Ei ainoastaan tenure vaan myös infra –yhteispelillä  tuloksiin

Viime vuosina yliopistoissa merkittävä määrä strategista rahoitusta on ohjattu vakinaistamispolulle –kiihdytyskaistalle professorin tehtäviin.  Hyvä niin, siten on saatu nuoria lupaavia tutkijoita tuomaan uutta virtaa tutkijayhteisöihin ja korvaamaan kasvavaa eläkkeelle lähtevien joukkoa. Osaavien ihmisten lisäksi toinen tärkeä menestystekijä  ja vetovoimatekijä  tutkimuksessa  on ajanmukainen ja toimiva infrastruktuuri  –tutkimuksen mahdollistavat rakenteet, laitteet ja palvelut.

Biolääketieteessä, biologisessa ja luonnontieteellisessä tutkimuksessa tarvittava infra on kallista hankkia ja sen käyttö on vaativaa ja edellyttää erityisosaamista ja kokemusta.  Erityisosaajilta tuloksen tekeminen  onnistuu tehokkaammin ja nopeammin.

Terveystieteiden tiedekunnassa on paljon kallista infraa kuten virusvektorilaboratorio, biokuvantamiskeskus, genomiikka, proteomiikka, metabolomiikka, bioinformatiikka, biopankki  ja osaksi AIV-instituuttia siirtynyt koe-eläintoiminta. Näiden infrastruktuurien pyörittäminen edellyttää monenlaista ammattitaitoa: biologiaa, genetiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, insinööritiedettä, datatiedettä, matematiikkaa…

Bioinformatiikan tarve on suuri nyt ja tulevaisuudessa erityisesti terveys- ja luonnontieteiden alalla, mutta data-analytiikkaa tarvitaan myös muilla tieteen aloilla, esimerkiksi sosiaalitieteissä.  Alan osaajista on puutetta.  Myös UEFissa  palvelujen tarve ylittää tarjonnan.  Jotta  infroista  saadaan mahdollisimman paljon irti, tarvitaan myös infrastruktuurien  ammattilaisia eli ”staff scientisteja” .  He voivat olla voivat olla tutkijataustaisia, väitelleitä, joilla  ei ole halua tai mahdollisuutta  perustaa omaa tutkimusryhmää.  Tässäkin on kyse oikeasta roolituksesta.

Bioinformatiikka on nostettu kärkeen UEFin  profilaatiossa. Vakinaistamispolun rekrytointien lisäksi  resursseja tulee ohjata myös turvaamaan infrastruktuurien optimaalinen toiminta ja palvelut. Tässä tarvitaan tiedekuntarajat ylittävää yhteistyötä. Toimiva infra on tutkimuksen yksi kivijalka.

Hilkka Soininen
Dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Opiskelijakeskeisyys – mitä se on?

Itä-Suomen yliopisto läpäisi kansainvälisen KARVI-auditoinnin liehuvin lipuin tänä keväänä. Kuuden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna olimme edenneet käytännössä kaikilla osa-alueilla. Kuten normaaliin kehittyvään organisaatioon kuuluu, nousi esille myös muutamia kehittämisen kohteita. Näistä KARVI-ryhmä nosti yhtenä osiona esille sen, että yliopiston strategisia avainkäsitteitä, mm. opiskelijakeskeisyyttä ja kansainvälisyyttä, olisi syytä kirkastaa. Tässä juuri on laatutyön arvo, se nostaa meille tärkeitä kehittämiskohteita esille.

Opiskelijakeskeisyys on kaksisuuntainen tie. Siihen tarvitaan yliopiston näkemys, mutta opiskelijoiden oma näkemys ja tuntemus opiskelijakeskeisyydestä on oleellisin osa, koska sitä tulee myös mitata opiskelijoiden kautta. Käsitteen tarkka määrittäminen on se vaikeampi pala. Opiskelijakeskeisyys koostuu monesta osa-alueesta. Se alkaa jo siitä, kun nuoret ylipäänsä harkitsevat hakeutuvansa meille opiskelemaan. Mille brändimme hakijan silmissä näyttää, ratkaisee jo lähtökuopissa suosituimmuutemme.

Konkreettisten tekojen tulisi seurata opintojen alusta niiden päättymiseen ja alumnivaiheeseen saakka. Tarkasteltavia kohteita tulee heti mieleen lukuisia: kuinka selkeät opintopolut ovat, millaista ohjausta saa matkan varrella, onko mahdollista muodostaa opinnoistaan loogisia kokonaisuuksia toisiaan tukevista osa-alueista, millainen on opintojen palautejärjestelmä, mikä on opettajien osaaminen, onko tieto ajantasaista ja tutkimusnäyttöön perustuvaa, saako urapolkuun tukea, ovatko opinnot työelämärelevantteja jne.

Unohtaa ei sovi myöskään ylioppilaskuntaa ja ainejärjestöjä, niiden rooli on keskeinen. Opiskelijakeskeisyys syntyy opiskelun ja vapaa-ajan toimintojen kombinaationa. Myöskään kampuskaupunkien osuutta kokonaisuudessa ei voi vähätellä.

Edellä olevasta voi päätellä, että opiskelijakeskeisyys on kaikkien asia. Kääritään vain hihat ja ryhdytään toimeen!

Tuomo Meriläinen
Hallintojohtaja

Kansainvälistyminen alkaa opiskelijavaihdosta

Saastamoisen Säätiö jakaa vuosittain apurahoja UEFin tohtorikoulutettaville ja post doc –tutkijoille ulkomailla tapahtuvaan työskentelyyn, mitään tieteenalaa pois sulkematta. Tämä rahoitusinstrumentti tarjoaa erinomaisen näköalan arvioida tutkijoidemme tarvetta ja halua ulkomailla työskentelyyn. Neljän viime vuoden kokemukseni valossa olen ollut hieman ymmälläni siitä, miten vähän erityisesti ihmistieteissä on ollut hakupainetta post doc –apurahoja kohtaan.

Avoimen tieteen tarjoamat mahdollisuudet, sähköiset yhteydenpidon välineet tai rahoituksen puute eivät yksin selitä opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkumishalukkuuden hiipumista. Kiistaton tosiasia on, että perustutkintovaiheen opiskelijoiden kiinnostus lähteä opiskelijavaihtoon on ollut laskussa. UEF on jäänyt opiskelijavaihtoon lähtijöiden osalta valtakunnallisesti peränpitäjien joukkoon, kun vielä vuosikymmen sitten tilanne oli liki päinvastainen. Olemmeko itse luoneet esteitä opiskelijavaihtoon lähdölle vai onko kysymys jostain muusta? Saamme varmasti vastauksia esittämiini kysymyksiin ja välineitä tilanteen korjaamiseksi käynnissä olevan perustutkintokoulutuksen kehittämistyön kautta. Lähitavoitteeksi voi asettaa lähtevien määrän kasvattaminen meille saapuvien vaihto-opiskelijoiden tasolle.

Vähäinen liikkuvuus koskettaa ikävällä tavalla nuoria tutkijoita viimeistään post doc –vaiheeseen tultaessa. Työskentely ulkomailla tai toisessa kotimaisessa tutkimusorganisaatiossa on muuttumassa välttämättömyydeksi urallaan eteenpäin pyrkivälle tutkijalle. Tämä oli johtopäätös tutkimuskoordinaattorimme analyysista Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan toimikunnan tämän kevään akatemiatutkijoiden valinnasta, josta FILO ja YHKA vetivät vesiperän. Hakijoidemme tutkimussuunnitelmien laadussa ei ollut moitittavaa, mutta liikkuvuudessa kyllä.

Jotta liikkuvuudesta muodostuisi luonteva käytänne, on ensinnäkin syytä harkita kannustimien luomista opiskelijavaihtoon lähtöön perusopintojen vaiheessa. Tohtorikoulutettaville vierailu tai työskentely muussa tutkimusorganisaatiossa tulisi sisällyttää osaksi opintoja. Opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuus ei kartuta ainoastaan heidän omaa sosiaalista pääomaa ja osaamista, mutta on ensiarvoisen tärkeää myös yliopistolle. UEFin tunnettuus maailmalla ei rakennu yksinomaan huippututkijoidemme julkaisutoiminnan varaan. Tutkijoidemme fyysinen läsnäolo ja aktiivinen toiminta kansainvälisissä tutkijayhteisöissä antavat merkitystä lyhenteelle UEF ja rakentavat mainettamme, jolla on suuri painoarvo yliopistorankingeissa.

Harri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta