Tag Archives: johtaminen

Työyhteisötaidot UEF profilaationa? – odotuksia työntekijöille ja johtajille

Dekaanina harvoin ehtii enää tutkimusta tekemään. Kuitenkin tutkijan mieli näkee herkullisia tutkimuskohteita ympärillään ja nyt tällainen tilaisuus muodostui Itä-Suomen yliopiston perinteisillä johdon päivillä helmikuussa 2018. Paikalla oli noin 50 ”uutta” tai ”vanhaa” johtajaa puhumassa UEFista ja sen johtamisesta.

Osallistuin työryhmään, jossa syvennyttiin työyhteisötaitoihin 2020. Tutkimuskysymyksiämme olivat, millaisia uusia työyhteisötaitoja tarvitsemme menestyäksemme yliopistona sekä miten näitä taitoja voidaan edistää. Tutkimusaineisto muodostui monitieteisesti jo osallistujien taustoista lähtien.

Analyysi tehtiin aineistolähtöisesti sisällönanalyysillä diskursiivisin painotuksin.  Vaikeuskerrointa analyysiin toi se, että jo keskustelun alussa selvisi, että tämäkin teema tulee johtajan iholle. Aihetta ei voinut ulkoistaa, sillä jokaisella johtajalla on oma lähijohtaja, joten olemme kaikki myös työntekijöitä.

Työyhteisötaitojen tuloksia olivat:

  • Tiedollinen ymmärrys läpi organisaation: strategioiden ja toiminnan ymmärrys sekä tuloksellisuusymmärrys (mukaan luettuna hallinnon ihmiset)
  • Jatkuvan muutoksen sisäistetty ymmärrys: rajojen häipyminen, uudenlainen työntekemisen tapa ja monikulttuurisuuden läsnäolo
  • Oman toiminnan taidot: avoimuuden, luottamuksen, aktiivisuuden ja palveluasenteen odotus, terve priorisointi- ja päätöksentekokyky ja kyky tunnistaa omaa ja toisten osaamista ja jaksamista

Kokonaisuudessaan meiltä odotettiin vastuuta kehittyä yhdessä ja talon asialla olemista.

Työryhmään osallistuneiden arviointitiedon perusteella Itä-Suomen yliopisto on edistynyt työyhteisötaidoissa, mutta vielä työtä on edessä seuraavilla keinoilla:

  • Vuoropuhelua ja läsnäoloa johtamistyön äärellä matalilla kynnyksillä
  • Terveen itsekritiikin harjoittaminen
  • Oikeanlainen kollegiaalisuus johtamisessa
  • Henkilökohtaistaminen johtamisessa yhteisöllisillä työskentelytavoilla

Mietintämyssyyn nousi myös kysymys siitä, miten työyhteisötaitoja tunnistetaan UEFissa. Tutkimus- ja opetusosaamista tuetaan, mitataan ja arvostetaan, mutta miten tilanne on muiden taitojen osalta? Avoimuuden hengessä on hyvä, että myös johtamisesta ja työyhteisötaidoista puhutaan yliopistoissa. Parhaimmillaan myös ne ovat yliopistomme menestystekijöitä.

Jokaisella tutkimuksella on johtopäätöksensä. Aineistostamme nousi esille odotus olla sitkeästi ihmisiä riippumatta asemastamme. Ehkäpä tiettyjen esitystemme lopussa onkin jatkossa seuraava iskulause ”Viisasta työyhteisötaitoa ja johtamista UEFissa olemalla sitkeästi ihmisiä toisillemme.” Luulisin, että sellaiseen työpaikkaan olisi mukava tulla töihin.

Sari Rissanen
Dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Joulu on jo ovella…

Joulu on tulossa ja vuosi lopuillaan. Vuosi 2015 muistetaan ainakin omassa mielessäni miltei dramaattisena ja etenkin vuoden lopussa tunnelma on taas kiristynyt, kiitos valtiovallan päätösten, joita on vaikea käsittää. Tai toisaalta se on helppoa, kun ymmärtää kuinka Suomen valtiota on poliittisesti johdettu viimeiset 10 vuotta. Se on ollut tietyillä talousindikaattoreilla huonointa koko Euroopassa. Virheitä toisensa perään, harmittaakin kun asioiden kulkua ajattelee. Tällaisille politiikan tekijöille Urho Kekkosella oli osuva nimitys: saa… tunarit! Yhteiskunnan muutokset jäivät tunnistamatta ja hyvät neuvot ovat nyt kalliita, mutta valitettavasti niitä tunnutaan hahmottavan heikosti.

Mutta synkistely päättyköön tähän. Monia signaaleja paremmasta huomisesta on myös nähtävissä. Objektiiviset indikaattorit kertovat, että entisenlaista tai jopa parempaa tulosta teemme selkeästi pienemmällä porukalla. Tulevia uhkakuvia ei kannata etukäteen liikaa surra. Joulun aikaan voi toivoa ja suunnitella uusia kujeita tulevalle vuodelle.

Opiskelijoiden ja työntekijöiden hyvinvointi on kaiken perusta. Hyvinvointikysely viittaa siihen, että tyytyväiset työntekijämme 2013 ovat entistäkin tyytyväisempiä 2015. Toisaalta entiseen menoon tyytymättömät lienevät entistäkin tyytymättömämpiä. Tällainen kehitys: mahdollinen polarisoituminen menestyjiin ja menestymättömiin, on huolestuttavaa. Strategiamme on lähtökohtaisesti ajateltu olevan mahdollistava ja onkin mietittävä, miten sen toteutumista tuetaan. Ei ”kaikki pelaa” -periaatteella, vaan pohtimalla, miten esimerkiksi tutkimusalueita vahvistetaan uusilla toimijoilla. Niillä, jotka aidosti voivat vahvistaa tuloksekkaampaa tekemistä. Avainasemassa ovat osaltaan tutkimusalueiden johtajat, joilta kaivataan avaraa näkemystä tutkimuksen johtamiseen. Paras kokonaistulos ei synny aina viemällä asioita sisäpiirissä eteenpäin tai pohtien miten oma tekeminen parhaiten edistyy. Katsotaan asioita epäitsekkäämmin, vähän laajemmin ja pitemmällä perspektiivillä. Se voi johtaa parempiin ratkaisuihin.

Jouluna voi toivoa hyviä asioita tapahtuvan tulevaisuudessa. Toivelistani ei ole pitkä. Toivon, että valtiovalta ymmärtää, että yliopistokoulutuksen ja tutkimuksen rapauttamisen sijasta vaikeinakin aikoina pitää pystyä panostamaan uuden luomiseen ja tulevaisuuden avaintekemisiin. Yliopiston johdolta toivon viisautta vakavien uhkakuvien edessä. Millä toimenpiteillä kiitelty strategiamme toteutuu parhaiten? Toivon myös vahvan UEF-yhteishengen vahvistumista entisestään. Olemme samassa veneessä, mietitään asioita yhdessä ja ollaan valmiita uudistuksiin yhteisen hyvän nimissä.

Toivotaan, että joulupukki tuo UEFille hyviä asioita.
Hyvää Joulua!

JurvelinJukkaJukka Jurvelin
dekaani, luonnontieteiden ja metsätieteidn tiedekunta

”Rosessit”, roolit ja rekrytoinnit

Viime viikkoina on paheksuttu opetus- ja kulttuuriministerin yliopistoille lähettämää avointa kirjettä ja oltu huolissaan tutkijoiden muutosta ulkomaille Suomen huonojen näkymien vuoksi. Ilmassa on  huolestuttavaa yleisen luottamuksen horjumista suomalaisen tieteenteon ja korkeimman koulutuksen kykyihin ja mahdollisuuksiin.

Ajat ovat kiistatta vaikeat, mutta myös yleinen näköalattomuus on suurempaa kuin esimerkiksi 1990-luvun alun lamassa. Kohdennettujen panostusten sijaan leikataan kaikilta tutkimuksen ja koulutuksen sektoreilta ja odotetaan toimijoiden löytävän keinot sopeutua niihin.

Sopeutuminen ei onnistu pelkillä henkilöstövähennyksillä. Työ vain kasautuu pienemmän joukon tehtäväksi, ellei samalla muuteta rakenteita, toimintaa ja työkulttuuria.

Koulutus-, tieteenala- ja organisaatiosiiloista pitää pyrkiä kohti temaattisia kokonaisuuksia ja kokonaisvaltaisia toimintamalleja.  Vanhan viisauden mukaan tuulen noustessa ei kannata kaivautua poteroihin, vaan pystyttää tuulimyllyjä. Poteroista ei näe kovin kauas eikä siellä pysymällä turvata omaa tulevaisuutta. Tämä koskee niin tutkimusta ja opetusta kuin hallinto- ja tukipalveluitakin.

Tarvitaan myös aiempaa selvempää työnjakoa ja henkilöstöresurssien tehokkaampaa kohdistamista. Vanhan mallin mukaan kaikkien on esimerkiksi tutkittava ja opetettava saman verran. Se ei tämän päivän maailmassa johda enää muuhun kuin ahdistukseen ja turhautumiseen.

Työntekijöitä on roolitettava selkeämmin ja löydettävä eri tehtäviin niihin parhaiten soveltuvat ja osaavat tekijät ja annettava heille mahdollisuus keskittyä olennaiseen. Näin vapautamme voimavaroja uusien toimintamallien kehittämiseen, kunhan samalla muistamme purkaa alta vanhoja.

Rekrytoinnit vaikuttavat keskeisesti kykyymme uudistua, kehittyä ja pärjätä kiristyvässä kilpailussa. Tätä emme ole kaikilta osin vielä tajunneet. Henkilökunnan liikkuvuutta pidetään yhtenä uusiutumisen keskeisenä elementtinä, mutta esimerkiksi suomalaisiin yliopistoihin  viime vuosina rekrytoidut professorit ovat useimmiten tulleet omasta väestä, ei muista yliopistoista. Myös kansainvälistymisen vauhti on edelleen aika verkkainen. Tarvitaan rohkeutta rekrytointeihin kaikilla tehtävätasoilla ja henkilöstöryhmissä.

Näissä toimissa tarvitaan hyvää johtamista, mutta myös kykyä muuttaa työtapojamme ja omaksua uusia työn sisältöjä.  Pystymme varmasti vastaamaan ajan haasteisiin, kunhan emme keskity vain vanhan säilyttämiseen.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen
rehtori