Category Archives: Hilkka Soininen

Terveyden tietomassojen äärellä

Big data on suurten kasvavien tietomassojen keräämistä, säilyttämistä, hallintaa, louhintaa, yhdistelemistä, jakamista  ja analysoimista tietotekniikkaa ja tilastotiedettä hyödyntäen. Terveyden alalla Big datan analysoimiseen on kohdistunut suuria toiveita löytää uusia sairauksien riskitekijöitä, riskigeenejä, biologisia merkkiaineita, tautimekanismeihin liittyviä aineenvaihduntatuotteita, lääkevaikutuksia ja lääkkeiden haittavaikutuksia, jotka pienemmissä aineistoissa ovat jääneet huomaamatta.

Tietoa on kerätty perinteisesti kohorttitutkimuksissa ja  kliinisissä interventiotutkimuksissa. Isojen tietomäärien hallinta ja eri kohorttien yhdistäminen ei ole ihan ongelmatonta. Tutkimusasetelma  ja kerätty tieto vaihtelee tutkimuksesta toiseen. Tietoa pitää yhdenmukaistaa. Tiedon kerääminen sairauskertomuksista on vielä alkutekijöissään,  mutta tulee edistymään nopeasti sähköisten järjestelmien kehittymisen myötä.

Biopankkitoiminta on alkanut vauhdilla Suomessa uuden biopankkilain tultua voimaan. Biopankissa yhdistyvät tutkittavien näytteet kliiniseen tietoon. On tärkeää, että Suomen biopankkitoimintaan tulee yhtenäinen tietojärjestelmä ja käytänteet.

Konkreettisia onnistumisia Big datan käytöstä on tullut mm. genetiikan alueella. Tutkijat ovat muodostaneet isoja konsortioita ja yhdistäneet tutkimuskohortteja ja siten tapausten ja verrokkien määrä on noussut jopa kymmeniin tuhansiin.  Analyyseissä on löydetty mm. harvinaisia geenivariantteja, joiden yhteyttä sairauteen ei ole voitu löytää ja vahvistaa pienissä aineistoissa.  Isoissa verkostoissa on voitu hyödyntää myös huippuyliopistojen ja tutkimuslaitosten infrastruktuureja ja osaamista.

Terveyden alalta kertyvä data on monitieteistä. Tiedon tuottamiseen tarvitaan mm. lääkäreitä, hoitajia, psykologeja, ravitsemustieteilijöitä, farmasian asiantuntijoita, kemistejä, fyysikoita, geneetikkoja, biologeja  ja taloustieteilijöitä.

Big datan hallintaan ja analytiikkaan tarvitaan osaamista ja osaajia.  Bioinformatiikka on yksi Terveystieteiden tiedekunnan nousevia tutkimusalueita, johon olemme kohdentaneet strategista tukea.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
dekaani, terveystieteiden tiedekunta

 

 

 

 

 

Hameiden hidastamat

Tieteen akateemikon arvonimi voi olla samanaikaisesti kuudellatoista erittäin ansioituneella suomalaisella tieteentekijällä. Suomen Akatemia valitsi syyskuussa uudet akateemikot 2015. Ilokseni Turun yliopistossa toimiva akatemiaprofessori Sirpa Jalkanen on toinen valituista. Tänä vuonna hänet myös promovoitiin Itä-Suomen yliopiston lääketieteen kunniatohtoriksi. Aiemmin hänet on valittu kolmesti akatemiaprofessoriksi ja hän toimii huippuyksikön johtajana.

Sirpa Jalkanen on ansioitunut immuunipuolustusjärjestelmän tutkija. Hänen tutkimuksen kohteena ovat tulehduksiin ja syövän leviämiseen liittyvät uudet ”liikennemolekyylit”. Tämä tutkimus on tuonut uutta tietoa immunologiasta ja verisuonibiologiasta ja avannut mahdollisuuksia myös hoidon kehittämiseen.

Terveydentutkimuksen alueelta Sirpa Jalkasen ohella Suomen akateemikkojen listalla ovat ennestään myös professori Riitta Hari, lääkäri ja neurotieteilijä sekä professori Irma Thesleff, hammaslääketieteen ja kehitysbiologian tutkija. On hienoa, että nämä naiset ovat ottaneet tieteen eturivin paikat Suomessa. He ovat mainioita roolimalleja tämän päivän aloitteleville tutkijoille.

Toisin olivat asiat silloin, kun   Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen naislääkäri Rosina Heikel aloitti lääketieteen opintonsa 1870-luvulla. Hameiden hidastamilla naisilla ei tuolloin ollut yleistä oikeutta opiskella yliopistossa. Vuodesta 1871 alkaen ne naiset, jotka halusivat lääkäriksi, katsottiin kelvollisiksi saamaan opetusta, mutta kirjoille lääketieteelliseen tiedekuntaan heitä ei hyväksytty.  Tällä hetkellä Suomen lääkärikunnasta yli puolet on naisia ja uusista lääketieteen opiskelijoista noin 60%.

Tänä päivänä maapallon aikuisväestöstä yksi viidesosa on luku- ja kirjoitustaidottomia ja heistä suurin osa on naisia, joilla ei ole ollut mahdollisuutta koulunkäyntiin. Globaalisti naisten koulutustason kohentamiseksi on vielä paljon tehtävää.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
Dekaani, terveystieteiden tiedekunta

 

Tavallista elämää

No niin, kesä on kääntynyt kohti loppua ja on aika rauhoittua työntekoon ja tavalliseen elämään. Suomen kesään on mahtunut sadepilvien tutkailua taivaalta ja netistä, monenlaista tapahtumaa, festivaalia ja teatteria ja politiikan kiemuroita.  Kiihkoilua, vatulointia, iterointia, youtubea ja lukemattomia selfiekuvia on riittänyt.  Euroopan rajoilla asiat ovat sekaisin ja sotaa pakenevien turvapaikanhakijoiden tilanne Välimerellä on saanut hallitsemattomia mittasuhteita. Ja Euroopassa talouskurimus jatkuu.

Hallitusohjelma on toteuttamista vaille valmis ja budjettiluonnos vuodelle 2016 on kasassa. Koulutusta mukaan lukien myös yliopistoja on muistettu yhteisissä talkoissa. Koulutuksessa yhteistyötä, päällekkäisyyksien purkamista, rohkeita rakenteellisia ratkaisuja ja opetuksen uudistamista tarvitaan.

On esitetty kysymys, onko Suomi tyhmenemässä, kun koulutuksesta leikataan – tuskin on. Toistaiseksi Suomi on ollut monien kansainvälisten osaamista ja hyvinvointia mittaavien tilastojen kärkikastissa.  Pisa-tutkimuksissa suomalaisnuorten lukutaito, matematiikan ja luonnontieteiden osaaminen on maailman huipputasoa. Joskin pientä laskua viimeisissä tuloksissa on ollut nähtävissä. Samoin onnellisuustutkimuksissa, kuten YK:n World Happiness Report ja teollisuusmaiden järjestön OECD:n Better Life Index, Tanska, Norja, Sveitsi, Hollanti, Ruotsi,  Kanada ja Suomi sijoittuvat korkealle. Demokratia ja korruption vähäisyys, turvallisuus, luottamus ihmisiin, talouteen ja päättäjiin ovat tärkeitä tekijöitä.

Pohjat tavalliselle elämälle ovat hyvät – tästä vaan töihin.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Yhtä valmistuvien juhlaa

Itä-Suomen yliopistosta valmistuvia ensimmäisiä hammaslääkäreitä muistettiin Dentina kevätjuhlassa 8.5.2015.  Edelliset hammaslääkärit valmistuivat 1998 Kuopion yliopistosta.  Koulutus aloitettiin uudelleen 2010, jolloin opintonsa aloitti 25 opiskelijaa ja seuraavana vuonna 40 vuosittain.

Oli ilo olla mukana kokemassa ison opiskelijajoukon, opettajien, muun henkilökunnan, tukijoiden, omaisten ja ystävien lämminhenkistä juhlaa. Hammasklinikan perhe on kasvanut isoksi, jo lähes täyteen mittaansa. Puheita ja kiitoksia oli paljon ja parhaat palkittiin. Puheista välittyi niin opiskelijoiden kuin opettajienkin pioneerihenki. Urakkaa on tehty sekä fyysisten puitteiden että koulutuksen sisällön  rakentamisessa. Tässä ovat joutuneet sekä opiskelijat että opettajat joustamaan ja venymään. Tuloksena oli uusi upea hammasklinikka, joka avattiin juhlallisesti 2013 silloisen opetusministerin Jukka Gustafssonin läsnä ollessa.  Curriculum rakentui vuosi vuodelta, ja siinä näkyy myös opiskelijoiden antaman palautteen jälki.

Viisi vuotta kestänyt urakka, ehkä hikeä ja kyyneleitäkin, on valmistujilla takana. Mutta nyt  työelämä kutsuu. Työpaikat ja asiakkaat odottavat. Kuulemani mukaan varsin monet hakeutuvat töihin Itä-Suomen alueelle, missä heitä tarvitaan kipeästi.

Oli viisas päätös aloittaa hammaslääketieteen koulutus Itä-Suomen yliopistossa uudestaan. Päätöksellä on kauaskantoinen merkitys yliopistolle ja terveydenhuollolle erityisesti Itä- ja Keski-Suomessa.

Haasteita kuitenkin tuottaa se, että välistä on puuttuu kokonainen akateemisen hammaslääketieteen sukupolvi. Tutkimushankkeiden ja tohtorikoulutuksen käynnistäminen ja saaminen vauhtiin vei oman aikansa.

Tarvitsemme paitsi kliinistä työtä tekeviä hammaslääkäreitä, myös alan opettajia ja tutkijoita, jotta jatkuvuus voidaan taata. Hammaslääkärin työ edellyttää jatkuvaa kouluttautumista – täydennyskoulutus, erikoistumiskoulutus ja toivottavasti monen kohdalla myös tohtoriopinnot ovat suunnitelmissa.

Kevään juhlakausi huipentuu ensimmäiseen promootioon Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella. Ennätysmäärä, 146 joista 102 terveystieteiden tiedekunnasta, nuoria tohtoreita saa tohtorinhattunsa.

Onnea kaikille valmistuville.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
dekaani

Vaikuttavaa tutkimusta

Nyt haetaan tutkimuksen vaikuttavuutta strategisella ohjauksella ja priorisoinnilla. Näin tapahtuu Horizon2020 ohjelmissa ja myös kansallisessa rahoituksessa. Kansallisella tasolla Strategisen tutkimusneuvoston koordinoima rahoitusinstrumentti korostaa ajankohtaisiin haasteisiin tarttumista, vaikuttavuutta ja relevanssia.

Terveystieteiden alalla tutkimuksen vaikuttavuuden ja relevanssin tavoittelu on arkipäivää.  Tämän päivän kliiniset hoitokäytännöt perustuvat  tiedeyhteisön  aikaisempiin ponnisteluihin ja viimekädessä kliinisten tutkimusten tuloksiin. Ratkaisuja haetaan ja ratkaistavia kysymyksiä riittää. Tarvitaan osuvampaa diagnostiikkaa,  parempia uusia hoitomenetelmiä ja leikkaustekniikoita ja lääkehoitoja, sujuvampia hoitoketjuja ja palvelukonsepteja –  kustannustehokkaasti.

Terveyden alan tutkimuksen vaikuttavuutta voidaan tarkastella eri näkökulmista – globaalista, kansallisesta, alueellisesta, organisaatioiden, palvelujärjestelmän, yksilön, kansanterveyden,  veronmaksajien  ja kustannusten ja myös elinkeinoelämän ja innovaatioiden näkökulmista.

Viime aikoina monessa yhteydessä on esitetty huoli kliinisen tutkimuksen rahoituksen vähenemisestä. Merkittävä kliinisen tutkimuksen rahoituslähde, entinen EVO- nykyinen VTR-rahoitus on pienentynyt lähes viidennekseen  parhaista vuosistaan. Yliopistojen, yliopistosairaaloiden ja tutkimuslaitosten yhteistyöllä terveysalan tutkimuksen kansallista ja EU-rahoituspohjaa on mahdollista  laajentaa. Tilaisuus on nyt tässä ja se on syytä käyttää.

Toinen  iso  kysymys on, miten käy perustutkimuksen rahoituksen, kun painotetaan nopeaa hyödynnettävyyttä.  Perustutkimusta tarvitaan.  Uusiin innovaatioihin tarvitaan pitkäjänteistä systemaattista työtä ja puurtamista. Vain harva uusi keksintö syntyy onnenkantamoisena.  Parhaaseen perustutkimukseen myönnettävän European Research Counsilin (ERC) rahoituksen määrä korreloi kussakin maassa tutkimukseen kohdennetun rahoituksen suuruuteen. Huipputuloksiin tarvitaan siis myös kansallista panostusta tutkimusrahoitukseen.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen

 

 

 

 

 

Rakenteet  muutoksessa

Yliopistomaailman tämän hetken muotisana numero 1 on poisvalinta. Poisvalinta on ikävän kuuloinen sana. Tulee mieleen kouluaikojen pesäpallojoukkueen valinta.  Miten käy poisvalituille koulutus- ja tutkimusohjelmille? Kuihtuvat, kuolevat tai siirtyvät muualle.

Elämme poisvalintojen, valintojen, profiloinnin, priorisoinnin ja fokusoinnin aikaa. UEFin strategiaa alettiin valmistella yli vuosi sitten ja vastikään UEFin hallitus hyväksyi myös strategian toimeenpano-ohjelman. UEF oli liikkeellä hyvissä ajoin.

Kuitenkin toimintaympäristö on muuttunut ja muuttumassa nopeaan tahtiin. Viimeisen vuoden aikana on polkaistu käyntiin uusia rahoitusmuotoja: profilointirahoitus  ja  strategisen tutkimusneuvoston rahoitus. Ja lisää muutoksia on tulossa rakenteellista kehitystä pohtivien ns. RAKE-ryhmien myötä. RAKE-ryhmät pohtivat luonnontieteen, kielten, yhteiskuntatieteiden ja lääketieteen koulutusrakenteita. Yliopistojen pitää tunnistaa vahvuutensa. Haetaan yliopistojen välistä yhteistyötä ja työnjakoa. Myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välinen yhteistyö ja urapolut ja tutkintorakenteet ovat tarkastelussa.  Duaalimallin tulevaisuus puhuttaa.

Tampere on ehtinyt pidemmälle. Tampere3 -mallissa Tampereen ammattikorkeakoulu, Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen yliopisto haluavat rakentaa korkeakoulurajat ylittäviä tutkinto-ohjelmia keskeisille koulutusaloille ja vahvistaa monitieteisen tutkimuksen edellytyksiä.

On viisainta tehdä valinnat ja poisvalinnat ajoissa.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen

Strategisella tutkimusrahoituksella ratkaisuja käytännön ongelmiin

Joukko yliopistojen, tutkimuslaitosten, ministeriöiden ja järjestöjen ja yritysten edustajia kokoontui kuulemistilaisuuteen uudesta strategisen tutkimuksen rahoituksesta. Virkeä tapahtuma, hyvät puheet ja some käytössä. Valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen taustoitti uuden rahoitusmuodon tarvetta. Tutkimuslaitosten asema on muuttumassa, tiedon tarpeet ovat muuttuneet. Päätösten tueksi tarvitaan käyttökelpoista tutkimustietoa: mitä – yhteinen agenda, miten – toimeenpano ja miksi – yhteinen tieto ja ennakointi. Kysymykset ovat monimutkaisia ja koskevat useaa hallinnonalaa.

Oli mukava huomata, että strateginen tutkimusneuvosto on aktiivisesti paneutunut tehtäväänsä. Pohdinnan tuloksena on valikoitunut 3 teemaa ensimmäiselle kierrokselle. Johtavana ajatuksena on proaktiivinen Suomi murrosten maailmassa. Teknologia, ilmasto ja resurssiniukka yhteiskunta ml. biotalous ja clean tec ja tasa-arvokysymykset ovat ensimmäisiä teemoja. Muutoksen hallinta, sopeutumiskyky ja kestävä kehitys ovat johtavia horisontaalisia teemoja. Aiheissa on vahva kytkentä Horizon2020 ohjelmaan.

Tässä haetaan suuria hankkeita, rahoituskausi on 3+3 vuotta. Kullekin teema-alueelle tulee vain muutamia ohjelmia. Tarvitaan monitieteistä näkökulmaa ja tutkimusyhteisöjen ja eri alojen tutkijoiden yhteistyötä. Hakemusten valmistelussa vuoropuhelu tiedon käyttäjien ja tutkijoiden välillä on tärkeää jo hankkeen valmisteluvaiheessa.

Kriittisiä puheenvuoroja teemoista myös esitettiin. Myös monitieteinen konsepti kyseenalaistettiin – onko näyttöä sen toimivuudesta. Monitieteisyys tuo haastetta myös hakemusten arvioinnille. Löytyykö arvioitsijoita, jotka pystyvät arvioimaan monitieteisiä hakemuksia ja niiden laatua, yhteiskunnallista relevanssia ja vaikuttavuutta. Isot kysymykset investoinnit, uudet työpaikat ja yritysten rooli ovat tässä rahoitusmuodossa vielä selkiytymättömiä. Toisaalta tutkimus ollessaan vaikuttavaa lisää osaamispääomaa, jolla puolestaan voidaan generoida investointeja ja työpaikkoja.

Tuottaako tällainen tutkimusrahoitus tuloksia riittävän nopeasti? Monet ongelmat ovat tässä ja nyt. Ennakointi on päätöksenteon kannalta olennaista, mutta päätökset pitää myös uskaltaa tehdä oikea-aikaisesti. Ehkä myös ketterämpi rahoitusmuoto 6-vuotisten hankkeiden lisäksi tarvitaan.

UEFin kannalta erityisesti ilmasto ja biotalous osuvat nappiin. Ensi katsomalta terveyden tutkimuksen rooli jää pieneksi. Tarkemmin ajatellen terveysteema sopii sekä digitalisaatioon ja tasa-arvokysymyksiin, eikä ratkaisemattomista tieteellisistä ja käytännön kysymyksistä terveyden alalla ole puutetta.

Siis verkostoitumaan, vuoropuhelemaan ja ajattelemaan isoa tieteellistä ja käytännöllistä kysymystä, jonka ratkaisuun tarvitaan monitieteistä tutkimustietoa ja isoa hanketta.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen

Asiaa aivoista

Tuore hieno uutinen on lääketieteen Nobelin palkinto 2014, jonka saivat norjalaiset Edward Moser ja May-Britt Moser Trondheimin yliopistosta yhdessä University College Londonissa toimiva professori John O’Keefen kanssa. Heidän tutkimuksensa on kohdentunut aivojen paikkasoluihin – aivojen navigaattorijärjestelmään, jossa hippokampuksen hermosoluilla on keskeinen merkitys. Pitkäjänteinen kokeellinen tutkimus aina 70-luvun alusta alkaen on rakentanut tietoa siitä, miten aivot muodostavat kartan ympäröivästä tilasta. Paikkasolututkimusta on tehty myös Itä-Suomen yliopistossa professori Heikki Tanilan johdolla.

Havainnot liittyvät myös muistiin ja sairauksiin, jotka vaurioittavat hippokampusta, muistin kannalta tärkeää rakennetta. Alzheimerin taudissa hippokampuksen kutistuminen on varhainen tapahtuma.

Joukko neuroalojen professoreita kiinnitti huomiota Duodecimin artikkelissa aivosairauksien tutkimukseen ja opetukseen (Duodecim 2014;130(17):1721-30).  European Brain Councilin tekemien arvioiden mukaan neurologisten ja psykiatristen sairauksien on arvioitu aiheuttavan kolmanneksen kaikista sairauksien aiheuttamista kuluista Euroopassa. Nämä sairaudet aiheuttavat myös merkittävästi inhimillistä kärsimystä ja toimintakyvyn alenemaa.  Artikkelissa korostetaan, että aivosairauksien saama huomio opetuksessa ja tutkimusrahoituksessa ei vastaa näiden aiheuttamaa haittaa ja kustannuksia.

Aivosairauksiin liittyy paljon ratkaisemattomia ongelmia. Moniin aivosairauksiin ei ole hoitoja ja näiden sairauksien ehkäisyssä ollaan alkutaipaleella. Ratkaisuja voidaan löytää vain pitkäjänteisellä tutkimuksella, perustutkimuksen ja kliinisen tutkimuksen avulla. Ratkaisuja etsittäessä UEF yhdessä yhteistyökumppaneidensa kanssa voi kantaa kortensa kekoon.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen

 

 

Mikä MOOC?

Strategiassaan UEF kertoo olevansa moderni opiskelijakeskeinen yliopisto.

Lukukauden alkajaisiksi  UEFin opettajat ja opettamisen asiantuntijat kokoontuivat  UEF Oppimisympäristöt 2020 seminaariin.   Tilaisuus antoi näkymän tämän hetken tilanteeseen, haasteisiin ja toiveisiin ja kurkistuksen tulevaisuuden uusiin  visioihin  ja mahdollisuuksiin.

Uudet tuulet puhaltavat opetuksessa. Perinteiset hikiset kalvot ovat onneksi jääneet historiaan. Elektroninen tiedon hallinta ja levitys muuttaa opetusta. Opiskelijat ovat kasvaneet tietoyhteiskuntaan ja sukkuloivat taitavasti tietokoneympäristössä ja sosiaalisessa mediassa – usein taitavammin kuin opettajat.  Verkkokurssit,   videoluennot  ja isoille opiskelijajoukoille tarkoitetut massakurssit ”Massive  Open Online Course” (MOOC)  ja simulaatio-opetus tulevat valtaamaan alaa. Paljon voidaan hyödyntää elektronista maailmaa, mutta tarvitaan myös  kontaktiopetusta   kuten esim.  lääketieteessä  ja hammaslääketieteessä.

Opettajille ja opiskelijoille suunnatussa  kyselyssä  selvitettiin,  mitkä ovat strategisesti tärkeimmät kehittämisen kohteet  opetuksessa. Opettajat ja opiskelijat tunnistavat samat asiat tärkeimmiksi.  Kolmen kärjessä ovat: opettajien pedagogiset taidot, opetuksen perustuminen uusimpaan tietoon ja tutkimukseen sekä ajanmukaiset oppimisympäristöt. Myös opetuksen merkitys  tulevaisuuden työelämän näkökulmasta korostuu.

UEFissa luulisi opetusasioiden olevan kunnossa. Onhan opettajien kouluttaminen yksi merkittävä  yliopiston  koulutusala. Paljon on jo tehty, mutta parannettavaa riittää. Toimenpideohjelma on laadittu ja sen jalkauttaminen alkaa. Opetuksen tietotaitoa pitäisi jakaa paremmin ja antaa myös opetusansioiden ja pätevyyden kehittämiselle enemmän painoa.

Olen monesti kuullut sanottavan, ettei opetusta arvosteta.  Hyvä opettaja on kullanarvoinen ja jää opiskelijan mieleen, ja hänen vaikutuksensa  voi  olla kauaskantoinen.

Nyt näyttää opetuksessa olevan selvästi positiivinen uudistumisen vire.  Koulutamme asiantuntijoita tulevaisuuden tarpeisiin ja tehtävämme on antaa opiskelijoille valmiuksia pärjätä muuttuvassa työelämässä.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen

 

Vaalikoneella – ketä kiinnostaa koulutus ja tutkimus

En malttanut pitää näppejäni erossa vaalikoneesta. YLE onkin tarjonnut oivan viihdepaketin äänellä ja ilman ääntä.

Rauha, turvallisuus, työpaikat, tasa-arvo, liittovaltio, ilmastonmuutos, talous, velkaantuminen, veroparatiisit vilahtelevat eurovaaliehdokkaiden kuvauksissa ylen vaalikoneessa. Kävin läpi 200 ehdokkaan kolme vaalilupausta.

Vain kaksi meppiehdokasta mainitsee koulutuksen ja yksi tutkimuksen.

”Korkealuokkainen koulutus ja tutkimus on turvattava – kasvua ja työllisyyttä ajatellen” sanoo RKP:n ehdokas.  ”Lupaan edistää maksutonta koulutusta EU:ssa ja puolustaa maksuttoman koulutuksen asemaa Suomessa” sanoo vasemmistoliiton ehdokas.

Onko Euroopassa asiat niin hyvin, ettei koulutus ja tutkimus nouse lähellekään kärkeä? Pidetäänkö näitä itsestään selvyyksinä? Vai onko muita paljon tärkeämpiä päivänpolttavia ongelmia, jotka ovat vailla ratkaisua? Vai onko turvallista nostaa esiin samat muodikkaat teemat kuin muutkin.

Ei sovi kuitenkaan unohtaa, että koulutus, sivistys ja tutkimus omalta osaltaan luovat pohjaa rauhalle, turvallisuudelle, tasa-arvolle, talouden vakaalle kehitykselle, innovaatioille ja uusille työpaikoille.

Toisaalta EU tarjoaa rahoitusmahdollisuuksia niin koulutuksessa kuin tutkimuksessakin. Erasmus+ ja Horizon2020 ohjelmat ovat käynnistyneet. Ovet ovat auki kansainvälistymiseen ja verkostoitumiseen ja tieteen tekemiseen. Täytyy vain nähdä se vaiva, että käyttää tilaisuutta hyväkseen.

Vaikkei mepiksi pyrkivillä näytä olevan liiemmälti kiinnostusta yliopistoväelle keskeisiin kysymyksiin, äänestäkää silti. On tärkeää saada EU-parlamenttiin osaavia ihmisiä.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen