Tag Archives: avoin julkaiseminen

Datatiede, tilastotiede, rekisteritutkimus, big data…

Avoin tiede on ajan hermolla. EU-tasoinen iso tavoite, jota yliopistomme johto on myös ansiokkaasti promovoinut. Tavoitteet on asetettu korkealle tieteellisen tiedon tuottamisen, avoimen jakamisen ja hyödyntämisen suhteen.

Avoimuus edellyttää uutta rohkeaa ajattelua ja vanhojen henkisten ajattelumallien muutosta. Kun joku saa jatkossa hyödyntää dataasi toisin, ja jopa paremmin kuin itse olet edes osannut ajatella, sinun kuuluu meritoitua alkuperäisen tiedon tuottajana. Kyse on myös uudenlaisesta osaamisesta ja sen kehittämisestä. Tarvitaan datatieteen osaajia, ammattilaisia jotka osaavat jalostaa dataa niin, että ”metsä hahmottuu puilta”. Datatiedettä kehitetään toivoakseni tieteellisiä vahvuuksiamme hyödyntäen myös Itä-Suomen yliopistossa.

Data-alan ammattilaisia tarvitaan UEFissa lisää, mutta big datan parissa työskentelee jo nyt merkittävä joukko osaajia. Luulenpa, että heitä on enemmän kuin mitä ehkä yleisesti ajatellaan. Heitä on tullut osaajiksi eri tutkimusalueille ja lisää tulee, jos yliopiston strategia etenee suunnitellusti. Tapahtuukohan alan kehittyminen ja hyödyntäminen kuitenkaan optimaalisesti, jos osaajat ovat erillään yliopistossa kahdella kampuksella, eri yksiköissä ja toistaan miltei tietämättöminä? Uhkakuva on, että porukkaa on lukumääräisesti riittävästi, mutta yhteistyön puutteen takia kriittistä massaa ei synny.

Pohtikaamme avoimen tieteen tavoitteiden saavuttamiseksi datatieteen alan uudenlaista koordinointia. Synnytetään verkosto, jossa ammattilaiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa. Yhteisin ajatuksin ja opein eri tieteenaloilta he pystyvät ratkomaan meille tärkeitä ongelmia ja kehittämään omaa tieteenalaansa. Jokaisella tutkimusalueella, ja jopa tutkimusryhmällä, on omat intressinsä oikeutetusti, mutta meidän tulee nähdä akuuttien tarpeiden taakse. Pitemmällä aikajänteellä parempi hyöty saadaan miettimällä yhteisesti koko alueen kehittämistä, huomioiden niin data- kuin tilastotieteenkin mahdollisuudet. Molempien kehittyminen ja optimaalinen soveltaminen tukee tutkimusta laajasti ja luo osaltaan edellytyksiä avoimen tieteen etenemiselle.

Jukka Jurvelin
dekaani, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Mistä avoimuuden palo?

Olimme viime viikolla Brysselissä tapaamassa avoimen tieteen ja avointen innovaatioiden parissa työskenteleviä virkamiehiä ja asiantuntijoita. Kaikista keskusteluista huokui vahva usko, että avoin tiede ratkaisee edessä olevia suuria haasteita. Keskustelut vahvistivat uskoa siihen, että UEFin vaikuttavuus-strategiatyö on oikeilla jäljillä. Haemme vaikuttavuutta tieteen ja opetuksen avoimuuden, sekä avointen innovaatioiden kautta. Lähtökohtana on, että vaikuttavuus on keskeinen osa tutkimusta ja opetusta, ei näiden toimintojen erillistä jalkautusta.

UEFissa pyritään silottamaan tietä avoimen tieteen edellytyksille. Periaatteena on, että tutkijalle ei tulisi aiheutua uusia teknisiä ongelmia. Julkaisujen avaamiseen liittyvä rinnakkaistallentaminen on kunnossa, samoin ohjeistukset aineistonhallintasuunnitelmiin. Tietotekniikkapalvelut tukee tutkimuksen aikaisen datan hallinnassa ja kirjasto tuottaa palveluja avointen julkaisujen ja aineistojen osalta. Paljon on vielä tehtävää, kuten avoimeen tieteeseen liittyvien koulutustarpeiden tunnistaminen sekä tarvittavan koulutuksen järjestäminen. Avoimen tieteen tekemiseen tarvitaan uudenlaisia taitoja ja toimintamalleja. Koulutuksessa lähdetään liikkeelle tohtoriopiskelijoista.

Mikä sitten innoittaa tutkijan avoimen tieteen harjoittamiseen? Tärkein kannustin on oman tutkimuksen merkityksen ja vaikuttavuuden lisääntyminen. Toinen arkipäiväisempi peruste on, että rahoittajat edellyttävät tutkimuksen tuotosten avoimuutta. Julkaisujen lisäksi laadukkaat avoimet tutkimusaineistot ovat meriittejä niin tutkijoille kuin yliopistoille. Perinteisesti tutkijoiden ansioituminen painottuu tieteelliseen julkaisemiseen ja menestykseen kilpaillun rahoituksen hankinnassa. EU:ssa on parhaillaan työryhmiä miettimässä avoimessa tieteessä menestymisen huomioivia indikaattoreita, altmetriikkaa. Se mitä mahdolliset uudet mittarit eivät muuta, on uuden löytämisen innostava vaikutus.

Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori

Kohti avointa julkaisemista – mutta kenen ehdoilla ja millä hinnalla?

Avointa julkaisemista suositellaan siellä ja täällä, ja näin tekee Suomen Akatemiakin. Hyvä niin, mutta tutkijan vaikeaksi tehtäväksi jää julkaisukanavan valinta. Ja kanaviahan riittää: on maksullista ja maksutonta, arvovaltaista ja ”tavan” tasoa edustavaa, matalampaan tai korkeampaan julkaisuluokkaan kuuluvaa, ja siellä seassa häiriköivät lukemattomat ”saalistavat” julkaisut seireenin kutsuineen. Tutkija on myös viimeistään nyt tuskallisen tietoinen siitäkin, että hänen valintansa ja menestyksensä vaikuttaa hänen kotiyliopistonsa ja –laitoksensa rahoitukseen entistä suoremmin.

Maksaako vai eikö maksaa? Monilla aloilla jo tänä päivänä turha kysymys, kun ”oikeatkin” kustantajat ovat päässeet asemaan, jossa ne voivat ottaa kirjoittajilta julkaisemismaksua. Enemmänkin lienee kyse siitä, kuka avoimesta julkaisusta maksaa: kirjoittaja(t) vaiko julkaisun käyttäjä(t). Jos kirjoittaja, hän voi yrittää saada laitoksensa tai tutkimuksensa rahoittajan maksajaksi, mutta kalliiksi se voi käydä kummassakin tapauksessa.

Mutta löytyisikö vaihtoehtoja, jossa kustantajat eivät sanelisi pelin sääntöjä, kuten nyt näyttää tapahtuvan? Viime vuoden lingvistien maailmankongressissa Max Planck –instituutin tutkija Martin Haspelmath esitteli Max-Planck-Gesellschaftin nyt jo maailmanlaajuiseksi kasvanutta avoimen julkaisemisen liikettä. Se sai alkunsa ns. Berliinin julistuksesta, joka annettiin  11 vuotta sitten  (http://openaccess.mpg.de/286432/Berlin-Declaration). Julistuksen hengessä Haspelmath ja Stefan Müller Berliinin Freie Universität –yliopistosta ovat perustaneet Language Science Press –julkaisufoorumin, jossa tutkijayhteisö hoitaa ilman kaupallisia kustantajia kirjojen julkaisemisen kaikille avoimesti saataville (http://langsci-press.org/Meta/). Mukaan tähän toimintaan on nyt ilmoittautunut jo n. 500 eturivin kielentutkijaa ympäri maailman.

Vaihtoehtoja siis on ja likimain joka alalla. Berliinin julistus on johtanut vastaavanlaisten open access –julkaisukanavien perustamiseen monille tieteenaloille, esimerkkeinä vaikkapa  Living Reviews in Relativity ja  eLife. Jälkimmäisen päätoimittaja näkyy olevan vuoden 2013 nobelisti  Randy Schekman, joten julkaisun tieteellinen taso lienee kohdillaan. Non-profit –julkaisemisella on voimakkaita puolestapuhujia, ja se voi olla vakava vaihtoehto sopivaa julkaisukanavaa etsivälle tutkijalle. Miksi emme siis UEF:nkin piirissä lähtisi joukolla mukaan tähän toimintaan? Tässä mietittävää vaikkapa Akatemia-hakemuksensa julkaisusuunnitelmaa parhaillaan laativalle tutkijalle.

filppula Markku Filppula