All posts by viestinta

Tutkimusyhteisöt yliopiston ytimessä

Yliopistot profiloivat tutkimustaan. Kaikkea ei yritetä saavuttaa vaan tutkimus pyritään fokusoimaan yliopiston omille vahvuusaloille. Yhä useammin vahvuusaloista kootaan moniteellisesti isompia tutkimuksen näyteikkunoita. Samalla tutkimuksella tavoitellaan entistä suurempaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tähän on Itä-Suomen yliopistossakin pyritty.

Tutkimuksen vahvuuksien täytyy löytyä objektiivisella tavalla. Useimmiten tunnistus perustuu tutkimuksen tason kansainväliseen arviointiin. Itä-Suomen yliopiston RAE2019- arvioinnin kohteena ovat tutkimusyhteisöt. Ne ovat tietyn teeman ympärille rakentuneita monitieteisiä ja kansainvälisesti verkostoituneita yhteisöjä, joilla on selkeä tutkimusfokus. UEF RAE2019 -arvioinnissa arvioitavia tutkimusyhteisöjä on kaikkiaan 16. Muutamat niistä perustuvat jo usean vuoden yhteistyöhön, mutta uusiakin on muodostettu arviointia ja tulevaisuuden tutkimusta varten. Lähtökohdat ovat kieltämättä hieman erilaiset; toisilla on aikaisemmat yhteiset näytöt, toisilta ne ehkä vielä puuttuvat.

Tutkimusyhteisöt voivat olla paitsi tapa arvioida tutkimusta myös organisoida UEFin tutkimusta tulevaisuudessa. Tutkimusyhteisöllä tulee olla yliopistossamme tieteellisesti korkeatasoinen ydin ja yhteiset isot tavoitteet, joiden tavoitteluun koko yhteisö on sitoutunut. Ei vaan suunnittelu- ja arviointivaiheessa paperilla vaan käytännössä konkreettisessa toiminnassa. Yhteisön kova tutkimuksellinen ydin on kuin veturi, joka vetää vaunuja eli muuta laadukasta tutkimusta mukaansa. Junaan voidaan liittää uusia vaunuja sitä mukaa, kun uusia konkretisoituneita ideoita ja rahoituksen saaneita suunnitelmia löytyy kyytiin. Voineepa jossakin tilanteessa veturikin vaihtua, ja koko juna ohjautua uudelle raiteelle muuttaen suuntaansa. Se olisi luonnollista, sillä tutkimuksen tulee asteittain myös uusiutua.

Sisäinen yhteistyö yhdistää osaamisemme, mutta ei riitä viemään tutkimusta maailman huipulle. Hyväkään tutkimusyhteisö ei saavuta pelkällä yliopiston sisäisellä yhteistyöllä tieteellisen ”ekselenssin” indikaattoreita. Tutkimusyhteisöksi järjestäytymällä meidän tulee luoda edellytykset entistä vahvemmalle kansainväliselle tutkimusyhteistyölle. Näyttäydytään maailmalla ja haetaan parhaat tutkimuskumppanit globaalisti. Vain se luo edellytykset myös riittävälle kilpaillulle tutkimusrahoitukselle, joka on välttämätöntä tutkimusmenestyksen saavuttamiseksi. UEFin sisäinen rahoitus, tai edes muu kansallinen rahoitus, ei siihen riitä. Ei harhauduta ajattelemaan toisin. Tämä olkoon kannustus myös niille, jotka eivät mahdollisesti ole tulevan tutkimusstrategian ytimessä.

Jukka Jurvelin, dekaani

 

Strategiatyö näyttää suuntaa tutkimuksen ja koulutuksen uusiutumiseen

Eduskuntavaalikampanjoissaan puolueet vannoivat yksituumaisesti koulutukseen ja tutkimukseen panostamisen tärkeyttä kansallisen kilpailukyvyn ja kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi sekä globaaleihin haasteisiin, kuten väestön ikääntymiseen ja ilmastonmuutokseen, vastaamiseksi. Muodostettavalla hallituksella on edessä lupauksen lunastamisen paikka. Toimeen tarttumiseen tarjoaa hyvän tiekartan vuoden alussa julkistettu OKM:n korkeakouluvisio kehittämisohjelmineen.

OKM:n korkeakouluvisio heijastuu myös UEF:issa käynnissä oleva strategiatyöhön. Nykyinen tutkimusstrategiamme on jo painottanut monitieteistä tutkimusyhteistyötä, joka on nostettu myös OKM:n visiossa keskeiseksi ohjenuoraksi avoimuuden rinnalla. Käynnissä olevan tutkimuksen arvioinnin lähtökohtana on mahdollistaa tutkimuksen uusiutuminen rohkaisemalla tutkimusryhmiä muodostamaan monitieteisiä tutkimusyhteisöjä yhteisesti määrittelemänsä teeman ympärille. Arviointiin valitut 16 tutkimusyhteisöä edustavat hyvin vahvinta tunnistettua osaamistamme, mutta viestivät samalla tutkimuskentän muutoksesta ja tutkimuksen uusiutumisen tärkeydestä.

Toimintaympäristön nopeasti muuttuessa koulutuksen painoarvo strategiassa korostuu. Yliopistojen on määriteltävä suhteensa kolmeen suureen muutoksen ajuriin. Koulutusrakenteisiin ja koulutusten sisältöihin on kiinnitettävä erityistä huomiota niiden vetovoimaisuuden säilyttämiseksi, työelämän tarpeiden huomioimiseksi sekä korkeakoulujen välisen yhteistyön lisäämiseksi. Toinen strategista linjausta edellyttävä haaste liittyy koulutusohjelmiemme kansainvälistämiseen ja koulutustuotteiden kansainväliseen markkinointiin. Tähän kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta, minkä johdosta linjaukset vaihtelevat tiedekunnittain ja laitoksittain, mutta yliopistotasolla tahtotilan on oltava selkeä. Kolmas suuri muutoksen ajuri koulutuksessa liittyy jatkuvaan oppimisen toimintamallin rakentamiseen ja sisällyttämiseen osaksi laitosten arkipäivää yhdessä Aducaten kanssa. UEFin näkökulmasta OKM:n korkeakouluvision painottama jatkuva oppiminen on meille ”uusvanhaa” toimintaa, sillä olemme valtakunnallisesti avoimen yliopiston toimijana kolmen kärjessä, joka erottuu selkeästi muista toimijoista. Mutta kaikkien rynniessä tälle alueelle on juostava kovaa, jotta pysyisi paikallaan.

Käynnissä oleva strategiatyö on tutkimuksen ja koulutuksen toimintaympäristön muuttuessa aiempaa vaativampaa. Reaktiivisen toiminnan vastapainoksi yliopistojen on otettava rohkeampi rooli yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tulevaisuuden tiennäyttäjinä.

Harri Siiskonen

 

Uusiutuva strategia

Yliopistomme nykystrategia yltää vuoteen 2020, joten sitä on aika nyt uudistaa. Ja uudistaa niin, että yliopistomme pystyy mahdollisimman hyvin vaikuttamaan siihen, millainen maailma on tulevaisuudessa elää ja olla.

Pitkään vallinnut maailmanjärjestys, samoin kuin yhteiskunnalliset ja poliittiset rakenteet ovat kaikkialla vahvassa murroksessa. Yliopistoilla on mahdollisuus vaikuttaa tähän murrokseen pitämällä totuutta päämääränä ja puolustamalla tutkitun tiedon merkitystä yhteiskunnassa tekemällä monialaisesti korkeatasoista tiedettä ja kehittämällä koulutusta turvaamaan kansalaisten osaamisvalmiudet laaja-alaisesti. Yhteiskunnan välittömien tarpeiden edistämisen ohella meidän tulee edistää tämän päivän maailmaan istuvaa sivistyskäsitystä ja kaikkien kansalaisten yhteiskunnallista osallisuutta.

Nykyinen strategiamme perustuu siihen, että UEFin vahva osaaminen muodostaa monitieteisiä tutkimuksen kokonaisuuksia, joilla voimme hakea ratkaisuja maailmanlaajuisin ongelmiin. Tämä lienee varsin hyvä perusta myös seuraavalle kaudelle, mutta niin strategian tavoitteita kuin sen rakennetta ja toteuttamista on syytä kirkastaa.

Jatkossa toimintamme tulee olla avoimempaa ja mahdollistaa aiempaa laajemmin erilaisen osaamisemme yhdistämisen vahvistamaan tutkimuksen ohella myös koulutusta, jatkuvaa oppimista ja kansainvälistymistä.

Strategia ei voi kuitenkaan olla ”noutopöytä”, josta voidaan noukkia vain itselle mieluiset antimet, vaan meidän on pystyttävä kertomaan niin itsellemme kuin muillekin, mitkä ovat UEFin profiilit ja miten me niitä kehitämme.

Tämän päivän nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä strategian on uusiuduttava koko ajan ja samalla on turvattava edellytykset tutkimuksen ja koulutuksen pitkän tähtäimen kehittämiselle. Mielenkiintoisia kysymyksiä siis riittää ja uusille näkökulmille on tilausta. Siksi toivonkin kaikilta yhteisömme jäseniltä intoa ja halua osallistua UEFin strategiatyöhön tämän vuoden aikana.

Jukka Mönkkönen
rehtori

PLAN S haastaa tiedejulkaisemisen käytänteitä

Euroopan komissio, Science Europe ja 11 eurooppalaista kansallista tutkimusrahoittajaa julkistivat viime viikolla PLAN S -aloitteen. Sen tavoitteena on, että kaikkien julkisella rahoituksella tuotettujen tieteellisten julkaisujen tulee olla avoimesti saatavilla 1.1.2020 alkaen. Avoin julkaiseminen on ollut kasvussa jo vuosia, ja vaikutusvaltaiset tutkimusrahoittajat, kuten Suomen Akatemia, vahvasti suosittavat näin menettelemään.  Mahdollisuudet avoimeen julkaisemiseen ovat kuitenkin vaihdelleet eri tieteenalojen välillä, samoin julkaisemisesta tutkijalle/instituutiolle aiheutuneet kustannukset.

PLAN S:n sisältämä merkittävä muutos on vallitsevien open access -julkaisemisen käytänteiden standardoiminen. PLAN S edellyttää lyhyen siirtymäaikansa vuoksi nopeita toimia niin tieteenalojen piirissä kuin lehtikustantamoiden taholla. Aloitteen mukaan ns. kultaista mallia noudattavissa open access -julkaisuissa voidaan edelleen periä kirjoittajamaksuja, mutta niille luodaan standardi, jonka avulla tunnistetaan julkaisujen laadukkuus ja kohtuullistetaan kirjoittajamaksu.  Aloitteessa korostetaan myös, että maksuja ei saa periä yksittäisiltä tutkijoilta, vaan instituutioiden on vastattava niistä, millä halutaan korostaa kaikkien oikeutta julkaisemiseen. Perinteisiltä tilausmaksullisilta ns. vihreän mallin lehdiltä poistuu uudistuksen toteutuessa oikeus embargo-aikaan julkaisun avoimeksi saattamiseksi, mikä on vaihdellut puolesta vuodesta vuoteen. Niin ikään nykyinen hybridijulkaisemisen mahdollisuus poistuu uudistuksen astuessa voimaan.

PLAN S koskettaa erityisesti tilausmaksullisia lehtiä, ja on mielenkiintoista seurata niiden reaktioita toimintaympäristön muuttuessa. Toisaalla PLAN S asettaa haasteita myös tiedeyhteisölle. Sen kymmenkohtainen ohjelma painottaa, että ellei tieteenalalla ole tarjolla korkealaatuista tieteellistä avointa julkaisufoorumia, on tällainen perustettava tutkimusrahoittajien avustuksella ja rakennettava sille tarvittava infrastruktuuri. Tämä kohta viittaa ilmeisimmin tilanteeseen, jos kaupalliset kustantajat eivät suostu avaamaan julkaisujaan. Uusien julkaisukanavien perustaminen haastaa niin ikään tutkijat ja rahoitusmallimme. Uusien kanavien impaktikertoimet ovat luonnollisesti alhaisempia ensivaiheessa eikä kotimainen jufo-luokituksemme tunnista uusia julkaisukanavia suoraan 2- tai 3-tasolle.

PLAN S on kannatettava aloite, mutta sen toteutumisen edellytys on, että tiedeyhteisö ja tutkimusrahoittajat sitoutuvat sovittuihin periaatteisiin yhteisenä rintamana. Tähänastisessa keskustelussa ja toimenpiteissä on edetty ensisijaisesti länsimaisen tiedeyhteisön etua ajaen. Globaalin vastuun nimissä tulisi samanaikaisesti ponnistella avoimen julkaisemisen edistämiseksi kehitysmaissa, sillä vain pieni osa tutkimuksesta pääsee levitykseen länsimaisten suurten kustantajien toimesta. Avoin toimintakulttuuri ja avoin tiede on nähtävä globaalina haasteena.

Harri Siiskonen
Akateeminen rehtori

Tutkijat toisiltaan oppimassa

UEFin strategiassa korostuvat monitieteisyys ja avoimen tieteen edistäminen. Tämä strateginen suunnanotto edellyttää perustieteistä ponnistavaa tieteiden välistä yhteistyötä. Näiden ajatusten virittäminä järjestimme huhtikuussa kahden tiedekunnan (FILO ja YHKA) yhteisen tutkijatapaamisen. Tilaisuuden tavoitteena oli saattaa eri tieteenalojen tutkijoita saman pöydän ääreen ideoimaan tiedekuntien rajat ylittäviä tutkimusmahdollisuuksia.

Tiedekuntien tutkimuskoordinaattorien suunnittelemana ja osallistujien arvioimana tilaisuus oli leppoisa ja samalla hyvinkin luovasti uusia tutkimuksellisia avauksia visioiva. Tieteidenvälisten ratkaisujen löytyminen ei näytä olevan kiinni ainakaan tutkijoiden valmiudesta heittäytyä yhteisölliseen oppimisprosessiin. Työskentelyn edetessä ryhmien tuottamat pohdinnat jalostuivat hyvin luontevasti monitieteisiksi ja eri kampusten tutkijoiden osaamista luokseen kutsuviksi potentiaalisiksi tutkimuskohteiksi. No, mitä voisimme oppia tämänkaltaisista harjoitteista UEFin tutkimuksen kehittämiseksi?

Työskentelyssä mukana olleena keskeisimmäksi opiksi nousi, että UEFin strategian tavoitteiden ja meidän tekemisen tapojen täytyy olla linjakkaasti sopusoinnussa keskenään. Tieteiden väliset uudet ratkaisut syntyvät tutkijoiden välisessä kriittisessä, mutta samalla hyväntahtoisessa vuorovaikutuksessa. Tämä havainto ei ole uusi ”oppimisen innovaatio”, mutta aika ajoin itsestään sinnikkäästi muistuttava yhteisöllisen oppimisen välttämätön ehto.

Avoimen tieteen käytänteitä ja monitieteisyyttä tavoiteltaessa meidän onkin säännönmukaisesti organisoitava tieteiden välistä dialogia aktivoivia foorumeita. Tällöin yhteisten merkitysneuvottelujen ytimessä tulisi olla eri tieteenalojen tuottamat näkymät merkittävistä tutkimuksen kohteista. Riittävän kompleksiset ja jaetut kysymykset puolestaan houkuttavat ja koukuttavat tutkijoita yhteistyöhön ja oppimaan toisiltaan.

Strategiamme neljä globaalia haastetta muodostavat kunnianhimoisen tavoitteen uusien tieteiden välisten tutkimuskysymysten asettamiselle ja aikanaan niiden ratkaisemiselle. Uutta luovat ratkaisut syntyvät ja ovat vaikuttavuudeltaan merkittäviä, kunhan muistamme pitää mahdollistavaa ja osallistavaa vuorovaikutusprosessia tiedeyhteisössämme yllä.

Janne Pietarinen
dekaani, Filosofinen tiedekunta

Opiskelijakeskeisyys – mitä se on?

Itä-Suomen yliopisto läpäisi kansainvälisen KARVI-auditoinnin liehuvin lipuin tänä keväänä. Kuuden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna olimme edenneet käytännössä kaikilla osa-alueilla. Kuten normaaliin kehittyvään organisaatioon kuuluu, nousi esille myös muutamia kehittämisen kohteita. Näistä KARVI-ryhmä nosti yhtenä osiona esille sen, että yliopiston strategisia avainkäsitteitä, mm. opiskelijakeskeisyyttä ja kansainvälisyyttä, olisi syytä kirkastaa. Tässä juuri on laatutyön arvo, se nostaa meille tärkeitä kehittämiskohteita esille.

Opiskelijakeskeisyys on kaksisuuntainen tie. Siihen tarvitaan yliopiston näkemys, mutta opiskelijoiden oma näkemys ja tuntemus opiskelijakeskeisyydestä on oleellisin osa, koska sitä tulee myös mitata opiskelijoiden kautta. Käsitteen tarkka määrittäminen on se vaikeampi pala. Opiskelijakeskeisyys koostuu monesta osa-alueesta. Se alkaa jo siitä, kun nuoret ylipäänsä harkitsevat hakeutuvansa meille opiskelemaan. Mille brändimme hakijan silmissä näyttää, ratkaisee jo lähtökuopissa suosituimmuutemme.

Konkreettisten tekojen tulisi seurata opintojen alusta niiden päättymiseen ja alumnivaiheeseen saakka. Tarkasteltavia kohteita tulee heti mieleen lukuisia: kuinka selkeät opintopolut ovat, millaista ohjausta saa matkan varrella, onko mahdollista muodostaa opinnoistaan loogisia kokonaisuuksia toisiaan tukevista osa-alueista, millainen on opintojen palautejärjestelmä, mikä on opettajien osaaminen, onko tieto ajantasaista ja tutkimusnäyttöön perustuvaa, saako urapolkuun tukea, ovatko opinnot työelämärelevantteja jne.

Unohtaa ei sovi myöskään ylioppilaskuntaa ja ainejärjestöjä, niiden rooli on keskeinen. Opiskelijakeskeisyys syntyy opiskelun ja vapaa-ajan toimintojen kombinaationa. Myöskään kampuskaupunkien osuutta kokonaisuudessa ei voi vähätellä.

Edellä olevasta voi päätellä, että opiskelijakeskeisyys on kaikkien asia. Kääritään vain hihat ja ryhdytään toimeen!

Tuomo Meriläinen
Hallintojohtaja

Kansainvälistyminen alkaa opiskelijavaihdosta

Saastamoisen Säätiö jakaa vuosittain apurahoja UEFin tohtorikoulutettaville ja post doc –tutkijoille ulkomailla tapahtuvaan työskentelyyn, mitään tieteenalaa pois sulkematta. Tämä rahoitusinstrumentti tarjoaa erinomaisen näköalan arvioida tutkijoidemme tarvetta ja halua ulkomailla työskentelyyn. Neljän viime vuoden kokemukseni valossa olen ollut hieman ymmälläni siitä, miten vähän erityisesti ihmistieteissä on ollut hakupainetta post doc –apurahoja kohtaan.

Avoimen tieteen tarjoamat mahdollisuudet, sähköiset yhteydenpidon välineet tai rahoituksen puute eivät yksin selitä opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkumishalukkuuden hiipumista. Kiistaton tosiasia on, että perustutkintovaiheen opiskelijoiden kiinnostus lähteä opiskelijavaihtoon on ollut laskussa. UEF on jäänyt opiskelijavaihtoon lähtijöiden osalta valtakunnallisesti peränpitäjien joukkoon, kun vielä vuosikymmen sitten tilanne oli liki päinvastainen. Olemmeko itse luoneet esteitä opiskelijavaihtoon lähdölle vai onko kysymys jostain muusta? Saamme varmasti vastauksia esittämiini kysymyksiin ja välineitä tilanteen korjaamiseksi käynnissä olevan perustutkintokoulutuksen kehittämistyön kautta. Lähitavoitteeksi voi asettaa lähtevien määrän kasvattaminen meille saapuvien vaihto-opiskelijoiden tasolle.

Vähäinen liikkuvuus koskettaa ikävällä tavalla nuoria tutkijoita viimeistään post doc –vaiheeseen tultaessa. Työskentely ulkomailla tai toisessa kotimaisessa tutkimusorganisaatiossa on muuttumassa välttämättömyydeksi urallaan eteenpäin pyrkivälle tutkijalle. Tämä oli johtopäätös tutkimuskoordinaattorimme analyysista Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan toimikunnan tämän kevään akatemiatutkijoiden valinnasta, josta FILO ja YHKA vetivät vesiperän. Hakijoidemme tutkimussuunnitelmien laadussa ei ollut moitittavaa, mutta liikkuvuudessa kyllä.

Jotta liikkuvuudesta muodostuisi luonteva käytänne, on ensinnäkin syytä harkita kannustimien luomista opiskelijavaihtoon lähtöön perusopintojen vaiheessa. Tohtorikoulutettaville vierailu tai työskentely muussa tutkimusorganisaatiossa tulisi sisällyttää osaksi opintoja. Opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuus ei kartuta ainoastaan heidän omaa sosiaalista pääomaa ja osaamista, mutta on ensiarvoisen tärkeää myös yliopistolle. UEFin tunnettuus maailmalla ei rakennu yksinomaan huippututkijoidemme julkaisutoiminnan varaan. Tutkijoidemme fyysinen läsnäolo ja aktiivinen toiminta kansainvälisissä tutkijayhteisöissä antavat merkitystä lyhenteelle UEF ja rakentavat mainettamme, jolla on suuri painoarvo yliopistorankingeissa.

Harri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Tutkimusstrategian päivitystä

Osana käynnissä olevaa UEFin strategian päivitysprosessia järjestimme toukokuun aikana neljä tutkimusseminaaria, joista jokainen käsitteli yhtä strategiamme globaalia haastetta. Seminaareissa oli esityksiä kaikista tiedekunnista ja kaikilta tieteenaloilta. Osallistujiakin oli runsaasti, mukana tutkimusalueiden ja tutkimusryhmien johtoa, professoreita ja muita tutkijoita.

Seminaarit onnistuivat erinomaisesti, kiitos siitä kaikille alustajille ja mukana olleille. Tällaisia tilaisuuksia tarvitaan jo ihan tiedon levittämisen takia. Edelleenkään emme tiedä läheskään riittävästi, mitä talossamme eri puolilla osataan ja tehdään. Yhteistyökumppanit haetaan maailmalta, mutta lähellä oleva osaaminen jää usein käyttämättä.

Sinänsä laaja verkottuminen UEFin ulkopuolelle on hyödyllistä, mutta siinä rinnalla meidän pitää hyödyntää toistemme osaamista paljon nykyistä paremmin. Seminaareissa syntyi uusia kontakteja tutkijoidemme välillä ja jo sen takia ne kannatti järjestää.

Ilahduttavaa oli myös havaita, että monitieteisyys ja tieteidenvälisyys on varsin laajasti sisäistetty UEFissa. Kaikkiallahan siitä puhutaan, mutta meillä se on jo osa arjen ajattelutapaa ja toimintakulttuuria. Olemme pitkälti siirtyneet tieteenalapohjaisesta ajattelusta kohti temaattista toimintakulttuuria, eli nykyisen strategiamme ydinajatus on toteutumassa.

Toki on myös niin, että nykyinen organisaatiorakenne ja rahanjakomalli ei kaikin osin tue tavoitteitamme siirtyä laitos- ja tiedekuntarajat ylittävään yhteisen tekemisen malliin. Organisaatiorajat ylittävä yhteistyö johtaa kuitenkin laadukkaampaan tutkimukseen ja opetukseen ja sitä kautta pitemmällä tähtäimellä palkitsee myös ansaintalogiikan kautta. Ja eihän organisaatiorakenteet tai rahoitusmallitkaan ikuisia ole. Niitä voidaan kyllä muokata, jos nykyistä paremmat mallit ja rakenteet löytyvät.

Tavoitteenamme on saada strategiamme päivitettyä tämän vuoden loppuun mennessä.  Ajatus on, että nykyisen strategian globaalit haasteet muodostavat tutkimuksemme profiilit, joiden alle tutkimusalueista kootaan toimintamme kova, monitieteinen ydin. Ytimien ympärille rakennetaan tekemisen alustat, joissa vahvistamme tutkimuksen tarvitsemaa osaamista ja infroja.

Näin muodostamme UEFiin vahvoja tutkimusympäristöjä, joissa on riittävän suuri kriittinen massa ja olosuhteet kunnossa. Näiden ympärille on sitten hyvä rakentaa innovaatioekosysteemeitä ja muita vaikuttavuuden toimintamalleja avoimen tieteen hengessä ja yhdessä yhteistyökumppaneidemme kanssa. Kun huolehdimme vielä siitä, että tutkimuksen hallinnollinen tuki on kunnossa, UEF on jatkossa entistäkin kilpailukykyisempi ja vetovoimaisempi tutkimusyliopisto.

Jukka Mönkkönen
rehtori

 

 

 

Houkutteleva koulutus

Koulutuksemme houkuttelevuutta mitataan vuosittain opiskelupaikkaa tavoittelevien hakijoiden lukumäärällä. Hakupainetta kuvataan muuttujalla, jossa hakijoiden lukumäärä normeerataan paikan vastaanottaneiden lukumäärällä. Itä-Suomen yliopiston hakijamäärä on kehittynyt hyvin, ja suositut ohjelmamme, esimerkiksi opettajankoulutus, kauppatieteet ja lääketiede erottuvat muista hakupaineessa. Toki hakupaineessa olemme miltei systemaattisesti kaikilla koulutusaloilla suomalaisten yliopistojen keskiarvon alapuolella. Houkuttelevuus on monitahoinen asia, ja siihen liittyy myös tekijöitä, joihin meidän on vaikea vaikuttaa.

Perinteisesti alueellinen sijaintimme Itä-Suomessa on ollut helppo argumenttimme. Sillä meidän ei kuitenkaan kannata selittää haasteemme mahdottomuutta, vaan pohtia, innovoida ja tehdä kaikki mahdollinen asian hyväksi.  Kun meillä on houkuttelevia koulutusaloja, niin muiden kannattaa pohtia olisiko niiltä jotain opittavaa. Luulen, että silloin pitää ajatella isosti ja pohtia tulevaisuuden haasteita. Siihen strategiammekin meitä velvoittaa.

Laaja-alainen koulutus on termi, joka liitetään tämän hetkiseen kandidaattivaiheen koulutukseen. Laaja-alaisia ohjelmia on aloitettu toteuttamaan ja menestys ei ole kaikkien kohdalla osoittautunut suureksi. Tulkitaanpa tuloksia ihan toisinkin päin, ja vannotaan aikaisemman koulutuksen nimeen. Moni muukin asia samaan aikaan muuttui, ja siksi johtopäätösten teko syistä ja seurauksista ei ole ihan helppoa. Sitä paitsi se aika ennen laaja-alaisuutta ei ollut myöskään suoranainen menestys, ainakaan tietyissä oppinaineissa. Mutta totta, ehkä laaja-alaisuus on mielletty hieman väärällä tavalla. Tuskin se tarkoittaa sitä, että ohjelmassa kaikki opiskelijat pakotetaan mahdollisimman suureen määrään yhteisiä, pakollisia opintoja.

Hakupaineen perusteella on helpompaa tehdä se johtopäätös, ettei entinen tai nykyinen koulutus sellaisenaan kanna tulevaisuuteen. Tarvitaan rohkeutta toteuttaa uusia avauksia, eikä pelkästään toistaa vanhaa mallia. Uskon, että pelkästään hienosäätö, tai kinastelu siitä mikä on hakukohteen laajuus tai nimi, ei riitä. Omaleimainen koulutus, sellainen joka perustuu vahvuuksiimme ja jota muut suomalaiset yliopistot eivät kykene tarjoamaan, voi tarjota houkuttelevia vaihtoehtoja. UEF-strategian mukaista olisi yhdistää rohkeasti jopa eri oppiaineiden sisältöjä. Tällainen koulutus meidän pitää osata tarjota sitten pakettina, jossa selkeä ammattikuva yhdistyy nykypäivän ja tulevaisuuden haasteiden ratkaisuun. Ja koulutuspaketti meidän pitää osata markkinoida nuorille modernein keinoin. Ehdotan, että mietitään koulutuksen kehittämistä avarasti ”out of the box”.

Jukka Jurvelin
dekaani, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Tiedon välityksestä oppimaan kannustamiseen

Välituntikello ilmoitti More Hallissa 50 minuutin luennon päättyneen. Ensi kertaa kuullessa palohälytintä muistuttava ääni seisautti veret. Kyseessä ei ollut kuitenkaan mikä tahansa koulu tai palo-opisto vaan Washingtonin yliopisto (UW), joka sijoittuu esimerkiksi Shanghain listalla viidentoista parhaimmistoon. Kello tuli tutuksi opettaessani ja ohjatessani yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella UWn ympäristötekniikan ja –tieteen opiskelijoita.

Kellon räminä ei suinkaan päättänyt oppimistilannetta. Luento päättyi, mutta sen päälle oli tarpeen varata ainakin toiset 50 minuuttia vapaamuotoiseen keskusteluun opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat odottivat ohjausta yksinkertaisella perustelulla: tarvitsen tämän osaamisen työelämässä vastineeksi lukukausimaksulle. Vaikeimpia asioita kerrattiin ja käytiin läpi esimerkkien valossa. Osallistuimme alan professoreina toistemme luentojen jälkeisiin keskusteluihin. Maisteri- ja tohtoriopiskelijat päätyivät monesti testaamaan kursseilla esiin nousseita kysymyksiä tutkimustensa koejärjestelyissä eli oppiminen oli tutkimukseen perustuvaa. Keskustelut olivat avoimia ja toivat poikkeuksetta uusia ajatuksia yhtälailla opettajille kuin opiskelijoillekin.

Näin toteutettiin käytännössä yliopiston tavoitetta uusimpaan tutkimukseen perustuvasta oppimisesta. Opittiin yhdessä ja samalla opiskelijat huomioitiin yksilöinä. Opiskelijat valmistuivat suunnitellussa aikataulussa työelämään. Kyse oli yksinkertaisesti opiskelijakeskeisyydestä.

UEFissa opiskeijakeskeisyys on nostettu keskiöön. Se on strateginen valinta. Oppimaan oppimista tuetaan monin tavoin ainelaitosten ja yliopistopalvelujen toimesta. Hyviä esimerkkejä ovat Akateemiset opiskelun taidot –kurssi, opintojen ajaksi tehtävä henkilökohtainen opintosuunnitelma. Tukena ovat muun muassa oppiaineiden opinto-ohjaajat, tuutorit ja amanuenssit. Opettajien ohjauskäytännöt sen sijaan vaihtelevat opintosuunnasta, opintojen vaiheesta sekä erityisesti itse opettajasta riippuen. Voidaan sanoa, että opettajien ohjauskäytännöt ovat kirjavia.

Käynnissä oleva opetussuunnitelmaprosessi on oiva tilaisuus kehittää ohjausta systemaattisesti. Uudet ajasta ja paikasta riippumattomat oppimisen menetelmät vapauttavat opettajien aikaa luennoilta. Vapautuva aika on tarpeen käyttää opiskelijoiden akateemiseen ohjaukseen. Ohjaus on jatkossa luonteva osa opettajien työsuunnitelmia. Opettajan panostus ohjaukseen on ylivoimainen keino edistää ja kannustaa oppimiseen, antaa työelämässä tarvittavaa osaamista ja edistää siten työllistyvyyttä, mutta samalla myös sujuvoittaa opintoja sekä nopeuttaa valmistumista. Hyvä ohjaustilanne on mentorointia molempiin suuntiin ja edellyttää opettajalta avoimuutta ja oikeanlaista nöyryyttä. Ohjaukseen panostaminen on opiskelijakeskeisyyttä parhaimmillaan. Opettajan ei parane delegoida tätä vastuutaan.

Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori