhunkin valikoiduttaisiin erillisen haun kautta. Kandi- ja maisterikoulutuksen eriyttäminen johtaisi periaatteessa aitoon liikkuvuuden lisääntymiseen yliopistojen välillä. Järjestelmä ei takaisi välttämättä enää maisterikoulutuspaikkaa kaikille, ainakaan haluamaansa yliopistoon. Jottei kandidaatin tutkinnosta tulisi umpiperää, olisi kandeille luotava mahdollisuus siirtyä työelämään. Sama ajatus virisi yhteiskuntatieteidenkin työryhmässä, mutta raporttiin tuli kirjatuksi toteamus, että tällä hetkellä kandeille ei ole olemassa yhteiskuntatieteellisellä alalla työmarkkinoita. Ajatus kandidaatin tutkinnolla työelämään siirtymisestä ja maisterikoulutuksen vähentämisestä on sittemmin kirjoitettu auki Juha Sipilän hallituksen ohjelmaan.

Mielenkiintoista kandilla työelämään -keskustelussa on ollut, että sen paremmin julkisen kuin yksityisen sektorin työnantajien taholta ei ole näkyvästi vaadittu koulutustason alentamista. Sen sijaan on vaadittu, että tuoreet ylioppilaat saadaan opintojen pariin ilman viiveitä ja opintoaikoja lyhennetään opiskelua tehostamalla. Rake-työryhmissä kandilla työelämään –keskusteluun ei ollut valmistauduttu ja siksi se näyttäytyi osittain hintana lisääntyvästä opiskelijaliikkuvuudesta.

Mutta mitä tekemistä kandikeskustelulla on Adam Smithin kanssa? Markkinoilla hyödykkeiden kysyntä ja tarjonta kohtaavat ja niille määräytyy hinta. Korkeakoulutettujen osalta voidaan julkisen sektorin kohdalla puhua kelpoisuusehdoilla säädellyistä työmarkkinoista. Mutta on meillä koulutusaloja, joilla markkinalähtöisyys ohjaa työvoiman kysyntää. Kauppatieteiden opiskelijoista valtaosa päätyy yksityiselle sektorille, missä tehtävän menestyksellisen hoitamisen perusedellytys on osaaminen, ei tutkinto sinällään. Mielenkiintoista asiassa on, ettei kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään siirtyminen ole synnyttänyt kandeille työmarkkinoita kauppatieteissä, vaikka tämä olisi ollut mahdollista. Työnantajat haluavat paremman tuotteen eli maisterin tutkinnon suorittaneen, vaikka todennäköisimmin maisterin palkkaaminen maksaa niille enemmän.

Digitalisoituvassa maailmassa monilla aloilla työntekijöitä tarvitaan selkeästi nykyistä vähemmän, mutta tehtäviä hoitavalta joukolta vaaditaan syvällistä ja laaja-alaista osaamista. Tulevaisuuden osaamistarpeita ounastellen uskon vahvasti siihen, että niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla kysyntä kohdistuu ensisijaisesti maistereihin ja toivottavasti enenevässä määrin myös tohtoreihin kandidaattien sijaan. Eikä täydennyskoulutuksen tarvettakaan sovi unohtaa digitalisaation myllerryksessä. Yliopistojen haasteena on ottaa tiennäyttäjän rooli digitalisoituvan yhteiskunnan rakentamisessa tutkimuksen ja koulutuksen avulla.

harri_siiskonenHarri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yhtä valmistuvien juhlaa

Itä-Suomen yliopistosta valmistuvia ensimmäisiä hammaslääkäreitä muistettiin Dentina kevätjuhlassa 8.5.2015.  Edelliset hammaslääkärit valmistuivat 1998 Kuopion yliopistosta.  Koulutus aloitettiin uudelleen 2010, jolloin opintonsa aloitti 25 opiskelijaa ja seuraavana vuonna 40 vuosittain.

Oli ilo olla mukana kokemassa ison opiskelijajoukon, opettajien, muun henkilökunnan, tukijoiden, omaisten ja ystävien lämminhenkistä juhlaa. Hammasklinikan perhe on kasvanut isoksi, jo lähes täyteen mittaansa. Puheita ja kiitoksia oli paljon ja parhaat palkittiin. Puheista välittyi niin opiskelijoiden kuin opettajienkin pioneerihenki. Urakkaa on tehty sekä fyysisten puitteiden että koulutuksen sisällön  rakentamisessa. Tässä ovat joutuneet sekä opiskelijat että opettajat joustamaan ja venymään. Tuloksena oli uusi upea hammasklinikka, joka avattiin juhlallisesti 2013 silloisen opetusministerin Jukka Gustafssonin läsnä ollessa.  Curriculum rakentui vuosi vuodelta, ja siinä näkyy myös opiskelijoiden antaman palautteen jälki.

Viisi vuotta kestänyt urakka, ehkä hikeä ja kyyneleitäkin, on valmistujilla takana. Mutta nyt  työelämä kutsuu. Työpaikat ja asiakkaat odottavat. Kuulemani mukaan varsin monet hakeutuvat töihin Itä-Suomen alueelle, missä heitä tarvitaan kipeästi.

Oli viisas päätös aloittaa hammaslääketieteen koulutus Itä-Suomen yliopistossa uudestaan. Päätöksellä on kauaskantoinen merkitys yliopistolle ja terveydenhuollolle erityisesti Itä- ja Keski-Suomessa.

Haasteita kuitenkin tuottaa se, että välistä on puuttuu kokonainen akateemisen hammaslääketieteen sukupolvi. Tutkimushankkeiden ja tohtorikoulutuksen käynnistäminen ja saaminen vauhtiin vei oman aikansa.

Tarvitsemme paitsi kliinistä työtä tekeviä hammaslääkäreitä, myös alan opettajia ja tutkijoita, jotta jatkuvuus voidaan taata. Hammaslääkärin työ edellyttää jatkuvaa kouluttautumista – täydennyskoulutus, erikoistumiskoulutus ja toivottavasti monen kohdalla myös tohtoriopinnot ovat suunnitelmissa.

Kevään juhlakausi huipentuu ensimmäiseen promootioon Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella. Ennätysmäärä, 146 joista 102 terveystieteiden tiedekunnasta, nuoria tohtoreita saa tohtorinhattunsa.

Onnea kaikille valmistuville.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
dekaani

Opiskelijoita houkutteleva koulutus UEF:ssa – kriittisiä ratkaisuja

Laajat hakukohteet, fokusoidut maisteriohjelmat – tähän kehottaa UEF:n tuore strategia. Strategian toimeenpano-ohjelma sanoo, että käynnistämme ne jo vuonna 2016 myös luonnontieteissä. Ja työ on käynnissä.

On mielenkiintoista havaita, miten kriittisen tärkeäksi koettu asia saa ihmiset syttymään läpi koko tiedekunnan. Tarve koulutuksen uusimiseen, uusien vaihtoehtojen miettiminen ja oman toiminnan perusteiden miettiminen saa tunteet, innostuksen, mutta myös uhkan tunnun ja jopa pelon heräämään. Tämä on inhimillistä.

Toisten tekemistä on helppo muuttaa, mutta oman toiminnan muutosvaatimukset herättävät vastarinnan. Asioita saatetaan helposti katsoa mikronäkökulmasta, ikään kuin pienen reiän kautta, eikä nähdä sitä kokonaisuutta minkä osa ollaan ja mitä ilman ei tulla toimeen.  Optimistisen ihmisluonteen mukaisesti uskomme vilpittömästi positiiviseen kehitykseen vanhoillakin toimintamalleilla. Uskoa ei horjuta vaikka lahjomaton statistiikka kertoo, että jotain on esimerkiksi luonnontieteissä tehtävä, myös Itä-Suomen yliopistossa.  Tavoitteet tutkinnoissa jäävät kauaksi, ja vaatimukset vain karkaavat tuntuen suorastaan koulukiusaamiselta. Epärealistisia ne osin ovatkin, mutta alaspäin menevät trendit tutkintojen määrissä ovat hälyttäviä. Onnistummeko houkuttelemaan suomalaisia nuoria? Valmistuvien kandidaattien lukumäärä ei valitettavasti lupaa kovinkaan hyvää UEFin luonnontieteille.

Kysymys siis on, millä toimenpiteillä saamme koulutuksemme houkuttelevammaksi? Nyt uskotaan laajojen hakukohteiden varaan. Siinä mallissa nuoren ihmisen ei tarvitse heti naulata opiskelu-uraansa, vaan voi tutustua laajemmin yliopisto-opintoihin ja suuntautua sitten alueelle, johon taipumukset parhaiten soveltuvat, joka miellyttää tai jostakin muusta hyvästä syystä. Tämä on hyvä lähtökohta, joskin kokemuksia muualta on rajoitetusti, eikä suinkaan vain positiivisia.

Haasteemme on se, että  miten muutoksen keskellä säilytämme sen, mikä on osoittautunut hyväksi. Tavoitteemme on antaa hyvät lähtökohdat monipuoliseen työuraan ja tuottaa osaavia maistereita tulevaisuuden työelämään. Valmistuvilla maistereilla tulee olla myös hyvät, menestykselliseen jatkokoulutukseen riittävät teoreettiset tiedot ja käytännön tekemisen valmiudet. Etenkin luonnontieteissä kyseessä on yhä useammin koulutus ylioppilaasta tohtoriksi. Tätä seuraa sitten vielä tarve elinikäiseen oppimiseen. Jos jotain vaihetta ”koulutusputkesta” muutetaan, se varmasti johtaa muutostarpeisiin myös muissa kohdissa. Eli maisteri- tai tohtorikoulutusvaiheisiin vaaditaan myös muutoksia.

Meidän on osattava rakentaa toimintamallit, jotka pelittävät tulevaisuudessa, kun kilpailu opiskelijoista vain kovenee. Kolme kampusta, opettajakoulutuksen erityisvaatimukset ja tulevat kiintiöt lisäävät epävarmuutta ja synnyttävät myös toiminnallisia haasteita, jotka lisäävät toteutuksen vaativuutta. Toiminnan kehittämisen reunaehdot tulevat annettuina, mutta käytännön toteutus on meidän käsissämme. Tähän tarvitsemme viisautta, mutta myös avointa mieltä uudistumisen.  Jälkijunassa tulemalla, muiden malleja toistamalla ja samaa tarjoamalla emme menesty. Uskotaan omaan tekemiseen tässäkin asiassa.

Jukka JurvelinJurvelinJukka

Tulevaisuuden valmiudet

Saunan päälle keskustelimme kavereiden kanssa työelämästä. Joku muisteli joskus ihmetelleensä, miten nuo pomot ulkomaisten asiakkaiden kanssa jaksavat jutustella joutavia ja miksi ei päästä jo asiaan ja käymään läpi prosessin mitoitusta sekä materiaalivalintojen tärkeyttä. Enää ei ihmetellä. Tarvittaessa vuorovaikutusrajoitteiset joutuvat jäämään peräkammariin.

Yliopiston tehtävä on kouluttaa tulevaisuuden tekijöitä. Monella alalla lähitulevaisuuden muutokset ovat suuria ja vaikeasti ennustettavia. Joitakin muutoksia on mahdollista visioida. Elämme entistä globaalimmassa ja vuorovaikutteisemmassa ympäristössä sekä entistä suuremman tietotulvan keskellä. Ihmisiltä vaaditaan oma-aloitteisuutta ja kykyä sopeutua ja löytää oma paikkansa. Taidot toimia kansainvälisissä kehissä, sosiaalisen vuorovaikutuksen luontevuus sekä kriittinen, olennaisen seulontakyky korostuvat. Tarvitaan yrittäjähenkisyyttä eli rohkeutta ottaa oman elämän ohjaksista kiinni ja valita omia polkuja. Monen kohdalla tämä tarkoittaa oman yrityksen perustamista. Yhtä lailla yrittäjähenkisyyttä tarvitaan työnantajan palveluksessa pärjäämisessä, olipa sitten kyseessä pörssiyritys tai julkisen sektorin toimija.

Meillä on myös toinen iso haaste tulevaisuuden tekijöiden kouluttajina. Meillä on runsaasti kansainvälisiä opiskelijoita ja heidän osuutensa opiskelijoistamme kasvaa jatkuvasti. Valitettavasti Suomi kykenee liian harvoin tarjoamaan meiltä valmistuville, Suomessa mieluusti työelämässä jatkaville ammatillista osaamistaan vastaavia työmaita. Tämänkään asian vastuusta yliopisto ei voi pestä käsiään.

UEF on kirjannut strategiaansa tavoitteeksi olla Suomen paras oppimisympäristö vuoteen 2020 mennessä. Tämä toteutuu, kun löydämme ratkaisut niin koti- kuin ulkomaalaisten opiskelijoidemme pärjäämiseen. Tulevaisuuden taitoihin harjaannuttaminen ei saa olla pois ammatin substanssihallintaa edellyttävästä osaamisesta eikä tutkintokokonaisuuksia saa ainakaan paisuttaa nykyisestä. Ja mieluummin vielä niin, että jo kandivaihe antaa valmiuksia työelämään.

Mutta eikö meillä ole jo tässä ratkaisun avaimet käsissämme? Järjestetään substanssikoulutus niin, että oppimisympäristömme antavat tarvittavat lisätaidot siinä ohessa. Muokataan substanssiaineiden harjoitukset peräkammaripakoisiksi. Onko mitään järkeä kouluttaa rinnan koti- ja ulkomaiset opiskelijat omissa ohjelmissaan? Yhdessä opiskelemalla suomalaiset opiskelijat kasvavat kansainvälisyyteen ja ulkomailta tulevat puolestaan saavat suomalaiseen yhteisöön kotoutumisen harjoitusta.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka