Category Archives: Jukka Mönkkönen

”Rosessit”, roolit ja rekrytoinnit

Viime viikkoina on paheksuttu opetus- ja kulttuuriministerin yliopistoille lähettämää avointa kirjettä ja oltu huolissaan tutkijoiden muutosta ulkomaille Suomen huonojen näkymien vuoksi. Ilmassa on  huolestuttavaa yleisen luottamuksen horjumista suomalaisen tieteenteon ja korkeimman koulutuksen kykyihin ja mahdollisuuksiin.

Ajat ovat kiistatta vaikeat, mutta myös yleinen näköalattomuus on suurempaa kuin esimerkiksi 1990-luvun alun lamassa. Kohdennettujen panostusten sijaan leikataan kaikilta tutkimuksen ja koulutuksen sektoreilta ja odotetaan toimijoiden löytävän keinot sopeutua niihin.

Sopeutuminen ei onnistu pelkillä henkilöstövähennyksillä. Työ vain kasautuu pienemmän joukon tehtäväksi, ellei samalla muuteta rakenteita, toimintaa ja työkulttuuria.

Koulutus-, tieteenala- ja organisaatiosiiloista pitää pyrkiä kohti temaattisia kokonaisuuksia ja kokonaisvaltaisia toimintamalleja.  Vanhan viisauden mukaan tuulen noustessa ei kannata kaivautua poteroihin, vaan pystyttää tuulimyllyjä. Poteroista ei näe kovin kauas eikä siellä pysymällä turvata omaa tulevaisuutta. Tämä koskee niin tutkimusta ja opetusta kuin hallinto- ja tukipalveluitakin.

Tarvitaan myös aiempaa selvempää työnjakoa ja henkilöstöresurssien tehokkaampaa kohdistamista. Vanhan mallin mukaan kaikkien on esimerkiksi tutkittava ja opetettava saman verran. Se ei tämän päivän maailmassa johda enää muuhun kuin ahdistukseen ja turhautumiseen.

Työntekijöitä on roolitettava selkeämmin ja löydettävä eri tehtäviin niihin parhaiten soveltuvat ja osaavat tekijät ja annettava heille mahdollisuus keskittyä olennaiseen. Näin vapautamme voimavaroja uusien toimintamallien kehittämiseen, kunhan samalla muistamme purkaa alta vanhoja.

Rekrytoinnit vaikuttavat keskeisesti kykyymme uudistua, kehittyä ja pärjätä kiristyvässä kilpailussa. Tätä emme ole kaikilta osin vielä tajunneet. Henkilökunnan liikkuvuutta pidetään yhtenä uusiutumisen keskeisenä elementtinä, mutta esimerkiksi suomalaisiin yliopistoihin  viime vuosina rekrytoidut professorit ovat useimmiten tulleet omasta väestä, ei muista yliopistoista. Myös kansainvälistymisen vauhti on edelleen aika verkkainen. Tarvitaan rohkeutta rekrytointeihin kaikilla tehtävätasoilla ja henkilöstöryhmissä.

Näissä toimissa tarvitaan hyvää johtamista, mutta myös kykyä muuttaa työtapojamme ja omaksua uusia työn sisältöjä.  Pystymme varmasti vastaamaan ajan haasteisiin, kunhan emme keskity vain vanhan säilyttämiseen.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen
rehtori

Kierroksia lisää

”Kierroksia pitää lisätä” yliopistojen uudistamisessa ja rakenteellisessa kehittämisessä, toteaa opetus- ja kulttuuriministeri tuoreessa Acatiimi-lehdessä (6/2015). Hän sanoo uskovansa, että hallinnosta, yhteisistä it-hankkeista, kampuksista ja muusta tilankäytöstä sekä korkeakoulujen yhteistyön tiivistämisestä mm. kirjastojen ja kielikeskusten osalta löytyy tarvittavat säästöt.

Mainituilla keinoilla varmaan osa säästöistä voidaan hoitaa, mutta kovin kevyitä ne ovat kokonaisuutta ajatellen. Yliopistoihin kohdistuvat leikkaukset lähivuosina ovat nimittäin sitä luokkaa, että muitakin toimenpiteitä tarvitaan. Helsingin yliopisto kertoi juuri 1200 hengen vähennystarpeestaan v. 2020 mennessä. Kokoon suhteutettuna aivan samanlaisia henkilöstövähennyksiä on tehty tai joudutaan tekemään muissakin yliopistoissa.

Yliopistoihin kohdistuvat leikkaukset ja niiden aikataulutus selviävät lähiviikkoina, mutta selvää on, että myös Itä-Suomen yliopistolta häviää rahoitusta vuositasolla useita miljoonia euroja. Onneksi olemme jo tehneet paljon uudistuksia ja talouskuntomme on siinä määrin hyvä, että paniikkiratkaisuihin ei tarvitse turvautua. Voimme huolella suunnitella toimepiteet ja niiden aikataulutus niin, että saamme tulot ja menot täsmäämään parin kolmen vuoden aikajänteellä.

Uudistuksia toki tarvitaan edelleen. Hallinnon rakenteet ja prosessit, samoin kuin tiedekuntien koulutusrakenteet tullaan käymään huolella läpi ja hakemaan niistä tehokkuutta laatua vaarantamatta. Henkilöstösuunnittelu, tiukka tilankäyttö, täydentävän rahoituksen hankintaan panostaminen ja strategisen rahoituksen viisas kohdentaminen ovat myös keinoja selvitä tulevaisuudessa.

Kun maailma ympärillämme muuttuu, eivät yliopiston rakenteetkaan voi pysyä täysin entisenlaisia. Meidän tulee suunnitella ja johtaa toimintaamme aiempaa ennakoivammin niin, että reagoimme oikea-aikaisesti ja oikeilla keinoilla muutoksiin. Kierroksia pitää lisätä, mutta olennaista on käyttää niukkenevat resurssit entistä viisaammin ja etsiä keinoja tehdä asioita uudella tavalla.

Ajat tulevat olemaan haastavat, mutta yleiselle levottomuudelle sen paremminkin kuin apatiallekaan ei pidä antaa tilaa. Tarvitaan pieniä tekoja ja isoja tekoja, mutta ennen kaikkea uskoa tulevaan.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen
rehtori

 

 

Onni täällä vaihtelee…

Otsikon sanoilla kuvasi piispa Jari Jolkkonen promootiosaarnassaan osuvasti niitä kaksijakoisia tunteita, joita viime ajat ovat yliopistossamme herättäneet.

Loppuviikosta saatiin viettää aivan upea tohtoripromootio Kuopion kampuksella, jossa vihittiin ennätysmäärä nuoria tohtoreita ja joukko eri elämän aloilla ansioituneita kunniatohtoreita. Itä-Suomen yliopisto on onnistuneesti luonut uusia, omia promootioperinteitä ja vahva yhteisöllisyyden tunne oli läsnä kaikissa promootiotapahtumissa. Järjestelyt toimivat täydellisesti ja tunnelma oli akateemisen arvokkuuden ohella hyvin lämmin ja iloinen. Ilahduttavaa oli myös se, että kaupunkilaiset ottivat promootiokulkueen sankoin joukoin vastaan.

Lämmin kiitos kaikille nuorille tohtoreille, kunniatohtoreille ja erityisesti sille lukuisalle joukolle yliopistolaisia, jotka juhlan tekivät.

Toinen ilahduttava uutinen oli menestyksemme Akatemian profilointirahoituksen haussa. Vain kolme yliopistoa sai hakemansa summan, UEF niiden joukossa. Suurin osa yliopistoista sai paljon haettua pienemmän tuen ja jäipä muutama jopa kokonaan ilman rahoitusta. Rahoituksella on merkitystä, koska akatemian jakama raha on otettu yliopistojen perusbudjetista ja jos emme olisi menestyneet, olisi kokonaisrahoituksemme laskenut. Tältä osin olimme siis voittajia.

Tulos kertoo siitä, että olemme onnistuneet erinomaisesti strategiamme rakentamisessa ja sen pohjalle laadittu hakemus vakuutti myös kansainvälisen arviointiryhmän. Kiitos tästä kuuluu koko yliopistoyhteisölle osallistumisesta strategian laadintaan sekä varsinaisen hakemuksen tehneille asiantuntijoillemme.

Iloisten uutisten vastapainona jouduimme tekemään Lumet-tiedekunnan YT-neuvottelujen tulokseen pohjautuvat päätökset, joiden takia joudutaan 24 työntekijää irtisanomaan ja lomauttamaan neljä. Vaikka työt loppuvatkin paljon alkuperäistä arviota pienemmältä joukolta, ei se tietenkään lohduta toimenpiteiden kohteeksi joutuvia ja heidän läheisiään.

On kuitenkin niin, että meidän on muuttuvassa toimintaympäristössä  tehtävä rakenteellista kehittämistä ja terävöitettävä toimintaamme, jotta takaamme toimintaedellytyksemme myös tulevaisuudessa. Uuden hallitusohjelman linjaamat koulutukseen ja tutkimukseen kohdistuvat leikkaukset eivät tule tätä työtä jatkossa yhtään helpottamaan.

Uskon kuitenkin, että yhteistyöllä ja avoimella keskustelulla pystymme löytämään keinot vastata tuleviin haasteisiin ja minimoimaan niiden kielteiset vaikutukset toimintaamme.

Näistä kaksijakoisista tunnelmista huolimatta toivotan koko henkilöstölle oikein rentouttavaa kesälomaa, kunhan sen aika itse kullekin koittaa.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen
rehtori

Suomeen sopii muutama maailmanluokan yliopisto

Viime viikkoina on ilmestynyt koko joukko analyysejä, selvityksiä ja raportteja korkeakoulujen tilasta ja uudistamistarpeista. Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA julkaisi yhdeksän ehdotustaan yliopistojärjestelmän korjaamiseksi. Suomen yliopistot UNIFI ry. julkaisi tieteenalakohtaiset rakenteellisen kehittämisen raportit, jotka sisältävät ehdotuksia yliopistojen profiloitumiseen. Myös opetus- ja kulttuuriministeriön tilaama kansainvälinen vertailuraportti suomalaisesta korkeakoulujärjestelmästä näki päivänvalon ja viimeisimpänä EK loihe viime viikolla lausumaan, että Suomi tarvitsee 3-4 huippuyliopistoa.

Mediahuomion määrällä arvioiden korkeakoulujärjestelmämme onkin yksi keskeisimpiä kehittämiskohteita, kun Suomea nostetaan jaloilleen.

Kaikkien analyysien lähtökohtana on, että Suomessa on maan kokoon suhteutettuna runsaasti korkeakouluja, niissä on päällekkäistä toimintaa, ne ovat osin liian pieniä ja niukat voimavarat sirpaloituvat liian moniin yksiköihin. Yliopistojen yhdistäminen ja ns. duaalimallin, eli rinnakkaisen yliopisto- ja ammattikorkeakouluverkoston uudistaminen onkin nostettu vahvasti esille.

On selvää, että erillisiä rinnakkaisia koulutuskokonaisuuksia aina maisteri-ja jopa tohtoriopintoja myöden ei ole järkevää rakentaa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön vahvistamisen tulee lähteä toiminnalliselta pohjalta, jossa yhdessä rakennetaan uuden tyyppisiä koulutuskokonaisuuksia. Joissain tapauksissa jopa yhteensulautumiset voisivat olla perusteltuja, mutta ennen kaikkea lainsäädännön on mahdollistettava erilaiset ratkaisut.

Suomi on pinta-alaltaan suuri maa ja meillä on hyvin koulutettua, osaavaa ja innovatiivista väkeä eri puolilla maata. Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten pitäisikin alueittain arvioida profilointi- ja rakennekehitystarpeensa yhdessä tavoitteenaan hyvin toimiva koulutusjärjestelmä ja fokusoituneet tutkimus- ja kehitysympäristöt.

Uudistukset pitää koordinoida valtakunnallisesti niin, että eri alueet muodostavat koko maan kattavan, toisiaan täydentävän osaamisen verkoston. Tällöin koko maan henkinen potentiaali voidaan täysimääräisesti hyödyntää ja rakentaa Suomeen muutama laadukas, maailmanluokkaa oleva yliopistokokonaisuus, joilla taataan tutkimuksen ja koulutuksen korkea taso ja luodaan edellytykset uusille innovaatioille.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen
rehtori

 

Älykästä erikoistumista

EU:n älykkään erikoistumisen teema sisältää ajatuksen alueellisten vahvuuksien tunnistamisesta ja kehittämisestä. Itä-Suomessakin maakunnilla on liittojensa laatimat älykkään erikoistumisen strategiat, kaupungeilla omat kasvustrategiansa ja alueen korkeakouluilla omat strategiansa vahvuuksistaan. Tähän kun lisätään vielä alueella toimivat tutkimuslaitokset ja koko yrityskenttä, on koossa kokolailla iso kokonaisuus, jonka olisi hyvä älykkäästi erikoistua ja mielellään samaan suuntaan.

Vaikka mainittujen tahojen tavoitteet ja toimintakentät poikkeavat toisistaan, olisi ainakin keskeisillä toimintasektoreilla hyvä löytää yhteiset painopisteet ja erikoistua niihin laajalla rintamalla. Otetaan esimerkiksi Itä-Suomelle erittäin merkityksellinen biotalous, joka on niin laaja kokonaisuus, että mikään alue ei voi kattaa kaikkea siihen liittyvää osaamista. Alueen toimijoiden tulisikin löytää samoja painopisteitä toiminnassaan, jolloin yhteistyössä profiloitumalla voisimme vahvistaa itä-suomalaista osaamista kukin omalla toimintasarallamme, mutta samaan suuntaan. Joensuu Suomen biotalous-INKA kaupunkina voisi hyvin ottaa kuskin paikkaa tässä.

Toinen esimerkki on terveysala, jolle on laadittu kansallinen kasvustrategia. Helsingin kaupunki tavoitteleekin yhdessä alueen yliopistojen, muiden toimijoiden ja yritysten kanssa Pohjois-Euroopan terveyspääkaupungin asemaa. Myös Kuopion seudulla olisi erinomaiset edellytykset olla tällainen keskittymä, jos vain tunnistamme yhteiset vahvuutemme ja kohdennamme kehitystoimintamme samoihin kohteisiin.

Tiivistämällä yhteistyötä Itä-Suomen yliopiston, alueen ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten, kaupunkien, maakuntaliittojen ja yritysten kesken voimme parhaiten taata Itä-Suomen älykkään erikoistumisen ja kilpailukyvyn.

Jukka MönkkönenJukka_Monkkonen_100X130

 

 

 

 

 

 

Mainiot maisterit, toimeliaat tohtorit

Viime aikoina on julkisessa keskustelussa nostettu vahvasti  esille kysymys yliopistotutkintojen  työelämävastaavuudesta. Tuoreimmat jutut aiheesta ovat Hesarissa sunnuntaina 11.1.2015 julkaistu  artikkeli otsikolla ”Opinnoista ei ole aina hyötyä työelämässä” ja uusimman Suomen Kuvalehden tohtorien kasvavaa työttömyyttä käsittelevä  juttu ”Toimeton tohtori”.

Nämä heitot kumpuavat muuttuvan maailman tarpeista, joihin odotetaan yliopistoilta nopeaa reagointia. Meidän tuleekin pohtia vakavasti tutkintojen sisältöjä, rakenteita ja opettamisen tapoja.

Perinteisesti olemme ajatelleet, että yliopistokoulutuksen tulee antaa vahva teoreettinen pohja syvälliselle asiaosaamiselle, jota työelämässä voidaan eri tehtävissä sitten soveltaa. Tämä toki  on yliopistokoulutuksen kivijalka jatkossakin, koska sitä kautta syntyy valmiuksia itsenäiseen tiedonhankintaan ja –käyttöön, ja myös tiedon kriittiseen arviointiin. Mutta rinnalle tarvitaan myös toisenlaista osaamista. Kykyä verkottua muiden alojen asiantuntijoiden kanssa, koota tietoa monista hyvinkin erityyppisitä lähteistä, mukaanlukien ns. epämuodollinen tieto, ja luoda niistä uusia näkökulmia.

Miten opetuksessa voidaan sitten sovittaa yhteen riittävän syvä tietoaines  nykyisen työelämän osaamisvaatimusten kanssa lisäämättä tutkintojen laajuuksia tai opettajien ja opiskelijoiden työmäärää kohtuuttomasti?

Ratkaisuja voidaan hakea tavoista opettaa ja oppia. Meidän tulee yhdistellä erilaisia opettamisen tapoja ja luoda uudenlaisia oppimisympäristöjä, jotka muistuttavat enemmän nykyisen työelämän toimintatapoja. Näin tarvittavia taitoja voidaan kehittää opetettavasta tietoaineksesta tinkimättä.

Onneksi yliopistossamme on paljon taitavia pedagogeja ja rohkeita uusia virityksiä uudenlaiseen oppimiseen. Tätä osaamista on tärkeä hyödyntää.

UEF on strategiassaan ilmaissut tahtonsa olla  moderni opiskelijan yliopisto. Opiskelijakeskeisyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että opettajien täytyy olla opiskelijoiden yksilöllisten tarpeiden mukaan käytettävissä 24/7. Mutta se tarkoittaa sitä, että sisällöllisen kehittämisen lisäksi kehitämme opetustamme, oppimistamme ja oppimisympäristöjä vastaamaan paremmin nykyisiä osaamistarpeita ja osallistamme opiskelijoita innostavaan oppimiseen. Näin meiltä valmistuu entistäkin mainiompia maistereita ja toimeliaampia tohtoreita.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen

Yliopistouraa

 Yliopistotyön houkuttelevuuden suurimpina esteinä on nähty risaiset työurat ilman selkeää etenemispolkua. Tätä on viime vuosina pyritty korjaamaan yliopistoissa käyttöön otetuilla uramalleilla ja tenure track järjestelmällä.

Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Tapani Kaakkuriniemi pohtii tuoreen Acatiimin (8/2014) pääkirjoituksessa yliopistouran hyviä ja huonoja puolia. Kirjoituksessa on paljon hyviä näkökulmia, vaikkakin uramallien puutteet ja haasteet nousevat hyötyjä enemmän esille. Tämä on tilanne lähes kaikessa aiheesta käytävässä keskustelussa, varmaankin suuresti siitä syystä, että mallit ovat uusia ja osin vielä hahmottumattomia.

Yleisesti ottaen lienee kuitenkin parempi, että yliopistossa pääsee tutkijan ja opettajan uralla etenemään sen perusteella, mitä saa aikaiseksi, ei sen perusteella kauanko on ollut töissä. Urakehityksen kytkeminen tuloksiin koskee sekä tutkijauralle tulemista (rekrytointia) että uralla etenemistä.

Urapolkumallia on tähän saakka käytetty kuitenkin vielä aika vaatimattomasti ja siihen liittyvät pelisäännöt vaativat selventämistä. Nuorten tutkijoiden osalta polku ja sen kriteerit ovat selkeämpiä kuin varttuneempien tenure track mallin.

Tenure track polku edellyttää etenemiselle selkeät kriteerit, jotka ovat tenuroitavan ja työnantajan yhdessä sopimat ja joihin molemmat osapuolet sitoutuvat. Normaalin työsopimuksen lisäksi olisi aina laadittava ns. täydentävä sopimus, jossa kuvataan uralla etenemisen edellytykset yksiselitteisesti.

Tätä edellyttää myös Kaakkuriniemen perään kuuluttama kunniallinen exit-väylä, jos tenuroitavan ansiot eivät täytä etenemisen kriteereitä. Aidosti ansioihin perustuvat onnistuneet rekrytoinnit ovat tietenkin tärkein keino välttää exit-väylän tarve, mutta eteen tulee varmasti tilanteita, jossa tenuroituminen joudutaan katkaisemaan.

Selkeä exit-väylä on siis ehdottoman välttämätön, jotta tenure track polku täyttää kaikilta osin sille asetetut tavoitteet turvata menestyvien tutkijoiden uramahdollisuudet yliopistoissa. Muuten luomme vain uuden ”ikälisäjärjestelmän” ja tukimme nuorten etenemismahdollisuudet.

Yliopistojen uramallien käyttö vaatii siis vielä harjoittelua ja yhdessä sopimista kriteereistä ja käyttömuodoista. Niin toimien voimme merkittävästi parantaa yliopistouran vetovoimaa ja edistää tutkimuksen ja opetuksen laatua.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen

 

UEF – State of the smart

Olemme nyt uusimassa ulkoista ilmettämme ja UEF-brändiämme. Tavoitteena on parantaa vetovoimaamme, kilpailukykyämme ja tunnettuuttamme. Kilpailu parhaista opiskelijoista ja työntekijöistä kiristyy ja myös kansainväliset rekrytoinnit edellyttävät vahvaa brändiä.  Tässä kilpailussa haluamme erottua eduksemme olemalla rennosti akateeminen yliopisto, jossa moderni asiantuntijuus ja utelias uudistaminen yhdistyvät eloisaan ja ihmisläheiseen ilmapiiriin.

Yliopistojen maine ja brändi koostuvat monista eri osatekijöistä, joista tutkimuksen ja koulutuksen laatu ja sisällöt ovat tietenkin keskiössä. Yliopistot ovat olleet kuitenkin melko huonoja esimerkkejä brändäyksestä, koska niiden brändit eivät tarpeeksi selkeästi ole erottuneet toisistaan. Meillä on nyt uuden strategian myötä entistä kirkkaampi näkemys omista vahvuuksistamme ja tarvitsemme siten myös uuden brändin viestimään niistä selkeästi niin sisäisesti kuin ulkoisestikin – synnyttämään vahvan UEFin identiteetin. State of the smart viestii, että UEFilla on annettavaa ja kerrottavaa, omaamme ainulaatuisia näkökulmia ja ennen kaikkea, tiedämme mitä teemme.

Tuntuuko yhtään omalta? Toivottavasti, koska kaikki tämä muuttuu eläväksi vasta kun koko yliopistoyhteisömme, kaikki työntekijät ja opiskelijat tunnistavat sen ja tuntevat sen omakseen. Se ei synny juhlapuheissa eikä blogikirjoituksissa, vaan jokapäiväisessä työssä ja tekemisessä. Omaa työtämme arvostaen, toistemme tekemistä kunnioittaen ja toisiamme ihmisiksi kohdellen synnytämme  yhteisön, josta voimme olla aidosti ylpeitä. Silloin siitä on helppo kertoa kaikille muillekin.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen

Tervettä kasvua

Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi toukokuun lopussa Terveysalan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kasvustrategian. Siinä todetaan, että Suomessa on terveysalalla vahvaa osaamista, jota voitaisiin hyödyntää paljon nykyistä tehokkaammin kasvun ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Alan yksityinen tutkimustoiminta olisi kasvatettavissa 2,5-kertaiseksi vuoteen 2020 mennessä tiivistämällä yhteistyötä ja luomalla yhteinen toimintaohjelma.

Merkittävää strategiassa on se, että allekirjoittajina on neljä ministeriä kolmesta ministeriöstä, TEM:stä, STM:stä ja OKM:stä. Poliittinen sitoutuminen asiaan on siis laajaa.

Strategiassa on esitetty tiekartta eli keskeiset toimenpiteet terveysalan innovaatioekosysteemin kehittämiseksi. Ensimmäisenä toimenpiteenä esitetään, että yliopistot ja yliopistosairaalakaupungit laativat toimintasuunnitelmat tutkimus- ja innovaatioekosysteemien sekä siihen liittyvän yritysyhteistyön kehittämiseksi. Myös yliopistojen ja yliopistollisten sairaaloiden profiileja ja tutkimuksen painopisteitä pitää vahvistaa ja rakentaa maahan kansallisesti kattavat ja toisiaan täydentävät osaamisverkostot. Tavoitteena on mm. alan ulkomaisten investointien houkutteleminen (Team Finland Health) ja se ei onnistu keskinäisen nurkkakuntaisen kilpailun kautta, vaan verkottamalla valtakunnan paras osaaminen.

Itä-Suomen yliopiston, KYSin ja Kuopion alueen on myös otettava asiasta koppi, tunnistettava omat vahvuutensa ja sitouduttava tutkimus- ja kehitysympäristöjen sekä innovaatioekosysteemien yhteiseen kehittämiseen. Meillä on kaikki mahdollisuudet ottaa vahvuusaloillamme valtakunnassa johtava rooli. Ja se kannattaa tehdä, koska terveys laajassa merkityksessä on alueen ehdotonta osaamishuippua.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen

Keskittymiä

Kansanedustaja Seppo Kääriäisen mielestä Kuopion ja Joensuun kannattaisi rakentaa yhteistyöhönsä kolmatta jalkaa, nimittäin Jyväskylää ja Keski-Suomea (Savon Sanomat 22.4.). Näin saataisiin riittävän kilpailukykyinen aluekokonaisuus pääkaupunkiseutua ja muita metropolikeskittymiä vastaan.

Kääriäinen on huolissaan Helsingin metropolialueelle kasautuvan elinkeinoelämän, asutuksen ja osaamisen nousevan liian hallitsevaan rooliin. Sama koskee yliopistoja. Pääkaupunkiseudun yliopistot, Helsingin yliopisto ja Aalto etunenässä, keräävät merkittävät tutkimus- ja koulutusresurssit. Osaksi omaa erinomaisuuttaan, mutta osaksi myös poliittisen päätöksenteon tuella.

Tämän keskittymisen hillitsemiseksi ja oman elinvoimaisuutemme takaamiseksi on meidän fokusoitava omaa toimintaamme ja haettava vahvaa yhteistyötä muiden yliopistojen kanssa.

Jyväskylä on tässä luonteva kumppani. Profiilimme täydentävät monelta osin toisiaan mm. ympäristö- ja luonnontieteissä. Yhteisen sote-alueen tukemana voisimme myös terveyteen liittyvässä tutkimuksessa ja koulutuksessa muodostaa yhden valtakunnan vahvimmista keskittymistä.

Olemme Itä-Suomen yliopistossa rakentamassa vahvasti yhteistyötä Jyväskylän yliopiston kanssa, joten Kääriäisen ajatukset sopivat meille tässä suhteessa oikein hyvin. Suomessa tarvitaan yliopistojen välistä keskustelua työnjaosta ja profiloitumisesta. Parhaillaan käydään konkreettisia neuvotteluja luonnontieteiden sekä vieraiden kielten opetuksen ja tutkimuksen suhteen. Osana tätä prosessia UEF ja Jyväskylän yliopisto käyvät myös kahdenvälisiä keskusteluja profiloitumisesta ja yhteistyöstä.

Jukka_Monkkonen_105x155Jukka Mönkkönen