Tag Archives: Harri Siiskonen

Kansainvälistyminen alkaa opiskelijavaihdosta

Saastamoisen Säätiö jakaa vuosittain apurahoja UEFin tohtorikoulutettaville ja post doc –tutkijoille ulkomailla tapahtuvaan työskentelyyn, mitään tieteenalaa pois sulkematta. Tämä rahoitusinstrumentti tarjoaa erinomaisen näköalan arvioida tutkijoidemme tarvetta ja halua ulkomailla työskentelyyn. Neljän viime vuoden kokemukseni valossa olen ollut hieman ymmälläni siitä, miten vähän erityisesti ihmistieteissä on ollut hakupainetta post doc –apurahoja kohtaan.

Avoimen tieteen tarjoamat mahdollisuudet, sähköiset yhteydenpidon välineet tai rahoituksen puute eivät yksin selitä opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkumishalukkuuden hiipumista. Kiistaton tosiasia on, että perustutkintovaiheen opiskelijoiden kiinnostus lähteä opiskelijavaihtoon on ollut laskussa. UEF on jäänyt opiskelijavaihtoon lähtijöiden osalta valtakunnallisesti peränpitäjien joukkoon, kun vielä vuosikymmen sitten tilanne oli liki päinvastainen. Olemmeko itse luoneet esteitä opiskelijavaihtoon lähdölle vai onko kysymys jostain muusta? Saamme varmasti vastauksia esittämiini kysymyksiin ja välineitä tilanteen korjaamiseksi käynnissä olevan perustutkintokoulutuksen kehittämistyön kautta. Lähitavoitteeksi voi asettaa lähtevien määrän kasvattaminen meille saapuvien vaihto-opiskelijoiden tasolle.

Vähäinen liikkuvuus koskettaa ikävällä tavalla nuoria tutkijoita viimeistään post doc –vaiheeseen tultaessa. Työskentely ulkomailla tai toisessa kotimaisessa tutkimusorganisaatiossa on muuttumassa välttämättömyydeksi urallaan eteenpäin pyrkivälle tutkijalle. Tämä oli johtopäätös tutkimuskoordinaattorimme analyysista Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan toimikunnan tämän kevään akatemiatutkijoiden valinnasta, josta FILO ja YHKA vetivät vesiperän. Hakijoidemme tutkimussuunnitelmien laadussa ei ollut moitittavaa, mutta liikkuvuudessa kyllä.

Jotta liikkuvuudesta muodostuisi luonteva käytänne, on ensinnäkin syytä harkita kannustimien luomista opiskelijavaihtoon lähtöön perusopintojen vaiheessa. Tohtorikoulutettaville vierailu tai työskentely muussa tutkimusorganisaatiossa tulisi sisällyttää osaksi opintoja. Opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuus ei kartuta ainoastaan heidän omaa sosiaalista pääomaa ja osaamista, mutta on ensiarvoisen tärkeää myös yliopistolle. UEFin tunnettuus maailmalla ei rakennu yksinomaan huippututkijoidemme julkaisutoiminnan varaan. Tutkijoidemme fyysinen läsnäolo ja aktiivinen toiminta kansainvälisissä tutkijayhteisöissä antavat merkitystä lyhenteelle UEF ja rakentavat mainettamme, jolla on suuri painoarvo yliopistorankingeissa.

Harri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Sote koulutuksellisena ja tutkimuksellisena haasteena

Viikoittaisella vierailullani OKM:n nettisivuilla silmään osui mielenkiintoinen tiedote (6.4.) ”Sote-koulutuksen uudistaminen käynnistyy”. Siinä kerrotaan ministeriön suunnitelmista sosiaali- ja terveysalan koulutuksen kehittämiseksi. Ministeriö korostaa haluavansa varmistaa, että koulutusjärjestelmämme vastaa soteen liittyvissä kysymyksissä tulevaisuuden yhteiskunnan tarpeita. Erityisinä kehittämiskohteina mainitaan neuvontaan, ohjaukseen ja kustannustietoisuuteen liittyvän osaamisen vahvistaminen.

Tulkitsen ministeriön tiedotetta haasteeksi yliopistoille ja muille koulutusorganisaatioille pohtia nykyisten koulutusten kohtaantoa ja kehittämistarpeita suhteessa sote- ja maakuntauudistukseen. Tiedekunnistamme TT (terveystieteiden tiedekunta) ja YHKA (yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta) ovat näiden koulutusten keskiössä ja johtavia kansallisia toimijoita. Yhkalaisin silmin tarkasteltuna kaikki kehittämiskohteiksi nimetyt teemat, mutta erityisesti vaikuttavuus/kustannusvaikuttavuus, jolle tietoisuus rakentuu, ovat koulutuksemme ja tutkimuksemme ytimessä. Tätä kokonaisuutta vahvistaa edelleen kunnallisalan keskeisten toimijoiden lahjoitusvaroin perustettu valtiosääntöoikeuden professuuri, jonka tehtäväala painottuu uusien perustettavien itsehallintoalueiden juridiikkaan. Sote-kysymyksiin kytkeytyy vielä käynnissä olevia STN-hankkeitamme, joiden kautta karttuu arvokasta tietoa vuorovaikutuksesta tutkimustiedon hyödyntäjien kanssa.

Sote- ja maakuntauudistus synnyttävät kokonaisuutena niin suuren koulutus- ja tutkimustarpeen, ettei yhden tiedekunnan hartiat eikä arvovalta riitä vakuuttavaan esiintymiseen OKM:n, STM:n ja muiden ministeriöiden suuntaan. Jotta pystymme aktiivisesti vaikuttamaan uudistusten vaatimien koulutus- ja tutkimustarpeiden sisältöihin, olisi tarpeen määritellä vahvuutemme valtakunnallisesti ja laatia yliopistotasoinen sote- ja maakuntauudistusta koskeva toimintaohjelma. Se tarjoaisi puitteita rakentavaan yhteistyöhön UEFin sisällä sekä keskusteluun sote-alan toimijoiden ja poliittisten päättäjien kanssa.

OKM:n tiedotetta tulkiten on nyt otollinen aika tarttua sote- ja maakuntauudistuksen synnyttämiin koulutus- ja tutkimushaasteisiin, jotka olettavasti edellyttävät tiedekuntarajat ylittävää yhteistoimintaa. Laaja-alaisen alan osaamisen perusteella UEFilla on kaikki edellytykset nousta valtakunnan johtavaksi sote- ja maakuntauudistuksen tutkimus- ja koulutuskeskittymäksi.

Harri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

 

Tutkimus- ja innovaatiotoiminnan globaalit ulottuvuudet

Vaikuttavuus, avoin tiede, innovaatioalustat, tieteen tila ja uusimpana visiointi ovat ajankohtaisia teemoja tämän päivän suomalaisessa tiedepoliittisessa keskustelussa. Mainitut teemat hallitsivat myös hiljattain järjestettyjen UEFin johdon päivien ohjelmaa.

Viime vuoden lopulla tiedepolitiikan skenaarioiden kimpussa työskentelevät saivat uutta ajateltavaa. OECD:n Science, Technology and Innovation Outlook 2016 –raportti sisältää aiempia vastaavia katsauksia syvällisemmän vision tutkimus- ja innovaatiotoiminnan globaaleista megatrendeistä kytkemällä ne talouden ja yhteiskuntien kehityksen pitkän aikavälin kehitysnäkymiin. Raportin sanoma kontekstualisoi hyvin OKM:n viimeaikaiset hieman irrallisina ”markkinoidut” toimet tutkimusjärjestelmämme kehittämiseksi. Raportin keskeinen tutkimus- ja innovaatiotoimintaan vaikuttava oletus on maailman vanhojen talousmahtien aseman horjuminen. Vuoteen 2030 mennessä maailman bruttokansantuotteen kasvusta kaksi kolmasosaa painottuu kehittyviin talouksiin —Kiinan, Intian ja Kaakkois-Aasian toimiessa vetureina. Kiinan ennakoidussa nousussa selkeästi maailman johtavaksi talousmahdiksi ei sinällään ole mitään uutta.

Tutkimuksen laadun ja tutkimusorganisaatioiden verkottumisen perusteella tieteellinen tutkimus on tällä hetkellä keskittynyt vielä vahvasti läntisiin teollisuusmaihin Yhdysvaltojen näyttäytyessä selkeänä napana. Taloudellisen kasvun painopisteen siirtyessä läntisten teollisuusmaiden ulkopuolelle heikkenee niiden suhteellinen kilpailukyky kehittyviin talouksiin nähden. Väite koskee julkisin varoin rahoitettua tutkimusta ja perustuu oletukseen, että kehittyvät taloudet panostavat tutkimus- ja innovaatiotoimintaan jatkossakin nykyistä vastaavassa suhteessa BKT:hen nähden, mikä tuo niille kilpailuetua resurssinäkökulmasta katsottuna.

Länsimaiden tuskaa pysyä resurssikilvassa mukana lisää alhaisempi talouskasvu, ikääntyvä väestö sekä se, ettei julkisen rahoituksen osuutta tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa voi juuri kasvattaa nykyisestä, vaan pikemminkin päinvastoin. Yhteiskuntien on vastattava monista muistakin tehtävistä. Eräänä uutena keinona länsimaiden yliopistojen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kilpailukyvyn säilyttämiseksi raportti esittää edellytysten parantamista lisäämällä säätiö- ja ns. filantrooppista rahoitusta julkista rahoitusta tukemaan.

OECD:n hahmottama skenaario yhteiskuntien kehityksestä haastaa läntiset tutkimusorganisaatiot uudistumaan. Alussa mainitsemani käynnissä olevat toimet viitoittavat tietä tulevaisuuteen eurooppalaisissa tutkimustoiminnassa. Niukat resurssit on pystyttävä hyödyntämään aiempaa tehokkaammin, jos mieli pysyä mukana kansainvälisessä kilpailussa tutkijoista ja tutkimusresursseista. Onnistuminen taas edellyttää huolellista suunnittelua ja pitkän aikavälin sitoutumista.

Harri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

 

Suomi 100 –juhlavuodesta vaikuttamisen vuosi

Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe ja vuoden vaihtumisen merkeissä eri paikkakunnilla järjestetyt karkelot antoivat hyvän lähtölaukauksen Suomi 100-juhlavuodelle. Juhlavuoteen liittyviä tapahtumia on tarjolla mittava määrä pitkin vuotta eri tahojen järjestäminä.  UEF on kantanut kortensa kekoon ja järjestää Studia Generalia –luentosarjoja tiedekuntiemme edustamaa tutkimusta ja toimintaa esitellen. Lisäksi on tarjolla ja suunnitteilla paljon muita juhlavuoteen liittyviä tapahtumia ja toimintaa kampuksillamme. Näyttävin tiedossa olevista on Joensuun tiedeseuran kanssa järjestettävä SciFest-tiedetapahtuma toukokuussa, jonka kohderyhmänä ovat erityisesti Suomen tulevaisuuden rakentajat, koululaiset.  Ei sovi myöskään unohtaa, että henkilökuntamme näyttäytyy asiantuntijan rooleissa toisten tapahtumia järjestävien tahojen tilaisuuksissa UEFia edustaen.

Itsenäisyytemme juhlavuoden läpileikkaavana teemana on yhdessä tekeminen. Juhlavuoden teeman henki ja mittava tapahtumatarjonta luovat erinomaiset mahdollisuudet kohtaamisiin ja yhteistyön tiivistämiseen ennestään tuttujen partnereidemme kanssa sekä uusien yhteistyösuhteiden rakentamiseen.

UEF valmistelee parhaillaan vaikuttavuusstrategiaa, jossa yksi keskeinen osa-alue on toimintamme yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Vaikuttavuutta on ollut helpointa mitata koulutuksen ja asiantuntijatehtävien kautta, mutta vaikuttavuuden vaade on alettu liittää myös tutkimuksen rahoitusinstrumentteihin. Uskon, että itsenäisyyden juhlavuosi tapahtumineen synnyttää ajatuksia uudenlaisista vaikuttamis- ja toimintatavoista sidosryhmiemme kanssa sekä auttaa nykyisen toimintamme arvioinnissa.  UEFilla on tarjottavana laaja-alaista osaamista suomalaisen yhteiskunnan käyttöön, mutta osaamisen kysynnän ja tarjonnan kohtaannossa on edelleen petrattavaa.

Itsenäisyyden juhlavuoden toteuttamiseen on allokoitu merkittävästi resursseja niin valtiovallan, kuin tapahtumien järjestäjien toimesta. Jotta saisimme panostuksesta mahdollisimman paljon irti, on tärkeää olla mukana juhlavuoden riennoissa edistämässä yliopiston asiaa. Erityisen tärkeää on nivoa niin kotimaiset kuin kansainväliset opiskelijamme mukaan suunnitteilla oleviin moninaisiin tapahtumiin. Näen itsenäisyyden juhlavuoden UEFin näkökulmasta aktiivisen vaikuttamisen vuotena. Hyvän hengen ja yhteisen tahtotilan rakentamiseen kannattaa panostaa. Yhdessä tekemällä saamme enemmän aikaan.

Harri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Kaksoistutkinnoilla näkyvyyttä ja vetovoimaa

Suomalaisissa yliopistoissa odotetaan jännityksellä säilyttävätkö kansainväliset maisteriohjelmamme vetovoimaisuutensa, kun lukuvuosimaksuja ryhdytään keräämään EUn/ETAn ulkopuolelta saapuvilta opiskelijoilta syksystä 2017 lukien. Paljon on jo tehty maksulliseen koulutukseen siirtymisen kynnyksen mataloittamiseksi. Stipendijärjestelmiin ja lukuvuosimaksun huojennuksiin perustuvien toimien rinnalla on edelleen syytä pohtia, olisiko tarjolla muita keinoja, jotka lisäisivät vetovoimaamme maailmalla opiskelupaikkaa etsivien opiskelijoiden keskuudessa.

Hyvin suunniteltu ja sisällöltään houkutteleva koulutus, jota yliopiston rankingeissa saavuttama maine ja koulutusten akkreditoinnit vahvistavat hakijoiden silmissä, ovat vetovoimaisuuden kulmakiviä. Mutta miten hyvin tieto koulutuksemme korkeasta laadusta saadaan viestittyä yksittäiselle koulutuspaikkaa etsivälle asiakkaalle, joiksi kansainvälisissä maisteriohjelmissa opiskelevat opiskelijat viimeistään nyt muuttuvat? Tehtävä on haastava, mutta kohtaantoa on mahdollista parantaa yliopistojen välisen yhteistyön avulla. Osallistuin pari viikkoa sitten Shanghaissa double degree –työpajaan, jossa pohjoismaiset yliopistot vaihtoivat kokemuksia kaksoistutkinto-ohjelmistaan kiinalaisten yliopistojen ja erityisesti Fudanin yliopiston kanssa. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa on tältä saralta kertynyt jonkin verran kokemusta. Esitellyissä ohjelmissa liikkuu vuosittain 5-15 opiskelijaa molempiin suuntiin suorittamassa toisen puolen maisteriopinnoistaan kumppaniyliopistossa.

Opiskelijan kannalta kaksoistutkinnon merkittävä etu on, että hän saa maisteriopinnoistaan kaksi eri tutkintoa. Pohjoismaisten kokemusten perusteella kaksoistutkinto edesauttoi sijoittumista molempien maiden työmarkkinoille ja kansainvälisiin tehtäviin. Yliopiston näkökulmasta kaksoistutkinto voi ensinnäkin näyttäytyä houkuttelevana mahdollisuutena tutkintojen määrän kasvattamiseksi. Niistä voi muodostua maisteriohjelmien markkinointiin sisällytettynä myös selkeä vetovoimatekijä molemmille ohjelmaan osallistuville yliopistolle, kun rakennetaan ohjelmia arvostettujen tasavertaisten kumppaneiden kanssa. Kaksoistutkinto-ohjelmien pystyttämiseen ei tule kuitenkaan suin päin rynnätä, vaan kumppaniyliopiston opetussuunnitelmiin on syytä tutustua huolellisesti ja lähteä ensivaiheessa liikkeelle pienemmistä opintokokonaisuuksista.

Mietittäessä UEFissa kansainvälisten maisteriohjelmien vetovoimaisuuden ja kannattavuuden parantamista emme ole käyneet syvällisempää keskustelua maisteriohjelmien rakentamisesta vahvemmin kaksoistutkintomallin pohjalle. UEFin fotoniikan maisteriohjelmalle on kertynyt jo hyvää kokemusta pietarilaisen ITMO-yliopiston kanssa harjoitetusta kaksoistutkintoyhteistyöstä. Hyviksi todetuista käytänteistä kannattaa ottaa oppia. Olemme asettaneet tavoitteeksi, että kansainväliset maisteriohjelmat säilyttävät ja mieluiten parantavat vetovoimaansa, josta ei ole syytä tinkiä. Kaksoistutkinto-ohjelma voi parhaimmillaan edesauttaa osaamisemme tunnetuksi tekemistä ja näkyvyyttä maailmalla.

harri_siiskonenHarri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Tutkimukseen on voitava luottaa

Karoliininen Instituutti oli syyskuun alussa näkyvästi esillä ruotsalaisessa lehdistössä ja muussa mediassa professori, kirurgi Paolo Macchiarinin tieteelliseen vilppiin liittyneen selvitysraportin valmistumisen johdosta. Raportti käsittelee Macchiarinin keinotekoisen henkitorven kehittämiseen liittyneitä väärinkäytöksiä. Siinä kritisoidaan voimakkaasti yliopiston silloista johtoa lähtien Macchiarinin rekrytoinnista ja hänen toimintansa seurannan laiminlyönnistä. Menemättä tapauksen yksityiskohtiin selvitysraportti ei horjuta luottamusta ainoastaan yksittäiseen tutkijaan, vaan koko tutkimusjärjestelmään. Tapauksen merkittävyydestä kertoo, että välittömästi selvitysraportin julkistamisen jälkeen korkeakoulutuksesta ja tutkimuksesta vastaava ministeri Helene Hellmark Knutsson esitti Macchiarinin aikana Instituutin hallituksessa toimineiden jäsenten ja kansleri Harriet Wallbergin erottamista. Rehtorin tehtävästä Wallberg oli joutunut eroamaan jo aiemmin.

Macchiarinin kohdalla kysymys oli harkitusta tieteellisestä vilpistä, mutta tietoisen vilpin rinnalla julkaistaan tutkimustuloksia ja vielä hyvillä foorumeilla, jotka eivät täytä korkeatasoisen tutkimuksen kriteereitä. Professori Daniel Sarewitzin toukokuussa Nature-lehdessä julkaistun artikkelin mukaan julkaisemisen määrällinen paine on heijastunut tutkimukseen sen laatua heikentävästi eikä hän ole väitteineen yksin. Sarewitz käytti konkreettisena esimerkkinä rintasyöpätutkimusta, jossa sama virhe oli toistunut yli tuhannessa artikkelissa. Kovissa tieteissä vakiintuneita kvantitatiivisia indikaattoreita on otettu käyttöön myös ihmistieteiden tutkijoiden ansioituneisuuden arvioinnissa. Julkaisujen määrää painottavat palkitsemismallit ovat ohjaamassa tutkimusta perinteisillä monografiapainotteisilla aloilla artikkelimuotoiseen julkaisemiseen, mikä ei voi pidemmällä aikavälillä olla vaikuttamatta tieteenalojen luonteeseen. Lausahdus ”publish or perish” on tosiasia urallaan etenemään pyrkivälle tutkijalle ihmistieteissäkin.

Vähemmälle huomiolle julkaisemista koskevassa keskustelussa on jäänyt se, että kasvavat julkaisumäärät koettelevat yhtä lailla aikakauslehdissä arvioitsijoina toimivia kollegoita ja toimituskuntia. He ovat itse asiassa se taho, joka toimii julkaisemisen portinvartijana. Tämä ei kuitenkaan poista tutkijan vastuuta tuloksistaan. Sarewitz neuvookin tutkijoita panostamaan julkaisemissa laatuun määrästä tinkien.

Paljolti julkiseen rahoitukseen perustuvalle tutkimusjärjestelmälle, sen yleiselle hyväksyttävyydelle, mutta ennen kaikkea luottamukselle tieteeseen on ensiarvoisen tärkeää pitää kiinni tutkimuksen korkeasta laadusta. Tiedeyhteisöllä ei ole varaa epäluottamuksen kierteen vahvistumiseen tieteellistä tutkimusta kohtaan, kun samaan aikaan internet pursuaa ”luotettavaksi naamioitua” tietoa mitä erinäisemmin tarkoitusperin tuotettuna. Avoimen tieteen periaatteiden omaksuminen tutkimuksessa tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden luottamuksen vahvistamiseen viemällä tieteen läpinäkyvyys ja vertailtavuus uudelle tasolle. Tähän on meillä oikeus niin tutkijoina kuin kansalaisina.

harri_siiskonenHarri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

JUFO-luokitus tutkijan ja tutkimuksen arvioinnissa

Dekaanin roolissa tutustun vuosittain lukuisiin väitöskirjojen esitarkastus- ja vastaväittäjien lausuntoihin, sekä tehtävien täyttöjä käsitteleviin asiantuntijalausuntoihin. Professorin roolissa taas osallistun lausuntojen laadintaan muille yliopistoille. Viime vuosina perinteisen tutkimuksen sisältöön perustuvan laadun arvioinnin apuvälineeksi on hiipinyt JUFO-luokitus, johon lausunnoissa enenevässä määrin viitataan. Kysymys nousi esiin tutustuessani tiedekuntaneuvostomme seuraavan kokouksen asiakirjoihin.

Kovissa tieteissä JUFO-luokituksen ja julkaisun laadun välillä on varmaankin vahva yhteys ja näin on paljolti myös ihmistieteissä. Luonnontieteisiin nähden julkaisukanavien kirjo on kuitenkin ihmistieteissä huomattavasti laajempi ja korkealaatuisia tieteellisiä tuotoksia ilmestyy edelleen alhaisen JUFO-luokituksen omaavilla kanavilla. Asiantuntijan roolissa toimiessani joskus ihmetyttää, miksei tutkija ole tarjonnut erinomaista tutkimustaan jonkun korkean JUFO-luokituksen omaavalle kanavalle julkaistavaksi. Valinnan taustalla saattaa olla tutkijan näkemys eri julkaisukanavien vaikuttavuudesta juuri kyseisen tematiikan kohdalla. Peruslähtökohta tutkimuksen laadun arvioinnissa on, ettei julkaisukanava voi mitätöidä julkaisun tieteellisiä ansioita.

Merkille pantavaa viimeaikaisissa tutkijoiden arvioinneissa on ollut, että lausunnoissa viitataan enenevässä määrin JUFO-luokitukseen puntaroitaessa yksittäisen tutkijan tieteellisiä ansioita ja vertailtaessa tutkijoita keskenään. JUFO on saanut joissain lausunnoissa suhteettoman suuren roolin julkaisujen sisällön arviointiin nähden. Vaarana on, että JUFO-luokitus alkaa ohjata arviointia. Riski kasvaa erityisesti tehtävien täytöissä, joissa tehtäväala on määritelty laveaksi, hakijoita on paljon eikä asiantuntijalla voi olla syvällistä asiantuntemusta kaikkien hakijoiden tuotannosta. JUFO-luokituksen käyttäminen yksittäisen tutkijan arvioinnissa on vastoin Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan (TSV) johdolla sovittuja yhteisiä periaatteita. JUFO-järjestelmä on yliopistojen rahoitusmallia varten rakennettu instrumentti, jolla pyritään oikeudenmukaisesti palkitsemaan yliopistoja julkaisutoiminnasta instituutiotasolla, ei arvioimaan yksittäisiä tutkijoita.

En ole ensimmäinen joka kiinnittää huomiota JUFO:n avoimeen käyttöön tutkijan arvioinnissa. Joissakin tiedekunnissa asiantuntijoita on jo ohjeistettu välttämään viittaamista JUFO-luokkiin lausunnoissaan. Asia olisi otettava esille UEFin tutkimuseettisessä toimikunnassa ja muistutettava tiedekuntia sovituista käytänteissä, ellei näin ole jo jossakin vaiheessa tehty. Riski niin JUFO:ssa kuin muissa arvioinnin ”teknisissä apuvälineissä” on—Turnit mukaan lukien, että häntä alkaa heiluttaa koiraa, ellemme ole tarkkaavaisia.

harri_siiskonenHarri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Pohjoismaiset yliopistoverkostot voimavara Aasia- ja Afrikka-yhteistyössä

Osallistuin hiljattain pohjoismaisten yliopistojen perustaman Nordic Centren kokoukseen Reykjavikissa. Keskus on toiminut Fudanin yliopiston yhteydessä Shanghaissa jo 20 vuotta. Sen jäseninä on UEFin lisäksi 22 muuta pohjoismaista yliopistoa. Yhteistyötahomme Kiinassa ovat rankinglistoilla meitä korkeammalle arvostettuja, eivätkä pohjoismaiset kumppanitkaan kalpene rinnallamme.

Shanghaissa sijaitsevan Nordic Centren keskeinen tehtävä on tukea jäsenyliopistojen yhteistyötä kiinalaisten kumppaniemme kanssa, luoda yhteyksiä Shanghain alueella toimiviin yrityksiin, edistää harjoittelupaikkojen järjestämistä pohjoismaisille opiskelijoille, toteuttaa vuosittain Nordic Studies –opintokokonaisuus sekä joka toinen vuosi tieteellinen konferenssi. Keskus tarjoaa lisäksi työpisteitä jäsenyliopistoista saapuville tutkijoille.

UEF on osallistunut keskuksen toimintaan monilla osa-alueilla. Oikeustieteilijät toteuttivat viime syksynä yhdessä UNEPin kanssa kansainvälisiä ympäristösopimuksia käsittelevän kurssin Fudanin yliopistossa ja ensi syksynä meiltä lähtee jälleen tutkijoita opettamaan Nordic Studies –opintokokonaisuuteen. Suomalaisten Fudanissa tapahtuvaa työskentelyä tukee myös Koneen Säätiö, joka on räätälöinyt stipendiohjelman Fudaniin lähteville tutkijoille. Nordic Centren tarjoamiin palveluihin nähden niin UEF kuin muut suomalaiset yliopistot ovat hyödyntäneet vain palasen tarjolla olevista mahdollisuuksista.

Merkittävä osa UEFin Kiina-toiminnoista kanavoituu ohi Nordic Centren, mutta Fudanin monialainen korkeatasoinen yliopisto tarjoaa mainion ponnahduslaudan Kiinasta kiinnostuneelle tutkijalle ja opiskelijalle. Nordic Centren puitteissa harjoitettava Kiina-yhteistyö luo toisaalla pohjaa pohjoismaisten yliopistojen tiiviimpään keskinäiseen kanssakäymiseen koulutuksen ja tutkimuksen alueilla. Nordic Centre on tarjonnut tähän hyvän alun.

Vastaavanlaisia mahdollisuuksia alueelliseen verkottumiseen tarjoavat pohjoismaisten yliopistojen perustamat keskukset eteläisessä Afrikassa ja Intiassa. Paljolti samat pohjoismaiset tahot, jotka ovat mukana Nordic Centren toiminnassa, ovat Fudanin kokemuksia hyödyntäen perustaneet vastaavanlaisen verkoston eteläisen Afrikan alueen johtavien yliopistojen kanssa. Tämän SANORDina tunnetun verkoston toimipaikka sijaitsee University of Western Cape -yliopistossa Kapkaupungissa. UEF on mukana myös Nordic Centre in India –verkostossa, missä toimintaa ohjataan Delhistä käsin.

On tärkeää, että pyrimme hyödyntämään täysimääräisesti verkostojemme tarjoamat mahdollisuudet, mikä edistää yliopistomme kansainvälistymistä ja tunnettuutta. Lisäksi Aasian ja Afrikan verkostojen kautta avautuu kanavia koulutusvientiin, joita ainakin ruotsalaiset ovat hyödyntäneet. Ei ole myöskään pahitteeksi, jos välillä avarramme näkökulmaa UEFin strategiassaan määrittelemiin globaaleihin haasteisiin.  Aasian ja Afrikan metropoleista käsin katsottuna haasteet saavat uusia ulottuvuuksia.

harri_siiskonenHarri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Tutkimusetiikkaan tulee panostaa

Rehtori Jukka Mönkkönen pohdiskeli viikko sitten blogissaan kysymystä luottamuksen horjumisesta tietoon ja tutkimukseen viimeaikaisten tieteelliseen vilppiin liittyneiden tapausten tiimoilta. Tutkimuseettisten periaatteiden noudattaminen ja harhapoluille joutuneiden tunnistaminen on tiedeyhteisön uskottavuuden kannalta äärimmäisen tärkeää. Eriskummallista niin VTT:n kuin Karolinskan tapauksissa on ollut tiedeyhteisön sisäinen haluttomuus puuttua jämäkästi vilppiepäilyihin, joista ”sisäpiireissä” on median tietojen perusteella kuiskittu jo jonkin aikaa.

Mediassa esillä olleet vilppitapaukset ovat liittyneet huippututkimukseen, mutta törmäämme aika ajoin vilppiin myös peruskoulutuksen eri vaiheissa. Tiedekuntatasolla käsiteltäviksi tulleet vilppiepäilyt ja opiskelijoiden esittämät vastineet osoittavat, että tutkimuseettisten periaatteiden juurruttamisessa on työsarkaa. Useimmiten kysymys ei ole ollut määrätietoisesta tulosten vääristelystä tai tutkimusten plagioinnista vaan pikemminkin tieteellisen tutkimuksen periaatteiden huonosta tuntemuksesta ja tutkimusmenetelmien puutteellisesta hallinnasta.

Ihmistieteissä tieteellinen vilppi on kohdentunut eritoten tieteellisten tekstien plagiointiin. Turnit-plagiaatintunnistusjärjestelmä on yliopistojen käyttöön ottama tekninen väline tekstien aitouden arvioimiseksi. Se on samalla tunnustus niin yhteisömme jäsenille kuin ulkopuolisille, että vilppiä esiintyy ja että siihen halutaan puuttua. On luotu pelote urheilun doping-kontrollin tapaan. Pelote on varmasti paikallaan, mutta on ensiarvoisen tärkeää, että opiskelijat sisäistävät opiskelun ensimetreiltä lähtien objektiivisuuteen pyrkivän, tieteellisiin hyviin käytänteisiin pohjautuvan ja eettisesti kestävän tutkimuksen periaatteet. Tutkimusetiikan tulisi olla jatkuvasti läsnä opetuksesta harjoitustöihin ja opinnäytteiden laatimiseen. Opiskelijayhteisömme kansainvälistyminen korostaa entisestään tutkimusetiikasta puhumisen ja sisäistämisen tarvetta.

Kenties Turnitia tehokkaampi tekninen keino tutkimusetiikan edistämiseen on tieteen avoimuuden lisääminen, johon myös OKM on meitä kannustamassa avoimen tieteen ja tutkimuksen ohjelman kautta. Yksi askel kohti avoimuutta on opinnäytetöiden sähköinen julkaiseminen kirjastomme e-sivuilla. Tieteen avoimuuden näkökulmasta nurinkurista tilanteessa on, että vaikka gradujemme palautusjärjestelmä ohjaa opiskelijaa opinnäytteensä sähköiseen julkaisemiseen, ainoastaan 37 prosenttia graduistamme päätyi avoimesti saataville vuonna 2015. Jyväskylän yliopistossa noin neljä viidesosaa graduista päätyy e-julkaisuiksi. Mistä moinen ero johtuu?

Tiedekunnat eivät voi omavaltaisesti julkaista opinnäytteitä, sillä sähköiseen julkaisemiseen tarvitaan aina tekijän lupa. Kun somessa on totuttu paljastamaan henkilökohtaisia intiimejäkin asioita, niin miksei sitten omaa ylpeyden aihetta—opinnäytetyötä—saateta innolla kaikkien nähtäville. Gradun tekemisen tuskasta ja riemusta on varmasti välittynyt viesti jos toinenkin. Syyttävää sormea ei voi kohdistaa pelkästään opiskelijoihin. Suuri vastuu tieteen avoimuuden periaatteiden välittämisestä opiskelijoille on meillä opetus- ja tutkimushenkilöstöön kuuluvilla. Opiskelijoille on tehtävä selväksi seminaareissa, että opinnäytetöiden julkaiseminen sähköisessä muodossa on osa tutkimusprosessia. Se tuo opiskelijalle näkyvyyttä, mahdollistaa yhteisön sisäisen kontrollin ja mittaa osin opetushenkilöstön onnistumista työssään.

harri_siiskonenHarri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

 

Tieteen vapaus ja tutkimuksen ohjauskeinot

”Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa” (Finlex 558/2009). Juuri tutkimuksen vapauden ansiosta yliopistot ovat olleet arvostettuja riippumattoman luotettavan tutkimustiedon tuottajia ja tutkijoiden arvostamia työpaikkoja. Julkinen valta on taas osallistunut vapaan tutkimuksen tukemiseen avoimen kilpailun kautta jaettavan kohdentamattoman tutkimusrahoituksen välityksellä.

Merkille pantavaa 1990-luvulta lähtien ja erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana on kuitenkin ollut, että julkista tutkimusrahoitusta on kanavoitu avointen hakujen rinnalla enenevässä määrin suunnattujen hakujen ja temaattisten tutkimusohjelmien kautta. Eurooppalaisessa kontekstissa tarvelähtöisyys näkyy hyvin esim. Euroopan komission Horisontti2020-puiteohjelman Yhteiskunnalliset haasteet –pilarissa ja kotimaassa eritoten Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen instrumentin kautta jaettavassa rahoituksessa. Ulkoisesta ohjauksesta riippumattomina julkisen tutkimusrahoituksen lähteinä näyttäytyvät enää Suomen Akatemian akatemiahankkeet ja tutkijatehtävät sekä Euroopan komission huipputason tieteen tukemiseen luodut instrumentit, joista näkyvimmin esillä on ollut Euroopan tutkimusneuvosto (ERC). Lisäksi säätiöistä osa jakaa tutkimusrahoituksensa tai ainakin osan siitä vailla temaattisia kohdennuksia.

Tieteen kehityksen näkökulmasta olennaisen tärkeä kysymys on, millaisten prosessien kautta tutkimusohjelmien valmistelu tapahtuu. Esimerkiksi STN-hauissa rahoittaja on määritellyt selkeästi tutkimuksen tavoitteet ja toteuttamistavat: tuottaa politiikkarelevanttia suomalaisen yhteiskunnan kehittämistä tukevaa tutkimusta. STN:n tulevien teemojen kartoittaminen on avoin prosessi, johon pääsevät osallistumaan sekä tutkijat että tiedon tarvitsijat, vaikkakin lopullisen päätöksen kulloinkin rahoitettavista teemoista tekee valtioneuvosto. Euroopan komission Yhteiskunnalliset haasteet -osion Eurooppa muuttuvassa maailmassa –teeman kansallisen tukiryhmän toimintaan osallistumisesta on minulle  jäänyt turhautunut olo. Valmistelu on loitontunut yksittäisestä tutkijasta. Osa työohjelmaluonnosten teemoista vaikuttaa ansiokkaan lobbauksen hedelmiltä, joihin ei enää voi saada pilkun paikkaa suurempia muutoksia, kun ne tulevat kansallisen tason tukiryhmien käsittelyyn.

Kohdennetun tutkimusrahoituksen kasvaessa on tärkeää, että omaksumme vallitsevat pelisäännöt. Jos mielimme menestyä kilpailussa, on tutkijoiden ja tiedehallinnon verkotuttava aktiivisesti niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla, jotta saisimme äänemme kuuluviin tutkimusteemoja valmisteltaessa. Tutkimushankkeiden valmistelun tukemisen rinnalla onkin tärkeää rohkaista tutkijoita teemavalmisteluun osallistumiseen. Tätä tiedepoliittisen taustatyön tärkeyttä ei ole ymmärretty kunnolla suomalaisessa tiedeyhteisössä. Olemme useimmiten myöhässä, jos kiinnostuksemme rahoitusinstrumenttia kohtaan herää vasta hakuilmoituksen ilmestyttyä. Huolimatta ulkoisten ohjauspaineiden kasvusta on tutkimuksen vapaus arvo, josta yliopistojen on pidettävä kiinni.

harri_siiskonenHarri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta