Alumnit arvoonsa

Alumnitoiminnan merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa kaikissa suomalaisissa yliopistoissa, niin myös meillä. Alumneiksi katsotaan ovat meiltä valmistuneet opiskelijat sekä kaikki työntekijät, niin entiset kuin nykyiset. Alumneja meillä on tällä hetkellä noin 4 300 henkilöä.

Alumnitoiminta on eräs keskeinen keino luoda oman yliopiston, alma materin, brändiä. Angloamerikkalaisessa maailmassa tällä on jo pitkään ollut suuri painoarvo, johon tosin on suoranaisesti ja perinteisesti liittynyt myös varojen keräys. Meilläkin tämä aspekti voi tulevina vuosina kasvaa, mutta tuskin tästä kukaan rahasampoa odottaa.

Enemmän on kyse siitä, että koetaanko UEF nyt ja tulevaisuudessa paikaksi, jossa opiskelusta ja työskentelystä voi olla ylpeä ja tuoda tätä tunnettaan esille myös muille. Saammeko täältä sellaiset valmiudet työelämään tai tutkimusuran pohjalle, joka kantaa kaikkien vuosien läpi.

Uskon, että meidän perusmaineessamme näissä asioissa ei ole mitään vikaa. Sen sijaan meidän pitäisi saada alumnitoiminnan merkitys kirkastettua kaikille täällä toimiville niin, että se muotoutuu luonnolliseksi osaksi yliopistolaisuutta jo lähtökohtaisesti. Tähän voimme itse vaikuttaa paitsi miettimällä alumnitoiminnan prosessit vielä tarkemmin ja suunnitelmallisemmin läpi, myös valjastamalla kaikki – opiskelijat, työntekijät, työntekijäjärjestöt, ainejärjestöt jne. – mukaan tähän työhön, jotta alumniverkostosta muotoutuu dynaaminen, aktiivinen ja oikeasti toimiva. Omalta osaltaan yliopiston on huolehdittava siitä, että UEF ”säilyy aina muistissa”, eli on löydettävä myös kokonaan uusia alumnitoiminnan muotoja. Alumnitoiminta on oleellista myös tulevaisuuden rekrytointien kannalta, oli kyse sitten uusista opiskelijoista tai työntekijöistä.

Haastan kaikki mukaan alumnityöhön! Tätäkin kautta tehdään tulevaisuutta yhdessä.

Tuomo Meriläinen
Hallintojohtaja

Sote koulutuksellisena ja tutkimuksellisena haasteena

Viikoittaisella vierailullani OKM:n nettisivuilla silmään osui mielenkiintoinen tiedote (6.4.) ”Sote-koulutuksen uudistaminen käynnistyy”. Siinä kerrotaan ministeriön suunnitelmista sosiaali- ja terveysalan koulutuksen kehittämiseksi. Ministeriö korostaa haluavansa varmistaa, että koulutusjärjestelmämme vastaa soteen liittyvissä kysymyksissä tulevaisuuden yhteiskunnan tarpeita. Erityisinä kehittämiskohteina mainitaan neuvontaan, ohjaukseen ja kustannustietoisuuteen liittyvän osaamisen vahvistaminen.

Tulkitsen ministeriön tiedotetta haasteeksi yliopistoille ja muille koulutusorganisaatioille pohtia nykyisten koulutusten kohtaantoa ja kehittämistarpeita suhteessa sote- ja maakuntauudistukseen. Tiedekunnistamme TT (terveystieteiden tiedekunta) ja YHKA (yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta) ovat näiden koulutusten keskiössä ja johtavia kansallisia toimijoita. Yhkalaisin silmin tarkasteltuna kaikki kehittämiskohteiksi nimetyt teemat, mutta erityisesti vaikuttavuus/kustannusvaikuttavuus, jolle tietoisuus rakentuu, ovat koulutuksemme ja tutkimuksemme ytimessä. Tätä kokonaisuutta vahvistaa edelleen kunnallisalan keskeisten toimijoiden lahjoitusvaroin perustettu valtiosääntöoikeuden professuuri, jonka tehtäväala painottuu uusien perustettavien itsehallintoalueiden juridiikkaan. Sote-kysymyksiin kytkeytyy vielä käynnissä olevia STN-hankkeitamme, joiden kautta karttuu arvokasta tietoa vuorovaikutuksesta tutkimustiedon hyödyntäjien kanssa.

Sote- ja maakuntauudistus synnyttävät kokonaisuutena niin suuren koulutus- ja tutkimustarpeen, ettei yhden tiedekunnan hartiat eikä arvovalta riitä vakuuttavaan esiintymiseen OKM:n, STM:n ja muiden ministeriöiden suuntaan. Jotta pystymme aktiivisesti vaikuttamaan uudistusten vaatimien koulutus- ja tutkimustarpeiden sisältöihin, olisi tarpeen määritellä vahvuutemme valtakunnallisesti ja laatia yliopistotasoinen sote- ja maakuntauudistusta koskeva toimintaohjelma. Se tarjoaisi puitteita rakentavaan yhteistyöhön UEFin sisällä sekä keskusteluun sote-alan toimijoiden ja poliittisten päättäjien kanssa.

OKM:n tiedotetta tulkiten on nyt otollinen aika tarttua sote- ja maakuntauudistuksen synnyttämiin koulutus- ja tutkimushaasteisiin, jotka olettavasti edellyttävät tiedekuntarajat ylittävää yhteistoimintaa. Laaja-alaisen alan osaamisen perusteella UEFilla on kaikki edellytykset nousta valtakunnan johtavaksi sote- ja maakuntauudistuksen tutkimus- ja koulutuskeskittymäksi.

Harri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

 

Yliopistojen vaikuttavuus muuttuvassa maailmassa

UEF on tunnistanut strategiassaan neljä maailmanlaajuista haastetta, joita ratkaistaan vahvoilla perustieteisiin pohjautuvilla tutkimusalueilla sekä tutkimukseen perustuvalla, tulevaisuuden työelämän haasteisiin vastaavalla koulutuksella.

Maailmanlaajuisten haasteiden tuominen strategian kivijaloiksi tarkoittaa, että Itä-Suomen yliopiston työ motivoituu paitsi vahvan tutkimuksen ja koulutuksen, myös yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kautta. Haasteiden määrittämisen rinnalle tarvitaan nyt ymmärrys siitä, miten yliopisto voi tässä ajassa parhaiten osallistua vahvalla panoksella nimettyjen haasteiden ratkaisemiseen.

Yliopistolla on aina ollut yhteiskunnallisen vaikuttajan rooli. Yliopistojen rooli yhteiskunnallisina vaikuttajina on kuitenkin murroksessa. Yliopiston toimintaympäristössä tapahtuu useita merkittäviä muutoksia, jotka yhtäältä haastavat nykyisiä tutkimuksen ja koulutuksen yhteiskunnallista asemaa ja toisaalta mahdollistavat aivan uudenlaisia tapoja ratkaista yhteiskunnallisia haasteita ja vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan. Tieto- ja viestintäteknologioiden kehittymisen ansiosta meille avautuu uudenlaisia mahdollisuuksia tutkimus- ja koulutustoiminnan piirissä.

Datan avautuminen ympäri maailmaa tarkoittaa käytännössä, että tutkijoiden saatavilla olevan aineiston määrä kasvaa jatkuvasti. Viime vuosikymmenten keskeiset ja juhlitut tieteelliset läpimurrot ovatkin syntyneet monen yliopiston ja tutkimuslaitoksen globaalina yhteistyönä. Lisäksi nopeasti leviävät avoimen julkaisemisen käytännöt tekevät mahdolliseksi tarjota tutkimustuloksia yhä laajemman ja monipuolisemman ihmisjoukon hyödynnettäväksi.

Samanaikaisesti yliopistokoulutuksen kysynnän painopisteen muutokset avaavat yliopistoille uusia markkinoita. Kehittyvissä maissa mahdollisuus päästä korkeakoulutuksen piiriin avautuu erittäin suurille nuorisoikäluokille.  Näin korkeakoulutuksen kysynnän painopiste siirtyy pois kehittyneistä maista. Lisäksi työelämän ja ammattirakenteiden kiihtyvä evoluutio lisää tarvetta kouluttautua yhä uudelleen työuran eri vaiheissa. Tämän takia elinikäiseen oppimiseen panostaminen on nousussa ympäri maailmaa. Digitaaliset työkalut ja virtuaaliset oppimisympäristöt mahdollistavat näihin muutoksiin notkeasti tarttuville yliopistoille reitin kasvattaa ja kansainvälistää opetuksensa vaikuttavuutta merkittävästi.

Tutkimuksen ja koulutuksen toimintaympäristön muutos avaa mahdollisuuksia uudenlaiselle toimintakulttuurille. Yliopistoilla on mahdollisuus tulla toimijoiksi, jotka ratkaisevat maailmanlaajuisia haasteita sekä paikallisesti että globaalisti. Tämä on lähtökohtamme, kun päivitämme yliopistomme strategiaa tämän vuoden aikana.

Jukka Mönkkönen
rehtori

Datatiede, tilastotiede, rekisteritutkimus, big data…

Avoin tiede on ajan hermolla. EU-tasoinen iso tavoite, jota yliopistomme johto on myös ansiokkaasti promovoinut. Tavoitteet on asetettu korkealle tieteellisen tiedon tuottamisen, avoimen jakamisen ja hyödyntämisen suhteen.

Avoimuus edellyttää uutta rohkeaa ajattelua ja vanhojen henkisten ajattelumallien muutosta. Kun joku saa jatkossa hyödyntää dataasi toisin, ja jopa paremmin kuin itse olet edes osannut ajatella, sinun kuuluu meritoitua alkuperäisen tiedon tuottajana. Kyse on myös uudenlaisesta osaamisesta ja sen kehittämisestä. Tarvitaan datatieteen osaajia, ammattilaisia jotka osaavat jalostaa dataa niin, että ”metsä hahmottuu puilta”. Datatiedettä kehitetään toivoakseni tieteellisiä vahvuuksiamme hyödyntäen myös Itä-Suomen yliopistossa.

Data-alan ammattilaisia tarvitaan UEFissa lisää, mutta big datan parissa työskentelee jo nyt merkittävä joukko osaajia. Luulenpa, että heitä on enemmän kuin mitä ehkä yleisesti ajatellaan. Heitä on tullut osaajiksi eri tutkimusalueille ja lisää tulee, jos yliopiston strategia etenee suunnitellusti. Tapahtuukohan alan kehittyminen ja hyödyntäminen kuitenkaan optimaalisesti, jos osaajat ovat erillään yliopistossa kahdella kampuksella, eri yksiköissä ja toistaan miltei tietämättöminä? Uhkakuva on, että porukkaa on lukumääräisesti riittävästi, mutta yhteistyön puutteen takia kriittistä massaa ei synny.

Pohtikaamme avoimen tieteen tavoitteiden saavuttamiseksi datatieteen alan uudenlaista koordinointia. Synnytetään verkosto, jossa ammattilaiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa. Yhteisin ajatuksin ja opein eri tieteenaloilta he pystyvät ratkomaan meille tärkeitä ongelmia ja kehittämään omaa tieteenalaansa. Jokaisella tutkimusalueella, ja jopa tutkimusryhmällä, on omat intressinsä oikeutetusti, mutta meidän tulee nähdä akuuttien tarpeiden taakse. Pitemmällä aikajänteellä parempi hyöty saadaan miettimällä yhteisesti koko alueen kehittämistä, huomioiden niin data- kuin tilastotieteenkin mahdollisuudet. Molempien kehittyminen ja optimaalinen soveltaminen tukee tutkimusta laajasti ja luo osaltaan edellytyksiä avoimen tieteen etenemiselle.

Jukka Jurvelin
dekaani, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta