Tutkimusstrategian päivitystä

Osana käynnissä olevaa UEFin strategian päivitysprosessia järjestimme toukokuun aikana neljä tutkimusseminaaria, joista jokainen käsitteli yhtä strategiamme globaalia haastetta. Seminaareissa oli esityksiä kaikista tiedekunnista ja kaikilta tieteenaloilta. Osallistujiakin oli runsaasti, mukana tutkimusalueiden ja tutkimusryhmien johtoa, professoreita ja muita tutkijoita.

Seminaarit onnistuivat erinomaisesti, kiitos siitä kaikille alustajille ja mukana olleille. Tällaisia tilaisuuksia tarvitaan jo ihan tiedon levittämisen takia. Edelleenkään emme tiedä läheskään riittävästi, mitä talossamme eri puolilla osataan ja tehdään. Yhteistyökumppanit haetaan maailmalta, mutta lähellä oleva osaaminen jää usein käyttämättä.

Sinänsä laaja verkottuminen UEFin ulkopuolelle on hyödyllistä, mutta siinä rinnalla meidän pitää hyödyntää toistemme osaamista paljon nykyistä paremmin. Seminaareissa syntyi uusia kontakteja tutkijoidemme välillä ja jo sen takia ne kannatti järjestää.

Ilahduttavaa oli myös havaita, että monitieteisyys ja tieteidenvälisyys on varsin laajasti sisäistetty UEFissa. Kaikkiallahan siitä puhutaan, mutta meillä se on jo osa arjen ajattelutapaa ja toimintakulttuuria. Olemme pitkälti siirtyneet tieteenalapohjaisesta ajattelusta kohti temaattista toimintakulttuuria, eli nykyisen strategiamme ydinajatus on toteutumassa.

Toki on myös niin, että nykyinen organisaatiorakenne ja rahanjakomalli ei kaikin osin tue tavoitteitamme siirtyä laitos- ja tiedekuntarajat ylittävään yhteisen tekemisen malliin. Organisaatiorajat ylittävä yhteistyö johtaa kuitenkin laadukkaampaan tutkimukseen ja opetukseen ja sitä kautta pitemmällä tähtäimellä palkitsee myös ansaintalogiikan kautta. Ja eihän organisaatiorakenteet tai rahoitusmallitkaan ikuisia ole. Niitä voidaan kyllä muokata, jos nykyistä paremmat mallit ja rakenteet löytyvät.

Tavoitteenamme on saada strategiamme päivitettyä tämän vuoden loppuun mennessä.  Ajatus on, että nykyisen strategian globaalit haasteet muodostavat tutkimuksemme profiilit, joiden alle tutkimusalueista kootaan toimintamme kova, monitieteinen ydin. Ytimien ympärille rakennetaan tekemisen alustat, joissa vahvistamme tutkimuksen tarvitsemaa osaamista ja infroja.

Näin muodostamme UEFiin vahvoja tutkimusympäristöjä, joissa on riittävän suuri kriittinen massa ja olosuhteet kunnossa. Näiden ympärille on sitten hyvä rakentaa innovaatioekosysteemeitä ja muita vaikuttavuuden toimintamalleja avoimen tieteen hengessä ja yhdessä yhteistyökumppaneidemme kanssa. Kun huolehdimme vielä siitä, että tutkimuksen hallinnollinen tuki on kunnossa, UEF on jatkossa entistäkin kilpailukykyisempi ja vetovoimaisempi tutkimusyliopisto.

Jukka Mönkkönen
rehtori

 

 

 

Houkutteleva koulutus

Koulutuksemme houkuttelevuutta mitataan vuosittain opiskelupaikkaa tavoittelevien hakijoiden lukumäärällä. Hakupainetta kuvataan muuttujalla, jossa hakijoiden lukumäärä normeerataan paikan vastaanottaneiden lukumäärällä. Itä-Suomen yliopiston hakijamäärä on kehittynyt hyvin, ja suositut ohjelmamme, esimerkiksi opettajankoulutus, kauppatieteet ja lääketiede erottuvat muista hakupaineessa. Toki hakupaineessa olemme miltei systemaattisesti kaikilla koulutusaloilla suomalaisten yliopistojen keskiarvon alapuolella. Houkuttelevuus on monitahoinen asia, ja siihen liittyy myös tekijöitä, joihin meidän on vaikea vaikuttaa.

Perinteisesti alueellinen sijaintimme Itä-Suomessa on ollut helppo argumenttimme. Sillä meidän ei kuitenkaan kannata selittää haasteemme mahdottomuutta, vaan pohtia, innovoida ja tehdä kaikki mahdollinen asian hyväksi.  Kun meillä on houkuttelevia koulutusaloja, niin muiden kannattaa pohtia olisiko niiltä jotain opittavaa. Luulen, että silloin pitää ajatella isosti ja pohtia tulevaisuuden haasteita. Siihen strategiammekin meitä velvoittaa.

Laaja-alainen koulutus on termi, joka liitetään tämän hetkiseen kandidaattivaiheen koulutukseen. Laaja-alaisia ohjelmia on aloitettu toteuttamaan ja menestys ei ole kaikkien kohdalla osoittautunut suureksi. Tulkitaanpa tuloksia ihan toisinkin päin, ja vannotaan aikaisemman koulutuksen nimeen. Moni muukin asia samaan aikaan muuttui, ja siksi johtopäätösten teko syistä ja seurauksista ei ole ihan helppoa. Sitä paitsi se aika ennen laaja-alaisuutta ei ollut myöskään suoranainen menestys, ainakaan tietyissä oppinaineissa. Mutta totta, ehkä laaja-alaisuus on mielletty hieman väärällä tavalla. Tuskin se tarkoittaa sitä, että ohjelmassa kaikki opiskelijat pakotetaan mahdollisimman suureen määrään yhteisiä, pakollisia opintoja.

Hakupaineen perusteella on helpompaa tehdä se johtopäätös, ettei entinen tai nykyinen koulutus sellaisenaan kanna tulevaisuuteen. Tarvitaan rohkeutta toteuttaa uusia avauksia, eikä pelkästään toistaa vanhaa mallia. Uskon, että pelkästään hienosäätö, tai kinastelu siitä mikä on hakukohteen laajuus tai nimi, ei riitä. Omaleimainen koulutus, sellainen joka perustuu vahvuuksiimme ja jota muut suomalaiset yliopistot eivät kykene tarjoamaan, voi tarjota houkuttelevia vaihtoehtoja. UEF-strategian mukaista olisi yhdistää rohkeasti jopa eri oppiaineiden sisältöjä. Tällainen koulutus meidän pitää osata tarjota sitten pakettina, jossa selkeä ammattikuva yhdistyy nykypäivän ja tulevaisuuden haasteiden ratkaisuun. Ja koulutuspaketti meidän pitää osata markkinoida nuorille modernein keinoin. Ehdotan, että mietitään koulutuksen kehittämistä avarasti ”out of the box”.

Jukka Jurvelin
dekaani, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Tiedon välityksestä oppimaan kannustamiseen

Välituntikello ilmoitti More Hallissa 50 minuutin luennon päättyneen. Ensi kertaa kuullessa palohälytintä muistuttava ääni seisautti veret. Kyseessä ei ollut kuitenkaan mikä tahansa koulu tai palo-opisto vaan Washingtonin yliopisto (UW), joka sijoittuu esimerkiksi Shanghain listalla viidentoista parhaimmistoon. Kello tuli tutuksi opettaessani ja ohjatessani yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella UWn ympäristötekniikan ja –tieteen opiskelijoita.

Kellon räminä ei suinkaan päättänyt oppimistilannetta. Luento päättyi, mutta sen päälle oli tarpeen varata ainakin toiset 50 minuuttia vapaamuotoiseen keskusteluun opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat odottivat ohjausta yksinkertaisella perustelulla: tarvitsen tämän osaamisen työelämässä vastineeksi lukukausimaksulle. Vaikeimpia asioita kerrattiin ja käytiin läpi esimerkkien valossa. Osallistuimme alan professoreina toistemme luentojen jälkeisiin keskusteluihin. Maisteri- ja tohtoriopiskelijat päätyivät monesti testaamaan kursseilla esiin nousseita kysymyksiä tutkimustensa koejärjestelyissä eli oppiminen oli tutkimukseen perustuvaa. Keskustelut olivat avoimia ja toivat poikkeuksetta uusia ajatuksia yhtälailla opettajille kuin opiskelijoillekin.

Näin toteutettiin käytännössä yliopiston tavoitetta uusimpaan tutkimukseen perustuvasta oppimisesta. Opittiin yhdessä ja samalla opiskelijat huomioitiin yksilöinä. Opiskelijat valmistuivat suunnitellussa aikataulussa työelämään. Kyse oli yksinkertaisesti opiskelijakeskeisyydestä.

UEFissa opiskeijakeskeisyys on nostettu keskiöön. Se on strateginen valinta. Oppimaan oppimista tuetaan monin tavoin ainelaitosten ja yliopistopalvelujen toimesta. Hyviä esimerkkejä ovat Akateemiset opiskelun taidot –kurssi, opintojen ajaksi tehtävä henkilökohtainen opintosuunnitelma. Tukena ovat muun muassa oppiaineiden opinto-ohjaajat, tuutorit ja amanuenssit. Opettajien ohjauskäytännöt sen sijaan vaihtelevat opintosuunnasta, opintojen vaiheesta sekä erityisesti itse opettajasta riippuen. Voidaan sanoa, että opettajien ohjauskäytännöt ovat kirjavia.

Käynnissä oleva opetussuunnitelmaprosessi on oiva tilaisuus kehittää ohjausta systemaattisesti. Uudet ajasta ja paikasta riippumattomat oppimisen menetelmät vapauttavat opettajien aikaa luennoilta. Vapautuva aika on tarpeen käyttää opiskelijoiden akateemiseen ohjaukseen. Ohjaus on jatkossa luonteva osa opettajien työsuunnitelmia. Opettajan panostus ohjaukseen on ylivoimainen keino edistää ja kannustaa oppimiseen, antaa työelämässä tarvittavaa osaamista ja edistää siten työllistyvyyttä, mutta samalla myös sujuvoittaa opintoja sekä nopeuttaa valmistumista. Hyvä ohjaustilanne on mentorointia molempiin suuntiin ja edellyttää opettajalta avoimuutta ja oikeanlaista nöyryyttä. Ohjaukseen panostaminen on opiskelijakeskeisyyttä parhaimmillaan. Opettajan ei parane delegoida tätä vastuutaan.

Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori

Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen uudistuva osaamiskeskittymä

Olemme filosofisessa tiedekunnassa rakentamassa Itä-Suomen yliopistoon Suomen monipuolisinta opettajankoulutuksen toimijaa kovalla pöhinällä. Olemme tiedekunnassa sekä kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksiköissä asettaneet tavoitteeksemme lisätä opettajankoulutuksen vetovoimaisuutta ja vankistaa kasvatustieteellisen tutkimuksen asemaa. Tähän on nyt hyvät edellytykset.

Savonlinnan kampuksen toimintojen keskittäminen Joensuun kampukselle etenee myönteisesti, vaikka kyse on isosta muutosprosessista ja osin erilaisten toimintakulttuurien yhteensovittamisesta. Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen käynnissä oleva laaja-alaisten kandidaatin tutkintojen ja opetussuunnitelmien uudistamistyö etenee suunnitellusti ja on jo nyt avannut meille mahdollisuuksia kehittää uusia ja innovatiivisia koulutuspolkuja. Näillä toimenpiteillä uskomme luovamme entistä kilpailukykyisempiä ja työelämärelevanssin kannalta tarkoituksenmukaisempia tutkintokokonaisuuksia. Olemme innolla rakentamassa Opettajankoulutusfoorumin linjausten mukaisesti uusia opetussuunnitelmia tavoitteena kouluttaa opettajia, jotka ovat tulevaisuuteen tähtääviä, laaja-alaisia ja uutta luovia asiantuntijoita ja jotka hyödyntävät monipuolisesti uusia oppimisympäristöjä. Vahvuutena meillä on tässä työssä kahden eri osaston ja kampuksen monipuolinen osaaminen ja vahva halu puhaltaa yhteen hiileen.

Ollakseen vahvaa ja vaikuttavaa opettajankoulutuksen tulee perustua ajantasaiseen tutkimukseen ja tutkivan työotteen sisäistämiseen myös opiskelijoiden keskuudessa. Käynnissä oleva tutkimusstrategiatyömme avaa sekin mahdollisuuksia uusille ja innovatiivisille avauksille. Haasteena kasvatustieteessä on ollut löytää riittävän laajoja ja yhteisiä tutkimusintressejä kattavia tutkimuskeskittymiä. LINE-tutkimusryhmä tosin on jo kyennyt luomaan uutta tutkimusta, mutta siinä on vielä toteutumatonta potentiaalia. Eri tutkimusaiheiden ja -ryhmien rajapinnoilta voi löytyä mielenkiintoisia ja kasvatuksen kenttään vaikuttavia uusia aiheita yksiköidemme sisällä mutta erityisesti, jos me kasvatustieteilijät onnistuisimme löytämään lisää yhteisiä tutkimusintressejä vaikkapa terveys- tai tietojenkäsittelytieteiden kanssa.

Pertti Väisänen
dekaani, filosofinen tiedekunta

 

Puolivälin pöhinää

Viime viikolla myös korkeakoulusektori odotti jännityksellä tietoja Suomen hallituksen puoliväliriihestä. Tiedotteessaan valtioneuvosto lupaa muutamia uudistuksia ja vähän lisää rahaakin TKI-toimintaan ja tutkimukseen. Hallitus kertoo panostavansa huippututkimukseen ja tutkimuksen vaikuttavuuteen.

Tekesille ja Suomen Akatemialle kaavaillaan lisärahoitusta, jotta voidaan vauhdittaa osaamiseen perustuvaa kasvua.  Erityisesti korostetaan public-private-partnership, PPP-kumppanuutta ja rahoituksella käynnistetään uudet kasvumoottorit (Tekes) ja huippututkimuksen lippulaivat (Suomen Akatemia). Mitä nämä konkreettisesti sisältävät ja merkitsevät, jää nähtäväksi. Tekes ja Finpro aiotaan yhdistää Business Finland organisaatioksi.

Agendalla ovat myös tekoälyohjelma tavoitteena tehdä Suomesta tekoälyn kärkimaa. Tekoälyn ja robotiikan toimenpideohjelmalla pyritään nostamaan tekoäly ja robotiikka suomalaisyritysten menestystekijäksi.

Talent Boost ‐ohjelmalla haetaan kasvua ja kansainvälisiä osaajia ja siten myös verkostoja ja investointeja erityisesti yrityspuolella. Vastaavaa toimintaa tarvittaisiin myös korkeakoulusektorilla.

Tulevaisuus siis tuo tullessaan osaamiskeskittymiä ja tiiviimpää yhteistyötä julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä tutkimuksessa ja TKI-toiminnassa. Uutta ajattelua ja tekemisen tapaa todella tarvitaan. Yhteiset innovaatioekosysteemit, joita UEF korostaa myös strategiansa  päivityksessä, sopivat hyvin tähän päivään. Biopankkitoiminta, genomikeskus  ja syöpäkeskus ovat pyörähtäneet käyntiin ja lääkekeskus ja neurokeskus ovat kaavailuissa.

Terveysalan kasvustrategia päivitettiin 2016. Onnistumisia on jo nyt tullut, terveysteknologian vienti on kasvussa, samoin  teollisuuden investoinnit Suomeen ovat lisääntyneet  ja myös kliinisten lääketutkimusten määrä on saatu nousuun.  Selvästi positiivista virettä on ilmassa.

Hilkka Soininen
dekaani, terveystieteiden tiedekunta