All posts by Katja Mielonen

Ei ainoastaan tenure vaan myös infra –yhteispelillä  tuloksiin

Viime vuosina yliopistoissa merkittävä määrä strategista rahoitusta on ohjattu vakinaistamispolulle –kiihdytyskaistalle professorin tehtäviin.  Hyvä niin, siten on saatu nuoria lupaavia tutkijoita tuomaan uutta virtaa tutkijayhteisöihin ja korvaamaan kasvavaa eläkkeelle lähtevien joukkoa. Osaavien ihmisten lisäksi toinen tärkeä menestystekijä  ja vetovoimatekijä  tutkimuksessa  on ajanmukainen ja toimiva infrastruktuuri  –tutkimuksen mahdollistavat rakenteet, laitteet ja palvelut.

Biolääketieteessä, biologisessa ja luonnontieteellisessä tutkimuksessa tarvittava infra on kallista hankkia ja sen käyttö on vaativaa ja edellyttää erityisosaamista ja kokemusta.  Erityisosaajilta tuloksen tekeminen  onnistuu tehokkaammin ja nopeammin.

Terveystieteiden tiedekunnassa on paljon kallista infraa kuten virusvektorilaboratorio, biokuvantamiskeskus, genomiikka, proteomiikka, metabolomiikka, bioinformatiikka, biopankki  ja osaksi AIV-instituuttia siirtynyt koe-eläintoiminta. Näiden infrastruktuurien pyörittäminen edellyttää monenlaista ammattitaitoa: biologiaa, genetiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, insinööritiedettä, datatiedettä, matematiikkaa…

Bioinformatiikan tarve on suuri nyt ja tulevaisuudessa erityisesti terveys- ja luonnontieteiden alalla, mutta data-analytiikkaa tarvitaan myös muilla tieteen aloilla, esimerkiksi sosiaalitieteissä.  Alan osaajista on puutetta.  Myös UEFissa  palvelujen tarve ylittää tarjonnan.  Jotta  infroista  saadaan mahdollisimman paljon irti, tarvitaan myös infrastruktuurien  ammattilaisia eli ”staff scientisteja” .  He voivat olla voivat olla tutkijataustaisia, väitelleitä, joilla  ei ole halua tai mahdollisuutta  perustaa omaa tutkimusryhmää.  Tässäkin on kyse oikeasta roolituksesta.

Bioinformatiikka on nostettu kärkeen UEFin  profilaatiossa. Vakinaistamispolun rekrytointien lisäksi  resursseja tulee ohjata myös turvaamaan infrastruktuurien optimaalinen toiminta ja palvelut. Tässä tarvitaan tiedekuntarajat ylittävää yhteistyötä. Toimiva infra on tutkimuksen yksi kivijalka.

Hilkka Soininen
Dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Alumnit arvoonsa

Alumnitoiminnan merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa kaikissa suomalaisissa yliopistoissa, niin myös meillä. Alumneiksi katsotaan ovat meiltä valmistuneet opiskelijat sekä kaikki työntekijät, niin entiset kuin nykyiset. Alumneja meillä on tällä hetkellä noin 4 300 henkilöä.

Alumnitoiminta on eräs keskeinen keino luoda oman yliopiston, alma materin, brändiä. Angloamerikkalaisessa maailmassa tällä on jo pitkään ollut suuri painoarvo, johon tosin on suoranaisesti ja perinteisesti liittynyt myös varojen keräys. Meilläkin tämä aspekti voi tulevina vuosina kasvaa, mutta tuskin tästä kukaan rahasampoa odottaa.

Enemmän on kyse siitä, että koetaanko UEF nyt ja tulevaisuudessa paikaksi, jossa opiskelusta ja työskentelystä voi olla ylpeä ja tuoda tätä tunnettaan esille myös muille. Saammeko täältä sellaiset valmiudet työelämään tai tutkimusuran pohjalle, joka kantaa kaikkien vuosien läpi.

Uskon, että meidän perusmaineessamme näissä asioissa ei ole mitään vikaa. Sen sijaan meidän pitäisi saada alumnitoiminnan merkitys kirkastettua kaikille täällä toimiville niin, että se muotoutuu luonnolliseksi osaksi yliopistolaisuutta jo lähtökohtaisesti. Tähän voimme itse vaikuttaa paitsi miettimällä alumnitoiminnan prosessit vielä tarkemmin ja suunnitelmallisemmin läpi, myös valjastamalla kaikki – opiskelijat, työntekijät, työntekijäjärjestöt, ainejärjestöt jne. – mukaan tähän työhön, jotta alumniverkostosta muotoutuu dynaaminen, aktiivinen ja oikeasti toimiva. Omalta osaltaan yliopiston on huolehdittava siitä, että UEF ”säilyy aina muistissa”, eli on löydettävä myös kokonaan uusia alumnitoiminnan muotoja. Alumnitoiminta on oleellista myös tulevaisuuden rekrytointien kannalta, oli kyse sitten uusista opiskelijoista tai työntekijöistä.

Haastan kaikki mukaan alumnityöhön! Tätäkin kautta tehdään tulevaisuutta yhdessä.

Tuomo Meriläinen
Hallintojohtaja

Tutkimus- ja innovaatiotoiminnan globaalit ulottuvuudet

Vaikuttavuus, avoin tiede, innovaatioalustat, tieteen tila ja uusimpana visiointi ovat ajankohtaisia teemoja tämän päivän suomalaisessa tiedepoliittisessa keskustelussa. Mainitut teemat hallitsivat myös hiljattain järjestettyjen UEFin johdon päivien ohjelmaa.

Viime vuoden lopulla tiedepolitiikan skenaarioiden kimpussa työskentelevät saivat uutta ajateltavaa. OECD:n Science, Technology and Innovation Outlook 2016 –raportti sisältää aiempia vastaavia katsauksia syvällisemmän vision tutkimus- ja innovaatiotoiminnan globaaleista megatrendeistä kytkemällä ne talouden ja yhteiskuntien kehityksen pitkän aikavälin kehitysnäkymiin. Raportin sanoma kontekstualisoi hyvin OKM:n viimeaikaiset hieman irrallisina ”markkinoidut” toimet tutkimusjärjestelmämme kehittämiseksi. Raportin keskeinen tutkimus- ja innovaatiotoimintaan vaikuttava oletus on maailman vanhojen talousmahtien aseman horjuminen. Vuoteen 2030 mennessä maailman bruttokansantuotteen kasvusta kaksi kolmasosaa painottuu kehittyviin talouksiin —Kiinan, Intian ja Kaakkois-Aasian toimiessa vetureina. Kiinan ennakoidussa nousussa selkeästi maailman johtavaksi talousmahdiksi ei sinällään ole mitään uutta.

Tutkimuksen laadun ja tutkimusorganisaatioiden verkottumisen perusteella tieteellinen tutkimus on tällä hetkellä keskittynyt vielä vahvasti läntisiin teollisuusmaihin Yhdysvaltojen näyttäytyessä selkeänä napana. Taloudellisen kasvun painopisteen siirtyessä läntisten teollisuusmaiden ulkopuolelle heikkenee niiden suhteellinen kilpailukyky kehittyviin talouksiin nähden. Väite koskee julkisin varoin rahoitettua tutkimusta ja perustuu oletukseen, että kehittyvät taloudet panostavat tutkimus- ja innovaatiotoimintaan jatkossakin nykyistä vastaavassa suhteessa BKT:hen nähden, mikä tuo niille kilpailuetua resurssinäkökulmasta katsottuna.

Länsimaiden tuskaa pysyä resurssikilvassa mukana lisää alhaisempi talouskasvu, ikääntyvä väestö sekä se, ettei julkisen rahoituksen osuutta tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa voi juuri kasvattaa nykyisestä, vaan pikemminkin päinvastoin. Yhteiskuntien on vastattava monista muistakin tehtävistä. Eräänä uutena keinona länsimaiden yliopistojen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kilpailukyvyn säilyttämiseksi raportti esittää edellytysten parantamista lisäämällä säätiö- ja ns. filantrooppista rahoitusta julkista rahoitusta tukemaan.

OECD:n hahmottama skenaario yhteiskuntien kehityksestä haastaa läntiset tutkimusorganisaatiot uudistumaan. Alussa mainitsemani käynnissä olevat toimet viitoittavat tietä tulevaisuuteen eurooppalaisissa tutkimustoiminnassa. Niukat resurssit on pystyttävä hyödyntämään aiempaa tehokkaammin, jos mieli pysyä mukana kansainvälisessä kilpailussa tutkijoista ja tutkimusresursseista. Onnistuminen taas edellyttää huolellista suunnittelua ja pitkän aikavälin sitoutumista.

Harri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

 

Laatua ja vaikuttavuutta

Akatemian Tieteen tila 2016 raportti julkistettiin viime maanantaina. Raportin mukaan Suomen tieteen tila on ollut vakaa ja maailman keskitasoa 1990-luvulta lähtien ja kohonnut hieman viime vuosina. Tästä vedettiin mediassa johtopäätös, että koulutusleikkaukset eivät ole vaikuttaneet tieteemme tasoon. Johtopäätös on kuitenkin ennenaikainen, koska tason arviointi perustuu v. 2014 saakka kertyneisiin tilastoihin.

Huomionarvoista on myös se, että kilpailu tieteessä kiristyy ja monet OECD-maat ovat pystyneet nostamaan tieteen tasoa Suomea paremmin.

Erityishuomio tämänkertaisessa raportissa kohdistui tieteen vaikuttavuuteen. Tutkimuksen vaikuttavuutta tulee jäsentää tieteen erilaisten yhteiskunnallisten roolien näkökulmasta. Tiede toimii mm. maailman kuvan ja sivistyksen rakentajana, vaurauden ja hyvinvoinnin lähteenä, päätöksen teon perustana sekä käytäntöjen kehittäjänä.

Vaikuttavuuden monet ulottuvuudet asettavat myös haasteita sen mittaamiseen ja arviointiin. Liian yksinkertaiset, esim. lineaariseen teknologian siirtoon keskittyvät mittarit pahimmillaan kaventavat vaikuttavuutta ohjaamalla toimintaa väärään suuntaan.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö meidän tule hakea keinoja vaikuttavuuden arviointiin. Yksi Tieteen tila -raportin suosituksista onkin, että rekrytoinneissa tulee määrällisten indikaattorien sijasta tarkastella laveasti tieteellistä laatua, uudistumiskykyä ja vaikuttavuutta.

Avoin tiede ja innovaatiotoiminta antavat uusia mahdollisuuksia lisätä tieteen vaikuttavuutta. Niiden edistäminen pitäisikin nostaa yhdeksi tutkijoiden meritoitumisen kriteeriksi. Kun tutkija hyötyy urakehityksen ja tutkimusrahoituksen muodossa avoimuuden ja vaikuttavuuden edistämisestä, se tulee luonnolliseksi osaksi toimintaamme.

Olemme omassa yliopistossamme parhaillaan laatimassa vaikuttavuusohjelmaa, joka pohjaa avoimen tieteen ja innovaatioekosysteemien edistämiseen. Osana tätä ohjelmaa tulee myös tutkijoiden ja opettajien meritoitumisen kriteerejä kehittää niin, että myös ne edistävät näitä tavoitteita.

Jukka Mönkkönen
rehtori

 

 

 

Deus ex machina eli kampusratkaisun jälkinäytös

UEFin hallitus teki 11.4. päätöksen opettajankoulutuksen keskittämisestä Joensuun kampukselle. Sitä edelsi kuukausien selvitystyö, jossa kahdella kampuksella jatkamisen ja keskittämisen etuja ja haittoja punnittiin monista eri näkökohdista. Tämän työn pohjalta UEFin hallitus teki lopulta yksimielisen päätöksen keskittämisen puolesta. Keskeisinä perusteluina olivat itäsuomalaisen opettajankoulutuksen laadun ja vetovoiman parantaminen, tutkimuksen tason nostaminen osana laajempaa tiedeyhteisöä sekä irtaantuminen määräaikaisten erityistukien varassa toimimisesta.

Kuin antiikin draamassa ikään viime viikkoina on nähty eräänlainen jälkinäytös, epilogi, jossa tosin sekä draaman kirjoittajat että näyttelijät ovat vaihtuneet kokonaan toisiin. Heidän viestinsä on ollut päätöksen perustelujen kyseenalaistaminen ja vaatimus päätöksen peruuttamisesta. Erityisen aktiivisesti asialla ovat olleet paikallisten ja alueellisten intressitahojen lisäksi eräiden hallituspuolueiden poliitikot, jotka eivät nyt näytä enää muistavan sitä, mitä ovat hallitusohjelmaan itse olleet mukana kirjaamassa yhtenä tärkeänä tavoitteena: korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen, johon kuuluu mm. toimintojen keskittäminen nykyistä suurempiin ja toiminnallisesti vahvoihin yksiköihin.

Yliopistolain mukaan yliopiston hallituksen päätös kuuluu yksiselitteisesti sen omaan päätäntävaltaan, eikä sitä voida muuttaa millään ulkopuolisten tahojen toimilla. Jälkinäytöksen erikoisimpiin käänteisiin on sisältynyt yrityksiä ”kaupata” Savonlinnan kampuksen toimintoja joko kokonaan tai osina milloin millekin toiselle yliopistolle – ikään kuin ne olisivat jokin kenen hyvänsä myytävissä oleva tuote. Vaatii melkoista mielikuvitusta nähdä sisällöllistä tai muutakaan yhteyttä opettajankoulutuksen ja esimerkiksi Lappeenrannan teknillisen yliopiston koulutusten välillä, mutta sitäkin on tarjottu suunnaksi uudelle kodille Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen lisäksi. Ei tarvitse ihmetellä, että nämä yliopistot eivät kuitenkaan ole olleet innokkaita ryhtymään kaupankäyntiin kolmansien osapuolten kanssa tavarasta, johon myyjillä ei edes ole omistusoikeutta.

Antiikin kirjailijoista varsinkin Euripideen näytelmät huipentuivat yleensä jumalalliseen interventioon, joka sitten ratkaisi inhimillisesti sovittamattoman ristiriidan jollain enemmän tai vähemmän odottamattomalla ja epäuskottavalla juonenkäänteellä. Näyttämön lavasteisiin kuului mekaaninen nosturilaite, jonka avulla jumala tai jumalia laskettiin näyttämölle; siitä tällaisesta interventiosta käytetty termi deus ex machina (’jumala koneesta’). Tässä meidän pikku draamassamme tällainenkin huipennus on nyt nähty, kun itse pääministeri on astunut julkisesti esiin puolustamaan opettajankoulutuksen jatkumista Savonlinnan kampuksella. Juonenkäänteeseen sisältyy tarjous määräaikaisesta rahallisesta erityistuesta. Se olisi juuri sitä, mistä yliopiston hallitus päätöksellään halusi päästä eroon. Määräaikaisten tukien varaan ei vuosien yrityksistä huolimatta ole tähän mennessä voitu – eikä vastedeskään voida – rakentaa riittävän vahvaa pohjaa pitkäjänteiselle opettajankoulutuksen ja siihen liittyvän tutkimuksen kehittämiselle Itä-Suomessa.

filppulaMarkku Filppula
dekaani, filosofinen tiedekunta

 

Profiilin kirkastaminen

”Minulla on kolme vaivaa, sydämestä ottaa, lonkkia kolottaa… niin ja mikäs se kolmas vaiva nyt olikaan?” Tuttuja tarinoita lähipiirin ikääntyviltä kuultuna. UEF hakee monitieteisiä ratkaisuja ikääntymiseen liittyviin kardiovaskulaarisiin ja metabolisiin sairauksiin, Alzheimerin tautiin, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin sekä syöpään. Translationaalinen tutkimus ulottuu molekyylitasolta kliinisiin käytänteisiin – se on yhteiskunnallista vaikuttavuutta parhaimmillaan.

Ikääntyminen, elintavat, terveys –globaalihaasteen tutkimusalueet yhdistävät esimerkillisesti perustutkimuksen käytäntöön vietäviin hoitoihin. Tällaista tieteidenvälisyyttä tavoitellaan UEF- strategian mukaisesti kaikilla tutkimusalueilla. Tätä onkin kiitelty monelta taholta ja näyttöjä saatu kilpaillun rahoituksen myöntöinä ja erilaisina tunnustuksina.

Monitieteisyyden korostamiseksi ja vahvistamiseksi tehtiin viime vuonna tohtoriohjelmareformi.  Tavoitteena oli entistä kiinteämpi kytkentä temaattisiin alueisiin. Tohtorikoulutettaville halutaan positiivisia kokemuksia yhteistyöstä eri aloilla toimivien kanssa. Nyt on aika varmistaa, että tutkimusalueiden ja tohtoriohjelmien yhteistyö on löytämässä käytännön muotoja. Huhtikuussa peilaamme kokemuksia tutkimusalueiden ja tohtoriohjelmien välisissä tapaamisissa.

Ovatko samaan globaalihaasteeseen paneutuvat tutkimusalueemme riittävän vuorovaikutteisia, toisiaan täydentäviä ja tukevia? Näitä kysymyksiä oli omiaan herättelemään Akatemian toisen kierroksen profilaatiohaun kriittinen palaute. Horisontaalisen yhteistyön kanavia ovat esimerkiksi yhteiset infrastruktuurit ja metodiosaajien toiminta yli tutkimusaluerajojen. Infrayhteistyö on jo laaja-alaista ja periaatteet kirjattuna infrastruktuuriohjelmaan. Jäivätkö yhteisinfrat hakemuksessa korostamatta? Metodipuolella esimerkiksi suurten tietoaineistojen avoimeksi tekeminen, tulkinta ja mallinnus ovat yhteinen haaste. Avoin data on tulevaisuudessa tutkimusympäristön vetovoimatekijä.

Ikääntymisteemaan vielä palatakseni yhteiset avoimet tietoaineistot auttaisivat sairauksien yhteisvaikutusten tutkimuksessa.  Yliopiston tutkimusprofiili kirkastuu, kun tutkimusalueiden sisäisen toimivuuden lisäksi myös eri tutkimusalueille löytyy yhdistäviä tekijöitä.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori

Impaktia ja ekselenssiä

Urheilijat sanovat usein ennen kisoja ”teen oman suorituksen ja katson, mihin se riittää”.  Jotta huipulle päästään, se on turhan vaatimaton tavoite. Toisaalta tänä vuonna urheilupuolella on nähty iloisia onnistumisia. Nuoret kiekkoleijonat osoittivat maailman mestaruuskisoissa, ettei heillä ole onnistumisen tai epäonnistumisen pelkoa – sinnikkäästi ja iloisesti huipulle. Siihen tarvitaan taitoa, intoa, sitoutumista, ahkeruutta, hyvä valmennus ja olosuhteet.

Samoin on tieteessä – tavoitteet kannattaa asettaa korkealle. Menestykseen tieteessä tarvitaan paitsi tutkijan henkilökohtaisia ominaisuuksia – lahjakkuuden lisäksi, hyvä koulutus, innostuneisuutta ja intohimoa tutkimukseen, kestävyyttä, pettymysten sietokykyä, esiintymistaitoja ja johtajuutta – ja myös inspiroiva tutkimusympäristö, infrastruktuuri sekä rahoitusta.

Kun julkinen talous on vaikeuksissa ja myös yliopistojen ja tutkimuslaitosten rahoituksesta leikataan, kamppailu ulkopuolisesta rahoituksesta kovenee entisestään. Lisäksi tieteen rahoitusmaailmalle Suomessa on ollut ominaista tempoilevuus. Entisiä rahoitusinstrumentteja ajetaan alas ja uusia tulee tilalle. Ylhäältä tuleva ohjausvaikutus näkyy voimakkaana. Tutkijan on vaikea pysyä kärryillä, mikä on rahoittajan tahtotila – haetaanko vaikuttavuutta vai huipputiedettä vai molempia?

Tässä tieteen rahoituksen turbulenssissa on viisainta keskittyä omaan suoritukseen – tavoite korkealla. Se on varmaa, ettei puolivillaisilla hakemuksilla pärjää tämän hetken rahoituskisassa.

Yliopistotasolla on tärkeää rakentaa tulevien tutkijoiden kuntopohjaa hyvällä koulutuksella, valmennuksella ja mentoroinnilla. Tärkeää on tunnistaa nuorten tutkijoiden joukosta potentiaaliset tieteessä menestyjät ja ohjata ja tukea heitä eteenpäin – väittelyn jälkeen postdoc-kaudelle, rahoituksen hankintaan, oman ryhmän perustamiseen ja  verkostoitumiseen. Siis valmentaa heitä tieteen kansainväliseen liigaan.

Onnistumisia tulevissa rahoitushakemuksissa!

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Opiskelijan arki

Maan taloudellinen tilanne ja sen vaatimat korjausliikkeet eivät jätä ketään koskematta. Sen saavat tuntea myös korkeakoulu- ja muut opiskelijat mm. suunniteltujen opintotukileikkausten kautta. On äärimmäisen tärkeää, että jokaisella halukkaalla ja kyvykkäällä olisi tässä maassa myös jatkossa mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kuin mahdollista. Siitä olen itsekin kiitollinen. Brittiläisessä tai amerikkalaisessa systeemissä en koskaan olisi voinut hankkia itselleni yliopistotason koulutusta, jos se olisi ollut vanhempieni varallisuudesta ja tuesta opintoihini kiinni.

Jos opintotukia jatkossa leikataan, voisi toisesta päästä vastaavasti purkaa normeja. Opiskelijoiden työssäkäynnin opintotukeen vaikuttavia tulorajoja olisi syytä tarkistaa samalla ylöspäin. On mielestäni kohtuutonta, että kurimus iskee tavallaan kahta kautta – työssäkäynnistä rangaistaan, tässä mielessä eettinen pohja tässä ajatuksessa on heikko. Vaikka työssäkäynnin sinänsä voi ajatella venyttävän opintoja, saa sieltä kuitenkin aina myös arvokasta kokemusta siitä, kuinka työmarkkinat toimivat ja minkä panoksen itse on valmis antamaan.

Ollessani itse muinaisuudessa perusopiskelija oli tavallista, että lähes jokainen otti opintolainaa. Ajat olivat tietysti erilaiset kuin nyt, mm. inflaation saattoi aivan realistisesti odottaa syövän lainan reaaliarvoa ja siten helpottavan sen takaisinmaksua. Muistelen, että itse sain lainani maksettua noin viidessä vuodessa. Siitä huolimatta se oli melkoinen taakka, koska samaan aikaan täytyi muutenkin aloitella oikeasti itsenäistä elämää ja sen tuomia velvoitteita. Ei elämä kovin leveää ollut.

Koulutus on tämän yhteiskunnan nousun tae, olen siitä aivan vakuuttunut. Täytyy kuitenkin aina jaksaa luottaa tulevaisuuteen, jokainen sukupolvi on kohdannut omat vaikeutensa ja voittanut lopulta ne. Niin tulevat nykyisetkin opiskelijat tekemään, sillä te olette paljon viisaampaa porukkaa kuin me vanhenevat keski-ikäiset.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja

Koulutusta ja kotoutusta

Koko kansan koulutus ja sivistäminen on suomalainen menestystarina ja hyvinvointiyhteiskuntamme perusta. Tähän on vahvasti uskottu koko itsenäisyytemme ajan ja koulutusleikkausten osakseen saaman kritiikin perusteella siihen uskotaan edelleen laajasti.

Pienenä kansakuntana meidän on täytynyt hyödyntää kaikki henkiset resurssimme. Tasa-arvoinen, korkealaatuinen koulutus on ollut paras tapa niiden hyödyntämiseen ja yhtenäinen kulttuuripohja ja homogeeninen väestörakenne ovat tähän saakka merkittävästi helpottaneet henkisen pääoman hyödyntämistä. Näin olemme saavuttaneet osaamis- ja sivistystason, jonka pohjalle on voitu rakentaa yksi menestyneimmistä yhteiskunnista maailmassa.  Tämä on ainoa mahdollisuus myös tästä eteenpäin.

Maailma kuitenkin muuttuu huimaa vauhtia ja niin myös koulutusjärjestelmämme on murroksen edessä. Pakolaisvirtojen ja muun kansainvälistymisen seurauksena meidän on pystyttävä tarjoamaan jatkossa korkealaatuista koulutusta kantasuomalaisten lisäksi hyvin erilaisen kulttuuritaustan ja lähtötilanteen omaaville lapsille ja nuorille. Se on ehdoton edellytys onnistuneelle kotouttamiselle, joka parhaimmillaan lisää yhteiskuntamme elinvoimaa merkittävästi.

Mutta pelkkä koulutus ei riitä, vaan Suomessa koulutetuille ulkomaalaisille pitää tarjota mahdollisuus jäädä Suomeen ja työllistyä täällä. Muuten laadukas koulutuksemme valuu muiden hyödyksi. Kuten Shuo Wang (UEF) ja Osama Alaloulou (ÅA) toteavat Hesarin mielipidesivuilla (HS 10.1.), meillä on vielä paljon tehtävää, että maahan tulleet opiskelijat saadaan integroitua yhteiskuntaamme.

Oleskelulupakäytännöt ja suomen kielen opetus vaativat tehostamista, mutta suurinta muutosta kaipaavat asenteemme ulkomaalaisia kohtaan. Meidän on muututtava avoimemmiksi ja otettava muualta kotoisin olevat aidosti osaksi yhteiskuntaamme, ei vain suvaita heitä.

Tässä katupartiot ja ennakkoluulot eivät auta, vaan meidän on kyettävä arvostavaan ja tasavertaiseen kohtaamiseen. Yliopistot ovat yhteiskuntamme kansainvälisimpiä organisaatioita ja voivat siten olla tiennäyttäjiä tässäkin asiassa.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen
rehtori

UEF Summer School ja OKM:n ”rosessihaasteet”

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen paimenkirje yliopistoille on virittänyt vilkkaan keskustelun, johon kollegani Jukka Jurvelin otti kantaa hiljattain omassa blogissaan ja keskustelua jatkoi rehtori Jukka Mönkkönen viime viikolla. Rehtorimme peräänkuulutti ”rosessien”, roolittamisen ja rekrytointien avointa tarkastelua kilpailukykymme vahvistamiseksi kiristyvässä taloudellisessa tilanteessa.  Yksi ”rosessi”, joka on nostettu ensi vuoden alussa OKM:n kanssa käytävien tulosneuvottelujen asialistalle, on opintojen ympärivuotistaminen.

Ministeriön taholta on muistuteltu yliopistoja kesäopintojen lisäämisestä jo useina vuosina. Kuiskaukseen on vastattu meilläkin muun muassa E-lukukauden muodossa, mutta nyt ministeriö on korottanut ääntä ja vaatii järeämpiä toimenpiteitä. UEFin strategian toimenpideohjelmaan sisältyvä Summer School, jonka pilottivaihe käynnistyy elokuussa 2016, tarjoaa varteenotettavan keinon vastata OKM:n haasteeseen. Kirjoitin blogissani Summer Schoolista pian sen perustamisen jälkeen huhtikuussa, mutta en malta olla palaamatta aiheeseen monta kokemusta rikkaampana.

Summer Schoolin keskeinen lähtökohta on opetussuunnitelmiimme sisältyvien opintokokonaisuuksien tarjoaminen elokuussa sekä omille opiskelijoillemme että erityisesti kampuksillemme saapuville kansainvälisille opiskelijoille. Summer School tarjoaa sateenvarjon kesäisen opetustarjontamme keskitettyyn markkinointiin yksittäisten kurssien sijaan, minkä lisäksi se tuottaa oheisohjelmaa kampuksille saapuville vieraillemme.

Summer Schoolin kokeminen tiedekuntia ja laitoksia yhdistävänä yhteisenä tekemisenä vaatii ”rosessien” uudelleen ajattelua niin opetus- ja tutkimushenkilöstön, kuin opiskelijoidenkin keskuudessa. Tarjottavien kurssien järjestäminen ei vaadi lisäresursseja laitoksilta, sillä kesäkoulu ei merkitse uuden rakenteen perustamista omine resursseineen. Olemassa olevaa kurssitarjontaa rytmittämällä saman kokonaisuuden voi toisena vuonna toteuttaa kesäkoulun aikaan ja toisena vuonna taas ”normaalin” lukuvuoden periodeihin rytmitettynä, mikä mahdollistaa kaikkien osallistumisen kursseille ilman lisäpanostusta.  Opetus- ja tutkimushenkilöstö on jo vuosia toiminut kokonaistyöajan puitteissa, mikä tarkoittaa, että elokuun sijaan tutkija voi ajoittaa tutkimuskautensa johonkin muuhun periodiin lukuvuoden aikana. Mikään ei myöskään estä tuntiopetuksena järjestettävien kurssien sijoittamista kesäkoulun aikaan, jolloin voidaan välttää usein periodeina järjestettävien vierailuluentojen päällekkäisyys muun opetuksen kanssa.  Opiskelijalle opintopisteitä kartuttava kesäopiskelu taas varmistaa opintotuen saamisen, tasoittaa lukuvuoden opiskelukuormaa ja edesauttaa opintojen edistymistä.

Vankistaessamme asemaamme eurooppalaisena tiedeyliopistona on kansainvälistyminen elinehto niin tutkimuksessa kuin koulutuksessa. Hyvin toteutettu Summer School tarjoaa erinomaisen keinon tunnettuutemme parantamiseksi ja synnyttää toivottavasti monessa kansainvälisessä vieraassamme halun hakeutua tänne myöhemmin opiskelijaksi tai jatkokoulutettavaksi. Kampuksillemme saapuvat kansainväliset opiskelijat toimivat myös erinomaisina lähettiläinä kampuskaupunkien ja keskeisten sidosryhmiemme tunnetuksi tekemisessä. Summer School on erinomainen tapa vahvistaa yliopiston, kampuskaupunkien, yritysten ja yhteisöjen välistä yhteistyötä. Yhteinen tekeminen ja vuorovaikutus luovat kasvualustan uusien ideoiden ja innovaatioiden synnylle.

harri_siiskonenHarri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta