Lukuvuosimaksut tulevat – olemmeko valmiit?

Vaikka yliopistoissa on jo pitkään ollut joukko varsin hyvin toimivia kansainvälisiä maisteriohjelmia, suomalaisen koulutusjärjestelmän tehtävänä on tähän saakka ollut lähinnä suomalaisten kouluttaminen. Koulutusviennin ja lisääntyvän maahanmuuton seurauksena myös koulutuskenttä muuttuu kuitenkin nopeasti entistä kansainvälisemmäksi. Tämä asettaa uusia haasteita yliopistoille ja myös yhteiskunnallemme.

Tämän syksyn valinnoissa UEFin kansainvälisiin maisteriohjelmiin valittiin noin 350 opiskelijaa, joista alle viidennes oli joko Suomesta tai muista EU-maista.  Eli siis reilusti yli 10 % aloittavista tutkinto-opiskelijoistamme on muita kuin suomalaisia ja he tulevat valtaosin EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta.

Tavoitteena olisi säilyttää vähintäänkin tämä taso myös jatkossa, vaikka EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille asetetaan lukuvuosimaksut ensi vuodesta alkaen.

Ensinnäkin meidän on pystyttävä markkinoimaan koulutustamme aiempaa paljon tehokkaammin. Ja nimenomaan niiden kanavien kautta, joka tavoittaa potentiaalit opiskelijat. Tänä päivänä se tarkoittaa sosiaalista mediaa ja muita mobiililaitteilla käytettäviä markkinakanavia. Markkinoinnin muotoja kehitetään yhdessä muiden Finland University -kumppaneidemme kanssa koulutusvientiyhtiömme toimesta, mutta sisällöt markkinointiin tarvitaan kuitenkin edelleen maisteriohjelmia toteuttavilta laitoksilta. Ja tietenkin myös laitoksilla olemassa olevat yhteistyö- ja muut verkostot täytyy jatkossakin hyödyntää opiskelijoiden rekrytoinneissa.

Opintoihin ja opintojen sujuvuuteen liittyvät palvelut tulee olla kunnossa, koska koulutussisältöjen ohella niillä on ratkaiseva merkitys vetovoiman kannalta. Vaikka koulutusohjelmat olisivat kuinka laadukkaita tahansa, ei opiskelijat tule yliopistoon, jossa ei koe itseään tervetulleeksi ja jossa palvelut eivät pelaa. Tässä tarvitaan saumatonta yhteistyötä opintopalveluiden, kansainvälisiä asioita hoitavien ja tiedekuntien toimijoiden kesken.

Meidän on myös tiivistettävä yhteistyötä kampuskaupunkien ja alueen yritysten kanssa palveluiden, asuntotarjonnan ja opiskelijoiden työelämäyhteyksien parantamiseksi. Niin yliopiston omien kuin alueen palveluiden laadun ja saatavuuden parantuminen koituvat kaikkien opiskelijoidemme hyödyksi.

Suomalainen lainsäädäntökään ei vaikuta olevan aivan valmis laajentuvaan kansainväliseen koulutukseen ja koulutusvientiin. Esim. oleskeluluvan saamiseksi maahanmuuttovirasto vaatii, että opiskelijalla on oltava elinkustannukset ja lukuvuosimaksun kattava noin 20 000 euroa tilillään opiskelemaan tullessaan.  Aika harvalla suomalaisellakaan tähän olisi mahdollisuus.

Yllä vain pari esimerkkiä niistä suurista haasteista, jotka vaativat joustavuutta ja uutta ajattelua meiltä kaikilta. Tämä syksy on kiireistä aikaa, koska ensimmäiset valinnat maksullisiin ohjelmiin tehdään jo ensi vuoden alkupuolella. Ja vaikka kaikki ei ihan valmista silloin vielä olisi, ja vaikka hakijamäärissä tapahtuisi laskua, ei pidä vaipua epäuskoon. Toimiva kansainvälinen koulutus ja koulutusvienti ovat pitkäjänteistä puuhaa ja tarjoaa mielenkiintoista työtä vielä tulevinakin vuosina.

Jukka Mönkkönen
rehtori

Jukka_Monkkonen_100X130

Oppimisen innostus

Maanantai oli taas erityinen päivä: uudet opiskelijat tulivat. Ovat aina vain nuorempia, tai ainakin näyttävät siltä. Snellmanian suuren luentosalin ovella oli kunnia tervehtiä ja kätellä, kun useampi sata tuoretta UEF-opiskelijaa astui sisälle. Iloisin, muutama jännittynein ilmein opiskelijat vastasivat tervehdykseen. Itse välillä oikein herkistyin, kun ajattelin nuorten elämänvaihetta. Tulevat vuodet yhdessä, tutustuen uusiin ystäviin ja nauttien hienoista kokemuksista. Itsekin sen aikanaan koin. Maailma oli auki ja kaikki mahdollista, kunhan uskoa vain aina riitti. Ensimmäiset hetket uudessa ylipistossa saavat toki monet varovaiseksi, tutustutaan, mutta rauhassa. Jo ensi silmäyksellä alkoi hahmottaa eräitä tulevia porukan johtajia. Myös jokusen, jolla edellinen ilta painoi vielä silmää. On opiskelu muutakin kuin koulun käyntiä. Omat muistot palaavat…

Nuoria kun katsoi, oli pakko ääneenkin todeta, ettei yliopistoa ole ilman heitä. Siksi opiskelijoiden tulee olla erityishuomion ja huolenpidon alla, ensi metreistä viimeiseen opintopisteeseen. Tätä varmasti nykynuoret ovat myös oppineet vaatimaan. Vanhat keinot ja menetelmät eivät riitä, eivät he halua astua ajassa taaksepäin. Opetusohjelmien ja oppimismenetelmien on kehityttävä tähän päivään, niiden on sovittava nuorten maailmaan. Muuten motivaatio hukkuu ja se näkyy 55 op-suorittajien tai opintonsa kokonaan kesken lopettavien määrässä. Pidetään tiukasti kiinni jokaisesta uudesta opiskelijasta. Tässä tarvitaan työtä ja uutta ajattelua, meillä kun luonnontieteissä on lisähaasteena myös kahden kampuksen kustannustehokas opetus.

Luonnontieteiden opiskelu on työlästä, opintopisteet on ansaittava ankarasti ponnistellen. Tämä on fakta, olivatpa mitkä opetusmenetelmät tahansa käytössä. Kokemus voi tulla monelle yllätyksenä, oikotietä onneen kun ei ole. Se innostus mikä näkyi nuorten silmissä kyllä kannustaa heitä eteenpäin. Puhutaan nuorten kanssa samaa kieltä, osallistetaan heidät ja annetaan heille vastuuta oppimisessa. Uskon, että ovat sen arvoisia. Tunnistetaan siten kohdejoukkomme oikealla tavalla. Olkoot opiskelijat keskiössä, uudet opetustavat, sähköiset opetusvälineet varmasti auttavat.

Toivotan menestystä kaikille uusille opiskelijoille. Toivottavasti UEFista tulee teille rakas opinahjo.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin
dekaani, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

OPPIMISYMPÄRISTÖJÄ MARSISTA KOTISOHVALLE

Mikrobiologian peruskurssilla, jota opetin entisessä työelämässä, käydään läpi muun muassa mikrobien metabolista diversiteettiä. Mukana tulee väistämättä aika paljon uudenlaisia termejä ja määrittelyjä.  Assistenttini Johanna tuskastui harjoitustunneilla, kun teekkarit eivät jaksaneet kiinnostua kemolitoautotrofioista. Kavereidensa kanssa – omasta aloitteesta ja rohkeasti – hän rakensi verkkoon pelin. Siinä opeteltiin vaihtoehtokysymyksillä alan perusteita ja tulos kirjautui vastausten ja vastaamiseen käytetyn ajan perusteella. Opiskelijat pelailivat iltaisin tuntikausia. Heti ensimmäisellä kerralla kurssin läpäisy ja arvosanat paranivat merkittävästi. Kiitän Johannaa herätyksestä nähdä uudenlaisten apuvälineiden mahdollisuudet oppimisen kehittämisessä. Tämä tapahtui aikana, jolloin työpuhelimessa ei ollut hipaisunäyttöä.

Mediteknian isoon saliin kokoontui viime viikolla puolitoista sataa UEFin innostunutta opettajaa, opetuksen ja oppimisen kehittäjää jakamaan kokemuksiaan ja näkemyksiään oppimisympäristöjen kehittämisestä. Tilaisuudessa työskenneltiin myös työpajoissa, esiteltiin kehittämiskohteita, uusia ideoita ja yhteistyön avauksia sekä kampuskävely tutustutti uusiin oppimisympäristöratkaisuihin.

Fyysisten, teknisten, sosiaalisten ja paikallisten oppimisympäristöjen osalta edetään aimo harppauksin ja taustalla on didaktinen ja pedagoginen kehittyminen. Kuten yliopiston tyyliin kuuluu, muutosten vaikutuksia oppimiseen tarkastellaan tutkijoiden toimesta ja tehdään tarvittaessa korjausliikkeitä. Opiskelijamme ratkovat Marsin asuttamisen haasteita yhteistyössä Yhdysvaltain avaruus- ja ilmailuhallinnon kanssa, keskustelevat avaruusasemalla toimivan astronautin kanssa ja tutustuvat Miamissa NASAn toimintaan. Mukaansatempaavia haasteita löytyy myös lähempää ja kaikilta opintoaloiltamme. Käänteinen oppiminen tulee vauhdilla ja niin, että vuoden loppuun mennessä sen piirissä on yli 40 opettajaa, 25 toimintayksikköä ja 4000 opiskelijaa. Monenlaisia digitaalisia ratkaisuja käytetään opetuksessa ja ohjauksessa vain muutamia esimerkkejä ottaakseni.

Muutosvauhti on suuri ja opettajat innoissaan. Puheissa korostuu oppimisen merkityksellisyyden tavoite, ei trendikkyyden haku. Opiskelijalle tulokset sitten näkyvät luonnostaan laadukkaampana oppimisena, vähempänä odotteluna tai juoksuna salista toiseen, kun opintoja voi edistää myös itse valittavana ajankohtana vaikka omalta sohvalta käsin. Oppiminen on joustavampaa, monet rutiinit helpottuvat, mutta samalla oma-aloitteisuuden vaatimus kasvaa. Tämä tapahtuu Sanni G.-L:n ollessa opetus- ja kulttuuriministerinä ja puolitoista vuotta sen jälkeen kun UEFin strategiaan oli kirjattu tavoite olla Suomen paras yliopistollinen oppimisympäristö vuoteen 2020 mennessä.

Muutosta ei ole tarpeen pelätä. UEFin opettajien asiantuntevuus tunnetaan ja siihen kaikki perustetaan. Oppimisympäristöpioneerit raivaavat tietä ja oppimisen kehittämiseen ehtivät kaikki mukaan. Jatkossa oppimisen kehittämisen avainsanoja ovat laaja avoimuus ja yhteisen tekemisen lisääminen ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Laaja avoimuus merkitsee siirtymistä intranetista aineistojen väliseen suurempaan avoimuuteen myös muiden oppilaitosten kanssa. Parhaita paloja kannattaa tuoda myös sosiaaliseen mediaan; eiväthän tulevat opiskelijat tiedä kiinnostua, elleivät näe. Vuorovaikutusalustoja kehitetään julkisten toimijoiden ja yritysten sekä meidän opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden yhteiseen oppimiseen vastuullisuuden ja vaikuttavuuden hengessä.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori

Vanhaa Eurooppaa etsimässä

Sunnuntaiaamuisin tapaan lehteä lukiessa kuunnella radio-ohjelmaa, joka kantaa nimeä ”Musiikkia vanhasta Euroopasta”. Ei se musiikki välttämättä kovin vanhaa ole, mutta joskus sieltä tulee renessanssiajan ja sitäkin edeltävän keskiajan musiikkia perusbarokin lisäksi. Ohjelmassa minua on ehkä kiehtonut eniten juuri tuo käsite ”vanha Eurooppa”. Mitä se on, ja mistä sellaista löytyy?

Jokakesäisiä moottoripyörämatkoja suunnitellessani olen melkeinpä huomaamattani etsiskellyt ”vanhaa Eurooppaa” ihan tietyistä suunnista ja tiettyjen aikakausien kulttuuriperintökohteista. Vieraista kulttuureista kiinnostuneena suunta on useimmiten vienyt Suomesta muualle ja erityisesti etelään päin. Itävallassa Salzburgin lähellä on Hallstatt-niminen pikkukaupunki, joka on kesäisin suosittu turistikohde mm. siellä sijaitsevan ikivanhan suolakaivoksen ja museon takia. Tässä mennään ajanlaskun alkua edeltävän vuosituhannen puolelle ja kauemmaksikin (vuosisatoihin n. 1200-500 eaa.), joten siellä jos missä ollaan ”vanhan Euroopan” ytimessä jo kartastakin katsoen. Museo ja sen kokoelmat ovat hienoja ja esineistö taatusti vanhaa. Yllättävän niukasti siellä kuitenkin tuodaan esille se, että ns. Hallstattin kulttuuri ja sen kauden ihmiset (tai ainakin huomattava osa heistä) olivat taustaltaan kelttejä, jotka tuohon aikaan olivat levittäytyneet pitkin manner-Eurooppaa nykypäivän Unkarista aina Ranskaan saakka.

Vähän vähemmän vanhaa Eurooppaa olen löytänyt Sveitsistä, Neuchâtelin kaupungista, jossa taas on Hallstattin kulttuurin jatkumon, ns. La Tène –kulttuurin merkittäviä muistomerkkejä esittelevä museo. Nyt ollaan vuosisadoissa n. 500 – 100 eaa., minkä jälkeen tulivatkin roomalaiset valloittajat, ja alkoi taas uusi aikakausi. Huomattavassa osassa nykyistä Ranskaa tämä ns. galloromaaninen kausi on jättänyt jälkeensä runsaasti erilaisia muistomerkkejä, joita edelleenkin tietysti kaivetaan esille, tai niitä löytyy sattumalta rakennustöiden yhteydessä.

Galloromaaninen kausi on minulle kelttiläisistä kulttuureista ja kielistä kiinnostuneena ollut erityisen mielenkiinnon kohde. Tämän kesän matkan kohokohtiin kuuluivatkin galloromaanisen kauden kaupungin rauniot ja niiden yhteyteen rakennettu museo Périgueux’ssa, Dordognen departementin pääkaupungissa, ja käynti Alesiassa, Julius Caesarin käymien ns. gallialaissotien päätösnäyttämöllä. Täällä Caesarin itsensä johtamat roomalaislegioonat kukistivat lukumääräisesti suuremman kelttien armeijan, jota johti heidän kuninkaansa Vercingetorix. Alesia-nimistä paikkakuntaa ei enää ole, vaan ratkaisevat taistelut käytiin v. 52 eaa. todennäköisesti kukkulalla, jolla nyt sijaitsee Alise-Sainte-Reinen kylä.

Alesian piiritys ja roomalaisten voitto siellä sinetöivät silloisen Gallian (eli suurin piirtein nykyisen Ranskan) joutumisen osaksi Rooman valtakuntaa. Siinä kääntyi todella iso lehti Euroopan historiassa! Kun tuon kukkulan huipulla seisoskelee ja katselee ympäröivää hiljaista ja tasaisen kumpuilevaa burgundilaista maaseutua, tulee väistämättä mieleen, millaiseksi ”vanha Eurooppa” ja sen myöhempi historia olisivatkaan muotoutuneet, jos Vercingetorix olisi saanut odottamansa apujoukot nopeammin paikalle ja olisi kenties pystynyt lyömään Caesarin ja hänen armeijansa. Historioitsijoiden kertoman mukaan taistelu olisi hyvinkin voinut kääntyä roomalaisten tappioksi, kuten oli käynyt Gergoviassa, nykyisen Clermont-Ferrandin tienoilla, näiden armeijoiden aiemmassa kohtaamisessa.

Luulen näillä matkoilla löytäneeni jotain, mitä voi hyvällä syyllä kutsua ”vanhaksi Euroopaksi”, mutta vielä sitä riittää nähtäväksi ja koettavaksi. Missä ja mitä seuraavaksi jäänee ensi talven karttaharjoitusten asiaksi.

filppulaMarkku Filppula
dekaani, filosofinen tiedekunta

Urheilua ja taas urheilua

Liikunnan ja urheilun merkitys terveyden edistäjänä on kiistaton. Liikunta on halpa ja hyvä keino vaikuttaa edullisesti mm. sokeriaineenvaihduntaan, sydämen ja verisuonien terveyteen, painonhallintaan, vahvistaa luustoa, parantaa stressinsietoa  ja unenlaatua sekä edistää henkistä hyvinvointia. Huippu-urheiluun liittyy tosin omat terveysriskinsä kuten urheiluvammat.

Kesä 2016 on tarjonnut kotisohvaurheilijoille paljon nähtävää. On ollut jalkapallon EM-kisat ja menossa ovat Rion olympialaiset, pienemmistä mittelöistä puhumattakaan. YLE tarjoaa olympialaisten kisalähetyksiä yötä päivää. Ylipäätään urheilun uutisointi on massiivista sekä sähköisissä medioissa ja lehdistössä.

Doping-skandaalit  ja korruptio ovat varjostaneet kilpaurheilua. Arsenaali suoritusten paranteluun on iso ja uusia aineita ja menetelmiä ilmaantuu käyttöön. Kiellettyjen aineiden listaukset ja testausmenetelmät näyttävät olevan jatkuvasti jäljessä kilpajuoksussa. Aikaisempien arvokisojen mitaleita on jaettu uudestaan doping-käryjen vuoksi. On todella sääli, että urheilun hyvä tarkoitus pilataan. Urheilijoiden huippusaavutusten takana on uskomaton määrä työtä, tavoitteellista harjoittelua  ja sitoutumista.

Suomalaiset ovat tämän vuoden olympialaisissa saaneet pääosin tyytyä vanhojen hyvien aikojen muisteluun.

Mutta missä ovat tieteen olympialaiset? Lukiolaisille tieteen olympialaisia järjestetään. Tieteen ammattilaiset kisailevat uusilla tuloksillaan kongresseissa ja ammattilehtien palstoilla. Satunnaisesti tieteen saavutuksia uutisoidaan valtamediassa. Mitäpä, jos ”urheiluruudun” tapaan joka päivä olisi ”tiederuutu”. Mahtaisiko kiinnostaa ketään?

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Laatua

Korkeakouluilla on tänä vuonna edessään suuri ponnistus laatuauditoinnin tiimoilta (ns. KARVI-auditointi). Meillä UEFissa tähän joulukuun 2016 tapahtumaan on valmistauduttu jo yli vuoden ajan laatupäällikön johdolla. Auditointiin valmistautuminen vaatii uskomattoman paljon taustatyötä, joka samalla sitoo suuren joukon ihmisiä. Tavoitteena on tietysti läpäistä auditointi liehuvin lipuin, mutta se ei suinkaan ole itsestäänselvyys. Tätä osoittaa se, että myös useita epäonnistumisia auditoinneissa on korkeakouluissa tänä vuonna tapahtunut. Meidät auditoiva ryhmä on kansainvälinen.

Auditoinnin kohteet ovat UEFin laatupolitiikka, laatujärjestelmän kytkeytyminen strategiseen johtamiseen ja toiminnanohjaukseen, laatujärjestelmän kehittäminen, perustehtävien laadunhallinta (tutkintotavoitteinen koulutus, tutkimus, yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja aluekehitystyö, sekä valinnainen osio), tutkintotavoitteisen koulutuksen näytöt, sekä laatujärjestelmän kokonaisuus. Koulutusohjelmanäyttöinä meillä ovat farmaseutti-proviisorikoulutus, metsät ja metsien bioresurssit tohtoriohjelma, sekä valinnaisena kohteena kv-opiskelijavaihto. Kaikkien auditointikohteiden ja alakohteiden kehitysvaihe arvioidaan erikseen ja läpäistäkseen auditoinnin yliopistolla ei saa olla yhtään ”puuttuvaa” ja kokonaisuuden on oltava vähintään tasolla ”kehittyvä” (asteikkona puuttuva, alkava, kehittyvä, edistynyt).

Täytyy kuitenkin muistaa, minkä vuoksi laatutyötä tehdään. Se ei ole mikään muusta työelämästä irrallinen muutaman vuoden välein toistuva tapahtuma. Emme tee sitä auditoijille tai sertifikaatin vuoksi, vaan itsemme ja oman työmme kehittämisen vuoksi. Laatu syntyy erikseen ponnistelematta ja omaan työhömme suoraan liittyvänä. Päätavoitteena on oman toiminnan jatkuva systemaattinen kehittäminen ja strategian toteuttamisen tukeminen. Emme ehkä tule aina ajatelleeksi, miten tärkeää laatu on omalle ja työyhteisön viihtyvyydelle. Kun asiat sujuvat sovitusti, eikä korjausliikkeitä tarvitse jatkuvasti tehdä, muuttuu myös oma elämä huomattavasti helpommaksi. Laatuun kannattaa kaikkien satsata.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja

JUFO-luokitus tutkijan ja tutkimuksen arvioinnissa

Dekaanin roolissa tutustun vuosittain lukuisiin väitöskirjojen esitarkastus- ja vastaväittäjien lausuntoihin, sekä tehtävien täyttöjä käsitteleviin asiantuntijalausuntoihin. Professorin roolissa taas osallistun lausuntojen laadintaan muille yliopistoille. Viime vuosina perinteisen tutkimuksen sisältöön perustuvan laadun arvioinnin apuvälineeksi on hiipinyt JUFO-luokitus, johon lausunnoissa enenevässä määrin viitataan. Kysymys nousi esiin tutustuessani tiedekuntaneuvostomme seuraavan kokouksen asiakirjoihin.

Kovissa tieteissä JUFO-luokituksen ja julkaisun laadun välillä on varmaankin vahva yhteys ja näin on paljolti myös ihmistieteissä. Luonnontieteisiin nähden julkaisukanavien kirjo on kuitenkin ihmistieteissä huomattavasti laajempi ja korkealaatuisia tieteellisiä tuotoksia ilmestyy edelleen alhaisen JUFO-luokituksen omaavilla kanavilla. Asiantuntijan roolissa toimiessani joskus ihmetyttää, miksei tutkija ole tarjonnut erinomaista tutkimustaan jonkun korkean JUFO-luokituksen omaavalle kanavalle julkaistavaksi. Valinnan taustalla saattaa olla tutkijan näkemys eri julkaisukanavien vaikuttavuudesta juuri kyseisen tematiikan kohdalla. Peruslähtökohta tutkimuksen laadun arvioinnissa on, ettei julkaisukanava voi mitätöidä julkaisun tieteellisiä ansioita.

Merkille pantavaa viimeaikaisissa tutkijoiden arvioinneissa on ollut, että lausunnoissa viitataan enenevässä määrin JUFO-luokitukseen puntaroitaessa yksittäisen tutkijan tieteellisiä ansioita ja vertailtaessa tutkijoita keskenään. JUFO on saanut joissain lausunnoissa suhteettoman suuren roolin julkaisujen sisällön arviointiin nähden. Vaarana on, että JUFO-luokitus alkaa ohjata arviointia. Riski kasvaa erityisesti tehtävien täytöissä, joissa tehtäväala on määritelty laveaksi, hakijoita on paljon eikä asiantuntijalla voi olla syvällistä asiantuntemusta kaikkien hakijoiden tuotannosta. JUFO-luokituksen käyttäminen yksittäisen tutkijan arvioinnissa on vastoin Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan (TSV) johdolla sovittuja yhteisiä periaatteita. JUFO-järjestelmä on yliopistojen rahoitusmallia varten rakennettu instrumentti, jolla pyritään oikeudenmukaisesti palkitsemaan yliopistoja julkaisutoiminnasta instituutiotasolla, ei arvioimaan yksittäisiä tutkijoita.

En ole ensimmäinen joka kiinnittää huomiota JUFO:n avoimeen käyttöön tutkijan arvioinnissa. Joissakin tiedekunnissa asiantuntijoita on jo ohjeistettu välttämään viittaamista JUFO-luokkiin lausunnoissaan. Asia olisi otettava esille UEFin tutkimuseettisessä toimikunnassa ja muistutettava tiedekuntia sovituista käytänteissä, ellei näin ole jo jossakin vaiheessa tehty. Riski niin JUFO:ssa kuin muissa arvioinnin ”teknisissä apuvälineissä” on—Turnit mukaan lukien, että häntä alkaa heiluttaa koiraa, ellemme ole tarkkaavaisia.

harri_siiskonenHarri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yliopistot vaikuttavat

Yliopistot ovat tärkeä osa yhteiskuntaa ja lähes tuhatvuotisella historiallaan sen vanhimpia instituutioita, jotka vaikuttavat monin tavoin kansalliseen ja alueelliseen sivistykseen ja hyvinvointiin.

Yliopistojen vaikuttavuus toteutuu suorasti ja epäsuorasti monien kanavien kautta ja epäilemättä tutkimus ja koulutus ovat sen kannalta tärkeimpiä kokonaisuuksia. Yhteiskunnan nopeasti muuttuvissa haasteissa tämä ei näytä enää kuitenkaan riittävän ja vaatimukset siitä, että yliopistoilla olisi vahvempaa suoraa taloudellista vaikuttavuutta, voimistuvat. Tutkimuksen odotetaan tuottavan välitöntä hyötyä parempien kaupallisten ja julkisten tuotteiden ja palveluiden muodossa. Investoiduille veroeuroille odotetaan nopeaa vastetta.

Suomen menestys on aina pohjannut hyvää koulutukseen ja vahvaan osaamiseen. Vaikka Suomen osaaminen ja teknologia ovat edelleen korkealla tasolla, niiden muuttuminen tuottavaksi toiminnaksi on osoittautunut haastavaksi. Suomessa tehdään määrällisesti jopa eniten maailmassa yritysten ja yliopistojen välistä yhteistyötä, mutta sen tulosten luotettava mittaaminen on erittäin vaikeaa. Asioiden lineaarista yhteyttä on nimittäin usein vaikea suoraan mitata ja osoittaa.

Taloudellisten vaikutusten ohella ei pidä unohtaa yliopistojen sivistystehtävää eikä vaikuttavuutta vaikkapa poliittiseen päätöksentekoon. Yliopistot tuottavat tietoa, jolla on suuri arvo näissä molemmissa tehtävissä, mutta tämän vaikuttavuuden mittaaminen on vielä taloudellista vaikuttavuuttakin vaikeampaa.

Yliopistojen vaikuttavuus ja yhteydet ympäristöön ovat siis nousseet taas vahvasti keskusteluun.  Itä-Suomen yliopisto haluaa olla mukana yliopistojen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistämisessä yhteistyössä eri tahojen kanssa.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen
rehtori

Onnistumisen edellytykset

Terve kilpailu on hyvästä, niin yliopistossa kuin muuallakin. Se on varmasti ensisijaisesti kilpailua oman itsensä kanssa, ja siinä onnistuessa on tervettä vertailla sitä myös muiden tekemiin tuloksiin. Parhaansa yrittäminen on terve lähtökohta ja riittää kyllä pitkälle, mutta yliopistojen välinen kilpailu saattaa saada epäterveitäkin piirteitä. Toissijaista on tieteen- tai oppialan kehittyminen, kun ensisijaisesti varjellaan omia uhrauksia ja yritetään saada uusista yhteisistä avauksista vain itselle paras hyöty. Taustalla ovat eurot, jotka valitettavasti ratkaisevat. Valitettavaa, että ne edellä usein mennään, eikä ymmärretä yhteisen tekemisen etua, vaikka pitemmällä ajalla yhteinen tekeminen toisi kaikille osapuolille myös paremmat eurot. Pitkäjänteisemmän strategian hyväksyminen on ymmärrettävästi vaikeampaa, jos lyhyellä tähtäimellä selvä taloushyöty odottaa. Toivotaan, että meiltä löytyy viisautta katsoa vähän pidemmälle, ainakin oman yliopistomme sisällä.

Yliopistot kilpailevat hyvistä opiskelijoita, opettajista, tutkijoista ja hallinto- ja tukihenkilöistä. Se miten onnistumme hyvien toimijoiden rekrytoinnissa, on kriittinen asia. Olemme luoneet uusia koulutuskohteita, joitten houkuttelevuus ei ensi yrittämällä ole välttämättä vakuuttanut. Uutta on tarjottu, mutta opiskelijat eivät sitä ostaneet meidän toivomalla tavalla. Miksi laaja-alainen hakukohde ei kerännyt entistä määrää opiskelijoita? Uutta ei osteta, jos sitä ei osata markkinoida. Se taisi jäädä heikolle. Jatkoa suunnitellessa ei ainakaan luonnontieteissä kannata pohtia paluuta vanhaan. Se ei ollut menestys: juuri siksi uutta on haettukin. Koulutusohjelmien jatkokehittäminen ja ennen kaikkea parempi markkinointi on avainasemassa. Fakta on, ettei opiskelijan tarvitse laajassakaan ohjelmassa  pätevöityä moneen oppiaineeseen. Jatkossakin opiskelijasta tulee se miksi haluaa, esimerkiksi fyysikko, kemisti tai matemaatikko. Emme menesty kilpailussa, jos tarjoamme luonnontieteissä samaa mitä muutkin yliopistot. Siksi markkinointi kannattaa perustaa ainutlaatuisten UEF-maisteriohjelmien varaan, ja tuoda esiin se, että kandidaattikoulutuksemme palvelee näitä ohjelmia. Meillä tulee siis olla sellaisia maisteriohjelmia, joita muut yliopistot eivät pysty tuottamaan.

Tutkijoiden rekrytointi on myös haasteellista. Tuntemukseni on, ettei tiedekunnassani aina ole saavutettu sitä mitä on haluttu.  Tiedekunnan jatkomenestys vaatii keskimääräistä parempia toimijoita, keskiverto ”laatu” ei riitä sen enempää tutkijoissa kuin opettajissakaan. Asettakaamme tavoitteet korkealle, riskienkin uhalla. Hyvä toimija saadaan, jos meillä on hyvä henkinen ja materiaalinen infra häntä odottamassa. Oman osaamisemme markkinointi on avain rekrytoinnin onnistumiseen. Kuinka olemme houkuttelevia? Kysytään sitä itseltämme.

Hyväkään ei myy, jos sitä markkinoidaan huonosti ja keskiverto tuskin myy, vaikka markkinoitaisiin paremmin. Tehdään vain hyviä (koulutus)tuotteita UEFissa. Sen jälkeen pitää keinojen lisäksi löytyä myös euroja niiden markkinointiin.  Vain näin voidaan olla kilpailukykyisiä yliopistomaailmassa.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin
dekaani, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Vaikuttavuus on vuorovaikutusta

UEFin tutkimus on tieteellisesti korkeatasoista, yhteiskunnallisesti merkittävää ja vaikuttavaa sen hakiessa konkreettisia ratkaisuja suuriin ja monitieteisyyttä vaativiin haasteisiin. Nämä ovat strategisen tutkimusneuvoston rahoituksen myöntöperusteita ja näillä perusteilla toteamus olisi perusteltu. Tämän kevään strategisen tutkimuksen hauissa UEF menestyi parhaiten yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Tutkijamme koordinoivat kolmea konsortiohanketta ja olemme kaikkiaan kahdeksalla hankkeella mukana kuudessa konsortiossa. Ensimmäisellä STN:n kierroksella UEF puolestaan sai yhden koordinaatiohankkeen ja on partnerina mukana kolmessa muussa. Onnittelut kaikille haussa menestyneille!

Strateginen tutkimus on erinomainen tilaisuus panostaa  vuorovaikutukseen tiedonhyödyntäjien ja –tuottajien kesken. STN-hankkeissa edellytetään yliopiston, tutkimuslaitosten sekä yhteiskunnallisen ja yritysmaailman päätöksenteon välistä tiedon kulkua tutkimuksen kaikissa vaiheissa. Taustalla on ajatus, että näin on mahdollista luoda horisontaalinen tietopohja päätöksenteon tueksi. Julkisesta tutkimusrahoituksesta suunnataan tähän tarkoitukseen kolme prosenttia.

Yliopistoilta odotetaan perustellusti ratkaisuja muuttuvan maailman mukana nopealla tahdilla tuleviin uusiin haasteisiin ja ongelmiin.  Kaikki tiedämme, että yliopistolla on edelleen paljon osaamista ja tutkimustuloksia, jotka eivät päädy yhteiskunnan hyödyksi. Asiantilan korjaamiseksi tarvitsemme nykyistä kiinteämpää vuorovaikutusta julkisten sektorin ja elinkeinoelämän kanssa. STN-hankkeet ovat hieno edistysaskel, mutta ei suinkaan yksin riittävä. Yliopiston yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen strategian selkeyttäminen on tarpeen. Meidän ei kannata suunnitella vaikuttavuus-strategiaa sisäisenä prosessina keskenämme. Strategiatyössä keskeistä on vaikuttaa vuoroin ja taajaan tutkimustulosten potentiaalisten hyödyntäjien kanssa ja saada heiltä näkemyksiä ja virikkeitä vaikuttavuutemme kehittämiseen.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
Akateeminen rehtori