Tag Archives: Itä-Suomen yliopisto

Fokuksessa SOTE

Luin dokumenttia ”Toimintasuunnitelma strategisen hallitusohjelman kärkihankkeiden reformien toimeenpanemiseksi 2015-2019, päivitys 2016”. Tilannekuvassa ”Visio Suomi 2025”- yhdessä rakennettu – Työllisyys ja kilpailukyky, Osaaminen ja koulutus, Hyvinvointi ja terveys, Biotalous ja puhtaat ratkaisut, Digitalisaatio, kokeilut ja normit ovat myös UEFin kannalta kiinnostavia ja tärkeitä.  On hyvä havaita, että UEFin profiilin vahvuuksia – terveys ja biotalous – löytyy myös hallituksen tulevaisuuden visiosta. Terveys- ja sosiaalipuolella SOTE-reformi on tärkein ja kauaskantoisin.

SOTE-uudistus-näytelmää olemme saaneet seurata  vuosia, jo edellisten hallitusten ajoilta. Tarkoituksena on ollut kehittää järjestelmä, jolla voidaan tuottaa parempia palveluita, integroida sosiaali- ja terveyspalveluita, vähentää eriarvoisuutta  ja  lisätä valinnanvapautta – kustannustehokkaasti.  Kevään 2016 aikana asiat ovat nytkähtäneet eteenpäin. Sopuun on viimein päästy SOTE-alueiden lukumäärästä. Rahoitus on pohdinnassa.

Yhdessä yössä SOTE-kuvioon ilmaantui hallituksen linjaus, että sosiaali- ja terveyspalvelut täytyy ainakin osin yhtiöittää. Päätöstä on perusteltu EU-säädöksillä.  Lainoppineet ovat  kyseenalaistaneet tämän näkemyksen. Yhtiöittämiseen liittyy monia avoimia kysymyksiä. Pelkoa herättää, että kulut nousevat entisestään, voitot menevät veroparatiiseihin, läpinäkyvyys vähenee,  yhtiöt keräävät rusinat pullasta – hoitavat vain helpot tapaukset, eriarvoisuus entisestään lisääntyy  syrjäseuduilla  ja integraatio perus- ja erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen välillä ei toteudu.

Jos osittainen yhtiöittäminen toteutuu SOTEssa,  tarvitaan pelisäännöt,  joissa mahdolliset sudenkuopat on huomioitu. Toimintojen sujuvuus palvelujen käyttäjän näkökulmasta  – yhden luukun periaate – on syytä pitää mielessä lopullisia päätöksiä tehdessä.

Miten käy koulutuksen ja opetuksen SOTE-uudistuksessa,  on jäänyt vähälle huomiolle keskusteluissa. Sujuva yhteistyö yliopistojen ja yliopistollisten sairaaloiden sekä  läheisten SOTE-alueiden välillä on elintärkeää mm.  lääkärikoulutuksen ja hammaslääkärikoulutuksen näkökulmasta.  Samoin kliinisen tutkimuksen rahoitukselle jatkossa täytyy löytyä hyvä ratkaisu.

Odotan mielenkiinnolla  SOTE-näytelmän seuraavia jaksoja – monia ratkaisemattomia kysymyksiä juonenkäänteitä on ilmassa.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Aika on otollinen

Astronautti Charles Camarda vieraili viime keväänä UEFissa. Samana päivänä meillä avattiin ortodoksisen kirkkolaulun kansainvälinen symposiumi. Minulle tarjoutui yhtenä päivänä taivaallisiin asioihin erilaisia näkökulmia. Camarda vieraili Joensuussa Arcusys-yrityksessä, joka kehittää NASAlle oppimisympäristöjä. Samalla hän tutustui alueen oppilaitoksiin. Yhdeltä istumalta saimme eri koulutusasteet miettimään Marsin asuttamisen haasteita. Mukana Joensuusta Epic Challenge:ssa on opiskelijoita UEFista, Kareliasta, P-KKY:stä ja meidän normaalikoulustamme. Tämä koulutusasteet ylittävä yhteistyö herätti NASAn kiinnostuksen. Pilotti on ollut menestys ja nyt NASA haluaa laajentaa ohjelman Suomen korkeakoulut kattavaksi. Tämä on myös esimerkki siitä, että  uuteen tapaan tehdä asioita yhdessä kannattaa tilaisuuden tullen tarttua.

Itä-Suomen korkeakoulut ovat viime aikoina pohtineet yhteistyön syventämistä monelta kantilta. Tavoitteena on sujuvoittaa opintopolkuja ja lisätä työelämärelevanssia, lisätä alueellista vaikuttavuutta ja tehdä yhteistyötä erilaisten palvelujen järjestämisessä. Taustalla on ajatus, että yhteistyöllä saavutetaan kullekin osapuolelle nykyistä paremmat edellytykset vahvistaa omaa ydinosaamistaan. UEFille tämä tarkoittaa vahvistumista entisestään kansainvälisenä, opiskelijakeskeisenä tiedeyliopistona.

Opintopoluissa on edelleen tarpeettomia kompastuskiviä erityisesti siirryttäessä oppilaitoksesta toiseen. Eräillä aloilla on mahdollista kehittää opintokokonaisuuksia niin, ettei erillisiä siltaopintoja enää tarvita. Koulutusta voidaan kehittää myös moniammatilliseen suuntaan niin, että jo opiskeluaikana saadaan taitoja käytännön työtilanteisiin yhteisissä oppimisympäristöissä ja harjoittelujaksoilla.

Biotalous on nostettu valtakunnalliseksi kärkihankkeeksi ja sosiaali- ja terveydenhuollossa on käynnistymässä ennen näkemätön reformi. Itä-Suomessa metsäbiotalous on keskeinen elinkeino ja potentiaalisin kasvuala. Myös terveydenhuollon palveluiden uudistamisessa ollaan ensimmäisten joukossa. Uutta luotaessa raja-aitoja pitää uskaltaa ylittää – myös koulutuksessa. Metsäbiotalouden tulevaisuuden osaamistarpeet eivät noudata klassisia tutkintosisältöjä tai oppilaitosten työnjakoja. Esimerkki viriävästä yhteistyöstä on yliopiston ja AMK:ien yhteisen metsäbiotalouden erikoistumiskoulutuksen kehittämishanke.  Siun Sotessa puolestaan pannaan käytäntöön ensimmäisenä Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus. Nämä ovat ainutlaatuisia tilaisuuksia Itä-Suomen korkeakoulujen T&K&I-toiminnalle sekä koulutukselle tuoda osaamisensa yhteiseksi hyväksi. Aika ei voisi olla otollisempi vahvistaa alueellista vaikuttavuutta yhteistyön kautta .

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
Akateeminen rehtori

Into oppia tarttuu

Luonto on ainutlaatuisen monipuolinen oppimisympäristö.Metsälenkillä karkeakarvaisessa mäyräkoirassamme Camussa hajut ottavat vallan. Kerrankin kevään hankikannolla ilves oli ajanut takaa jänistä. Me palvelusväki näimme vain jäljet, mutta Camulla oli myös temporaalinen tilannetaju. Kaisa-vaimoa puolestaan sykähdyttää kevään ensimmäisten joutsenten laulu. Itselleni vahvin kokemus tulee maisemasta. Innostus tarttuu. Elämysten jakaminen takkatulen ääressä kruunaa päivän – ei tarvita power-point-yhteenvetoja.

Viime viikolla pääsimme rehtoriporukalla Ilkka Pirskasen kutsusta vierailemaan Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän Valtimon yksikössä. Näimme ja koimme luonnonvarojen kestävän käytön monipuolisia elementtejä. Meidät päästettiin Harvesterin puikkoihin harvennushakkuulle lyhyen simulaattori-intron jälkeen. Ilmassa oli lievää suurempaa innostusta ja posket näyttivät kuumottavan myös Jukalla ja Petrillä. Paluumatkalla elintoimintoja säätelevien molekyylitasojen tasaannuttua havahduin siihen, että, oppimiseen kytketyt simulaatiot ja käytännön harjoitukset olivat tarkoin harkittuja. Suuressa roolissa tällaisissa oppimiskokemuksissa ovat innostavat ja motivoivat opettajat, jotka ovat sisäistäneet oppimisen ytimen. Meillä yliopistossa on vielä opittavaa.

Oppimisympäristökäsite pitää sisällään kaiken oppimiseen liittyvän. UEF:n tavoite on kehittyä Suomen parhaaksi yliopistolliseksi oppimisympäristöksi vuoteen 2020 mennessä. Tämän eteen tehdään jo kovasti töitä muun muassa opettajien valmiuksiin panostamalla, uudistamalla toimitiloja, kehittämällä teknisiä ratkaisuja sekä luomalla uudenlaisia tilanteita ja virikkeitä oppimiselle. Taustalla on hyvä pitää mielessä, että itse kukin syttyy asioille eri tavoin ja tälle ignitiodiversiteetille pitää löytyä tilaa ja vaihtoehtoisia mahdollisuuksia. Eläväisen oppimisympäristön tunnusmerkki on aina innostus. Innostus houkuttelee mukaan.

Kevään laitoskierroksella olen päässyt jyvälle UEF-väen oppimisinnosta. Kiitokset siitä. Nautitaan kesästä Karjalan kunnailla ja suloisessa Savon maassa!

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
Akateeminen rehtori

Yhtä valmistuvien juhlaa

Itä-Suomen yliopistosta valmistuvia ensimmäisiä hammaslääkäreitä muistettiin Dentina kevätjuhlassa 8.5.2015.  Edelliset hammaslääkärit valmistuivat 1998 Kuopion yliopistosta.  Koulutus aloitettiin uudelleen 2010, jolloin opintonsa aloitti 25 opiskelijaa ja seuraavana vuonna 40 vuosittain.

Oli ilo olla mukana kokemassa ison opiskelijajoukon, opettajien, muun henkilökunnan, tukijoiden, omaisten ja ystävien lämminhenkistä juhlaa. Hammasklinikan perhe on kasvanut isoksi, jo lähes täyteen mittaansa. Puheita ja kiitoksia oli paljon ja parhaat palkittiin. Puheista välittyi niin opiskelijoiden kuin opettajienkin pioneerihenki. Urakkaa on tehty sekä fyysisten puitteiden että koulutuksen sisällön  rakentamisessa. Tässä ovat joutuneet sekä opiskelijat että opettajat joustamaan ja venymään. Tuloksena oli uusi upea hammasklinikka, joka avattiin juhlallisesti 2013 silloisen opetusministerin Jukka Gustafssonin läsnä ollessa.  Curriculum rakentui vuosi vuodelta, ja siinä näkyy myös opiskelijoiden antaman palautteen jälki.

Viisi vuotta kestänyt urakka, ehkä hikeä ja kyyneleitäkin, on valmistujilla takana. Mutta nyt  työelämä kutsuu. Työpaikat ja asiakkaat odottavat. Kuulemani mukaan varsin monet hakeutuvat töihin Itä-Suomen alueelle, missä heitä tarvitaan kipeästi.

Oli viisas päätös aloittaa hammaslääketieteen koulutus Itä-Suomen yliopistossa uudestaan. Päätöksellä on kauaskantoinen merkitys yliopistolle ja terveydenhuollolle erityisesti Itä- ja Keski-Suomessa.

Haasteita kuitenkin tuottaa se, että välistä on puuttuu kokonainen akateemisen hammaslääketieteen sukupolvi. Tutkimushankkeiden ja tohtorikoulutuksen käynnistäminen ja saaminen vauhtiin vei oman aikansa.

Tarvitsemme paitsi kliinistä työtä tekeviä hammaslääkäreitä, myös alan opettajia ja tutkijoita, jotta jatkuvuus voidaan taata. Hammaslääkärin työ edellyttää jatkuvaa kouluttautumista – täydennyskoulutus, erikoistumiskoulutus ja toivottavasti monen kohdalla myös tohtoriopinnot ovat suunnitelmissa.

Kevään juhlakausi huipentuu ensimmäiseen promootioon Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella. Ennätysmäärä, 146 joista 102 terveystieteiden tiedekunnasta, nuoria tohtoreita saa tohtorinhattunsa.

Onnea kaikille valmistuville.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
dekaani

Strategisella tutkimusrahoituksella ratkaisuja käytännön ongelmiin

Joukko yliopistojen, tutkimuslaitosten, ministeriöiden ja järjestöjen ja yritysten edustajia kokoontui kuulemistilaisuuteen uudesta strategisen tutkimuksen rahoituksesta. Virkeä tapahtuma, hyvät puheet ja some käytössä. Valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen taustoitti uuden rahoitusmuodon tarvetta. Tutkimuslaitosten asema on muuttumassa, tiedon tarpeet ovat muuttuneet. Päätösten tueksi tarvitaan käyttökelpoista tutkimustietoa: mitä – yhteinen agenda, miten – toimeenpano ja miksi – yhteinen tieto ja ennakointi. Kysymykset ovat monimutkaisia ja koskevat useaa hallinnonalaa.

Oli mukava huomata, että strateginen tutkimusneuvosto on aktiivisesti paneutunut tehtäväänsä. Pohdinnan tuloksena on valikoitunut 3 teemaa ensimmäiselle kierrokselle. Johtavana ajatuksena on proaktiivinen Suomi murrosten maailmassa. Teknologia, ilmasto ja resurssiniukka yhteiskunta ml. biotalous ja clean tec ja tasa-arvokysymykset ovat ensimmäisiä teemoja. Muutoksen hallinta, sopeutumiskyky ja kestävä kehitys ovat johtavia horisontaalisia teemoja. Aiheissa on vahva kytkentä Horizon2020 ohjelmaan.

Tässä haetaan suuria hankkeita, rahoituskausi on 3+3 vuotta. Kullekin teema-alueelle tulee vain muutamia ohjelmia. Tarvitaan monitieteistä näkökulmaa ja tutkimusyhteisöjen ja eri alojen tutkijoiden yhteistyötä. Hakemusten valmistelussa vuoropuhelu tiedon käyttäjien ja tutkijoiden välillä on tärkeää jo hankkeen valmisteluvaiheessa.

Kriittisiä puheenvuoroja teemoista myös esitettiin. Myös monitieteinen konsepti kyseenalaistettiin – onko näyttöä sen toimivuudesta. Monitieteisyys tuo haastetta myös hakemusten arvioinnille. Löytyykö arvioitsijoita, jotka pystyvät arvioimaan monitieteisiä hakemuksia ja niiden laatua, yhteiskunnallista relevanssia ja vaikuttavuutta. Isot kysymykset investoinnit, uudet työpaikat ja yritysten rooli ovat tässä rahoitusmuodossa vielä selkiytymättömiä. Toisaalta tutkimus ollessaan vaikuttavaa lisää osaamispääomaa, jolla puolestaan voidaan generoida investointeja ja työpaikkoja.

Tuottaako tällainen tutkimusrahoitus tuloksia riittävän nopeasti? Monet ongelmat ovat tässä ja nyt. Ennakointi on päätöksenteon kannalta olennaista, mutta päätökset pitää myös uskaltaa tehdä oikea-aikaisesti. Ehkä myös ketterämpi rahoitusmuoto 6-vuotisten hankkeiden lisäksi tarvitaan.

UEFin kannalta erityisesti ilmasto ja biotalous osuvat nappiin. Ensi katsomalta terveyden tutkimuksen rooli jää pieneksi. Tarkemmin ajatellen terveysteema sopii sekä digitalisaatioon ja tasa-arvokysymyksiin, eikä ratkaisemattomista tieteellisistä ja käytännön kysymyksistä terveyden alalla ole puutetta.

Siis verkostoitumaan, vuoropuhelemaan ja ajattelemaan isoa tieteellistä ja käytännöllistä kysymystä, jonka ratkaisuun tarvitaan monitieteistä tutkimustietoa ja isoa hanketta.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen

Venäläiselle tiedeyhteisölle ei tule kääntää selkää

Markus Storvik pohdiskeli blogissaan venäläisten tutkimusinstituutioiden kanssa harjoitettavan yhteistyön mielekkyyttä tutkimuksen laatuun ja vallitsevaan poliittiseen tilanteeseen peilaten. Tutkimuksen taso varmasti vaihtelee Venäjällä kovien tieteiden ja instituutioiden välillä ja ihmistieteiden rasitteena on vuosikymmenien mittainen marxilais-leniniläisen tieteenfilosofian traditio.

Kesäkuussa Kauppalehti uutisoi ihmemateriaaliksi kutsutusta grafeenista (maailman kestävin tunnettu aine), jonka kehittämistä kaupallisiksi tuotteiksi EU tukee miljardin euron tutkimusohjelmalla. Samaisessa uutisessa viitattiin neljään suomalaiseen tahoon, jotka ovat mukana tässä EU:n lippulaivahankkeessa. Mielenkiintoni heräsi, kun jutussa mainittiin myös Itä-Suomen yliopisto. Kun selvittelin grafeeni-tutkimuksen taustoja ja mistä grafeenissa oli kysymys, jäljet johtivat vuonna 2010 Nobelin fysiikanpalkinnon saaneisiin venäläisiin Andre Geimiin (s. 1958) ja Konstantin Novoseloviin (s. 1974). Neuvostoliittolainen/venäläinen korkeakoulujärjestelmä oli tarjonnut heille puitteet huippufyysikoiksi kasvamiseen, vaikkakin varsinaisen tutkimuksellisen timantin, grafeenin keksiminen tapahtui Manchesterin yliopistossa vuonna 2004. Jos järjestelmä tuottaa tällaisia huippuja, se ei voi olla täysin retuperällä.

Tulisiko meidän nyt kääntää selkämme venäläisten kanssa vuosikymmeniä harjoitetulle yhteistyölle? Lähestyn kysymystä ihmistieteiden näkökulmasta. Vaikka meillä ei olisi tarvetta tai halua venäläisten kanssa harjoitettavaan suoraan tutkimusyhteistyöhön, perustuu Venäjä-tutkimuksemme empiirisiin aineistoihin, joita kerätään kenttätöiden avulla tai joita on saatavilla viranomaisten ja muiden tahojen tuottamissa arkistoissa. Aineistojen keruu ja käyttö edellyttävät toimivia suhteita instituutioiden kanssa. Tutkimusyhteistyö paikallisten tutkijoiden kanssa avaa taas ikkunoita venäläisen kulttuurin ja yhteiskunnan toimintamekanismien ymmärtämiseen.

Toinen tärkeä Venäjä-tutkimuksen peruste on relevantin tutkimustiedon tuottaminen poliittisen ja taloudellisen päätöksenteon tarpeisiin. Sivuutan tässä kaikkien tiedossa olevat päivänpolitiikan tarpeet ja nostan esille kilpajuoksun arktiselle alueelle, jonka tärkeyden myös Suomen Akatemia on huomioinut erillisen arktisen tutkimusohjelman muodossa. Jos mielii menestyä arktisen alueen resurssien kestävää käyttöä koskevassa päätöksenteossa, ei sovi ylenkatsoa yhteistyötä venäläisten tutkijoiden eikä instituutioiden kanssa.

Kolmas Venäjä-yhteistyötä puoltava argumenttini liittyy kansainvälistymään pyrkivään venäläiseen tiedeyhteisöön ihmistieteissä. Venäjän viimeaikainen käyttäytyminen synnyttää meissä oikeutetusti vastenmielisyyttä ja halun kääntää selkämme myös tiedeyhteisölle. Ihmistieteiden edustajana uskon kuitenkin vahvasti siihen, että venäläisen tiedeyhteisön kansainvälistyminen edistää vääjäämättömästi maan demokratisoitumista ja oikeusvaltion toteutumista. Menestyminen läntisessä tiedeyhteisössä edellyttää paradigmaattisten lähtökohtien tarkistamista, joka toivottavasti siirtyy tutkijoiden arkiajatteluun ja käsitykseen oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta. NKP:n pääsihteeri Nikita Hruštšov tiedosti aikanaan yhteiskuntatieteilijöiden roolin muutoksen airueina:  ”Historioitsijat ovat vaarallisia. He pystyvät panemaan kaiken sekaisin.”

harri_siiskonenHarri Siiskonen

Strategia – johtajan selkänoja

Wikipediasta löytyvän määritelmän mukaan strategia tarkoittaa suunnitelmaa, jolla pyritään saavuttamaan tavoiteltu päämäärä. Strategia liittyy erityisesti organisaatioiden johtamiseen.

Hyvä strategia on tärkeä esimerkiksi sodankäynnissä ja liikkeenjohdossa. Entäpä yliopistossa? Kohtuupitkän yliopistourani aikana olen oppinut näkemään strategioita, jotka ovat todellisia virkamiehen taidonnäytteitä. Sivuja on ollut vähintään 20. Täynnä hyviä, viisaita asioita joista kukaan järkevä ei voinut olla eri mieltä. Vaan ohjasiko se organisaation käytännön toimintaa, ja antoiko eväitä mitata toiminnan tuloksellisuutta? Luulenpa, että huonosti.

Itä-Suomen yliopisto on laatinut juuri uuden strategian vuosille 2015-20.  Olemme siinä parhaamme mukaan tunnistaneet ne globaalit haasteet, joissa osaamisemme on huipussaan. Sitä osaamista haluamme tukea ja teemme strategiset linjauksemme, joilla suuntaamme tulevaisuuteen. On siinä sen verran konkreettisuutta, että ihmiset osaavat ehkä jo olla eri mieltäkin. Mutta tuekseen se kaipaa toimeenpano-ohjelman, joka kaiketi onkin tulossa. Siinä meidän on syytä esittää riittävän yksityiskohtaiset toimenpiteet, joilla tavoitteisiin päästään. Ja mittarit ja kriteerit, joita monitoroimalla voimme päätellä onnistummeko. Samalla on mietittävä, ovatko alkuperäiset strategiset hahmotelmat optimaalisia ja ovatko esimerkiksi kaikki oikeat toimijat mukana.

Itse olen omassa tiedekunnassani esittänyt (lue: vaatinut), että kaikille yksiköille pitää laatia strategia vuoden 2014 loppuun mennessä. RAE-työssä todettiin, ettei monellakaan yksiköllä ollut ajanmukaista strategiaa. Tosin ei kyllä tiedekunnallakaan. Ja yksiköt, joilla oli ajantasaiset strategiat, sekä kuvattuna tavoitteet, toimenpiteet, mittarit ja seurantamenettelyt, saivatkin runsaasti kiitosta. Se taisi näkyä arvosanoissakin. Eli meillä on tiedossa strategiatyötä, jota riittää tulevalle syksylle. Mutta yksikössä yhteisesti hyväksytty strategia on johtajan selkänoja ja perustelu monesti käytännön hankalissa ratkaisuissa.

Sama konkretisointi on tehtävä myös strategian esittelemille tutkimusaloille. Konkreettisten toimenpiteiden ja edistymisen seurannan suunnittelu on välttämätöntä, muuten tutkimusalueisiin liittyvä hyvä ajatus häviää rahana ilmaan. Siihen meillä ei ole varaa.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin

Älykkäästi erikoistumaan

Euroopan unioni edellyttää, että jokainen maa ja alue laatii uudella rakennerahastokaudella ”älykkään erikoistumisen strategian”.  Näin rakennerahastovarojen uskotaan hyödyntävän entistä paremmin kunkin alueen omia vahvuuksia ja innovaatiopotentiaalia.

Useammallakin suulla olen kuullut sanottavan, että eihän tässä Suomessa mitään uutta ole: kärkiklustereista ja innovaatioista aluekehittäjät ovat puhuneet jo parin vuosikymmenen ajan.

Mutta onko tuolla puheella enää täyttä katetta?  Melkein kaiken olemassa olevan elinkeinotoiminnan nimeäminen jonkin ”kärkiklusterin” alle ei meitä kovin pitkälle vie. Julkisten panosten valikoitu käyttäminen todellisiin innovaatiokärkiin on maakuntapolitiikan arjessa vaikeaa.

Suomalaisilla ei ole entisenlaista ylpeilyn aihetta maailman parhaiten toimivasta innovaatiojärjestelmästä. Myöskään korkeakoulujen ja alueen odotukset eivät aina kohtaa toisiaan. Alueella ei helposti ymmärretä yliopistojen keskittymistä siihen, missä todella olemme parhaita – ei siis Itä-Suomessa, vaan Suomessa ja maailmalla. Toisaalta yliopistojen hyötyä alueelle ei tulisi nähdä vain uusien tuoteinnovaatioiden mielessä. Tärkein hyödyntämätön voimavaramme aluekehittämisessä onkin opiskelijat, myös kansainväliset opiskelijat ja työelämässä olevat aikuisopiskelijat. Koulutustehtävämme kautta voimme hyödyntää elinkeinoelämää ja julkista palvelutuottajia myös muilla kuin ns. korkean teknologian aloilla.

Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa laadituissa älykkään erikoistumisen strategioissa silmiin pistää yksi yhteinen ala, biotalous. Siinä tärkeää olisi yliopiston molempien pääkampusten osaamisen hyödyntäminen koko alueen eduksi. Biotaloudessa jos missä kohtaavat toisensa alueen luontaiset vahvuudet ja yhdistyneen yliopistomme synergiaedut.

PerttuVartiainen3_100x130pxPerttu Vartiainen

Keskittymiä

Kansanedustaja Seppo Kääriäisen mielestä Kuopion ja Joensuun kannattaisi rakentaa yhteistyöhönsä kolmatta jalkaa, nimittäin Jyväskylää ja Keski-Suomea (Savon Sanomat 22.4.). Näin saataisiin riittävän kilpailukykyinen aluekokonaisuus pääkaupunkiseutua ja muita metropolikeskittymiä vastaan.

Kääriäinen on huolissaan Helsingin metropolialueelle kasautuvan elinkeinoelämän, asutuksen ja osaamisen nousevan liian hallitsevaan rooliin. Sama koskee yliopistoja. Pääkaupunkiseudun yliopistot, Helsingin yliopisto ja Aalto etunenässä, keräävät merkittävät tutkimus- ja koulutusresurssit. Osaksi omaa erinomaisuuttaan, mutta osaksi myös poliittisen päätöksenteon tuella.

Tämän keskittymisen hillitsemiseksi ja oman elinvoimaisuutemme takaamiseksi on meidän fokusoitava omaa toimintaamme ja haettava vahvaa yhteistyötä muiden yliopistojen kanssa.

Jyväskylä on tässä luonteva kumppani. Profiilimme täydentävät monelta osin toisiaan mm. ympäristö- ja luonnontieteissä. Yhteisen sote-alueen tukemana voisimme myös terveyteen liittyvässä tutkimuksessa ja koulutuksessa muodostaa yhden valtakunnan vahvimmista keskittymistä.

Olemme Itä-Suomen yliopistossa rakentamassa vahvasti yhteistyötä Jyväskylän yliopiston kanssa, joten Kääriäisen ajatukset sopivat meille tässä suhteessa oikein hyvin. Suomessa tarvitaan yliopistojen välistä keskustelua työnjaosta ja profiloitumisesta. Parhaillaan käydään konkreettisia neuvotteluja luonnontieteiden sekä vieraiden kielten opetuksen ja tutkimuksen suhteen. Osana tätä prosessia UEF ja Jyväskylän yliopisto käyvät myös kahdenvälisiä keskusteluja profiloitumisesta ja yhteistyöstä.

Jukka_Monkkonen_105x155Jukka Mönkkönen