Tag Archives: Hilkka Soininen

Ei ainoastaan tenure vaan myös infra –yhteispelillä  tuloksiin

Viime vuosina yliopistoissa merkittävä määrä strategista rahoitusta on ohjattu vakinaistamispolulle –kiihdytyskaistalle professorin tehtäviin.  Hyvä niin, siten on saatu nuoria lupaavia tutkijoita tuomaan uutta virtaa tutkijayhteisöihin ja korvaamaan kasvavaa eläkkeelle lähtevien joukkoa. Osaavien ihmisten lisäksi toinen tärkeä menestystekijä  ja vetovoimatekijä  tutkimuksessa  on ajanmukainen ja toimiva infrastruktuuri  –tutkimuksen mahdollistavat rakenteet, laitteet ja palvelut.

Biolääketieteessä, biologisessa ja luonnontieteellisessä tutkimuksessa tarvittava infra on kallista hankkia ja sen käyttö on vaativaa ja edellyttää erityisosaamista ja kokemusta.  Erityisosaajilta tuloksen tekeminen  onnistuu tehokkaammin ja nopeammin.

Terveystieteiden tiedekunnassa on paljon kallista infraa kuten virusvektorilaboratorio, biokuvantamiskeskus, genomiikka, proteomiikka, metabolomiikka, bioinformatiikka, biopankki  ja osaksi AIV-instituuttia siirtynyt koe-eläintoiminta. Näiden infrastruktuurien pyörittäminen edellyttää monenlaista ammattitaitoa: biologiaa, genetiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, insinööritiedettä, datatiedettä, matematiikkaa…

Bioinformatiikan tarve on suuri nyt ja tulevaisuudessa erityisesti terveys- ja luonnontieteiden alalla, mutta data-analytiikkaa tarvitaan myös muilla tieteen aloilla, esimerkiksi sosiaalitieteissä.  Alan osaajista on puutetta.  Myös UEFissa  palvelujen tarve ylittää tarjonnan.  Jotta  infroista  saadaan mahdollisimman paljon irti, tarvitaan myös infrastruktuurien  ammattilaisia eli ”staff scientisteja” .  He voivat olla voivat olla tutkijataustaisia, väitelleitä, joilla  ei ole halua tai mahdollisuutta  perustaa omaa tutkimusryhmää.  Tässäkin on kyse oikeasta roolituksesta.

Bioinformatiikka on nostettu kärkeen UEFin  profilaatiossa. Vakinaistamispolun rekrytointien lisäksi  resursseja tulee ohjata myös turvaamaan infrastruktuurien optimaalinen toiminta ja palvelut. Tässä tarvitaan tiedekuntarajat ylittävää yhteistyötä. Toimiva infra on tutkimuksen yksi kivijalka.

Hilkka Soininen
Dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Puolivälin pöhinää

Viime viikolla myös korkeakoulusektori odotti jännityksellä tietoja Suomen hallituksen puoliväliriihestä. Tiedotteessaan valtioneuvosto lupaa muutamia uudistuksia ja vähän lisää rahaakin TKI-toimintaan ja tutkimukseen. Hallitus kertoo panostavansa huippututkimukseen ja tutkimuksen vaikuttavuuteen.

Tekesille ja Suomen Akatemialle kaavaillaan lisärahoitusta, jotta voidaan vauhdittaa osaamiseen perustuvaa kasvua.  Erityisesti korostetaan public-private-partnership, PPP-kumppanuutta ja rahoituksella käynnistetään uudet kasvumoottorit (Tekes) ja huippututkimuksen lippulaivat (Suomen Akatemia). Mitä nämä konkreettisesti sisältävät ja merkitsevät, jää nähtäväksi. Tekes ja Finpro aiotaan yhdistää Business Finland organisaatioksi.

Agendalla ovat myös tekoälyohjelma tavoitteena tehdä Suomesta tekoälyn kärkimaa. Tekoälyn ja robotiikan toimenpideohjelmalla pyritään nostamaan tekoäly ja robotiikka suomalaisyritysten menestystekijäksi.

Talent Boost ‐ohjelmalla haetaan kasvua ja kansainvälisiä osaajia ja siten myös verkostoja ja investointeja erityisesti yrityspuolella. Vastaavaa toimintaa tarvittaisiin myös korkeakoulusektorilla.

Tulevaisuus siis tuo tullessaan osaamiskeskittymiä ja tiiviimpää yhteistyötä julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä tutkimuksessa ja TKI-toiminnassa. Uutta ajattelua ja tekemisen tapaa todella tarvitaan. Yhteiset innovaatioekosysteemit, joita UEF korostaa myös strategiansa  päivityksessä, sopivat hyvin tähän päivään. Biopankkitoiminta, genomikeskus  ja syöpäkeskus ovat pyörähtäneet käyntiin ja lääkekeskus ja neurokeskus ovat kaavailuissa.

Terveysalan kasvustrategia päivitettiin 2016. Onnistumisia on jo nyt tullut, terveysteknologian vienti on kasvussa, samoin  teollisuuden investoinnit Suomeen ovat lisääntyneet  ja myös kliinisten lääketutkimusten määrä on saatu nousuun.  Selvästi positiivista virettä on ilmassa.

Hilkka Soininen
dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Tiede ja Brexit

Myös tiedemaailma odottaa jännityksellä Britannian eroanomusta EU:sta. Mitä sitten tapahtuu, kun vahva toimija siirtyy eri leiriin? Jo nyt ennen virallista eroa uusien hankkeiden käynnistäminen siten, että brittiläisiä tutkijoita on mukana, on tyssännyt.  Samoin lukuisat muualta Euroopasta tulevat ja Britanniassa työskentelevät tutkijat odottavat päätöstä peläten joutuvansa lähtemään ja osa on jo lähtenytkin. Myös Britanniassa opiskelevien ulkomaalaisten keskuudessa tilanne aiheuttaa hämmennystä.

Joukko maailman arvostetuimpia yliopistoja sijaitsee Britanniassa. Britit ovat olleet aktiivisia ja luotettavia yhteistyökumppaneita EU-hankkeissa ja useiden hankkeiden koordinaattoreita. Terveydentutkimuksen alalla Britanniassa on myös erinomainen tutkimusta tukeva infrastruktuuri ja osaaminen esim bioinformatiikan alalla. Tutkimusrahoitukseen myös panostetaan merkittävästi kansallisella tasolla.  Tästä on esimerkkinä Medical Research Council ja vahvat säätiöt kuten Welcome Trust, jotka tukevat tutkimusta pitkäjänteisesti. Samoin terveysalan isojen yritysten konttoreita sijaitsee Britanniassa ja tämä omalta osaltaan edistää tutkimusyhteistyötä.

Britannia on saanut toimimaan asioita, joissa Suomessa ollaan vasta hyvässä alussa. Esimerkkinä tästä on UK Biobank, joka muodostuu yhdeksästä alueellisesta biopankista ja keskuspankista. Biopankkiin on kerätty 500 000 henkilön terveystietoaineisto, joka on avoinna tutkimusryhmille. Tosin tiedonjakamiseen ja yhteiskäyttöön liittyy omat haasteensa.  Britannian avoimen tieteen malli sopii hyvin meille ja Suomen mallia voidaan kehittää vielä paremmaksi.

Mahdolliseen Brexitin jälkeiseen aikaan pitää varautua. Terveydentutkimuksen alla Skandinavian maat, Hollanti ja Britannia edustavat samantyyppistä toimintakulttuuria ja sopivat hyvin yhteen. Jos Britannia tippuu pois EU-rahoituksen piiristä, on kuskin paikka vapaana ja se pitää ottaa.

Hilkka Soininen
Dekaani
Terveystieteiden tiedekunta

 

 

Tulevaisuuden toivot

Nyt kun yliopistoja on pidetty laihdutuskuurilla,  oikeat valinnat – profilaatio ja rekrytoinnit –  ovat äärimmäisen tärkeitä menestykselle tulevaisuudessa.  UEFin asemoitumistilastot  Suomen yliopistokentässä osoittavat, että olemme hyvä kouluttaja, mutta tutkimuksessa on tehottomuutta henkilöstöresursseihen nähden.

Toisaalta koulutusaloilla, esim.  lääketieteessä ja hammaslääketieteessä, joissa koulutus  perustuu paljolti kontakti- ja pienryhmäopetukseen,  tarvitaan enemmän henkilöstöresursseja opetukseen.  Pelkkä tutkintotuotos ei kuitenkaan  riitä turvaamaan riittävää rahoitusta, vaan lisäksi tarvitaan vahvaa ja tuloksellista tutkimusta.

Viime viikolla tapasimme Kuopion kampuksella akatemiatutkijoita. Akatemiatutkijan tehtävä tutkimusrahoituksineen  on  kilpailtu ja arvostettu  – ainutlaatuinen tilaisuus kasvaa itsenäiseksi tutkijaksi ja ryhmänjohtajaksi.  Tässä joukossa on tulevaisuuden menestyjiä.  Keskusteluissa  korostui  kysymys,  millaisia näkymiä yliopisto voi tarjota tulevaisuudessa urakehitykselle tutkimuksessa ja opetuksessa.

Samaan aikaan on tarkasteltu UEFin  opetus- ja tutkimushenkilöstön rakennetta. Terveystieteiden tiedekunnassa professorikunnasta  lähes puolet saavuttaa 65-vuoden iän  vuoteen 2025 mennessä.  Siten tilaisuuksia  uusille professoreille tulee avautumaan  ja oikeaan osuva rekrytointi tulee olemaan keskeistä.  Jo tällä hetkellä muutamat akatemiatutkijoista ovat tenureputkessa. Pitkän tähtäimen suunnittelulla voidaan rakentaa urapolkuja sekä yliopiston omille lupaaville tulevaisuuden toivoillemme että houkuttelemaan tulijoita muualta Suomesta ja ulkomailta.

Uutta ajattelua tarvitaan myös pohdittaessa professuurien tehtäväalaa ja sitä, miten koulutusohjelmissa hoidetaan opetus ja mikä on tutkimuksen osuus.  Rekrytointeihin  tarvitaan monipuolisuutta, räätälöityjä positioita ja  roolitusta painottuen tutkimukseen ja/tai  opetukseen.

Hilkka Soininen
dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Terveysteknologia nosteessa

Terveysteknologian alalta on kuulunut hyviä uutisia viime päivinä. Yle-uutisissa TEKESin digitaalialan johtaja Pekka Sivonen hehkuttaa terveysteknologiaa nousevana vientialana Suomessa. Vuoden 2015 terveysalan vienti lähenteli kahta miljardia ja rivakkaa kasvua ennustetaan.

ICT-jätti IBM on tekemässä isoa investointia Suomeen. Watson on tulossa terveystiedon louhintaan. Samoin toinen iso kansainvälinen toimija General Electric (GE) on laajentanut toimintaansa Suomessa.

Miksi näin on? Suomessa on korkeatasoinen ICT-osaaminen ja iso joukko asiantuntijoita, jotka etsivät uutta alkua. Startup- yritystoiminta ICT-alalla on vilkasta. Suomen korkealaatuinen koulutus luo pohjaa uudelle yritystoiminnalle. Maassamme on hyvin toimiva, uskottava terveydenhuoltojärjestelmä, sotu ja rekisterit ja kasvava biopankkitoiminta. Ja myös vakaa ja turvallinen yhteiskunta. Toisaalta meitä suomalaisia moititaan, ettemme osaa kääntää asiantuntemustamme tuotteiksi ja rahaksi.

Miten täällä Savossa? Myös Kuopion alueella Kauppakamari ja Kuopion Yrittäjät ovat visioineet keihäänkärjeksi terveysteknologiaa. Päämääränä on 200 000 asukkaan Kuopio vuonna 2040.

Savilahden pohjukassa on terveyslaakso ja terveyssuora alkaen Kuopion yliopistollisen sairaalaan isosta rakennuskompleksista, jatkuen Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampukselle Canthia, Mediteknia, Medistudia, Snellmania, Bioteknia ja edelleen Microteknia ja yritysfasiliteetit. Potilaiden korkeatasoinen diagnostiikka ja hoito, terveysalan yliopisto- ja AMK-tasoinen koulutus ja kansainvälisen tason tutkimus sekä terveysalan yritystoimintaa löytyy kilometrin säteellä.

Edellytykset ovat hyvät uusille innovaatioille ja kasvavalle terveysteknologian yritystoiminnalle. Tarvitaan asennemuutosta ja uusia toimintatapoja myös kaupallistamisen edistämiseksi terveysteknologiassa. Maailma muuttuu ja terveysalalla muutos tulee olemaan nopeaa. Digitalisaatio on tullut voimakkaana myös käytännön työhön terveydenhuollossa, mutta parempia, yhteensopivia ratkaisuja tarvitaan.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Urheilua ja taas urheilua

Liikunnan ja urheilun merkitys terveyden edistäjänä on kiistaton. Liikunta on halpa ja hyvä keino vaikuttaa edullisesti mm. sokeriaineenvaihduntaan, sydämen ja verisuonien terveyteen, painonhallintaan, vahvistaa luustoa, parantaa stressinsietoa  ja unenlaatua sekä edistää henkistä hyvinvointia. Huippu-urheiluun liittyy tosin omat terveysriskinsä kuten urheiluvammat.

Kesä 2016 on tarjonnut kotisohvaurheilijoille paljon nähtävää. On ollut jalkapallon EM-kisat ja menossa ovat Rion olympialaiset, pienemmistä mittelöistä puhumattakaan. YLE tarjoaa olympialaisten kisalähetyksiä yötä päivää. Ylipäätään urheilun uutisointi on massiivista sekä sähköisissä medioissa ja lehdistössä.

Doping-skandaalit  ja korruptio ovat varjostaneet kilpaurheilua. Arsenaali suoritusten paranteluun on iso ja uusia aineita ja menetelmiä ilmaantuu käyttöön. Kiellettyjen aineiden listaukset ja testausmenetelmät näyttävät olevan jatkuvasti jäljessä kilpajuoksussa. Aikaisempien arvokisojen mitaleita on jaettu uudestaan doping-käryjen vuoksi. On todella sääli, että urheilun hyvä tarkoitus pilataan. Urheilijoiden huippusaavutusten takana on uskomaton määrä työtä, tavoitteellista harjoittelua  ja sitoutumista.

Suomalaiset ovat tämän vuoden olympialaisissa saaneet pääosin tyytyä vanhojen hyvien aikojen muisteluun.

Mutta missä ovat tieteen olympialaiset? Lukiolaisille tieteen olympialaisia järjestetään. Tieteen ammattilaiset kisailevat uusilla tuloksillaan kongresseissa ja ammattilehtien palstoilla. Satunnaisesti tieteen saavutuksia uutisoidaan valtamediassa. Mitäpä, jos ”urheiluruudun” tapaan joka päivä olisi ”tiederuutu”. Mahtaisiko kiinnostaa ketään?

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Fokuksessa SOTE

Luin dokumenttia ”Toimintasuunnitelma strategisen hallitusohjelman kärkihankkeiden reformien toimeenpanemiseksi 2015-2019, päivitys 2016”. Tilannekuvassa ”Visio Suomi 2025”- yhdessä rakennettu – Työllisyys ja kilpailukyky, Osaaminen ja koulutus, Hyvinvointi ja terveys, Biotalous ja puhtaat ratkaisut, Digitalisaatio, kokeilut ja normit ovat myös UEFin kannalta kiinnostavia ja tärkeitä.  On hyvä havaita, että UEFin profiilin vahvuuksia – terveys ja biotalous – löytyy myös hallituksen tulevaisuuden visiosta. Terveys- ja sosiaalipuolella SOTE-reformi on tärkein ja kauaskantoisin.

SOTE-uudistus-näytelmää olemme saaneet seurata  vuosia, jo edellisten hallitusten ajoilta. Tarkoituksena on ollut kehittää järjestelmä, jolla voidaan tuottaa parempia palveluita, integroida sosiaali- ja terveyspalveluita, vähentää eriarvoisuutta  ja  lisätä valinnanvapautta – kustannustehokkaasti.  Kevään 2016 aikana asiat ovat nytkähtäneet eteenpäin. Sopuun on viimein päästy SOTE-alueiden lukumäärästä. Rahoitus on pohdinnassa.

Yhdessä yössä SOTE-kuvioon ilmaantui hallituksen linjaus, että sosiaali- ja terveyspalvelut täytyy ainakin osin yhtiöittää. Päätöstä on perusteltu EU-säädöksillä.  Lainoppineet ovat  kyseenalaistaneet tämän näkemyksen. Yhtiöittämiseen liittyy monia avoimia kysymyksiä. Pelkoa herättää, että kulut nousevat entisestään, voitot menevät veroparatiiseihin, läpinäkyvyys vähenee,  yhtiöt keräävät rusinat pullasta – hoitavat vain helpot tapaukset, eriarvoisuus entisestään lisääntyy  syrjäseuduilla  ja integraatio perus- ja erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen välillä ei toteudu.

Jos osittainen yhtiöittäminen toteutuu SOTEssa,  tarvitaan pelisäännöt,  joissa mahdolliset sudenkuopat on huomioitu. Toimintojen sujuvuus palvelujen käyttäjän näkökulmasta  – yhden luukun periaate – on syytä pitää mielessä lopullisia päätöksiä tehdessä.

Miten käy koulutuksen ja opetuksen SOTE-uudistuksessa,  on jäänyt vähälle huomiolle keskusteluissa. Sujuva yhteistyö yliopistojen ja yliopistollisten sairaaloiden sekä  läheisten SOTE-alueiden välillä on elintärkeää mm.  lääkärikoulutuksen ja hammaslääkärikoulutuksen näkökulmasta.  Samoin kliinisen tutkimuksen rahoitukselle jatkossa täytyy löytyä hyvä ratkaisu.

Odotan mielenkiinnolla  SOTE-näytelmän seuraavia jaksoja – monia ratkaisemattomia kysymyksiä juonenkäänteitä on ilmassa.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Impaktia ja ekselenssiä

Urheilijat sanovat usein ennen kisoja ”teen oman suorituksen ja katson, mihin se riittää”.  Jotta huipulle päästään, se on turhan vaatimaton tavoite. Toisaalta tänä vuonna urheilupuolella on nähty iloisia onnistumisia. Nuoret kiekkoleijonat osoittivat maailman mestaruuskisoissa, ettei heillä ole onnistumisen tai epäonnistumisen pelkoa – sinnikkäästi ja iloisesti huipulle. Siihen tarvitaan taitoa, intoa, sitoutumista, ahkeruutta, hyvä valmennus ja olosuhteet.

Samoin on tieteessä – tavoitteet kannattaa asettaa korkealle. Menestykseen tieteessä tarvitaan paitsi tutkijan henkilökohtaisia ominaisuuksia – lahjakkuuden lisäksi, hyvä koulutus, innostuneisuutta ja intohimoa tutkimukseen, kestävyyttä, pettymysten sietokykyä, esiintymistaitoja ja johtajuutta – ja myös inspiroiva tutkimusympäristö, infrastruktuuri sekä rahoitusta.

Kun julkinen talous on vaikeuksissa ja myös yliopistojen ja tutkimuslaitosten rahoituksesta leikataan, kamppailu ulkopuolisesta rahoituksesta kovenee entisestään. Lisäksi tieteen rahoitusmaailmalle Suomessa on ollut ominaista tempoilevuus. Entisiä rahoitusinstrumentteja ajetaan alas ja uusia tulee tilalle. Ylhäältä tuleva ohjausvaikutus näkyy voimakkaana. Tutkijan on vaikea pysyä kärryillä, mikä on rahoittajan tahtotila – haetaanko vaikuttavuutta vai huipputiedettä vai molempia?

Tässä tieteen rahoituksen turbulenssissa on viisainta keskittyä omaan suoritukseen – tavoite korkealla. Se on varmaa, ettei puolivillaisilla hakemuksilla pärjää tämän hetken rahoituskisassa.

Yliopistotasolla on tärkeää rakentaa tulevien tutkijoiden kuntopohjaa hyvällä koulutuksella, valmennuksella ja mentoroinnilla. Tärkeää on tunnistaa nuorten tutkijoiden joukosta potentiaaliset tieteessä menestyjät ja ohjata ja tukea heitä eteenpäin – väittelyn jälkeen postdoc-kaudelle, rahoituksen hankintaan, oman ryhmän perustamiseen ja  verkostoitumiseen. Siis valmentaa heitä tieteen kansainväliseen liigaan.

Onnistumisia tulevissa rahoitushakemuksissa!

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Tohtorikoulutus muutoksessa

Jälleen kerran on ihmetelty isoja tohtoreiden tuotantolukuja. Vuonna 2015 myös UEF ylitti tavoitteensa uusien tohtoreiden lukumäärässä. On kysytty, tuotetaanko Suomessa liikaa tohtoreita.  Aihe ei ole uusi, myös aiemmin on pohdittu tohtoreiden määrää, laatua ja alaa. Nyt keskusteluun on vahvasti nostettu työelämärelevanssi.

Tohtorikoulutus on kokonaisuudessaan yliopistojen vastuulla vuodesta 2016 alkaen. Aiemmin Suomen Akatemian vuodesta  1995 koordinoima tutkijakoulujärjestelmä on murrosvaiheessa. Sekä jatko-opiskelijoiden palkkatuki  että  toimintamenot  ovat nyt yliopistojen kontolla.  Verkostokoulujen jatkuminen etsii uusia muotojaan ja on osin vaakalaudalla.  Yliopistoilla on nyt enemmän mahdollisuuksia suunnata tohtorikoulutusta myös profiloitumisensa mukaisesti.

Olen ollut mukana seuraamassa läheltä tutkijakoulujärjestelmän kehittymistä ja toimintaa koko tämän 20-vuotisen taipaleen ajan.  Täytyy todeta, että entinen tutkijakoulujärjestelmä oli parhaimmillaan erinomainen. Tohtorikoulutuksesta tuli systemaattista ja se tarjosi hyvää teoreettista koulutusta, mahdollisuuksia osallistua kansainvälisiin kongresseihin ja hyviä käytänteitä ja laadukkaita väitöskirjoja. Pyrkimyksenä oli myös alentaa väittelijöiden ikää ja asettaa neljän vuoden tavoiteaika väitösprojektille.  Ohjelmista valmistuneet ovat olleet erinomaisen hyvin koulutettuja postdoc tutkijoita minne tahansa ulkomaisiin tutkimuskeskuksiin ja he ovat saaneet myös hyvää palautetta.

Miten tästä nyt eteenpäin? UEF on satsannut tutkijakoulupaikkoihin n.  4,7 ME ja rahoittaa perusrahoituksella 155 tohtorikoulutettavaa.  Toimintamenot katetaan tiedekuntien rahoituksesta. Tohtoriohjelmien määrä on trimmattu puoleen alkuperäisestä. Terveystieteiden tiedekunnassa on neljä ohjelmaa: Molekyylilääketieteen, Kliininen, Lääketutkimuksen ja Terveystieteiden tohtoriohjelma. Entiseen ei ole paluuta,  vaikka  haikailua siihen suuntaan on kuulunut. Rakennetaan uuteen tohtorikoulutukseen hyvät käytänteet, tehokas tieteellinen koulutus ja laadukas ohjaus.

Terveystieteiden tiedekunnan koulutusaloille kuten lääketiede, hammaslääketiede, farmasia, hoitotiede, ravitsemustiede, biolääketiede ja terveystieteen eri osa-alueet on ominaista työelämärelevanssi ja hyvä työllistyminen. Tohtorintutkinto edesauttaa työllistymistä ja urakehitystä. Me tarvitsemme myös tulevaisuuden akateemisia toimijoita, tutkijoita ja opettajia. Terveystieteiden koulutusaloilla ei ole liikaa tohtoreita. Pikemminkin huoli on, ettei meillä ole riittävästi nuoria, jotka haluavat hakeutua akateemiselle uralle ja meritoitua myös tutkimuksessa. Siksi haluankin kannustaa nuoria myös tutkimuksen avaraan maailmaan.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
dekaani, terveystieteiden tiedekunta

 

 

Terveyden tietomassojen äärellä

Big data on suurten kasvavien tietomassojen keräämistä, säilyttämistä, hallintaa, louhintaa, yhdistelemistä, jakamista  ja analysoimista tietotekniikkaa ja tilastotiedettä hyödyntäen. Terveyden alalla Big datan analysoimiseen on kohdistunut suuria toiveita löytää uusia sairauksien riskitekijöitä, riskigeenejä, biologisia merkkiaineita, tautimekanismeihin liittyviä aineenvaihduntatuotteita, lääkevaikutuksia ja lääkkeiden haittavaikutuksia, jotka pienemmissä aineistoissa ovat jääneet huomaamatta.

Tietoa on kerätty perinteisesti kohorttitutkimuksissa ja  kliinisissä interventiotutkimuksissa. Isojen tietomäärien hallinta ja eri kohorttien yhdistäminen ei ole ihan ongelmatonta. Tutkimusasetelma  ja kerätty tieto vaihtelee tutkimuksesta toiseen. Tietoa pitää yhdenmukaistaa. Tiedon kerääminen sairauskertomuksista on vielä alkutekijöissään,  mutta tulee edistymään nopeasti sähköisten järjestelmien kehittymisen myötä.

Biopankkitoiminta on alkanut vauhdilla Suomessa uuden biopankkilain tultua voimaan. Biopankissa yhdistyvät tutkittavien näytteet kliiniseen tietoon. On tärkeää, että Suomen biopankkitoimintaan tulee yhtenäinen tietojärjestelmä ja käytänteet.

Konkreettisia onnistumisia Big datan käytöstä on tullut mm. genetiikan alueella. Tutkijat ovat muodostaneet isoja konsortioita ja yhdistäneet tutkimuskohortteja ja siten tapausten ja verrokkien määrä on noussut jopa kymmeniin tuhansiin.  Analyyseissä on löydetty mm. harvinaisia geenivariantteja, joiden yhteyttä sairauteen ei ole voitu löytää ja vahvistaa pienissä aineistoissa.  Isoissa verkostoissa on voitu hyödyntää myös huippuyliopistojen ja tutkimuslaitosten infrastruktuureja ja osaamista.

Terveyden alalta kertyvä data on monitieteistä. Tiedon tuottamiseen tarvitaan mm. lääkäreitä, hoitajia, psykologeja, ravitsemustieteilijöitä, farmasian asiantuntijoita, kemistejä, fyysikoita, geneetikkoja, biologeja  ja taloustieteilijöitä.

Big datan hallintaan ja analytiikkaan tarvitaan osaamista ja osaajia.  Bioinformatiikka on yksi Terveystieteiden tiedekunnan nousevia tutkimusalueita, johon olemme kohdentaneet strategista tukea.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
dekaani, terveystieteiden tiedekunta