Viime vuosina yliopistoissa merkittävä määrä strategista rahoitusta on ohjattu vakinaistamispolulle –kiihdytyskaistalle professorin tehtäviin. Hyvä niin, siten on saatu nuoria lupaavia tutkijoita tuomaan uutta virtaa tutkijayhteisöihin ja korvaamaan kasvavaa eläkkeelle lähtevien joukkoa. Osaavien ihmisten lisäksi toinen tärkeä menestystekijä ja vetovoimatekijä tutkimuksessa on ajanmukainen ja toimiva infrastruktuuri –tutkimuksen mahdollistavat rakenteet, laitteet ja palvelut.
Biolääketieteessä, biologisessa ja luonnontieteellisessä tutkimuksessa tarvittava infra on kallista hankkia ja sen käyttö on vaativaa ja edellyttää erityisosaamista ja kokemusta. Erityisosaajilta tuloksen tekeminen onnistuu tehokkaammin ja nopeammin.
Terveystieteiden tiedekunnassa on paljon kallista infraa kuten virusvektorilaboratorio, biokuvantamiskeskus, genomiikka, proteomiikka, metabolomiikka, bioinformatiikka, biopankki ja osaksi AIV-instituuttia siirtynyt koe-eläintoiminta. Näiden infrastruktuurien pyörittäminen edellyttää monenlaista ammattitaitoa: biologiaa, genetiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, insinööritiedettä, datatiedettä, matematiikkaa…
Bioinformatiikan tarve on suuri nyt ja tulevaisuudessa erityisesti terveys- ja luonnontieteiden alalla, mutta data-analytiikkaa tarvitaan myös muilla tieteen aloilla, esimerkiksi sosiaalitieteissä. Alan osaajista on puutetta. Myös UEFissa palvelujen tarve ylittää tarjonnan. Jotta infroista saadaan mahdollisimman paljon irti, tarvitaan myös infrastruktuurien ammattilaisia eli ”staff scientisteja” . He voivat olla voivat olla tutkijataustaisia, väitelleitä, joilla ei ole halua tai mahdollisuutta perustaa omaa tutkimusryhmää. Tässäkin on kyse oikeasta roolituksesta.
Bioinformatiikka on nostettu kärkeen UEFin profilaatiossa. Vakinaistamispolun rekrytointien lisäksi resursseja tulee ohjata myös turvaamaan infrastruktuurien optimaalinen toiminta ja palvelut. Tässä tarvitaan tiedekuntarajat ylittävää yhteistyötä. Toimiva infra on tutkimuksen yksi kivijalka.