Category Archives: Sari Rissanen

Jatkuvan oppimisen paisuva taikina

Suomi tarvitsee osaamisen uudistamista, tekoälyä, digitalisaatiota, big dataa ja alustataloutta uudenlaisista ekosysteemeistä puhumattakaan. Tätä puhetta olemme kaikki kuulleet viime vuosina. Onneksi näihin painepuheisiin on myös esitetty osittaisia ratkaisuja. Yksi niistä on elinikäisen oppimisen jatkoversio 2.0 eli jatkuva oppiminen.

Mutta mitä on jatkuva oppiminen? UEFin jatkuvan oppimisen koordinaatiohattu päässäni olen osallistunut mielenkiintoisiin keskusteluihin jatkuvan oppimisen sisällöstä. Joillekin jatkuva oppiminen on pääosin jo vakiintunutta avoimen yliopiston toimintaa täydennettynä Aducaten tilaus- ja täydennyskoulutuksella. Toisille se merkitsee mahdollisuutta tuoda näkyväksi ”täydennyskoulutusta”, jota on tehty ainelaitoksilla tai erilaisten hankkeiden sisällä. Joillekin se on taas erikoistumiskoulutusta, avoimia mooc-kursseja tai Summer Schoolin ja lukiolaisten  kurkistuskurssien sisältöä.

Ainakin se on tullut selväksi, että monenlaista jatkuvaa oppimista meillä UEFissa on jo meneillään.  Nyt on tärkeä koota tämä yhteen työelämälähtöisesti.

Aihe aiheuttaa myös pelkoja ja vastustusta: yksi työ kaiken entisen päälle, nykyiset tekemisen tavat särkyvät, eri yksikköjen väliset suhteet muuttuvat.  Tosiasia kuitenkin on, että jatkuva oppiminen on mukana opetus- ja kulttuuriministeriön tulevassa korkeakoulujen rahoitusmallissa 5 prosentin osuudella, ja tällöin jo nykyiset jatkuvan oppimisen pullat vaikuttavat UEFin rahoitukseen, kun indikaattoreita katsotaan aina kolme vuotta taaksepäin.

Aihepiiriin liittyvää hankerahaakin on nyt onneksi jaossa. Lisäksi jatkuva oppiminen on toimintaa, jossa työelämän epäsuoralla (esimerkiksi ministeriöiden) tai suoralla (yritysten ja julkisten organisaatioiden) rahoituksella pitää olla kasvava rooli jatkossa. Jatkuva oppiminen ei ole työelämän tai yliopiston oma projekti, vaan yhteinen taikina.

Tätä varten myös UEFissa rakennamme kestävää jatkuvan oppimisen mallia eri toimijoiden yhteistyönä sisältöjen, rahoituksen ja hallinnollisten prosessien osalta.  Arjessa tämä näkyy esimerkiksi uusina ”jatkuvan oppimisen” työntekijöinä,  olemassa olevan opintopisteyttämisenä ja yhä kiinteämpänä työelämäyhteistyönä.

Vain yhdessä vaivaamalla jatkuvan oppimisen pitkoista, korvapuusteista ja piirakoista tulee suussa sulavia rakennusaineita suomalaisen ja myös kansainvälisen osaamisen kehittymiselle.

Sari Rissanen
Dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Työyhteisötaidot UEF profilaationa? – odotuksia työntekijöille ja johtajille

Dekaanina harvoin ehtii enää tutkimusta tekemään. Kuitenkin tutkijan mieli näkee herkullisia tutkimuskohteita ympärillään ja nyt tällainen tilaisuus muodostui Itä-Suomen yliopiston perinteisillä johdon päivillä helmikuussa 2018. Paikalla oli noin 50 ”uutta” tai ”vanhaa” johtajaa puhumassa UEFista ja sen johtamisesta.

Osallistuin työryhmään, jossa syvennyttiin työyhteisötaitoihin 2020. Tutkimuskysymyksiämme olivat, millaisia uusia työyhteisötaitoja tarvitsemme menestyäksemme yliopistona sekä miten näitä taitoja voidaan edistää. Tutkimusaineisto muodostui monitieteisesti jo osallistujien taustoista lähtien.

Analyysi tehtiin aineistolähtöisesti sisällönanalyysillä diskursiivisin painotuksin.  Vaikeuskerrointa analyysiin toi se, että jo keskustelun alussa selvisi, että tämäkin teema tulee johtajan iholle. Aihetta ei voinut ulkoistaa, sillä jokaisella johtajalla on oma lähijohtaja, joten olemme kaikki myös työntekijöitä.

Työyhteisötaitojen tuloksia olivat:

  • Tiedollinen ymmärrys läpi organisaation: strategioiden ja toiminnan ymmärrys sekä tuloksellisuusymmärrys (mukaan luettuna hallinnon ihmiset)
  • Jatkuvan muutoksen sisäistetty ymmärrys: rajojen häipyminen, uudenlainen työntekemisen tapa ja monikulttuurisuuden läsnäolo
  • Oman toiminnan taidot: avoimuuden, luottamuksen, aktiivisuuden ja palveluasenteen odotus, terve priorisointi- ja päätöksentekokyky ja kyky tunnistaa omaa ja toisten osaamista ja jaksamista

Kokonaisuudessaan meiltä odotettiin vastuuta kehittyä yhdessä ja talon asialla olemista.

Työryhmään osallistuneiden arviointitiedon perusteella Itä-Suomen yliopisto on edistynyt työyhteisötaidoissa, mutta vielä työtä on edessä seuraavilla keinoilla:

  • Vuoropuhelua ja läsnäoloa johtamistyön äärellä matalilla kynnyksillä
  • Terveen itsekritiikin harjoittaminen
  • Oikeanlainen kollegiaalisuus johtamisessa
  • Henkilökohtaistaminen johtamisessa yhteisöllisillä työskentelytavoilla

Mietintämyssyyn nousi myös kysymys siitä, miten työyhteisötaitoja tunnistetaan UEFissa. Tutkimus- ja opetusosaamista tuetaan, mitataan ja arvostetaan, mutta miten tilanne on muiden taitojen osalta? Avoimuuden hengessä on hyvä, että myös johtamisesta ja työyhteisötaidoista puhutaan yliopistoissa. Parhaimmillaan myös ne ovat yliopistomme menestystekijöitä.

Jokaisella tutkimuksella on johtopäätöksensä. Aineistostamme nousi esille odotus olla sitkeästi ihmisiä riippumatta asemastamme. Ehkäpä tiettyjen esitystemme lopussa onkin jatkossa seuraava iskulause ”Viisasta työyhteisötaitoa ja johtamista UEFissa olemalla sitkeästi ihmisiä toisillemme.” Luulisin, että sellaiseen työpaikkaan olisi mukava tulla töihin.

Sari Rissanen
Dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta