Tag Archives: hallintojohtaja

Opiskelijakeskeisyys – mitä se on?

Itä-Suomen yliopisto läpäisi kansainvälisen KARVI-auditoinnin liehuvin lipuin tänä keväänä. Kuuden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna olimme edenneet käytännössä kaikilla osa-alueilla. Kuten normaaliin kehittyvään organisaatioon kuuluu, nousi esille myös muutamia kehittämisen kohteita. Näistä KARVI-ryhmä nosti yhtenä osiona esille sen, että yliopiston strategisia avainkäsitteitä, mm. opiskelijakeskeisyyttä ja kansainvälisyyttä, olisi syytä kirkastaa. Tässä juuri on laatutyön arvo, se nostaa meille tärkeitä kehittämiskohteita esille.

Opiskelijakeskeisyys on kaksisuuntainen tie. Siihen tarvitaan yliopiston näkemys, mutta opiskelijoiden oma näkemys ja tuntemus opiskelijakeskeisyydestä on oleellisin osa, koska sitä tulee myös mitata opiskelijoiden kautta. Käsitteen tarkka määrittäminen on se vaikeampi pala. Opiskelijakeskeisyys koostuu monesta osa-alueesta. Se alkaa jo siitä, kun nuoret ylipäänsä harkitsevat hakeutuvansa meille opiskelemaan. Mille brändimme hakijan silmissä näyttää, ratkaisee jo lähtökuopissa suosituimmuutemme.

Konkreettisten tekojen tulisi seurata opintojen alusta niiden päättymiseen ja alumnivaiheeseen saakka. Tarkasteltavia kohteita tulee heti mieleen lukuisia: kuinka selkeät opintopolut ovat, millaista ohjausta saa matkan varrella, onko mahdollista muodostaa opinnoistaan loogisia kokonaisuuksia toisiaan tukevista osa-alueista, millainen on opintojen palautejärjestelmä, mikä on opettajien osaaminen, onko tieto ajantasaista ja tutkimusnäyttöön perustuvaa, saako urapolkuun tukea, ovatko opinnot työelämärelevantteja jne.

Unohtaa ei sovi myöskään ylioppilaskuntaa ja ainejärjestöjä, niiden rooli on keskeinen. Opiskelijakeskeisyys syntyy opiskelun ja vapaa-ajan toimintojen kombinaationa. Myöskään kampuskaupunkien osuutta kokonaisuudessa ei voi vähätellä.

Edellä olevasta voi päätellä, että opiskelijakeskeisyys on kaikkien asia. Kääritään vain hihat ja ryhdytään toimeen!

Tuomo Meriläinen
Hallintojohtaja

Alumnit arvoonsa

Alumnitoiminnan merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa kaikissa suomalaisissa yliopistoissa, niin myös meillä. Alumneiksi katsotaan ovat meiltä valmistuneet opiskelijat sekä kaikki työntekijät, niin entiset kuin nykyiset. Alumneja meillä on tällä hetkellä noin 4 300 henkilöä.

Alumnitoiminta on eräs keskeinen keino luoda oman yliopiston, alma materin, brändiä. Angloamerikkalaisessa maailmassa tällä on jo pitkään ollut suuri painoarvo, johon tosin on suoranaisesti ja perinteisesti liittynyt myös varojen keräys. Meilläkin tämä aspekti voi tulevina vuosina kasvaa, mutta tuskin tästä kukaan rahasampoa odottaa.

Enemmän on kyse siitä, että koetaanko UEF nyt ja tulevaisuudessa paikaksi, jossa opiskelusta ja työskentelystä voi olla ylpeä ja tuoda tätä tunnettaan esille myös muille. Saammeko täältä sellaiset valmiudet työelämään tai tutkimusuran pohjalle, joka kantaa kaikkien vuosien läpi.

Uskon, että meidän perusmaineessamme näissä asioissa ei ole mitään vikaa. Sen sijaan meidän pitäisi saada alumnitoiminnan merkitys kirkastettua kaikille täällä toimiville niin, että se muotoutuu luonnolliseksi osaksi yliopistolaisuutta jo lähtökohtaisesti. Tähän voimme itse vaikuttaa paitsi miettimällä alumnitoiminnan prosessit vielä tarkemmin ja suunnitelmallisemmin läpi, myös valjastamalla kaikki – opiskelijat, työntekijät, työntekijäjärjestöt, ainejärjestöt jne. – mukaan tähän työhön, jotta alumniverkostosta muotoutuu dynaaminen, aktiivinen ja oikeasti toimiva. Omalta osaltaan yliopiston on huolehdittava siitä, että UEF ”säilyy aina muistissa”, eli on löydettävä myös kokonaan uusia alumnitoiminnan muotoja. Alumnitoiminta on oleellista myös tulevaisuuden rekrytointien kannalta, oli kyse sitten uusista opiskelijoista tai työntekijöistä.

Haastan kaikki mukaan alumnityöhön! Tätäkin kautta tehdään tulevaisuutta yhdessä.

Tuomo Meriläinen
Hallintojohtaja

Pylly ylös

Näin vuoden alussa monet aloittavat liikunnallisen ryhtiliikkeen, joka yleensä sammahtaa maaliskuun alkupuolella. Itse olen edustanut samaa yleistä kategoriaa – tahdon enemmän jämähtää pitäisi-, kuin teko-asteelle. Nyt kuitenkin onnistuin hankkimaan itselleni selkävaivan ihan maaseudun askareiden ansiosta ja – kiitos tämän konkreettisen muistutuksen – mieleeni putkahti ennen joulua meille paljon kokouksissa istuville tullut kehotus liittyä Pylly ylös –kampanjaan, jonka kampustemme Sykettä -toimijat ovat lanseeranneet.

Idea perustuu toiminnallisten kokousten haasteeseen. Toiminnallisen kokouksen alussa kerrotaan, että seisominen ja omatoiminen liikkuminen tai verryttely kokouksen aikana on sallittua. Kävelykokouksiakin on jossain päin Suomea harrastettu. Viime syksynä Pylly ylös –kampanja on jo tietääkseni otettu käyttöön Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastolla sekä Tietojenkäsittelytieteen laitoksella.
Minusta idea on erinomainen.

Henkilökunnan osalta tuki- ja liikuntaelinvaivat yhdessä mielenterveyteen liittyvien ongelmien kanssa ovat ylivoimaisesti suurimmat syykategoriat työstä poissaoloihin. Suhteellisin pienin keinoin ja jo pienellä liikunnalla tai vaikkapa välillä seisomaan nousten voitaisiin moni näistä ongelmista välttää. Tästä hyötyy suoranaisesti yksilö itse, mutta samalla myös työnantaja. Syntyy siis harvinainen win-win –tilanne.

Asennetta ei voi muuttaa kukaan muu kuin henkilö itse, eikä tähän voi sinänsä ketään pakottaa. Omalta osaltani olen huomannut, että työasennoilla todella on merkitystä. Eiköhän oteta kaikki tänä vuonna Pylly ylös –asenne ja oikaistaan ruotomme!

Tuomo Meriläinen
Hallintojohtaja

Yo-tutkinnon uusi kunnia?

Opetus- ja kulttuuriministeriö on voimallisesti ajanut korkeakoulujen pääsykoekäytäntöihin muutoksia. Viimeisin ulostulo viime viikolla painotti ylioppilaskokeiden merkitystä suorana kanavana opintoihin entisiin pääsykokeisiin painottuvan järjestelmän vaihtoehtona. Tähän reagoi välittömästi mm. Lakimiesliitto, jonka mukaan ylioppilastutkintotodistuksella ja menestyksellä opinnoissa ei ollut positiivista korrelaatiota. Varmasti myös muilla aloilla tulee olemaan kaavailtuun muutokseen huomattavaakin vastustusta.

Eräs pääsykokeiden sivuilmiö ovat olleet valmennuskurssit varsinkin suosituille aloille, kuten lääketieteeseen, oikeustieteelliseen, kauppatieteelliseen jne. Siellä liikkuvat myös suuret rahat, sillä valmennuskurssit ovat yleensä tuhansien eurojen hintaisia. Muutos veisi tietysti terää pois tältä liiketoiminnalta. Toisaalta jo heti viime viikonloppuna näkyi näiden toimijoiden julkisia kannanottoja, jossa bisnestä vain siirrettäisiin jo aikaisempaan vaiheeseen eli lukioaikaan. Kultamunia munivaa hanhea ei haluta tappaa.

Parasta aikaa ovat UEFin aulatilat ABI-päivänä täynnä toiveikkaita opiskelijanalkuja. Uskoisin, että valtaosa abiturienteista voisi olla valmis olotilaan, jossa sisäänpääsyn määrittäisi todistus. Tulevaisuudessa löytynee sopiva mikseri, jossa yo-todistuksilla on entistä suurempi painoarvo, mutta annettaisiin mahdollisuus myös ”perinteiseen” sisäänpääsyyn. On kuitenkin muistettava, että lukio ja yo-tutkinto mittaavat tietyllä tavalla vain hetkittäistä ajanjaksoa ja osaamista. Olisi kohtuutonta sulkea portit opiskeluun niiltä, jotka jostain syystä ovat kokeissa epäonnistuneet tai jotka löytävät motivaationsa ja alansa vasta myöhemmin. Antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta painotuksia voidaan aina muuttaa.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja

Heimo-kulttuuri

Työympäristömme muuttuu koko ajan, haluamme tai emme. UEFin iso ponnistus tänä syksynä on siirtyminen O365-ympäristöön. Tätä kautta on myös pakko opetella uusia työtapoja. Konkreettisena ja näkyvänä muutoksena nostettakoon intranettimme muutos Heimoksi. Samalla käyttöön tulee kokonaan uusia työkaluja, kuten Yammer. Isossa organisaatiossa kaikkien niin tiedonhalun, kuin muutoshalunkin saaminen samalle tasolle on kaikkea muuta kuin helppoa. Toivotonta se ei kuitenkaan ole.

Kaiken taustalla on tietysti koulutus. Koulutusmahdollisuuksia on tarjottava riittävästi, jotta kaikilla asianosaisilla on mahdollisuus hankkia tarvittava tietotaito uusiin välineisiin. Vähintään yhtä tärkeää on sitoutuminen muutokseen, ennen kaikkea johdon tasolla. Sitoutuminen puolestaan edellyttää, että muutoksesta voidaan osoittaa konkreettisia hyötyjä nykytilaan verrattuna.

Heimon käyttöönoton myötä mm. tähän saakka hankalaa ollut tiedonhaku intrasta muuttuu aivan eri tasolle. Pikkuhiljaa vanha materiaali siirretään Heimoon ja se muuttuu löydettäväksi. Samalla myös intran rakennetta muutetaan. Tämä tosin ottaa oman aikansa – intrassa on tällä hetkellä noin 11 000 asiakirjaa. Sähköpostin, kalenterin ym. muuttuminen pilveen poistaa mm. jatkuvasti täyttyvän sähköpostin ongelman. Akateemisen maailman kannalta se, että materiaalin ja dokumenttien käyttäminen on mahdollista käytännössä mistä päin maailmaa tahansa verrattuna entiseen kiintolevytallennukseen, on merkittävä parannus. Keskinäiseen kommunikaatioon ja yhteisöllisyyden ylläpitoon on Yammer-maailma aivan oiva työkalu.

Muiden mukana vien myös itseäni sisään tähän uuteen maailmaan. Paljon on itsellänikin vielä oppimista, mutta olen vakuuttunut tämän muutoksen hyödystä. Toivottavasti innostus valtaa tässä suhteessa koko yhteisömme.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja

Laatua

Korkeakouluilla on tänä vuonna edessään suuri ponnistus laatuauditoinnin tiimoilta (ns. KARVI-auditointi). Meillä UEFissa tähän joulukuun 2016 tapahtumaan on valmistauduttu jo yli vuoden ajan laatupäällikön johdolla. Auditointiin valmistautuminen vaatii uskomattoman paljon taustatyötä, joka samalla sitoo suuren joukon ihmisiä. Tavoitteena on tietysti läpäistä auditointi liehuvin lipuin, mutta se ei suinkaan ole itsestäänselvyys. Tätä osoittaa se, että myös useita epäonnistumisia auditoinneissa on korkeakouluissa tänä vuonna tapahtunut. Meidät auditoiva ryhmä on kansainvälinen.

Auditoinnin kohteet ovat UEFin laatupolitiikka, laatujärjestelmän kytkeytyminen strategiseen johtamiseen ja toiminnanohjaukseen, laatujärjestelmän kehittäminen, perustehtävien laadunhallinta (tutkintotavoitteinen koulutus, tutkimus, yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja aluekehitystyö, sekä valinnainen osio), tutkintotavoitteisen koulutuksen näytöt, sekä laatujärjestelmän kokonaisuus. Koulutusohjelmanäyttöinä meillä ovat farmaseutti-proviisorikoulutus, metsät ja metsien bioresurssit tohtoriohjelma, sekä valinnaisena kohteena kv-opiskelijavaihto. Kaikkien auditointikohteiden ja alakohteiden kehitysvaihe arvioidaan erikseen ja läpäistäkseen auditoinnin yliopistolla ei saa olla yhtään ”puuttuvaa” ja kokonaisuuden on oltava vähintään tasolla ”kehittyvä” (asteikkona puuttuva, alkava, kehittyvä, edistynyt).

Täytyy kuitenkin muistaa, minkä vuoksi laatutyötä tehdään. Se ei ole mikään muusta työelämästä irrallinen muutaman vuoden välein toistuva tapahtuma. Emme tee sitä auditoijille tai sertifikaatin vuoksi, vaan itsemme ja oman työmme kehittämisen vuoksi. Laatu syntyy erikseen ponnistelematta ja omaan työhömme suoraan liittyvänä. Päätavoitteena on oman toiminnan jatkuva systemaattinen kehittäminen ja strategian toteuttamisen tukeminen. Emme ehkä tule aina ajatelleeksi, miten tärkeää laatu on omalle ja työyhteisön viihtyvyydelle. Kun asiat sujuvat sovitusti, eikä korjausliikkeitä tarvitse jatkuvasti tehdä, muuttuu myös oma elämä huomattavasti helpommaksi. Laatuun kannattaa kaikkien satsata.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja

Pois pääsykokeista?

Viime aikoina on keskusteluun noussut uudelleen korkeakouluihin pääsy ilman pääsykokeita. Itse asiassa kyseessä olisi vain paluu vanhaan. Helsingin yliopistoon pääsivät kaikki ylioppilaat sisään ilman pääsykoetta aina 1950-luvulle saakka, jolloin menettelystä jouduttiin vähitellen luopumaan ylioppilaiden suuren määrä vuoksi. Opiskelijoiden lukumäärän rajoittamista pääsykokein kutsutaan ns. numerus clausus –periaatteeksi ja se on käytössä hyvin yleisesti maailmalla.

Mitä pääsykokeettomuudesta seuraisi käytännössä? Valittaisiinko opiskelijat suoraan paremmuusjärjestyksessä lukion ja ylioppilaskirjoitusten todistusten perusteella? Valikoituisivatko tätä kautta eri aloille kaikkein motivoituneimmat ja parhaat opiskelijat? Melkoista tunkua tulisi joka tapauksessa perinteisesti kaikkein suosituimmille opiskelualoille, useimmat eivät missään tapauksessa saisi opiskelupaikkaa juuri haluamaltaan alalta. Lisäksi voi olla, että karsinta kursseilta suoritettaisiin jälkikäteen. Kun siskoni melkoisen kauan sitten opiskeli Zürichin yliopistossa, oli numerus clausus järjestetty opintojen sisään. Jossain alkuvaiheen opinnoissa oli mukana kaikille pakollinen kurssi ja tentti, usein latinan kieli, joka oli niin vaikea, että se karsi pois suuren osan opiskelijoista. Muutoinkin heikko suoritettujen kurssien kertymä katkaisi suoraan opiskelun. Tällaista menettelyä käytetään nykyäänkin tietyissä yliopistoissa. Onko tämä sitten parempi menettely, voi kysyä.

Tietenkin ihan yhtä relevantti kysymys on se, todistaako nykyinen pääsykoekirjojen ulkoa opettelu opiskelijan tulevaa onnistumista yhtään sen paremmin kuin suora sisäänotto. Lisäksi pääsykokeisiin on liittynyt lieveilmiöitä – uskotaan, että tietyille aloille ei voi päästä ilman preppauskursseja, joissa tunnetusti on ns. hinnat kohdallaan.
Joka tapauksessa pidän tervetulleena sitä, että kaikkia itsestäänselvyyksinä pidettyjä asioita kyseenalaistetaan aika ajoin. Tässäkin tapauksessa tämä keskustelu saattaa maassamme aikaansaada parannusta pääsykoerumbaan ja sen käytäntöihin, kunhan vain järjestelmä on jatkossakin reilu ja tasapuolinen kaikkia kohtaan. Tärkein periaate on kuitenkin oltava se, ettei suomalaisten opintielle pääsy korkeakouluissamme saa olla varallisuuskysymys. Muutoin ei pieni kansakuntamme pysy pitkään sivistysvaltiona.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja

Opiskelijan arki

Maan taloudellinen tilanne ja sen vaatimat korjausliikkeet eivät jätä ketään koskematta. Sen saavat tuntea myös korkeakoulu- ja muut opiskelijat mm. suunniteltujen opintotukileikkausten kautta. On äärimmäisen tärkeää, että jokaisella halukkaalla ja kyvykkäällä olisi tässä maassa myös jatkossa mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kuin mahdollista. Siitä olen itsekin kiitollinen. Brittiläisessä tai amerikkalaisessa systeemissä en koskaan olisi voinut hankkia itselleni yliopistotason koulutusta, jos se olisi ollut vanhempieni varallisuudesta ja tuesta opintoihini kiinni.

Jos opintotukia jatkossa leikataan, voisi toisesta päästä vastaavasti purkaa normeja. Opiskelijoiden työssäkäynnin opintotukeen vaikuttavia tulorajoja olisi syytä tarkistaa samalla ylöspäin. On mielestäni kohtuutonta, että kurimus iskee tavallaan kahta kautta – työssäkäynnistä rangaistaan, tässä mielessä eettinen pohja tässä ajatuksessa on heikko. Vaikka työssäkäynnin sinänsä voi ajatella venyttävän opintoja, saa sieltä kuitenkin aina myös arvokasta kokemusta siitä, kuinka työmarkkinat toimivat ja minkä panoksen itse on valmis antamaan.

Ollessani itse muinaisuudessa perusopiskelija oli tavallista, että lähes jokainen otti opintolainaa. Ajat olivat tietysti erilaiset kuin nyt, mm. inflaation saattoi aivan realistisesti odottaa syövän lainan reaaliarvoa ja siten helpottavan sen takaisinmaksua. Muistelen, että itse sain lainani maksettua noin viidessä vuodessa. Siitä huolimatta se oli melkoinen taakka, koska samaan aikaan täytyi muutenkin aloitella oikeasti itsenäistä elämää ja sen tuomia velvoitteita. Ei elämä kovin leveää ollut.

Koulutus on tämän yhteiskunnan nousun tae, olen siitä aivan vakuuttunut. Täytyy kuitenkin aina jaksaa luottaa tulevaisuuteen, jokainen sukupolvi on kohdannut omat vaikeutensa ja voittanut lopulta ne. Niin tulevat nykyisetkin opiskelijat tekemään, sillä te olette paljon viisaampaa porukkaa kuin me vanhenevat keski-ikäiset.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja

Suurien ratkaisujen kevät

Tuleva kevät on ratkaiseva sen suhteen, millä eväillä aiomme pärjätä tulevina vuosina suomalaisessa ja kansainvälisessä korkeakoulukentässä. Tietynlainen kulminaatiopiste ovat toukokuussa 2016 käytävät tulosneuvottelut UEFin ja OKM:n kesken. Tuohon neuvotteluun meidän on pedattava mahdollisimman hyvät lähtökohdat ja valmistelu tätä varten on nyt kiivaimmillaan.

Keskeisin ja suurin asetelma ainakin ulospäin on opettajankoulutuksen kehittämisen linjaratkaisu. Tähän liittyy oleellisena kysymys, jatketaanko opettajankoulutusta edelleen kahdella kampuksella vaiko ei. UEFin kannalta tavoite on varmistaa parhaat mahdolliset edellytykset niin koulutukselle kuin tutkimukselle ja niiden vetovoimalle unohtamatta opiskelijoita ja henkilökuntaa. Jos asiaa tarkastelee kumman kaupungin taholta tahansa, ymmärtää pian ratkaisun monenlaiset vaikutukset. Yliopistokampuksen läsnäolo poikii kaupungeille eri tavoin miljoonien eurojen tulovirran. Yliopistostatus takaa näkyvyydeltään myös dynaamisen ja kehittyvän kaupungin statuksen. Siksi on selvää, että UEFin tulevat ratkaisut ovat sekä Savonlinnalle että Joensuulle prioriteettilistan kärjessä.

Samaan aikaan meidän tulee muodostaa kantamme mm. lukuvuosimaksuista ja niiden käyttöönotosta, yliopiston hallinnon uudelleen järjestämisestä, sekä ylipäätään profilaatiosta UEFin tutkimuksen ja koulutuksen eri saroilla tuleville vuosille strategiamme kautta. Kaikilla tekemillämme toimilla on osavaikutus tuleviin tulosneuvotteluihin, missä onnistuessamme palkintona on itse asiassa riihikuivaa rahaa niihin toimiin, mitä myös valtiovalta katsoo hyväksi edistää. Itselläni on luottavainen olo, että onnistumme kyllä tässä. Nousemme entistä selkeämmin esille menestyjänä korkeakoulumaailmassa.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja

Suhteellinen autonomia

Yliopistot ovat autonomisia yksikköjä ja tämä on ollut perusajatus myös uuden yliopistolaitoksen syntyvaiheissa. Kuten kaikki autonomia, tämäkin on suhteellista, kuten oli vaikkapa esimerkkinä Suomen suuriruhtinaskunnan autonomia tsaarien hallitseman Venäjän aikana v. 1809-1917.

Monet tekijät vaikuttavat yliopiston todelliseen vapausasteeseen toimia. Yliopistojen itsenäisestä asemasta huolimatta esim. valtio on edelleen voimakas korkeakoulukenttään vaikuttava ajuri – joka antaa rahat, sanelee pitkälle ehdot. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rooli on tässä suhteessa merkittävä. Tämä on näkynyt entistä selkeämmin tänä vuonna OKM:n antamassa ohjeistuksessa valmistautumisessa tuleviin kevään 2016 tulosneuvotteluihin. Ohje korostaa yliopiston strategian selkeyttä ja sen ajantasaisuutta, profilaatiota, poisvalintoja ja ennen kaikkea konkreettisia esityksiä, joista palkittaneen myös konkreettisesti ministeriön rahoitusmallin strategisen rahoitusosuuden kautta. Toinen konkreettinen esimerkki ohjauksesta on ministeri Sanni Grahn-Laaksosen avoin kirje korkeakouluille. Yhtä lailla rahoittajana yksityinen sektori suuntaa varojaan sellaiseen yliopistojen tutkimukseen, jolla alalla se itse toimii, ja vaikuttaa näin osaltaan tutkimuksen profilointiin.

OKM:n ohjeissa ei sinänsä ole mitään erikoista, meille UEFina ne ovat jopa etujemme mukaisia. Haluan vain muistuttaa, että taustalta kuultaa kuitenkin suomalaisen yhteiskunnan vahva usko viranomaisohjaukseen oman ajattelun kustannuksella. Erikoinen luonteenpiirre meissä suomalaisissa on se, että on jossain asiassa ei viranomaisohjeistusta ole, me olemme sitä kohta itse vailla, varsinkin mitä tiukemmat ajat esim. taloudellisesti ovat. Se niistä norminpurkutalkoista!

Onneksi on kuitenkin niin, että voimme oikeasti toimia hyvinkin itsenäisesti, jos vain itse niin haluamme. Jos toisia aina kaikessa kuuntelee, maailmalta ei neuvojia ole kyllä koskaan puuttunut. On helppo hiihdellä, jos oma latupohja on kunnolla tehty.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja