Category Archives: Janne Pietarinen

Koulutuksella uutta voimaa yliopistoon

Korkeakouluvision toimeenpanoa virittävissä kehittämisohjelmissa on esitetty monia keinoja korkeakoulutuksen kehittämiseksi. Merkillepantavaa on, että laadituissa kehittämisohjelmissa yhtenä läpäisevänä tavoitteena on koulutuksen pedagoginen kehittäminen. Korkeakouluyhteisön osaamisella maailman parasta oppimista ja oppimisympäristöjä tavoiteltaessa keskeisinä uudistamisen periaatteina nähdään: ”Korkeakouluissa tuotettu osaaminen vastaa yhteiskunnan, työelämän ja yksilön tarpeisiin. Korkeakoulun opetussuunnitelmatyö, opetus- ja ohjaus perustuvat uusimpaan oppimista koskevaan tutkimukseen sekä yhteiskunnan tarpeisiin.” (Sivistys, osaaminen, tiede ja teknologia ihmisen ja yhteiskunnan hyväksi, 31.1.2019)

Tähän tavoitteeseen pyrittäessä keskeisiksi keinoiksi tunnistetaan korkeakoulupedagogisen- ja ohjausosaamisen vahvistaminen sekä opintojen joustavuutta ja saavutettavuutta edistävien digitaalisten palveluympäristöjen kehittäminen.

UEFin strategian uudistuessa meidän on hyvä pohtia, mitä laadukkaan ja innostavan oppimisen edistäminen voisi meillä tulevaisuudessa tarkoittaa?  Missä olemme jo vahvasti liikkeellä, ja missä meillä on osin hyödyntämätöntä ja omaleimaista potentiaalia olemassa?

UEF on panostanut merkittävästi monitieteisen tutkimuksen edistämiseen ja vuorovaikutteisten ekosysteemien rakentamiseen, joiden myötä tutkimuksen vaikuttavuus, uudet tutkimukselliset avaukset ja työelämätarpeiden ennakoiva huomioiminen toteutuvat aiempaa konkreettisemmin.

Yliopiston opetuksen perustuessa tutkimukseen, voikin kysyä, kuinka hyödynnämme monitieteisten tutkimusyhteisöjen kehittämiä työskentelytapoja, uutta tutkimustietoa, vahvistuvia ekosysteemejä ja oppimisen tutkimuksen uusia trendejä tulevien opetussuunnitelmien laadinnassa?

Olisiko UEFin valitsema tie tulevaisuudessa, korkeatasoisen ja monitieteisen tutkimuksen rinnalla, edetä kohti koulutuksen tavoitteellisempaa yhteiskehittelyä sekä opetuksen ja oppimisen tapojen että koulutuskokonaisuuksien ja -sisältöjen osalta?

Tässä prosessissa yliopistoyhteisön osaaminen, toimijoiden osallisuus ja hyvinvointi, jotka nekin mainitaan korkeakouluvision keskeisinä tavoitteina, voisivat tulla luonnollisella tavalla tuetuiksi.

Janne Pietarinen

Dekaani

Filosofinen tiedekunta

Tutkijat toisiltaan oppimassa

UEFin strategiassa korostuvat monitieteisyys ja avoimen tieteen edistäminen. Tämä strateginen suunnanotto edellyttää perustieteistä ponnistavaa tieteiden välistä yhteistyötä. Näiden ajatusten virittäminä järjestimme huhtikuussa kahden tiedekunnan (FILO ja YHKA) yhteisen tutkijatapaamisen. Tilaisuuden tavoitteena oli saattaa eri tieteenalojen tutkijoita saman pöydän ääreen ideoimaan tiedekuntien rajat ylittäviä tutkimusmahdollisuuksia.

Tiedekuntien tutkimuskoordinaattorien suunnittelemana ja osallistujien arvioimana tilaisuus oli leppoisa ja samalla hyvinkin luovasti uusia tutkimuksellisia avauksia visioiva. Tieteidenvälisten ratkaisujen löytyminen ei näytä olevan kiinni ainakaan tutkijoiden valmiudesta heittäytyä yhteisölliseen oppimisprosessiin. Työskentelyn edetessä ryhmien tuottamat pohdinnat jalostuivat hyvin luontevasti monitieteisiksi ja eri kampusten tutkijoiden osaamista luokseen kutsuviksi potentiaalisiksi tutkimuskohteiksi. No, mitä voisimme oppia tämänkaltaisista harjoitteista UEFin tutkimuksen kehittämiseksi?

Työskentelyssä mukana olleena keskeisimmäksi opiksi nousi, että UEFin strategian tavoitteiden ja meidän tekemisen tapojen täytyy olla linjakkaasti sopusoinnussa keskenään. Tieteiden väliset uudet ratkaisut syntyvät tutkijoiden välisessä kriittisessä, mutta samalla hyväntahtoisessa vuorovaikutuksessa. Tämä havainto ei ole uusi ”oppimisen innovaatio”, mutta aika ajoin itsestään sinnikkäästi muistuttava yhteisöllisen oppimisen välttämätön ehto.

Avoimen tieteen käytänteitä ja monitieteisyyttä tavoiteltaessa meidän onkin säännönmukaisesti organisoitava tieteiden välistä dialogia aktivoivia foorumeita. Tällöin yhteisten merkitysneuvottelujen ytimessä tulisi olla eri tieteenalojen tuottamat näkymät merkittävistä tutkimuksen kohteista. Riittävän kompleksiset ja jaetut kysymykset puolestaan houkuttavat ja koukuttavat tutkijoita yhteistyöhön ja oppimaan toisiltaan.

Strategiamme neljä globaalia haastetta muodostavat kunnianhimoisen tavoitteen uusien tieteiden välisten tutkimuskysymysten asettamiselle ja aikanaan niiden ratkaisemiselle. Uutta luovat ratkaisut syntyvät ja ovat vaikuttavuudeltaan merkittäviä, kunhan muistamme pitää mahdollistavaa ja osallistavaa vuorovaikutusprosessia tiedeyhteisössämme yllä.

Janne Pietarinen
dekaani, Filosofinen tiedekunta