All posts by Katja Mielonen

Ympäristönmuutos ja UEF 

Lokakuussa 2018 julkistettiin uusin YK:n alaisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti, joka kertoo karua kieltään ilmaston ja ympäristön muutoksesta, sen nopeudesta ja vaikutuksista. Kenties tärkein viesti raportissa oli se, että konkreettisten tekojen aika on oikeasti nyt. Lämpötilan nousu on saatava pysähtymään 1,5 asteeseen. Kahden asteen lämpötilan nousu johtaisi esim. Pohjoisella Jäämerellä keskimäärin yhteen jäättömään kesään kerran kymmenessä vuodessa. Vaikutukset olisivat katastrofaaliset. 

Yleinen argumentti on, ettei yksittäisen pienen toimijan tai maan – kuten Suomen – toimilla ole mitään merkitystä maapallon lämpenemisen kokonaisuuden kanssa. Periaatteessa näin onkin, mutta käytännössä esimerkin antaminen ja tietoisuuden levittäminen globaalista ongelmasta ei saa mitenkään muuten vauhtia, kuin yksittäisten konkreettisten tekojen kautta. Nämä teot yleisen tietoisuuden tason nousun kautta leviävät yhä laajemmalle ja vaikuttavat siten yleiseen käyttäytymiseen. 

Ympäristön muutos ja luonnonvarojen riittävyys on UEFin strategian yksi neljästä globaalista haasteesta. Meidän täytyy konkretisoida välittömästi lisätoimia, joilla yliopistona reagoimme ilmastonmuutokseen. Nämä toimet täytyy tehdä näkyväksi. Tämä on mielestäni tärkeä osa brändiämme ja sitä, kuinka haluamme profiloitua ulospäin kansallisesti ja kansainvälisesti. Tähän tarvitsemme myös yhteistyökumppaneidemme toimia. Valmistelu toimista on nyt aloitettu vauhdilla ja niistä tullaan keskustelemaan mm. yliopiston johdossa. Jokainen henkilökuntaan kuuluva ja opiskelija voi osallistua näihin talkoisiin ideoimalla ja antamalla vinkkejä, kuinka omalta osaltamme olemme pelastamassa maapallomme tulevaisuutta ei pelkästään lapsillemme, vaan jo nyt meille kaikille. 

Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja

 

Yliopistot osana maakuntauudistusta

Syksyllä selviää miten käy maakunta- ja SOTE-uudistuksen. Miksi meidän yliopistolta pitäisi olla mukana muutoksessa, vaikka emme ole hallinnollisesti osa muutosta?

Yliopistoilla on iso rooli osaavan työvoiman turvaamiseksi maakunnissa. Tarvitaan yhteistyötä työnantajien, maakunnan ja kaupunkien kanssa sen varmistamiseksi, että koulutus vastaa alueiden tarpeisiin.

Toisaalta monen yliopiston oppialan koulutus on osana maakunnan rakenteita. Pohjois-Savossa tämä koskee esim. lääketieteen aloja, sosiaalitieteitä, ravitsemustieteitä, farmasiaa ja hoitotieteitä. Koska monen vastuutoimijan, kuten yliopistosairaala ja opetusterveyskeskukset, rooli on muuttumassa, korkeatasoisen koulutuksen turvaaminen Pohjois-Savossa vaatii tiivistä maakunnallista yhteistyötä.

Yliopistoilta halutaan kolmannen tehtävän mukaista vaikuttavuutta. Maakunnissa tämä liittyy suoraan yliopistojen rooliin maakuntien toiminnassa ja kehittämisessä. Tämä voi parhaimmillaan olla Pohjois-Savossakin merkittävä maakunnan kilpailuetu.

Innovaatioiden ja tekoälyn toivotaan tuovan kasvua, erityisesti myös terveysalalla. Kansainvälisen kilpailukyvyn tueksi tähän täytyy kytkeä yliopistojen osaamisen ja SOTEn rakenteet yhdistävät suomalaiset ainutlaatuisuudet. Näitä ovat esim. sosiaali- ja terveysdatan yhdistävä tutkimus, menestyksekäs näyttö terveyden edistämisestä väestötasolla, ainutlaatuinen geenitutkimus (mm. Finngen-projekti) ja kehittyvä kansallinen biopankkiverkosto ja osaamiskeskusverkosto (mm. kansallinen neurokeskus ja syöpäkeskus).

Kunhan lomat ovat ohi palataan luomaan tulevaisuuden maakuntia. Lähdetäänpä yliopistolta siihen työhön mukaan!

Jussi Pihlajamäki
dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Innovaatioekosysteemi, siis mikä?

”Globaalin toimintaympäristön muutokset korostavat systeemisen lähestymistavan, yhteistyön ja avoimuuden merkitystä innovaatioiden syntyprosessissa. Tämä toteutuu parhaiten yritysten, tutkimuslaitosten, julkisen sektorin, kuluttajien ja muiden toimijoiden tiiviissä vuorovaikutuksessa eli innovaatioekosysteemeissä” (Policy Brief 15/2016).  Tulikohan selväksi?

UEFin päivitettyyn strategiaan sisältyy vahva pyrkimys yliopiston vaikuttavuuden parantamisesta. Tavoite perustuu vahvasti ”avoin innovaatioekosysteemi”-konseptiin. Sen mukaan toimimme tiiviimmin yritysten, yhteisöjen ja muiden toimijoiden kanssa. Luomme toimintaympäristön, jossa vuorovaikutus on spontaania ja jaamme osaamisemme toisillemme. Näin siis tekevät myös yritykset, avoimen tieteen hengessä. Luomme uutta yhdessä tutkimuksen alkumetreistä alkaen. Ei niin kuin aikaisemmin, jolloin yritys tai muu yhteistyökumppani haettiin mukaan vasta kun tutkimussuunnitelma oli valmis.

Miksi olisimme mukana tällaisessa tekemisessä, eihän siitä meille mitään makseta, vai? Ei kannatane olla näin pessimisti. Uskon, että avoin yhteistyö ja tiedon jakaminen mahdollistavat aktivoituvan hanketoiminnan ja rahoituksen, ehkä yrityksistäkin. Saamme toisiltamme tutkimusideoita, joita yksin emme olisi keksineet. Niitä sitten yhdistyvien osaamisten avulla ratkomme. Yhdessä ponnistellen synnytämme uutta ja vahvistamme alueellista elinvoimaa.  Se vuorostaan parantaa UEFin toimintaedellytyksiä. Uskon myös tieteen tason paranemiseen, kun mukana ovat kansainväliset huippuosaajat.

Kaikki tuo vaatii avoimempaa ajattelua: muut voivat auttaa ideoinnissa ja tuoda sellaista osaamista mitä itsellä ei ole. Minunkin pitää vain jakaa omaa osaamistani, ja ehkä myös ainutlaatuista dataani. Kyse on osaamisen siirrosta, ei perinteisestä teknologian siirrosta. Aikaisemmin tällaista toimintaa kutsuttiin yliopiston kolmanneksi tehtäväksi, nyt se toivottavasti integroituu saumattomasti meidän tutkimus- ja koulutustoimintaan. Molempia päätehtäviä on tarkoitus edistää kuvatulla innovaatioekosysteemitoiminnalla. Avoimia innovaatioekosysteemejä kehitetään Kuopiossa terveyden, ja Joensuussa biotalouden ja koulutuksen/opetuksen aloille.

Jukka Jurvelin, dekaani
Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Mitä brexitin jälkeen?

Brittiläisten yliopistojen rehtoreita vieraili tällä viikolla Helsingissä osana kiertuetta, jonka aikana he tapaavat yliopistojen johtoa keskustellakseen brexitin jälkeisestä elämästä tutkimuksen ja korkeakoulutuksen saralla.

Brittien yliopistoväelle brexit tuli täytenä yllätyksenä. Kukaan yliopistoissa ei uskonut brexit-äänien voittoon ja kun lopulta niin kävi, oli se valtava shokki, josta he eivät ole toipuneet vieläkään. Eräskin rehtoreista totesi masentuvansa joka aamu uudelleen, kun herätessään muistaa brexitin.

UK on suurimpia nettosaajia kaikissa EU:n tutkimuksen rahoitusinstrumenteissa.  Niinpä brittien huoli tulevaisuudestaan eurooppalaisissa tutkimus- ja koulutusverkostoissa on suuri. Mutta huoli on suuri myös muissa EU-maissa, ja syystäkin. UK on kiistatta tieteen suurvalta ja keskeinen kumppani suuressa osassa eurooppalaisia tutkimusverkostoja. Suomalaisille tutkijoille UK on toiseksi tärkein kumppanimaa Saksan jälkeen. Ns. kova brexit iskisi siis kovaa niin brittien kuin EU:n jäsenmaidenkin tutkimuksen ja korkeakoulutuksen laatuun ja globaaliin asemaan.

Suomalaisten yliopistojen kannalta keskeinen epävarmuustekijä liittyy myös tulevan tutkimuksen puiteohjelman (FP9) budjettiin. Brexitin vuoksi koko EU:n budjetti uhkaa pienentyä supistaen myös puiteohjelmarahoitusta. Kotimaisten rahoituslähteiden supistumisen ohella tämä nakertaisi vakavasti yliopistojen rahoituspohjaa.

Mitä vaihtoehtoja meillä sitten on? Kaikki brittirehtorit toivoivat, että vielä löytyisi keino perua brexit, mutta poliittisesti se näyttää ainakin tällä hetkellä epätodennäköiseltä. Niinpä vaihtoehtoina on erilliset sopimusmenettelyt UK:n ja EU:n välillä tai maittain solmittavat kahdenväliset sopimukset. Jälkimmäinen vaihtoehto olisi huono, koska eurooppalaisen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vahvuutena on nimenomaan eurooppalaiset verkostot.

EU ei toisaalta voi hyväksyä sitäkään, että brexitin toteutuessa mikään ei muutu, eli britit voisivat poimia ”rusinat pullasta” noudattamatta EU:n keskeisiä periaatteita, mm. tutkijoiden ja opiskelijoiden vapaata liikkuvuutta.

Uusi ideoita ja toimintamalleja siis kaivataan. Niiden löytäminen ole aivan helppoa, mutta mahdollista, kun muistetaan yhteiset arvot ja asetetaan kaikessa tutkimuksen ja koulutuksen korkea laatu etusijalle. Tahtoa tälle tuntui molemmilta osapuolilta Helsingin tapaamisessa löytyvän.

Jukka Mönkkönen
rehtori

Työyhteisötaidot UEF profilaationa? – odotuksia työntekijöille ja johtajille

Dekaanina harvoin ehtii enää tutkimusta tekemään. Kuitenkin tutkijan mieli näkee herkullisia tutkimuskohteita ympärillään ja nyt tällainen tilaisuus muodostui Itä-Suomen yliopiston perinteisillä johdon päivillä helmikuussa 2018. Paikalla oli noin 50 ”uutta” tai ”vanhaa” johtajaa puhumassa UEFista ja sen johtamisesta.

Osallistuin työryhmään, jossa syvennyttiin työyhteisötaitoihin 2020. Tutkimuskysymyksiämme olivat, millaisia uusia työyhteisötaitoja tarvitsemme menestyäksemme yliopistona sekä miten näitä taitoja voidaan edistää. Tutkimusaineisto muodostui monitieteisesti jo osallistujien taustoista lähtien.

Analyysi tehtiin aineistolähtöisesti sisällönanalyysillä diskursiivisin painotuksin.  Vaikeuskerrointa analyysiin toi se, että jo keskustelun alussa selvisi, että tämäkin teema tulee johtajan iholle. Aihetta ei voinut ulkoistaa, sillä jokaisella johtajalla on oma lähijohtaja, joten olemme kaikki myös työntekijöitä.

Työyhteisötaitojen tuloksia olivat:

  • Tiedollinen ymmärrys läpi organisaation: strategioiden ja toiminnan ymmärrys sekä tuloksellisuusymmärrys (mukaan luettuna hallinnon ihmiset)
  • Jatkuvan muutoksen sisäistetty ymmärrys: rajojen häipyminen, uudenlainen työntekemisen tapa ja monikulttuurisuuden läsnäolo
  • Oman toiminnan taidot: avoimuuden, luottamuksen, aktiivisuuden ja palveluasenteen odotus, terve priorisointi- ja päätöksentekokyky ja kyky tunnistaa omaa ja toisten osaamista ja jaksamista

Kokonaisuudessaan meiltä odotettiin vastuuta kehittyä yhdessä ja talon asialla olemista.

Työryhmään osallistuneiden arviointitiedon perusteella Itä-Suomen yliopisto on edistynyt työyhteisötaidoissa, mutta vielä työtä on edessä seuraavilla keinoilla:

  • Vuoropuhelua ja läsnäoloa johtamistyön äärellä matalilla kynnyksillä
  • Terveen itsekritiikin harjoittaminen
  • Oikeanlainen kollegiaalisuus johtamisessa
  • Henkilökohtaistaminen johtamisessa yhteisöllisillä työskentelytavoilla

Mietintämyssyyn nousi myös kysymys siitä, miten työyhteisötaitoja tunnistetaan UEFissa. Tutkimus- ja opetusosaamista tuetaan, mitataan ja arvostetaan, mutta miten tilanne on muiden taitojen osalta? Avoimuuden hengessä on hyvä, että myös johtamisesta ja työyhteisötaidoista puhutaan yliopistoissa. Parhaimmillaan myös ne ovat yliopistomme menestystekijöitä.

Jokaisella tutkimuksella on johtopäätöksensä. Aineistostamme nousi esille odotus olla sitkeästi ihmisiä riippumatta asemastamme. Ehkäpä tiettyjen esitystemme lopussa onkin jatkossa seuraava iskulause ”Viisasta työyhteisötaitoa ja johtamista UEFissa olemalla sitkeästi ihmisiä toisillemme.” Luulisin, että sellaiseen työpaikkaan olisi mukava tulla töihin.

Sari Rissanen
Dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Ei ainoastaan tenure vaan myös infra –yhteispelillä  tuloksiin

Viime vuosina yliopistoissa merkittävä määrä strategista rahoitusta on ohjattu vakinaistamispolulle –kiihdytyskaistalle professorin tehtäviin.  Hyvä niin, siten on saatu nuoria lupaavia tutkijoita tuomaan uutta virtaa tutkijayhteisöihin ja korvaamaan kasvavaa eläkkeelle lähtevien joukkoa. Osaavien ihmisten lisäksi toinen tärkeä menestystekijä  ja vetovoimatekijä  tutkimuksessa  on ajanmukainen ja toimiva infrastruktuuri  –tutkimuksen mahdollistavat rakenteet, laitteet ja palvelut.

Biolääketieteessä, biologisessa ja luonnontieteellisessä tutkimuksessa tarvittava infra on kallista hankkia ja sen käyttö on vaativaa ja edellyttää erityisosaamista ja kokemusta.  Erityisosaajilta tuloksen tekeminen  onnistuu tehokkaammin ja nopeammin.

Terveystieteiden tiedekunnassa on paljon kallista infraa kuten virusvektorilaboratorio, biokuvantamiskeskus, genomiikka, proteomiikka, metabolomiikka, bioinformatiikka, biopankki  ja osaksi AIV-instituuttia siirtynyt koe-eläintoiminta. Näiden infrastruktuurien pyörittäminen edellyttää monenlaista ammattitaitoa: biologiaa, genetiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, insinööritiedettä, datatiedettä, matematiikkaa…

Bioinformatiikan tarve on suuri nyt ja tulevaisuudessa erityisesti terveys- ja luonnontieteiden alalla, mutta data-analytiikkaa tarvitaan myös muilla tieteen aloilla, esimerkiksi sosiaalitieteissä.  Alan osaajista on puutetta.  Myös UEFissa  palvelujen tarve ylittää tarjonnan.  Jotta  infroista  saadaan mahdollisimman paljon irti, tarvitaan myös infrastruktuurien  ammattilaisia eli ”staff scientisteja” .  He voivat olla voivat olla tutkijataustaisia, väitelleitä, joilla  ei ole halua tai mahdollisuutta  perustaa omaa tutkimusryhmää.  Tässäkin on kyse oikeasta roolituksesta.

Bioinformatiikka on nostettu kärkeen UEFin  profilaatiossa. Vakinaistamispolun rekrytointien lisäksi  resursseja tulee ohjata myös turvaamaan infrastruktuurien optimaalinen toiminta ja palvelut. Tässä tarvitaan tiedekuntarajat ylittävää yhteistyötä. Toimiva infra on tutkimuksen yksi kivijalka.

Hilkka Soininen
Dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Alumnit arvoonsa

Alumnitoiminnan merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa kaikissa suomalaisissa yliopistoissa, niin myös meillä. Alumneiksi katsotaan ovat meiltä valmistuneet opiskelijat sekä kaikki työntekijät, niin entiset kuin nykyiset. Alumneja meillä on tällä hetkellä noin 4 300 henkilöä.

Alumnitoiminta on eräs keskeinen keino luoda oman yliopiston, alma materin, brändiä. Angloamerikkalaisessa maailmassa tällä on jo pitkään ollut suuri painoarvo, johon tosin on suoranaisesti ja perinteisesti liittynyt myös varojen keräys. Meilläkin tämä aspekti voi tulevina vuosina kasvaa, mutta tuskin tästä kukaan rahasampoa odottaa.

Enemmän on kyse siitä, että koetaanko UEF nyt ja tulevaisuudessa paikaksi, jossa opiskelusta ja työskentelystä voi olla ylpeä ja tuoda tätä tunnettaan esille myös muille. Saammeko täältä sellaiset valmiudet työelämään tai tutkimusuran pohjalle, joka kantaa kaikkien vuosien läpi.

Uskon, että meidän perusmaineessamme näissä asioissa ei ole mitään vikaa. Sen sijaan meidän pitäisi saada alumnitoiminnan merkitys kirkastettua kaikille täällä toimiville niin, että se muotoutuu luonnolliseksi osaksi yliopistolaisuutta jo lähtökohtaisesti. Tähän voimme itse vaikuttaa paitsi miettimällä alumnitoiminnan prosessit vielä tarkemmin ja suunnitelmallisemmin läpi, myös valjastamalla kaikki – opiskelijat, työntekijät, työntekijäjärjestöt, ainejärjestöt jne. – mukaan tähän työhön, jotta alumniverkostosta muotoutuu dynaaminen, aktiivinen ja oikeasti toimiva. Omalta osaltaan yliopiston on huolehdittava siitä, että UEF ”säilyy aina muistissa”, eli on löydettävä myös kokonaan uusia alumnitoiminnan muotoja. Alumnitoiminta on oleellista myös tulevaisuuden rekrytointien kannalta, oli kyse sitten uusista opiskelijoista tai työntekijöistä.

Haastan kaikki mukaan alumnityöhön! Tätäkin kautta tehdään tulevaisuutta yhdessä.

Tuomo Meriläinen
Hallintojohtaja

Tutkimus- ja innovaatiotoiminnan globaalit ulottuvuudet

Vaikuttavuus, avoin tiede, innovaatioalustat, tieteen tila ja uusimpana visiointi ovat ajankohtaisia teemoja tämän päivän suomalaisessa tiedepoliittisessa keskustelussa. Mainitut teemat hallitsivat myös hiljattain järjestettyjen UEFin johdon päivien ohjelmaa.

Viime vuoden lopulla tiedepolitiikan skenaarioiden kimpussa työskentelevät saivat uutta ajateltavaa. OECD:n Science, Technology and Innovation Outlook 2016 –raportti sisältää aiempia vastaavia katsauksia syvällisemmän vision tutkimus- ja innovaatiotoiminnan globaaleista megatrendeistä kytkemällä ne talouden ja yhteiskuntien kehityksen pitkän aikavälin kehitysnäkymiin. Raportin sanoma kontekstualisoi hyvin OKM:n viimeaikaiset hieman irrallisina ”markkinoidut” toimet tutkimusjärjestelmämme kehittämiseksi. Raportin keskeinen tutkimus- ja innovaatiotoimintaan vaikuttava oletus on maailman vanhojen talousmahtien aseman horjuminen. Vuoteen 2030 mennessä maailman bruttokansantuotteen kasvusta kaksi kolmasosaa painottuu kehittyviin talouksiin —Kiinan, Intian ja Kaakkois-Aasian toimiessa vetureina. Kiinan ennakoidussa nousussa selkeästi maailman johtavaksi talousmahdiksi ei sinällään ole mitään uutta.

Tutkimuksen laadun ja tutkimusorganisaatioiden verkottumisen perusteella tieteellinen tutkimus on tällä hetkellä keskittynyt vielä vahvasti läntisiin teollisuusmaihin Yhdysvaltojen näyttäytyessä selkeänä napana. Taloudellisen kasvun painopisteen siirtyessä läntisten teollisuusmaiden ulkopuolelle heikkenee niiden suhteellinen kilpailukyky kehittyviin talouksiin nähden. Väite koskee julkisin varoin rahoitettua tutkimusta ja perustuu oletukseen, että kehittyvät taloudet panostavat tutkimus- ja innovaatiotoimintaan jatkossakin nykyistä vastaavassa suhteessa BKT:hen nähden, mikä tuo niille kilpailuetua resurssinäkökulmasta katsottuna.

Länsimaiden tuskaa pysyä resurssikilvassa mukana lisää alhaisempi talouskasvu, ikääntyvä väestö sekä se, ettei julkisen rahoituksen osuutta tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa voi juuri kasvattaa nykyisestä, vaan pikemminkin päinvastoin. Yhteiskuntien on vastattava monista muistakin tehtävistä. Eräänä uutena keinona länsimaiden yliopistojen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kilpailukyvyn säilyttämiseksi raportti esittää edellytysten parantamista lisäämällä säätiö- ja ns. filantrooppista rahoitusta julkista rahoitusta tukemaan.

OECD:n hahmottama skenaario yhteiskuntien kehityksestä haastaa läntiset tutkimusorganisaatiot uudistumaan. Alussa mainitsemani käynnissä olevat toimet viitoittavat tietä tulevaisuuteen eurooppalaisissa tutkimustoiminnassa. Niukat resurssit on pystyttävä hyödyntämään aiempaa tehokkaammin, jos mieli pysyä mukana kansainvälisessä kilpailussa tutkijoista ja tutkimusresursseista. Onnistuminen taas edellyttää huolellista suunnittelua ja pitkän aikavälin sitoutumista.

Harri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

 

Laatua ja vaikuttavuutta

Akatemian Tieteen tila 2016 raportti julkistettiin viime maanantaina. Raportin mukaan Suomen tieteen tila on ollut vakaa ja maailman keskitasoa 1990-luvulta lähtien ja kohonnut hieman viime vuosina. Tästä vedettiin mediassa johtopäätös, että koulutusleikkaukset eivät ole vaikuttaneet tieteemme tasoon. Johtopäätös on kuitenkin ennenaikainen, koska tason arviointi perustuu v. 2014 saakka kertyneisiin tilastoihin.

Huomionarvoista on myös se, että kilpailu tieteessä kiristyy ja monet OECD-maat ovat pystyneet nostamaan tieteen tasoa Suomea paremmin.

Erityishuomio tämänkertaisessa raportissa kohdistui tieteen vaikuttavuuteen. Tutkimuksen vaikuttavuutta tulee jäsentää tieteen erilaisten yhteiskunnallisten roolien näkökulmasta. Tiede toimii mm. maailman kuvan ja sivistyksen rakentajana, vaurauden ja hyvinvoinnin lähteenä, päätöksen teon perustana sekä käytäntöjen kehittäjänä.

Vaikuttavuuden monet ulottuvuudet asettavat myös haasteita sen mittaamiseen ja arviointiin. Liian yksinkertaiset, esim. lineaariseen teknologian siirtoon keskittyvät mittarit pahimmillaan kaventavat vaikuttavuutta ohjaamalla toimintaa väärään suuntaan.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö meidän tule hakea keinoja vaikuttavuuden arviointiin. Yksi Tieteen tila -raportin suosituksista onkin, että rekrytoinneissa tulee määrällisten indikaattorien sijasta tarkastella laveasti tieteellistä laatua, uudistumiskykyä ja vaikuttavuutta.

Avoin tiede ja innovaatiotoiminta antavat uusia mahdollisuuksia lisätä tieteen vaikuttavuutta. Niiden edistäminen pitäisikin nostaa yhdeksi tutkijoiden meritoitumisen kriteeriksi. Kun tutkija hyötyy urakehityksen ja tutkimusrahoituksen muodossa avoimuuden ja vaikuttavuuden edistämisestä, se tulee luonnolliseksi osaksi toimintaamme.

Olemme omassa yliopistossamme parhaillaan laatimassa vaikuttavuusohjelmaa, joka pohjaa avoimen tieteen ja innovaatioekosysteemien edistämiseen. Osana tätä ohjelmaa tulee myös tutkijoiden ja opettajien meritoitumisen kriteerejä kehittää niin, että myös ne edistävät näitä tavoitteita.

Jukka Mönkkönen
rehtori

 

 

 

Deus ex machina eli kampusratkaisun jälkinäytös

UEFin hallitus teki 11.4. päätöksen opettajankoulutuksen keskittämisestä Joensuun kampukselle. Sitä edelsi kuukausien selvitystyö, jossa kahdella kampuksella jatkamisen ja keskittämisen etuja ja haittoja punnittiin monista eri näkökohdista. Tämän työn pohjalta UEFin hallitus teki lopulta yksimielisen päätöksen keskittämisen puolesta. Keskeisinä perusteluina olivat itäsuomalaisen opettajankoulutuksen laadun ja vetovoiman parantaminen, tutkimuksen tason nostaminen osana laajempaa tiedeyhteisöä sekä irtaantuminen määräaikaisten erityistukien varassa toimimisesta.

Kuin antiikin draamassa ikään viime viikkoina on nähty eräänlainen jälkinäytös, epilogi, jossa tosin sekä draaman kirjoittajat että näyttelijät ovat vaihtuneet kokonaan toisiin. Heidän viestinsä on ollut päätöksen perustelujen kyseenalaistaminen ja vaatimus päätöksen peruuttamisesta. Erityisen aktiivisesti asialla ovat olleet paikallisten ja alueellisten intressitahojen lisäksi eräiden hallituspuolueiden poliitikot, jotka eivät nyt näytä enää muistavan sitä, mitä ovat hallitusohjelmaan itse olleet mukana kirjaamassa yhtenä tärkeänä tavoitteena: korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen, johon kuuluu mm. toimintojen keskittäminen nykyistä suurempiin ja toiminnallisesti vahvoihin yksiköihin.

Yliopistolain mukaan yliopiston hallituksen päätös kuuluu yksiselitteisesti sen omaan päätäntävaltaan, eikä sitä voida muuttaa millään ulkopuolisten tahojen toimilla. Jälkinäytöksen erikoisimpiin käänteisiin on sisältynyt yrityksiä ”kaupata” Savonlinnan kampuksen toimintoja joko kokonaan tai osina milloin millekin toiselle yliopistolle – ikään kuin ne olisivat jokin kenen hyvänsä myytävissä oleva tuote. Vaatii melkoista mielikuvitusta nähdä sisällöllistä tai muutakaan yhteyttä opettajankoulutuksen ja esimerkiksi Lappeenrannan teknillisen yliopiston koulutusten välillä, mutta sitäkin on tarjottu suunnaksi uudelle kodille Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen lisäksi. Ei tarvitse ihmetellä, että nämä yliopistot eivät kuitenkaan ole olleet innokkaita ryhtymään kaupankäyntiin kolmansien osapuolten kanssa tavarasta, johon myyjillä ei edes ole omistusoikeutta.

Antiikin kirjailijoista varsinkin Euripideen näytelmät huipentuivat yleensä jumalalliseen interventioon, joka sitten ratkaisi inhimillisesti sovittamattoman ristiriidan jollain enemmän tai vähemmän odottamattomalla ja epäuskottavalla juonenkäänteellä. Näyttämön lavasteisiin kuului mekaaninen nosturilaite, jonka avulla jumala tai jumalia laskettiin näyttämölle; siitä tällaisesta interventiosta käytetty termi deus ex machina (’jumala koneesta’). Tässä meidän pikku draamassamme tällainenkin huipennus on nyt nähty, kun itse pääministeri on astunut julkisesti esiin puolustamaan opettajankoulutuksen jatkumista Savonlinnan kampuksella. Juonenkäänteeseen sisältyy tarjous määräaikaisesta rahallisesta erityistuesta. Se olisi juuri sitä, mistä yliopiston hallitus päätöksellään halusi päästä eroon. Määräaikaisten tukien varaan ei vuosien yrityksistä huolimatta ole tähän mennessä voitu – eikä vastedeskään voida – rakentaa riittävän vahvaa pohjaa pitkäjänteiselle opettajankoulutuksen ja siihen liittyvän tutkimuksen kehittämiselle Itä-Suomessa.

filppulaMarkku Filppula
dekaani, filosofinen tiedekunta