Category Archives: Jaakko Puhakka

Tiedon välityksestä oppimaan kannustamiseen

Välituntikello ilmoitti More Hallissa 50 minuutin luennon päättyneen. Ensi kertaa kuullessa palohälytintä muistuttava ääni seisautti veret. Kyseessä ei ollut kuitenkaan mikä tahansa koulu tai palo-opisto vaan Washingtonin yliopisto (UW), joka sijoittuu esimerkiksi Shanghain listalla viidentoista parhaimmistoon. Kello tuli tutuksi opettaessani ja ohjatessani yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella UWn ympäristötekniikan ja –tieteen opiskelijoita.

Kellon räminä ei suinkaan päättänyt oppimistilannetta. Luento päättyi, mutta sen päälle oli tarpeen varata ainakin toiset 50 minuuttia vapaamuotoiseen keskusteluun opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat odottivat ohjausta yksinkertaisella perustelulla: tarvitsen tämän osaamisen työelämässä vastineeksi lukukausimaksulle. Vaikeimpia asioita kerrattiin ja käytiin läpi esimerkkien valossa. Osallistuimme alan professoreina toistemme luentojen jälkeisiin keskusteluihin. Maisteri- ja tohtoriopiskelijat päätyivät monesti testaamaan kursseilla esiin nousseita kysymyksiä tutkimustensa koejärjestelyissä eli oppiminen oli tutkimukseen perustuvaa. Keskustelut olivat avoimia ja toivat poikkeuksetta uusia ajatuksia yhtälailla opettajille kuin opiskelijoillekin.

Näin toteutettiin käytännössä yliopiston tavoitetta uusimpaan tutkimukseen perustuvasta oppimisesta. Opittiin yhdessä ja samalla opiskelijat huomioitiin yksilöinä. Opiskelijat valmistuivat suunnitellussa aikataulussa työelämään. Kyse oli yksinkertaisesti opiskelijakeskeisyydestä.

UEFissa opiskeijakeskeisyys on nostettu keskiöön. Se on strateginen valinta. Oppimaan oppimista tuetaan monin tavoin ainelaitosten ja yliopistopalvelujen toimesta. Hyviä esimerkkejä ovat Akateemiset opiskelun taidot –kurssi, opintojen ajaksi tehtävä henkilökohtainen opintosuunnitelma. Tukena ovat muun muassa oppiaineiden opinto-ohjaajat, tuutorit ja amanuenssit. Opettajien ohjauskäytännöt sen sijaan vaihtelevat opintosuunnasta, opintojen vaiheesta sekä erityisesti itse opettajasta riippuen. Voidaan sanoa, että opettajien ohjauskäytännöt ovat kirjavia.

Käynnissä oleva opetussuunnitelmaprosessi on oiva tilaisuus kehittää ohjausta systemaattisesti. Uudet ajasta ja paikasta riippumattomat oppimisen menetelmät vapauttavat opettajien aikaa luennoilta. Vapautuva aika on tarpeen käyttää opiskelijoiden akateemiseen ohjaukseen. Ohjaus on jatkossa luonteva osa opettajien työsuunnitelmia. Opettajan panostus ohjaukseen on ylivoimainen keino edistää ja kannustaa oppimiseen, antaa työelämässä tarvittavaa osaamista ja edistää siten työllistyvyyttä, mutta samalla myös sujuvoittaa opintoja sekä nopeuttaa valmistumista. Hyvä ohjaustilanne on mentorointia molempiin suuntiin ja edellyttää opettajalta avoimuutta ja oikeanlaista nöyryyttä. Ohjaukseen panostaminen on opiskelijakeskeisyyttä parhaimmillaan. Opettajan ei parane delegoida tätä vastuutaan.

Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori

Mistä avoimuuden palo?

Olimme viime viikolla Brysselissä tapaamassa avoimen tieteen ja avointen innovaatioiden parissa työskenteleviä virkamiehiä ja asiantuntijoita. Kaikista keskusteluista huokui vahva usko, että avoin tiede ratkaisee edessä olevia suuria haasteita. Keskustelut vahvistivat uskoa siihen, että UEFin vaikuttavuus-strategiatyö on oikeilla jäljillä. Haemme vaikuttavuutta tieteen ja opetuksen avoimuuden, sekä avointen innovaatioiden kautta. Lähtökohtana on, että vaikuttavuus on keskeinen osa tutkimusta ja opetusta, ei näiden toimintojen erillistä jalkautusta.

UEFissa pyritään silottamaan tietä avoimen tieteen edellytyksille. Periaatteena on, että tutkijalle ei tulisi aiheutua uusia teknisiä ongelmia. Julkaisujen avaamiseen liittyvä rinnakkaistallentaminen on kunnossa, samoin ohjeistukset aineistonhallintasuunnitelmiin. Tietotekniikkapalvelut tukee tutkimuksen aikaisen datan hallinnassa ja kirjasto tuottaa palveluja avointen julkaisujen ja aineistojen osalta. Paljon on vielä tehtävää, kuten avoimeen tieteeseen liittyvien koulutustarpeiden tunnistaminen sekä tarvittavan koulutuksen järjestäminen. Avoimen tieteen tekemiseen tarvitaan uudenlaisia taitoja ja toimintamalleja. Koulutuksessa lähdetään liikkeelle tohtoriopiskelijoista.

Mikä sitten innoittaa tutkijan avoimen tieteen harjoittamiseen? Tärkein kannustin on oman tutkimuksen merkityksen ja vaikuttavuuden lisääntyminen. Toinen arkipäiväisempi peruste on, että rahoittajat edellyttävät tutkimuksen tuotosten avoimuutta. Julkaisujen lisäksi laadukkaat avoimet tutkimusaineistot ovat meriittejä niin tutkijoille kuin yliopistoille. Perinteisesti tutkijoiden ansioituminen painottuu tieteelliseen julkaisemiseen ja menestykseen kilpaillun rahoituksen hankinnassa. EU:ssa on parhaillaan työryhmiä miettimässä avoimessa tieteessä menestymisen huomioivia indikaattoreita, altmetriikkaa. Se mitä mahdolliset uudet mittarit eivät muuta, on uuden löytämisen innostava vaikutus.

Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori

Opiskelijavalinta uudistuu vauhdilla

Uusia ylioppilaita valmistuu vuosittain 30 000. Heistä yksi kolmasosa saa opiskelupaikan samana vuonna. Aloituspaikkoja yliopistoon ja ammattikorkeakouluun on tarjolla 45 000. Korkeakoulut järjestävät yli 1000 pääsy- tai soveltuvuuskoetta. Valintakokeet maksavat korkeakouluille vuositasolla 15-20 miljoonaa euroa. Lisäksi järjestelmä on luonut valmennuskurssimarkkinat. Valmennuskursseille osallistuu 22 prosenttia ja hakupainealoille kuten oikeustieteelliseen ja lääketieteelliseen yli puolet yliopisto-opiskelijoista. Valmennuskurssit ovat usein kalliita eivätkä kaikkien ulottuvilla. Näiden tietojen pohjalta on helppo todeta, että valintajärjestelmä ei ole tehokas eikä reilu. Korjausliikkeitä on tarpeen tehdä.

Muutoksia onkin tulossa ja nopeaan tahtiin. Maan hallituksen yksi kärkihankkeista on työurien pidentäminen ja yhdeksi keskeiseksi keinoksi on tunnistettu opiskelijavalinnan uudistaminen. Tämä heijastui yliopistojen tulossopimuksiin vuosille 2017-2020. Niissä kirjattiin, että vuoteen 2018 mennessä yliopistot ottavat käyttöön opiskelijavalinnan, joka ei edellytä pitkää valmentautumista. Valinnat tulee jatkossa tehdä pääosin toisen asteen opintomenestyksen pohjalta. OKM asetti työryhmän pohtimaan ylioppilastutkinnon parempaa hyödyntämistä. Työryhmän marraskuun alussa julkaistu raportti suosittaa uudistukselle nopeaa aikataulua. Ylioppilastutkinto pääasiallisena valintaperusteena on raportin mukaan mahdollista ottaa käyttöön kokonaisuudessaan vuoteen 2020 mennessä.

Kaikki tämä tarkoittaa, että yliopistojen on tarpeen päättää ensi kevään aikana keväällä 2018 sovellettavista valintaperusteista. Suunnitelmat tarvitaan pian myös vuosille 2019-2021. UEFissa on juuri käynnistetty perustutkintokoulutuksen kehittäminen 2018-2021 OKM:n kanssa laaditun tulossopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Siihen kytkeytyy opiskelijavalintojen, koulutusohjelmien ja koulutustarjonnan kehittäminen sekä pedagogisen johtamisen kehittäminen. Opiskelijavalintojen kehittämisen aikataulu on kiireisin. Vuoden 2018 valintamenettelyyn osallistuvat koululaiset ovat jo lukiossa! Nopean valmistelun lisäksi yliopistoilta edellytetään tehokasta tiedottamista, mutta tarpeen on myös osallistua käytännössä koulujen opinto-ohjaukseen. Valintauudistus koskettaa Suomen nuorison tulevaisuutta ja tässä työssä yliopistot eivät saa epäonnistua.

blogi_jaakko_puhakka_100x130pxJaakko Puhakka
Akateeminen rehtori

Oppimisen avoimuus

Yliopistot kehittävät innolla oppimisympäristöjään. Näin tehtiin myös edellisellä työmaallani, missä viihtyvyyden lisäämiseksi purettiin joidenkin luokkahuoneiden käytävän puoleisia elementtiseiniä ja korvattiin ne lasisilla. Ehkä merkittävin vaikutus oppimisen kannalta oli kuitenkin oppimisympäristön avoimuus. Tämä johti myös siihen, että opettajat uusivat luentoaineistojaan ­– ne kun näkyivät myös ohikulkijoille.

Ns. Bolognan mallin mukaiset tutkinnot, työelämätaidot, opintojen sujuvuus, ympärivuotinen sekä ajasta ja paikasta riippumaton oppiminen ovat opetussuunnitelmien kehittämisen keskiössä.

Bolognassa 90-luvun lopulla Euroopan unionin jäsenmaiden opetusministerit yhdessä hyväksyivät periaatteen yhdenmukaistaa yliopistollinen koulutus luomalla aidosti kaksiosainen tutkintojärjestelmä kolmen vuoden kandidaatti- ja kahden vuoden maisterivaiheineen. Nyt lähes 20 vuoden kypsyttelyn jälkeen on aika rakentaa aidosti laaja-alaisia kandidaatin tutkintoja, joista on sujuvaa jatkaa useisiin vaihtoehtoisiin maisteriohjelmiin. Pääsy maisterivaiheeseen ilman laajoja siltaopintoja houkuttelee opiskelijoita myös muista yliopistoista. Tarvitaan avoimia ja läpinäkyviä opintokokonaisuuksia sekä valintamenettelyjä.

On helppo ennustaa, että muutamassa vuodessa digitaaliset ratkaisut toteuttavat avointa oppimista. Seuraavanlaiset asiat tulevat olemaan arkipäivää: Opiskelupaikkaa harkitsevat toisen asteen opiskelijat tutustuvat sosiaalisen median kautta opintotarjontaan. Näytille asetettavat oppimismateriaalit ja -tavat toimivat yliopiston näyteikkunoina. Koululaiset voivat myös suorittaa opintoja jo ennen yliopistoon tuloaan. Yliopistoon hakijat osallistuvat valintakokeisiin omilta koneiltaan – sähköinen valintakoehan on jo valmistella oikeustieteen yhteisvalintaan. Tavoitteena on päästä pilotoimaan sitä vuonna 2018.  Avoimet oppimisaineistot niin talon sisällä kuin myös korkeakoulujen kesken lisäävät merkittävästi ajasta ja paikasta riippumatonta oppimista ja monipuolistavat tarjontaa. Ohjausta harjoitusten tekemiseen kotona saadaan verkossa päivystäviltä opettajilta. Sähköisesti tenttimällä osoitetaan osaaminen itselle parhaiten soveltuvana ajankohtana ja parhaiten soveltuvasta paikasta käsin. Nämä kaikki toteutuvat, me valitsemme millä aikataululla.

Ympärivuotinen oppiminen helpottuu, kun kaikki opintotarjonta on avointa tutkinto-opiskelijoille. E-lukukausi on kesätenttien lisäksi myös lisääntyvää kesäopetusta. UEF Summer School täydentää kurssitarjontaa. Avoimen yliopiston ja perusopetuksen tarjonnan yhtenäistäminen lisää entisestään vaihtoehtoja.

Avoimia innovaatioekosysteemejä rakennetaan yliopiston vaikuttavuuden lisäämiseksi. Niissä lisätään vuorovaikutusta ympäröivän yhteiskunnan, niin yksityisen kuin julkisen sektorin toimijoiden kanssa. Tässä toiminnassa opiskelijoiden osallistuminen on keskeisellä sijalla. Se on tilaisuus opiskelijoille osallistua innovointiin ja kehittää työelämävalmiuksia yhdessä tulevien työnantajien kanssa.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
Akateeminen rehtori

OPPIMISYMPÄRISTÖJÄ MARSISTA KOTISOHVALLE

Mikrobiologian peruskurssilla, jota opetin entisessä työelämässä, käydään läpi muun muassa mikrobien metabolista diversiteettiä. Mukana tulee väistämättä aika paljon uudenlaisia termejä ja määrittelyjä.  Assistenttini Johanna tuskastui harjoitustunneilla, kun teekkarit eivät jaksaneet kiinnostua kemolitoautotrofioista. Kavereidensa kanssa – omasta aloitteesta ja rohkeasti – hän rakensi verkkoon pelin. Siinä opeteltiin vaihtoehtokysymyksillä alan perusteita ja tulos kirjautui vastausten ja vastaamiseen käytetyn ajan perusteella. Opiskelijat pelailivat iltaisin tuntikausia. Heti ensimmäisellä kerralla kurssin läpäisy ja arvosanat paranivat merkittävästi. Kiitän Johannaa herätyksestä nähdä uudenlaisten apuvälineiden mahdollisuudet oppimisen kehittämisessä. Tämä tapahtui aikana, jolloin työpuhelimessa ei ollut hipaisunäyttöä.

Mediteknian isoon saliin kokoontui viime viikolla puolitoista sataa UEFin innostunutta opettajaa, opetuksen ja oppimisen kehittäjää jakamaan kokemuksiaan ja näkemyksiään oppimisympäristöjen kehittämisestä. Tilaisuudessa työskenneltiin myös työpajoissa, esiteltiin kehittämiskohteita, uusia ideoita ja yhteistyön avauksia sekä kampuskävely tutustutti uusiin oppimisympäristöratkaisuihin.

Fyysisten, teknisten, sosiaalisten ja paikallisten oppimisympäristöjen osalta edetään aimo harppauksin ja taustalla on didaktinen ja pedagoginen kehittyminen. Kuten yliopiston tyyliin kuuluu, muutosten vaikutuksia oppimiseen tarkastellaan tutkijoiden toimesta ja tehdään tarvittaessa korjausliikkeitä. Opiskelijamme ratkovat Marsin asuttamisen haasteita yhteistyössä Yhdysvaltain avaruus- ja ilmailuhallinnon kanssa, keskustelevat avaruusasemalla toimivan astronautin kanssa ja tutustuvat Miamissa NASAn toimintaan. Mukaansatempaavia haasteita löytyy myös lähempää ja kaikilta opintoaloiltamme. Käänteinen oppiminen tulee vauhdilla ja niin, että vuoden loppuun mennessä sen piirissä on yli 40 opettajaa, 25 toimintayksikköä ja 4000 opiskelijaa. Monenlaisia digitaalisia ratkaisuja käytetään opetuksessa ja ohjauksessa vain muutamia esimerkkejä ottaakseni.

Muutosvauhti on suuri ja opettajat innoissaan. Puheissa korostuu oppimisen merkityksellisyyden tavoite, ei trendikkyyden haku. Opiskelijalle tulokset sitten näkyvät luonnostaan laadukkaampana oppimisena, vähempänä odotteluna tai juoksuna salista toiseen, kun opintoja voi edistää myös itse valittavana ajankohtana vaikka omalta sohvalta käsin. Oppiminen on joustavampaa, monet rutiinit helpottuvat, mutta samalla oma-aloitteisuuden vaatimus kasvaa. Tämä tapahtuu Sanni G.-L:n ollessa opetus- ja kulttuuriministerinä ja puolitoista vuotta sen jälkeen kun UEFin strategiaan oli kirjattu tavoite olla Suomen paras yliopistollinen oppimisympäristö vuoteen 2020 mennessä.

Muutosta ei ole tarpeen pelätä. UEFin opettajien asiantuntevuus tunnetaan ja siihen kaikki perustetaan. Oppimisympäristöpioneerit raivaavat tietä ja oppimisen kehittämiseen ehtivät kaikki mukaan. Jatkossa oppimisen kehittämisen avainsanoja ovat laaja avoimuus ja yhteisen tekemisen lisääminen ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Laaja avoimuus merkitsee siirtymistä intranetista aineistojen väliseen suurempaan avoimuuteen myös muiden oppilaitosten kanssa. Parhaita paloja kannattaa tuoda myös sosiaaliseen mediaan; eiväthän tulevat opiskelijat tiedä kiinnostua, elleivät näe. Vuorovaikutusalustoja kehitetään julkisten toimijoiden ja yritysten sekä meidän opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden yhteiseen oppimiseen vastuullisuuden ja vaikuttavuuden hengessä.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori

Vaikuttavuus on vuorovaikutusta

UEFin tutkimus on tieteellisesti korkeatasoista, yhteiskunnallisesti merkittävää ja vaikuttavaa sen hakiessa konkreettisia ratkaisuja suuriin ja monitieteisyyttä vaativiin haasteisiin. Nämä ovat strategisen tutkimusneuvoston rahoituksen myöntöperusteita ja näillä perusteilla toteamus olisi perusteltu. Tämän kevään strategisen tutkimuksen hauissa UEF menestyi parhaiten yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Tutkijamme koordinoivat kolmea konsortiohanketta ja olemme kaikkiaan kahdeksalla hankkeella mukana kuudessa konsortiossa. Ensimmäisellä STN:n kierroksella UEF puolestaan sai yhden koordinaatiohankkeen ja on partnerina mukana kolmessa muussa. Onnittelut kaikille haussa menestyneille!

Strateginen tutkimus on erinomainen tilaisuus panostaa  vuorovaikutukseen tiedonhyödyntäjien ja –tuottajien kesken. STN-hankkeissa edellytetään yliopiston, tutkimuslaitosten sekä yhteiskunnallisen ja yritysmaailman päätöksenteon välistä tiedon kulkua tutkimuksen kaikissa vaiheissa. Taustalla on ajatus, että näin on mahdollista luoda horisontaalinen tietopohja päätöksenteon tueksi. Julkisesta tutkimusrahoituksesta suunnataan tähän tarkoitukseen kolme prosenttia.

Yliopistoilta odotetaan perustellusti ratkaisuja muuttuvan maailman mukana nopealla tahdilla tuleviin uusiin haasteisiin ja ongelmiin.  Kaikki tiedämme, että yliopistolla on edelleen paljon osaamista ja tutkimustuloksia, jotka eivät päädy yhteiskunnan hyödyksi. Asiantilan korjaamiseksi tarvitsemme nykyistä kiinteämpää vuorovaikutusta julkisten sektorin ja elinkeinoelämän kanssa. STN-hankkeet ovat hieno edistysaskel, mutta ei suinkaan yksin riittävä. Yliopiston yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen strategian selkeyttäminen on tarpeen. Meidän ei kannata suunnitella vaikuttavuus-strategiaa sisäisenä prosessina keskenämme. Strategiatyössä keskeistä on vaikuttaa vuoroin ja taajaan tutkimustulosten potentiaalisten hyödyntäjien kanssa ja saada heiltä näkemyksiä ja virikkeitä vaikuttavuutemme kehittämiseen.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
Akateeminen rehtori

Profiilin kirkastaminen

”Minulla on kolme vaivaa, sydämestä ottaa, lonkkia kolottaa… niin ja mikäs se kolmas vaiva nyt olikaan?” Tuttuja tarinoita lähipiirin ikääntyviltä kuultuna. UEF hakee monitieteisiä ratkaisuja ikääntymiseen liittyviin kardiovaskulaarisiin ja metabolisiin sairauksiin, Alzheimerin tautiin, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin sekä syöpään. Translationaalinen tutkimus ulottuu molekyylitasolta kliinisiin käytänteisiin – se on yhteiskunnallista vaikuttavuutta parhaimmillaan.

Ikääntyminen, elintavat, terveys –globaalihaasteen tutkimusalueet yhdistävät esimerkillisesti perustutkimuksen käytäntöön vietäviin hoitoihin. Tällaista tieteidenvälisyyttä tavoitellaan UEF- strategian mukaisesti kaikilla tutkimusalueilla. Tätä onkin kiitelty monelta taholta ja näyttöjä saatu kilpaillun rahoituksen myöntöinä ja erilaisina tunnustuksina.

Monitieteisyyden korostamiseksi ja vahvistamiseksi tehtiin viime vuonna tohtoriohjelmareformi.  Tavoitteena oli entistä kiinteämpi kytkentä temaattisiin alueisiin. Tohtorikoulutettaville halutaan positiivisia kokemuksia yhteistyöstä eri aloilla toimivien kanssa. Nyt on aika varmistaa, että tutkimusalueiden ja tohtoriohjelmien yhteistyö on löytämässä käytännön muotoja. Huhtikuussa peilaamme kokemuksia tutkimusalueiden ja tohtoriohjelmien välisissä tapaamisissa.

Ovatko samaan globaalihaasteeseen paneutuvat tutkimusalueemme riittävän vuorovaikutteisia, toisiaan täydentäviä ja tukevia? Näitä kysymyksiä oli omiaan herättelemään Akatemian toisen kierroksen profilaatiohaun kriittinen palaute. Horisontaalisen yhteistyön kanavia ovat esimerkiksi yhteiset infrastruktuurit ja metodiosaajien toiminta yli tutkimusaluerajojen. Infrayhteistyö on jo laaja-alaista ja periaatteet kirjattuna infrastruktuuriohjelmaan. Jäivätkö yhteisinfrat hakemuksessa korostamatta? Metodipuolella esimerkiksi suurten tietoaineistojen avoimeksi tekeminen, tulkinta ja mallinnus ovat yhteinen haaste. Avoin data on tulevaisuudessa tutkimusympäristön vetovoimatekijä.

Ikääntymisteemaan vielä palatakseni yhteiset avoimet tietoaineistot auttaisivat sairauksien yhteisvaikutusten tutkimuksessa.  Yliopiston tutkimusprofiili kirkastuu, kun tutkimusalueiden sisäisen toimivuuden lisäksi myös eri tutkimusalueille löytyy yhdistäviä tekijöitä.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori

Aika on otollinen

Astronautti Charles Camarda vieraili viime keväänä UEFissa. Samana päivänä meillä avattiin ortodoksisen kirkkolaulun kansainvälinen symposiumi. Minulle tarjoutui yhtenä päivänä taivaallisiin asioihin erilaisia näkökulmia. Camarda vieraili Joensuussa Arcusys-yrityksessä, joka kehittää NASAlle oppimisympäristöjä. Samalla hän tutustui alueen oppilaitoksiin. Yhdeltä istumalta saimme eri koulutusasteet miettimään Marsin asuttamisen haasteita. Mukana Joensuusta Epic Challenge:ssa on opiskelijoita UEFista, Kareliasta, P-KKY:stä ja meidän normaalikoulustamme. Tämä koulutusasteet ylittävä yhteistyö herätti NASAn kiinnostuksen. Pilotti on ollut menestys ja nyt NASA haluaa laajentaa ohjelman Suomen korkeakoulut kattavaksi. Tämä on myös esimerkki siitä, että  uuteen tapaan tehdä asioita yhdessä kannattaa tilaisuuden tullen tarttua.

Itä-Suomen korkeakoulut ovat viime aikoina pohtineet yhteistyön syventämistä monelta kantilta. Tavoitteena on sujuvoittaa opintopolkuja ja lisätä työelämärelevanssia, lisätä alueellista vaikuttavuutta ja tehdä yhteistyötä erilaisten palvelujen järjestämisessä. Taustalla on ajatus, että yhteistyöllä saavutetaan kullekin osapuolelle nykyistä paremmat edellytykset vahvistaa omaa ydinosaamistaan. UEFille tämä tarkoittaa vahvistumista entisestään kansainvälisenä, opiskelijakeskeisenä tiedeyliopistona.

Opintopoluissa on edelleen tarpeettomia kompastuskiviä erityisesti siirryttäessä oppilaitoksesta toiseen. Eräillä aloilla on mahdollista kehittää opintokokonaisuuksia niin, ettei erillisiä siltaopintoja enää tarvita. Koulutusta voidaan kehittää myös moniammatilliseen suuntaan niin, että jo opiskeluaikana saadaan taitoja käytännön työtilanteisiin yhteisissä oppimisympäristöissä ja harjoittelujaksoilla.

Biotalous on nostettu valtakunnalliseksi kärkihankkeeksi ja sosiaali- ja terveydenhuollossa on käynnistymässä ennen näkemätön reformi. Itä-Suomessa metsäbiotalous on keskeinen elinkeino ja potentiaalisin kasvuala. Myös terveydenhuollon palveluiden uudistamisessa ollaan ensimmäisten joukossa. Uutta luotaessa raja-aitoja pitää uskaltaa ylittää – myös koulutuksessa. Metsäbiotalouden tulevaisuuden osaamistarpeet eivät noudata klassisia tutkintosisältöjä tai oppilaitosten työnjakoja. Esimerkki viriävästä yhteistyöstä on yliopiston ja AMK:ien yhteisen metsäbiotalouden erikoistumiskoulutuksen kehittämishanke.  Siun Sotessa puolestaan pannaan käytäntöön ensimmäisenä Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus. Nämä ovat ainutlaatuisia tilaisuuksia Itä-Suomen korkeakoulujen T&K&I-toiminnalle sekä koulutukselle tuoda osaamisensa yhteiseksi hyväksi. Aika ei voisi olla otollisempi vahvistaa alueellista vaikuttavuutta yhteistyön kautta .

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
Akateeminen rehtori

Lukuvuosimaksut tulevat, tulevatko opiskelijat?

UEFin edeltäjän Kuopion yliopiston emeritus rehtori Ossi Lindqvist seuraa aktiivisesti kansainvälistä yliopistopolitiikkaa ja toimittaa ystävällisesti nykyisille rehtoreille ajankohtaisia artikkeleita saatteella Tiijoksi, Ossi L. ”. Muutaman viikon takaisessa postissa oli Manolo Abellan artikkeli Global Competition for Brains and Talent (Journal of International Affairs 2015). Siinä tarkastellaan kansainvälisten koulutusmarkkinoiden kehittymistä. Artikkelin mukaan vuonna 2014 kansainvälisiä opiskelijoita oli maailmassa 5,2 miljoonaa eli saman verran kuin Suomen väkiluku. Maailman kansainvälisten opiskelijoiden määrän arvioidaan kasvavan vuoteen 2025 mennessä 8 miljoonaan, joten isot ja nopeasti kasvavat ovat yliopistojen kansainväliset markkinat. Useimmissa OECD-maissa suhtaudutaan myötämielisesti ulkomaalaisiin opiskelijoihin. Tämä näkyy opiskelijamyönteisenä maahanmuutto- ja tutkinnon jälkeisenä työlupapolitiikkana. Taustalla on halu saada nuorta, lahjakasta ja osaavaa työvoimaa edistämään hyvinvointia ja huolehtimaan muun muassa ikääntyvästä väestöstä.

Miten sitten suomalaiset yliopistot sijoittuvat kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla? University Admissions Finland kirjanpidon mukaan yliopistojen kansainvälisissä maisteriohjelmissa opiskelee 20 000 ulkomaalaista. Suomen osuus ulkomaalaisista tutkinto-opiskelijoista jää siis alle 0,4 %:n.

Lisäksi on hyvä huomata, että Suomessa suurin hakijaryhmä englanninkielisiin maisteriohjelmiin ovat suomalaiset. Seuraavaksi suurimpia ovat Pakistan, Nigeria, Kiina ja Ghana. Ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä on aika vaatimaton, mutta vielä vaatimattomampi on kykymme tarjota mahdollisuuksia tutkinnon jälkeiseen työllistymiseen.

Missä sitten UEFissa mennään kansainvälisten opiskelijoiden määrissä? Meillä on tällä hetkellä 32 englanninkielistä maisteriohjelmaa. Näissä ohjelmissa ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita noin 1150. Opiskelijoista venäläisiä on noin 130 ja kiinalaisia 76. EU-maista puolestaan eniten on saksalaisia opiskelijoita. UEFin osuus kv-tutkinto-opiskelijoista on siis alle 6 % ja kokoomme suhteutettuna jäämme alle yliopistojen keskitason.

Useissa maissa kansainväliset opiskelijat  ovat vakiintunut ja merkittävä tulonlähde yliopistoille. Itselläkin on kokemusta lukuvuosimaksujen maksamisesta, kun omat tyttäret päätyivät opiskelemaan ulkomailla: toinen Australiassa ja toinen Iso-Britanniassa. Kyllähän se tuntui taloudessa, mutta Annan ja Nooran tyytyväisyys opinahjoihin helpotti kummasti.

Suomessa opiskelu on tähän asti ollut ilmaista kaikille. Nyt lukuvuosimaksut ovat tulossa EU- ja ETA-alueiden ulkopuolisille opiskelijoille, mikä onkin kirvoittanut vilkkaan keskustelun puolesta ja vastaan. Vertailuissa on pitkälti keskitytty pohjoismaisiin kokemuksiin – ja hyvästä syystä. Niissähän lukuvuosimaksut otettiin käyttöön muutama vuosi sitten ja näin esimerkiksi Ruotsi on hyvä verrokki.

Ruotsissa lukuvuosimaksut otettiin käyttöön EU:n ja ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille vuonna 2011. Sielläkin lukuvuosimaksujen käyttöönotto kytkeytyy yliopistojen perusrahoituksen pienenemiseen. University World Newsin mukaan opiskelijamäärissä tapahtui 80%:n pudotus ja tähän seikkaan on Suomessakin monasti vedottu. Lukuvuonna 2014-15 Ruotsissa opiskelijamäärät lähtivät kuitenkin merkittävään nousuun. Ruotsin tilannetta tarkasteltaessa on hyvä huomata, että puolet maksavista opiskelijoista opiskelee neljässä yliopistossa (Lund, KTH, Chalmers, Uppsala) ja toinen puoli lopuissa 25 yliopistoissa ja muissa kolmannen asteen oppilaitoksissa.  Ruotsissa lukuvuosimaksut vaihtelevat välillä 8 500-15 000 euroa. Yhtenä isoimmista haasteista pidetään opiskelijayhteisön diversiteetin säilyttämistä – kaikilla kun ei ole enää varaa opiskella.

UEFin kuva tulevaisuudesta on olla kansainvälisesti vetovoimainen tiedeyliopisto. Tähän kytkeytyen meidän tulee kyetä houkuttelemaan nykyistä enemmän kansainvälisiä osaajia, mukaan luettuna opiskelijoita. Kansainvälisten opiskelijoiden määrän lisääminen samanaikaisesti kun lukuvuosimaksut tulevat käyttöön on haastava tilanne. Tarvitaan viisaita ratkaisuja.

Lähtökohta on, että englanninkieliset maisteriohjelmat ovat kovatasoisia ja tuottavat opiskelijoille työelämässä tarvittavan erityisosaamisen. Tähän liittyen muistan elävästi ajan, kun opetin USA:ssa. Yleensä luennon päälle keskustelua jatkettiin niin pitkään, että asiat tulivat sisäistetyksi. Tämä lähti opiskelijoista, mutta innosti yhtä lailla opettajaa. Perusteena oli: ”Tarvitsen tämän osaamisen lukuvuosimaksun vastineeksi”.

Parhaillaan UEFin englanninkieliset maisteriohjelmat ovat katsannossa. Tavoite on, että ne ovat riittävän kokoisia ja omaleimaisia.  Suomeen ei kannata rakentaa kilpailevia ohjelmia. Lisäksi ohjelmien tulee tukea omaa strategiaa. Itsellä on tuntuma, että meillä UEFissa tulee olemaan15-20 vahvaa, kansainvälisiä opiskelijoita kiinnostavaa ohjelmaa. Ajan talouden realiteeteissa ei kannata miettiä erillisohjelmia, vaan englanninkieliset ohjelmat ovat pikemminkin täydentävä sisäänotto yliopiston maisterivaiheen opintoihin. Näinhän esimerkiksi luonnontieteellisen ja metsätieteellisen tiedekunnan ohjelmat jo toimivatkin.

Sitten lopuksi siihen herkimpään asiaan, lukuvuosimaksuun. Palaan siihen, mistä aloitin. Ensinnäkin globaalit kansainvälisten opiskelijoiden markkinat ovat nopeassa kasvussa. Toiseksi tarvitsemme Suomeen nuorta, osaava väkeä turvaamaan kilpailukykymme ja ikääntyvän väestön toimeentulon. Kolmanneksi suomalainen yliopistokoulutus on hyvätasoista ja kansainvälisesti kilpailukykyistä. Näistä lähtökohdista EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille tulossa olevia lukuvuosimaksuja on paikallaan miettiä kannattavuuden pohjalta. Stipendijärjestelmä voi olla paikallaan erityistapauksissa. Tällöin pelaa sama logiikka kuin kantasuomalaisten opiskelijoiden kohdalla. Valmistumisen jälkeen osaamista käytetään maan ja yhteiskunnan palveluksessa. Voisiko tasapuolisten opiskeluedellytysten turvaamiseen käyttää lisäksi esimerkiksi kehitysyhteistyövaroja kehitysmaista ohjelmiin valittaville opiskelijoille?  Koulutuksesta lähtevästä kehitysyhteistyöstä Suomella on kertoa menestystarinoita jo 80-luvulta.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori

Vaikuttavuuden äärellä

Yliopistoilta haetaan lisää yhteiskunnallista näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Viime aikoina julkinen keskustelu on painottunut lyhyellä tähtäimellä ulos mitattavissa oleviin vaikutuksiin. Ei puhuta niinkään pitkäjänteisen asiantuntijakoulutuksen ja perustutkimuksen avulla rakennettavasta yhteiskunnan menestyksestä.

Mihin meidän odotetaan vaikuttavan? Ainakin siihen, että olemme kilpailukykyisiä, kansalaiset voivat hyvin ja heillä on riittävä elintaso sekä siihen, että koulutus ja tutkimus kannattavat. Yliopistoilta odotetaan nopeita ratkaisuja kansakunnan akuutteihin haasteisiin – ja niitä riittää.

Kun monet perinteiset työmaat ovat valuneet ulkomaille, uusien innovaatioiden kautta odotetaan uusia työpaikkoja erityisesti pk-sektorille. Tämä koskee niin teknologisia kuin aineettoman pääoman innovaatioita. Ihmisten hyvinvointiin on korkea aika vaikuttaa tuomalla innovaatioita ja uusia lähestymistapoja meneillään olevaan sosiaali- ja terveysalan reformiin. Siinähän ei ole pelkästään kysymys sairaaloiden sijoittelusta kuten lehtiä lukemalla voisi luulla. Seitsemänkymmentä prosenttia sote-alan budjetista kytkeytyy sosiaalialaan. Tärkein vaikuttamisen paikka meillä on ylläpitää ja vahvistaa uskoa siihen, että koulutus ja tutkimus kannattavat. Ainoastaan niistä ponnistamalla maamme voi pärjätä.

Keihin meidän odotetaan vaikuttavan? Innovaatioiden osalta tulee  luonnollisesti toimia niin, että innovaatiot kaupallistuvat ja tulevat käyttöön omin toimin tai sitten tahojen toimesta, joilla on siihen kyky ja halu. Meidän pitää vaikuttaa poliittisiin päätöksentekijöihin. Tutkimusjärjestelmää on laajennettu tähän suuntaan. Tietoon perustuvan päätöksenteon kannustamiseksi on luotu uusi strategisen tutkimuksen istrumentti. Yhteiskunnallisen päätöksentekoon vaikuttava taho ovat kansalaiset. Äänestäjien mielipiteillä tuppaa olemaan vaikutusta poliittiseen päätöksentekoon.

Miten sitten mitata yliopistojen onnistumista näissä yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tehtävissä? Teknologian kaupallistamisen osalta mittaristo on luotavissa. Tätä onkin jo mietitty varsin pitkälle ja seuraavanlaisia mittareita on esitetty: työpaikat, uudet yritykset ja ulkopuoliset sijoitukset niihin, yhteiset julkaisut ja patentit yritysten kanssa sekä lisenssioinnit. Monet näistä mittareista soveltuvat myös aineettoman pääoman innovaatioihin. Näissä vuorovaikutustahoina olisivat useammin julkisen sektorin toimijat kuin yritykset. Kansalaisiin vaikuttamisen mittareiksi näistä ei ole.

Kansalaisiin vaikutetaan pääasiassa median ja yhä useammin sosiaalisen median kautta. Vastaavalla tavalla kuin bibliometriikkaa käytetään tieteellisen tuotannon arviointiin, altmetriikkaa käytettäisiin vaikuttavuuden mittarina. Ts. Mitattaisiin sitä, miten paljon saadaan keskustelua aikaiseksi. Tämä mittari voisi pelittää, jos puheen paljous ja sanottavan määrä olisivat suoraan verrannollisia. Tutkimustulosten välittäminen ymmärrettävässä ja kiinnostavassa muodossa suurelle yleisölle on tärkeä osa yhteiskunnallista vaikuttamista. Tarvitaan myös tiedottamisesta kiinnostuneita tutkijoita.

Taitaa olla niin, etteivät samat vaikuttavuuden mittarit istu kaikille. Tekniikkaan, luonnontieteisiin ja lääketieteeseen vaikuttavuus on mitattavissa. Paljon vaikeampaa on luetella vaikuttavuuden yhteismitallisia mittareita meidän monialayliopistoon, missä on kaikki muut koulutusalat paitsi tekniikka. Vaikutamme inhimillisen elämän kaikissa vaiheissa – kohdusta hautaan.

UEF:issa mietitään parhaillaan keinoja tutkimustulosten kaupallistamisen edistämiseksi.  Tällä hetkellä meiltä yrittäjiksi päätyy noin 1 % valmistuneista. Toimintaympäristöä pitäisi saada kehitettyä niin, että tulosten hyödyntämismahdollisuuksia mietittäisiin tutkimushankkeissa alusta pitäen. Kaikkia tutkijoita kaupallistaminen ei sytytä, eikä tarvitsekaan. Optimaalisesti tutkimusryhmissä olisi mukana kaupallistamisnäkökulmasta kiinnostunut tutkija ja vuorovaikutus ulkopuolisiin hyödyntäjä- ja rahoittajatahoihin olisi jatkuva ja välitön.

Pitkällä tähtäimellä perustutkimus tuottaa perustan merkittäville innovaatioille. Pelkästään lyhyen tähtäimen vaikuttavuuteen keskittymällä tyhjennämme aiemmalla perustutkimuksella koottua pajatsoa. Sitä paitsi monen tutkijan intohimo tutkimukseen lähtee uteliaisuudesta. Uteliaisuus ei ole kuriositeetti vaan perimmäinen innovaatioiden lähde.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori