Tag Archives: kaksiportainen tutkintojärjestelmä

Kysyntä ja tarjonta kohtaavat markkinoilla

Adam Smithin Kansojen varallisuus julkaistiin hiljattain ensimmäistä kertaa kokonaan suomennettuna laitoksena 239 vuotta valmistumisensa jälkeen. Tartuin innolla lähes 1000-sivuiseen järkäleeseen, jonka lukeminen on edelleen kesken, mutta joka on ehtinyt jo herättämään lukuisia mielenkiintoisia kysymyksiä. Hyödykkeiden luonnollista hintaa ja markkinahintaa käsitellyt luku vei ajatukseni koulutusmarkkinoihin ja UNIFI:n organisoimaan Rake-prosessiin, jossa sain osallistua kahden ryhmän työskentelyyn.

Erityisesti kauppatieteiden ryhmässä esiin nousi kysymys yliopistokoulutuksen kolmesta syklistä, joihin kuhunkin valikoiduttaisiin erillisen haun kautta. Kandi- ja maisterikoulutuksen eriyttäminen johtaisi periaatteessa aitoon liikkuvuuden lisääntymiseen yliopistojen välillä. Järjestelmä ei takaisi välttämättä enää maisterikoulutuspaikkaa kaikille, ainakaan haluamaansa yliopistoon. Jottei kandidaatin tutkinnosta tulisi umpiperää, olisi kandeille luotava mahdollisuus siirtyä työelämään. Sama ajatus virisi yhteiskuntatieteidenkin työryhmässä, mutta raporttiin tuli kirjatuksi toteamus, että tällä hetkellä kandeille ei ole olemassa yhteiskuntatieteellisellä alalla työmarkkinoita. Ajatus kandidaatin tutkinnolla työelämään siirtymisestä ja maisterikoulutuksen vähentämisestä on sittemmin kirjoitettu auki Juha Sipilän hallituksen ohjelmaan.

Mielenkiintoista kandilla työelämään -keskustelussa on ollut, että sen paremmin julkisen kuin yksityisen sektorin työnantajien taholta ei ole näkyvästi vaadittu koulutustason alentamista. Sen sijaan on vaadittu, että tuoreet ylioppilaat saadaan opintojen pariin ilman viiveitä ja opintoaikoja lyhennetään opiskelua tehostamalla. Rake-työryhmissä kandilla työelämään –keskusteluun ei ollut valmistauduttu ja siksi se näyttäytyi osittain hintana lisääntyvästä opiskelijaliikkuvuudesta.

Mutta mitä tekemistä kandikeskustelulla on Adam Smithin kanssa? Markkinoilla hyödykkeiden kysyntä ja tarjonta kohtaavat ja niille määräytyy hinta. Korkeakoulutettujen osalta voidaan julkisen sektorin kohdalla puhua kelpoisuusehdoilla säädellyistä työmarkkinoista. Mutta on meillä koulutusaloja, joilla markkinalähtöisyys ohjaa työvoiman kysyntää. Kauppatieteiden opiskelijoista valtaosa päätyy yksityiselle sektorille, missä tehtävän menestyksellisen hoitamisen perusedellytys on osaaminen, ei tutkinto sinällään. Mielenkiintoista asiassa on, ettei kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään siirtyminen ole synnyttänyt kandeille työmarkkinoita kauppatieteissä, vaikka tämä olisi ollut mahdollista. Työnantajat haluavat paremman tuotteen eli maisterin tutkinnon suorittaneen, vaikka todennäköisimmin maisterin palkkaaminen maksaa niille enemmän.

Digitalisoituvassa maailmassa monilla aloilla työntekijöitä tarvitaan selkeästi nykyistä vähemmän, mutta tehtäviä hoitavalta joukolta vaaditaan syvällistä ja laaja-alaista osaamista. Tulevaisuuden osaamistarpeita ounastellen uskon vahvasti siihen, että niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla kysyntä kohdistuu ensisijaisesti maistereihin ja toivottavasti enenevässä määrin myös tohtoreihin kandidaattien sijaan. Eikä täydennyskoulutuksen tarvettakaan sovi unohtaa digitalisaation myllerryksessä. Yliopistojen haasteena on ottaa tiennäyttäjän rooli digitalisoituvan yhteiskunnan rakentamisessa tutkimuksen ja koulutuksen avulla.

harri_siiskonenHarri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta