Tag Archives: kansainvälistyminen

Kansainvälinen yliopisto

Suomalaiset yliopistot haluavat poikkeuksetta olla kansainvälisiä. En ole kuullut yhdenkään tavoitteena olevan kansallinen toiminta. Tätä odotetaan yliopistolaitokselta ja toimintaamme on ohjattu siihen suuntaan.  Kansainvälisten opiskelijoittemme ja tutkintojemme määrä on kasvanut tiedekunnassamme. Tutkijamme toimivat myös kansainvälisesti. Merkittävä osa julkaisuistamme on kansainvälisiä yhteisjulkaisuja, etenkin huippututkimusalueilla. Kansainvälisen tutkimusrahoituksen eteen teemme myös paljon työtä ja onnistumisia odotetaan. Uskon, että nämä KV-toiminnan indikaattorit kehittyvät suotuisasti.

Se mistä olen huolissani, on kansainvälinen opiskelijavaihto. Tilastomme kertovat, että UEF-opiskelija harvoin lähtee opiskeluaikanaan tekemään opintoja ulkomaiseen yliopistoon. Syitä on varmasti monia, ja niitä on korjattava ainakin silloin kun on kyse teknisistä esteistä. Esimerkiksi opintojen korvaavuuksia on mietittävä liberaalimmin kuin nykyään.  Ehkäpä jopa muutaman ylimääräisen opintopisteen antamista on harkittava ulkomaisista suorituksista.

En osaa sanoa, millaisia yksittäisiä taitoja työelämä kaipaa 10-20 vuoden kuluttua. Mutta siitä olen varma, että kansainvälisyydelle altistuminen on väistämätöntä kun toimimme yhä globaalimmin. Mitkä ovat nuoren valmiudet, jos kokemusmaailma rajoittuu Itä-Suomeen, Kuopiossa toriin tai Joensuussa karjalanpiirakoihin? Anteeksi sarkasmini.

Opiskeluaikana hankitaan valmiudet ja rohkeus toimia kansainvälisissä ympyröissä, opitaan kanssakäyminen muista kulttuureista tulevien ihmisten kanssa, ja luodaan luottamus omaan osaamiseen. Kaikki nämä eivät kehity jos emme  altista itseämme virikkeillä, joita saa vain kotiympyröiden ulkopuolelta.

Rohkeutta ja käytännön esteet pois, siinä tehtävämme.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin
luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

 

 

 

Koulutusta ja kotoutusta

Koko kansan koulutus ja sivistäminen on suomalainen menestystarina ja hyvinvointiyhteiskuntamme perusta. Tähän on vahvasti uskottu koko itsenäisyytemme ajan ja koulutusleikkausten osakseen saaman kritiikin perusteella siihen uskotaan edelleen laajasti.

Pienenä kansakuntana meidän on täytynyt hyödyntää kaikki henkiset resurssimme. Tasa-arvoinen, korkealaatuinen koulutus on ollut paras tapa niiden hyödyntämiseen ja yhtenäinen kulttuuripohja ja homogeeninen väestörakenne ovat tähän saakka merkittävästi helpottaneet henkisen pääoman hyödyntämistä. Näin olemme saavuttaneet osaamis- ja sivistystason, jonka pohjalle on voitu rakentaa yksi menestyneimmistä yhteiskunnista maailmassa.  Tämä on ainoa mahdollisuus myös tästä eteenpäin.

Maailma kuitenkin muuttuu huimaa vauhtia ja niin myös koulutusjärjestelmämme on murroksen edessä. Pakolaisvirtojen ja muun kansainvälistymisen seurauksena meidän on pystyttävä tarjoamaan jatkossa korkealaatuista koulutusta kantasuomalaisten lisäksi hyvin erilaisen kulttuuritaustan ja lähtötilanteen omaaville lapsille ja nuorille. Se on ehdoton edellytys onnistuneelle kotouttamiselle, joka parhaimmillaan lisää yhteiskuntamme elinvoimaa merkittävästi.

Mutta pelkkä koulutus ei riitä, vaan Suomessa koulutetuille ulkomaalaisille pitää tarjota mahdollisuus jäädä Suomeen ja työllistyä täällä. Muuten laadukas koulutuksemme valuu muiden hyödyksi. Kuten Shuo Wang (UEF) ja Osama Alaloulou (ÅA) toteavat Hesarin mielipidesivuilla (HS 10.1.), meillä on vielä paljon tehtävää, että maahan tulleet opiskelijat saadaan integroitua yhteiskuntaamme.

Oleskelulupakäytännöt ja suomen kielen opetus vaativat tehostamista, mutta suurinta muutosta kaipaavat asenteemme ulkomaalaisia kohtaan. Meidän on muututtava avoimemmiksi ja otettava muualta kotoisin olevat aidosti osaksi yhteiskuntaamme, ei vain suvaita heitä.

Tässä katupartiot ja ennakkoluulot eivät auta, vaan meidän on kyettävä arvostavaan ja tasavertaiseen kohtaamiseen. Yliopistot ovat yhteiskuntamme kansainvälisimpiä organisaatioita ja voivat siten olla tiennäyttäjiä tässäkin asiassa.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen
rehtori

Lukuvuosimaksut tulevat, tulevatko opiskelijat?

UEFin edeltäjän Kuopion yliopiston emeritus rehtori Ossi Lindqvist seuraa aktiivisesti kansainvälistä yliopistopolitiikkaa ja toimittaa ystävällisesti nykyisille rehtoreille ajankohtaisia artikkeleita saatteella Tiijoksi, Ossi L. ”. Muutaman viikon takaisessa postissa oli Manolo Abellan artikkeli Global Competition for Brains and Talent (Journal of International Affairs 2015). Siinä tarkastellaan kansainvälisten koulutusmarkkinoiden kehittymistä. Artikkelin mukaan vuonna 2014 kansainvälisiä opiskelijoita oli maailmassa 5,2 miljoonaa eli saman verran kuin Suomen väkiluku. Maailman kansainvälisten opiskelijoiden määrän arvioidaan kasvavan vuoteen 2025 mennessä 8 miljoonaan, joten isot ja nopeasti kasvavat ovat yliopistojen kansainväliset markkinat. Useimmissa OECD-maissa suhtaudutaan myötämielisesti ulkomaalaisiin opiskelijoihin. Tämä näkyy opiskelijamyönteisenä maahanmuutto- ja tutkinnon jälkeisenä työlupapolitiikkana. Taustalla on halu saada nuorta, lahjakasta ja osaavaa työvoimaa edistämään hyvinvointia ja huolehtimaan muun muassa ikääntyvästä väestöstä.

Miten sitten suomalaiset yliopistot sijoittuvat kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla? University Admissions Finland kirjanpidon mukaan yliopistojen kansainvälisissä maisteriohjelmissa opiskelee 20 000 ulkomaalaista. Suomen osuus ulkomaalaisista tutkinto-opiskelijoista jää siis alle 0,4 %:n.

Lisäksi on hyvä huomata, että Suomessa suurin hakijaryhmä englanninkielisiin maisteriohjelmiin ovat suomalaiset. Seuraavaksi suurimpia ovat Pakistan, Nigeria, Kiina ja Ghana. Ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä on aika vaatimaton, mutta vielä vaatimattomampi on kykymme tarjota mahdollisuuksia tutkinnon jälkeiseen työllistymiseen.

Missä sitten UEFissa mennään kansainvälisten opiskelijoiden määrissä? Meillä on tällä hetkellä 32 englanninkielistä maisteriohjelmaa. Näissä ohjelmissa ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita noin 1150. Opiskelijoista venäläisiä on noin 130 ja kiinalaisia 76. EU-maista puolestaan eniten on saksalaisia opiskelijoita. UEFin osuus kv-tutkinto-opiskelijoista on siis alle 6 % ja kokoomme suhteutettuna jäämme alle yliopistojen keskitason.

Useissa maissa kansainväliset opiskelijat  ovat vakiintunut ja merkittävä tulonlähde yliopistoille. Itselläkin on kokemusta lukuvuosimaksujen maksamisesta, kun omat tyttäret päätyivät opiskelemaan ulkomailla: toinen Australiassa ja toinen Iso-Britanniassa. Kyllähän se tuntui taloudessa, mutta Annan ja Nooran tyytyväisyys opinahjoihin helpotti kummasti.

Suomessa opiskelu on tähän asti ollut ilmaista kaikille. Nyt lukuvuosimaksut ovat tulossa EU- ja ETA-alueiden ulkopuolisille opiskelijoille, mikä onkin kirvoittanut vilkkaan keskustelun puolesta ja vastaan. Vertailuissa on pitkälti keskitytty pohjoismaisiin kokemuksiin – ja hyvästä syystä. Niissähän lukuvuosimaksut otettiin käyttöön muutama vuosi sitten ja näin esimerkiksi Ruotsi on hyvä verrokki.

Ruotsissa lukuvuosimaksut otettiin käyttöön EU:n ja ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille vuonna 2011. Sielläkin lukuvuosimaksujen käyttöönotto kytkeytyy yliopistojen perusrahoituksen pienenemiseen. University World Newsin mukaan opiskelijamäärissä tapahtui 80%:n pudotus ja tähän seikkaan on Suomessakin monasti vedottu. Lukuvuonna 2014-15 Ruotsissa opiskelijamäärät lähtivät kuitenkin merkittävään nousuun. Ruotsin tilannetta tarkasteltaessa on hyvä huomata, että puolet maksavista opiskelijoista opiskelee neljässä yliopistossa (Lund, KTH, Chalmers, Uppsala) ja toinen puoli lopuissa 25 yliopistoissa ja muissa kolmannen asteen oppilaitoksissa.  Ruotsissa lukuvuosimaksut vaihtelevat välillä 8 500-15 000 euroa. Yhtenä isoimmista haasteista pidetään opiskelijayhteisön diversiteetin säilyttämistä – kaikilla kun ei ole enää varaa opiskella.

UEFin kuva tulevaisuudesta on olla kansainvälisesti vetovoimainen tiedeyliopisto. Tähän kytkeytyen meidän tulee kyetä houkuttelemaan nykyistä enemmän kansainvälisiä osaajia, mukaan luettuna opiskelijoita. Kansainvälisten opiskelijoiden määrän lisääminen samanaikaisesti kun lukuvuosimaksut tulevat käyttöön on haastava tilanne. Tarvitaan viisaita ratkaisuja.

Lähtökohta on, että englanninkieliset maisteriohjelmat ovat kovatasoisia ja tuottavat opiskelijoille työelämässä tarvittavan erityisosaamisen. Tähän liittyen muistan elävästi ajan, kun opetin USA:ssa. Yleensä luennon päälle keskustelua jatkettiin niin pitkään, että asiat tulivat sisäistetyksi. Tämä lähti opiskelijoista, mutta innosti yhtä lailla opettajaa. Perusteena oli: ”Tarvitsen tämän osaamisen lukuvuosimaksun vastineeksi”.

Parhaillaan UEFin englanninkieliset maisteriohjelmat ovat katsannossa. Tavoite on, että ne ovat riittävän kokoisia ja omaleimaisia.  Suomeen ei kannata rakentaa kilpailevia ohjelmia. Lisäksi ohjelmien tulee tukea omaa strategiaa. Itsellä on tuntuma, että meillä UEFissa tulee olemaan15-20 vahvaa, kansainvälisiä opiskelijoita kiinnostavaa ohjelmaa. Ajan talouden realiteeteissa ei kannata miettiä erillisohjelmia, vaan englanninkieliset ohjelmat ovat pikemminkin täydentävä sisäänotto yliopiston maisterivaiheen opintoihin. Näinhän esimerkiksi luonnontieteellisen ja metsätieteellisen tiedekunnan ohjelmat jo toimivatkin.

Sitten lopuksi siihen herkimpään asiaan, lukuvuosimaksuun. Palaan siihen, mistä aloitin. Ensinnäkin globaalit kansainvälisten opiskelijoiden markkinat ovat nopeassa kasvussa. Toiseksi tarvitsemme Suomeen nuorta, osaava väkeä turvaamaan kilpailukykymme ja ikääntyvän väestön toimeentulon. Kolmanneksi suomalainen yliopistokoulutus on hyvätasoista ja kansainvälisesti kilpailukykyistä. Näistä lähtökohdista EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille tulossa olevia lukuvuosimaksuja on paikallaan miettiä kannattavuuden pohjalta. Stipendijärjestelmä voi olla paikallaan erityistapauksissa. Tällöin pelaa sama logiikka kuin kantasuomalaisten opiskelijoiden kohdalla. Valmistumisen jälkeen osaamista käytetään maan ja yhteiskunnan palveluksessa. Voisiko tasapuolisten opiskeluedellytysten turvaamiseen käyttää lisäksi esimerkiksi kehitysyhteistyövaroja kehitysmaista ohjelmiin valittaville opiskelijoille?  Koulutuksesta lähtevästä kehitysyhteistyöstä Suomella on kertoa menestystarinoita jo 80-luvulta.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori