Tag Archives: historia

Vanhaa Eurooppaa etsimässä

Sunnuntaiaamuisin tapaan lehteä lukiessa kuunnella radio-ohjelmaa, joka kantaa nimeä ”Musiikkia vanhasta Euroopasta”. Ei se musiikki välttämättä kovin vanhaa ole, mutta joskus sieltä tulee renessanssiajan ja sitäkin edeltävän keskiajan musiikkia perusbarokin lisäksi. Ohjelmassa minua on ehkä kiehtonut eniten juuri tuo käsite ”vanha Eurooppa”. Mitä se on, ja mistä sellaista löytyy?

Jokakesäisiä moottoripyörämatkoja suunnitellessani olen melkeinpä huomaamattani etsiskellyt ”vanhaa Eurooppaa” ihan tietyistä suunnista ja tiettyjen aikakausien kulttuuriperintökohteista. Vieraista kulttuureista kiinnostuneena suunta on useimmiten vienyt Suomesta muualle ja erityisesti etelään päin. Itävallassa Salzburgin lähellä on Hallstatt-niminen pikkukaupunki, joka on kesäisin suosittu turistikohde mm. siellä sijaitsevan ikivanhan suolakaivoksen ja museon takia. Tässä mennään ajanlaskun alkua edeltävän vuosituhannen puolelle ja kauemmaksikin (vuosisatoihin n. 1200-500 eaa.), joten siellä jos missä ollaan ”vanhan Euroopan” ytimessä jo kartastakin katsoen. Museo ja sen kokoelmat ovat hienoja ja esineistö taatusti vanhaa. Yllättävän niukasti siellä kuitenkin tuodaan esille se, että ns. Hallstattin kulttuuri ja sen kauden ihmiset (tai ainakin huomattava osa heistä) olivat taustaltaan kelttejä, jotka tuohon aikaan olivat levittäytyneet pitkin manner-Eurooppaa nykypäivän Unkarista aina Ranskaan saakka.

Vähän vähemmän vanhaa Eurooppaa olen löytänyt Sveitsistä, Neuchâtelin kaupungista, jossa taas on Hallstattin kulttuurin jatkumon, ns. La Tène –kulttuurin merkittäviä muistomerkkejä esittelevä museo. Nyt ollaan vuosisadoissa n. 500 – 100 eaa., minkä jälkeen tulivatkin roomalaiset valloittajat, ja alkoi taas uusi aikakausi. Huomattavassa osassa nykyistä Ranskaa tämä ns. galloromaaninen kausi on jättänyt jälkeensä runsaasti erilaisia muistomerkkejä, joita edelleenkin tietysti kaivetaan esille, tai niitä löytyy sattumalta rakennustöiden yhteydessä.

Galloromaaninen kausi on minulle kelttiläisistä kulttuureista ja kielistä kiinnostuneena ollut erityisen mielenkiinnon kohde. Tämän kesän matkan kohokohtiin kuuluivatkin galloromaanisen kauden kaupungin rauniot ja niiden yhteyteen rakennettu museo Périgueux’ssa, Dordognen departementin pääkaupungissa, ja käynti Alesiassa, Julius Caesarin käymien ns. gallialaissotien päätösnäyttämöllä. Täällä Caesarin itsensä johtamat roomalaislegioonat kukistivat lukumääräisesti suuremman kelttien armeijan, jota johti heidän kuninkaansa Vercingetorix. Alesia-nimistä paikkakuntaa ei enää ole, vaan ratkaisevat taistelut käytiin v. 52 eaa. todennäköisesti kukkulalla, jolla nyt sijaitsee Alise-Sainte-Reinen kylä.

Alesian piiritys ja roomalaisten voitto siellä sinetöivät silloisen Gallian (eli suurin piirtein nykyisen Ranskan) joutumisen osaksi Rooman valtakuntaa. Siinä kääntyi todella iso lehti Euroopan historiassa! Kun tuon kukkulan huipulla seisoskelee ja katselee ympäröivää hiljaista ja tasaisen kumpuilevaa burgundilaista maaseutua, tulee väistämättä mieleen, millaiseksi ”vanha Eurooppa” ja sen myöhempi historia olisivatkaan muotoutuneet, jos Vercingetorix olisi saanut odottamansa apujoukot nopeammin paikalle ja olisi kenties pystynyt lyömään Caesarin ja hänen armeijansa. Historioitsijoiden kertoman mukaan taistelu olisi hyvinkin voinut kääntyä roomalaisten tappioksi, kuten oli käynyt Gergoviassa, nykyisen Clermont-Ferrandin tienoilla, näiden armeijoiden aiemmassa kohtaamisessa.

Luulen näillä matkoilla löytäneeni jotain, mitä voi hyvällä syyllä kutsua ”vanhaksi Euroopaksi”, mutta vielä sitä riittää nähtäväksi ja koettavaksi. Missä ja mitä seuraavaksi jäänee ensi talven karttaharjoitusten asiaksi.

filppulaMarkku Filppula
dekaani, filosofinen tiedekunta