Koulutuksella uutta voimaa yliopistoon

Korkeakouluvision toimeenpanoa virittävissä kehittämisohjelmissa on esitetty monia keinoja korkeakoulutuksen kehittämiseksi. Merkillepantavaa on, että laadituissa kehittämisohjelmissa yhtenä läpäisevänä tavoitteena on koulutuksen pedagoginen kehittäminen. Korkeakouluyhteisön osaamisella maailman parasta oppimista ja oppimisympäristöjä tavoiteltaessa keskeisinä uudistamisen periaatteina nähdään: ”Korkeakouluissa tuotettu osaaminen vastaa yhteiskunnan, työelämän ja yksilön tarpeisiin. Korkeakoulun opetussuunnitelmatyö, opetus- ja ohjaus perustuvat uusimpaan oppimista koskevaan tutkimukseen sekä yhteiskunnan tarpeisiin.” (Sivistys, osaaminen, tiede ja teknologia ihmisen ja yhteiskunnan hyväksi, 31.1.2019)

Tähän tavoitteeseen pyrittäessä keskeisiksi keinoiksi tunnistetaan korkeakoulupedagogisen- ja ohjausosaamisen vahvistaminen sekä opintojen joustavuutta ja saavutettavuutta edistävien digitaalisten palveluympäristöjen kehittäminen.

UEFin strategian uudistuessa meidän on hyvä pohtia, mitä laadukkaan ja innostavan oppimisen edistäminen voisi meillä tulevaisuudessa tarkoittaa?  Missä olemme jo vahvasti liikkeellä, ja missä meillä on osin hyödyntämätöntä ja omaleimaista potentiaalia olemassa?

UEF on panostanut merkittävästi monitieteisen tutkimuksen edistämiseen ja vuorovaikutteisten ekosysteemien rakentamiseen, joiden myötä tutkimuksen vaikuttavuus, uudet tutkimukselliset avaukset ja työelämätarpeiden ennakoiva huomioiminen toteutuvat aiempaa konkreettisemmin.

Yliopiston opetuksen perustuessa tutkimukseen, voikin kysyä, kuinka hyödynnämme monitieteisten tutkimusyhteisöjen kehittämiä työskentelytapoja, uutta tutkimustietoa, vahvistuvia ekosysteemejä ja oppimisen tutkimuksen uusia trendejä tulevien opetussuunnitelmien laadinnassa?

Olisiko UEFin valitsema tie tulevaisuudessa, korkeatasoisen ja monitieteisen tutkimuksen rinnalla, edetä kohti koulutuksen tavoitteellisempaa yhteiskehittelyä sekä opetuksen ja oppimisen tapojen että koulutuskokonaisuuksien ja -sisältöjen osalta?

Tässä prosessissa yliopistoyhteisön osaaminen, toimijoiden osallisuus ja hyvinvointi, jotka nekin mainitaan korkeakouluvision keskeisinä tavoitteina, voisivat tulla luonnollisella tavalla tuetuiksi.

Janne Pietarinen

Dekaani

Filosofinen tiedekunta