Tutkimus- ja innovaatiotoiminnan globaalit ulottuvuudet

Vaikuttavuus, avoin tiede, innovaatioalustat, tieteen tila ja uusimpana visiointi ovat ajankohtaisia teemoja tämän päivän suomalaisessa tiedepoliittisessa keskustelussa. Mainitut teemat hallitsivat myös hiljattain järjestettyjen UEFin johdon päivien ohjelmaa.

Viime vuoden lopulla tiedepolitiikan skenaarioiden kimpussa työskentelevät saivat uutta ajateltavaa. OECD:n Science, Technology and Innovation Outlook 2016 –raportti sisältää aiempia vastaavia katsauksia syvällisemmän vision tutkimus- ja innovaatiotoiminnan globaaleista megatrendeistä kytkemällä ne talouden ja yhteiskuntien kehityksen pitkän aikavälin kehitysnäkymiin. Raportin sanoma kontekstualisoi hyvin OKM:n viimeaikaiset hieman irrallisina ”markkinoidut” toimet tutkimusjärjestelmämme kehittämiseksi. Raportin keskeinen tutkimus- ja innovaatiotoimintaan vaikuttava oletus on maailman vanhojen talousmahtien aseman horjuminen. Vuoteen 2030 mennessä maailman bruttokansantuotteen kasvusta kaksi kolmasosaa painottuu kehittyviin talouksiin —Kiinan, Intian ja Kaakkois-Aasian toimiessa vetureina. Kiinan ennakoidussa nousussa selkeästi maailman johtavaksi talousmahdiksi ei sinällään ole mitään uutta.

Tutkimuksen laadun ja tutkimusorganisaatioiden verkottumisen perusteella tieteellinen tutkimus on tällä hetkellä keskittynyt vielä vahvasti läntisiin teollisuusmaihin Yhdysvaltojen näyttäytyessä selkeänä napana. Taloudellisen kasvun painopisteen siirtyessä läntisten teollisuusmaiden ulkopuolelle heikkenee niiden suhteellinen kilpailukyky kehittyviin talouksiin nähden. Väite koskee julkisin varoin rahoitettua tutkimusta ja perustuu oletukseen, että kehittyvät taloudet panostavat tutkimus- ja innovaatiotoimintaan jatkossakin nykyistä vastaavassa suhteessa BKT:hen nähden, mikä tuo niille kilpailuetua resurssinäkökulmasta katsottuna.

Länsimaiden tuskaa pysyä resurssikilvassa mukana lisää alhaisempi talouskasvu, ikääntyvä väestö sekä se, ettei julkisen rahoituksen osuutta tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa voi juuri kasvattaa nykyisestä, vaan pikemminkin päinvastoin. Yhteiskuntien on vastattava monista muistakin tehtävistä. Eräänä uutena keinona länsimaiden yliopistojen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kilpailukyvyn säilyttämiseksi raportti esittää edellytysten parantamista lisäämällä säätiö- ja ns. filantrooppista rahoitusta julkista rahoitusta tukemaan.

OECD:n hahmottama skenaario yhteiskuntien kehityksestä haastaa läntiset tutkimusorganisaatiot uudistumaan. Alussa mainitsemani käynnissä olevat toimet viitoittavat tietä tulevaisuuteen eurooppalaisissa tutkimustoiminnassa. Niukat resurssit on pystyttävä hyödyntämään aiempaa tehokkaammin, jos mieli pysyä mukana kansainvälisessä kilpailussa tutkijoista ja tutkimusresursseista. Onnistuminen taas edellyttää huolellista suunnittelua ja pitkän aikavälin sitoutumista.

Harri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

 

Vauhdilla visiotyöhön

Viime syksynä maan poliittiselta johdolta ja OKM:ltä peräänkuulutettiin korkeakoulupoliittisia linjauksia ja valiteltiin vision puutetta. Joulukuussa korkeakoulujen johdon päivillä opetusministeri sitten pohdiskeli mm. tuoreen nobelistimme Bengt Holmströmin innoittamana yliopistojen mahdollista jakoa opetus- ja tutkimusyliopistoihin. Onko jako mahdollinen, onko siinä järkeä ja mitä se vaatisi? Samalla hän ilmoitti ministeriön käynnistävän laajapohjaisen korkeakoulupoliittisen visiotyön.

Viime viikolla sitten saatiin ministeriöstä ensitiedot visiotyön tavoitteista, toteuttamistavoista ja aikatauluista. Tavoitteena on ministeriön mukaan tuottaa tulevaisuuskuva, joka mahdollistaa laadukkaan, vaikuttavan ja kansainvälisesti kilpailukykyisen korkeakoulujärjestelmän kehittämisen vuoteen 2030 mennessä. Tarkasteltavia teemoja ovat korkeakoulujen rakenne ja laajuus; tutkintorakenne ja koulutusmäärät; ohjaus-, johtamis- ja rahoituskäytänteet sekä vaikuttavuus.

Teemat kattavat mm. opetukseen tai tutkimukseen profiloitumisen, siihen liittyvät rahoitusratkaisut, tutkintojen työelämärelevanssin, kansainvälistymisen näkökulmat, koulutusmäärät jne. Kaikki isoja teemoja, joihin näkemyksiä on kaivattu ja joissa tehtävät ratkaisut vaikuttavat laajasti koko korkeakoulukenttään.

Niinpä tavoiteaikataulu, jonka mukaan visiotyön tulisi valmistua syyskuun 2017 loppuun mennessä, kuulostaa aika hurjalta. Siihen mennessä pitäisi käydä laajapohjainen keskustelu yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen henkilöstön, opiskelijoiden ja sidosryhmien kesken ja avata visiotyö myös laajaan kansalaiskeskusteluun. Voimme siis varautua kattavaan pakettiin verkkoaivoriihiä, seminaareja ja visiotyöpajoja lähikuukausina. Aika monet aikataulut siinä uusiksi menevät.

Vaikka aikataulu on tiukka, visiotyö on otettava vakavasti ja siihen on aikaamme uhrattava, koska haluamme ehdottomasti vaikuttaa korkeakoulukentän tulevaisuuteen ja kuulua jatkossakin maamme johtaviin monialaisiin tutkimusyliopistoihin.

Jukka Mönkkönen
rehtori

Juokse, jotta pysyisit paikallasi

Suomen tieteen tilaa on taas arvioitu ja yliopistoja asemoitu suoritustilastojen avulla. Ne kertovat omaa kiistatonta ja vähän korutontakin kieltään. Selitykset tuskin auttavat, vaikka niitä aina helposti yritetään. Tilastoja katsotaan nyt kriittisellä silmällä, kun keskustelu suomalaisten yliopistojen profiloitumisesta tutkimus- tai koulutusyliopistoiksi on virinnyt ja itse opetusministeri on sitä siivittänyt. Ensin mainittujen joukkoon pyrkivät useimmat yliopistoistamme. Muutamat kuuluvat sinne automaattisesti tulosten perusteella. Sitten on joukko monialaisia, tasavertaisia yliopistoja, joiden vertailu ei ole yksiselitteisen helppoa. Mutta tilastot tutkimuksen laatua ja määrää mittaavista indikaattoreista ovat varmasti käytössä.

Vertailu oman, yksittäisen yliopiston sisällä voi olla kovin harhaanjohtavaa. Tieteiden väliset erot biasoivat tuloksia ja oman alan näennäinen ylivertaisuus voi olla harhaanjohtavaa.  Tieteenaloittain asetetut yliopistojen väliset vertailut antavat paremman kuvan siitä, missä yliopistossa mennään. Ja kun tulos normeerataan käytössä olevilla resursseilla, esimerkiksi professorien henkilötyövuosilla, saadaan kovaa, vastaansanomatonta dataa toiminnan tehokkuudesta.

Tieteen tilan ja asemointitilastojen perusteella meilläkin on parannettavaa. Esimerkiksi täydentävän tutkimusrahoituksen ja korkeatasoisten julkaisujen suhteellinen määrä ja matalammaksi kuin monella muulla verrokkiyliopistolla.   Voi pohtia, puuttuuko ensisijaisesti huippututkimusta, joka saisi merkittävää tutkimusrahoitusta, vai onko liikaa huonoa tutkimusta, jota ei voida julkaista korkeatasoisissa sarjoissa ja joka ei houkuttele myöskään ulkopuolista tutkimusrahoitusta. Raha ja tulos käyvät oletettavasti käsikädessä, mutta on mielenkiintoista havaita myös poikkeuksia yliopistossa – pienellä täydentävällä rahalla tehdään korkeatasoista julkaisutuotantoa eräillä tieteenaloilla. Kannattaa tutkia miten tämä mahdollistuu ja mitä tästä voidaan oppia. Optimaalinen täydentävä tutkimusrahoitus, kuten EU-puiteohjelmasta tai Suomen Akatemiasta saatu rahoitus, on jo sinänsä itseisarvo, koska se kasvattaa tehokkaasti Opetus- ja kulttuuriministeriöstä saatua perusrahoitusta.

Professorien ja muunkin henkilökunnan roolitus – kaikki tekemään sitä missä ovat parhaimmillaan – ja yhteiset ponnistelut tutkimuksen tukemiseksi ja koulutuksen kehittämiseksi ovat avainasemassa. Tulevat rekrytoinnit eläköitymisbuumin alla ovat kriittisiä ja vaativat onnistumisia. Kovaa on juostava että pysytään paikallaan.

Jukka Jurvelin
dekaani, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Mistä avoimuuden palo?

Olimme viime viikolla Brysselissä tapaamassa avoimen tieteen ja avointen innovaatioiden parissa työskenteleviä virkamiehiä ja asiantuntijoita. Kaikista keskusteluista huokui vahva usko, että avoin tiede ratkaisee edessä olevia suuria haasteita. Keskustelut vahvistivat uskoa siihen, että UEFin vaikuttavuus-strategiatyö on oikeilla jäljillä. Haemme vaikuttavuutta tieteen ja opetuksen avoimuuden, sekä avointen innovaatioiden kautta. Lähtökohtana on, että vaikuttavuus on keskeinen osa tutkimusta ja opetusta, ei näiden toimintojen erillistä jalkautusta.

UEFissa pyritään silottamaan tietä avoimen tieteen edellytyksille. Periaatteena on, että tutkijalle ei tulisi aiheutua uusia teknisiä ongelmia. Julkaisujen avaamiseen liittyvä rinnakkaistallentaminen on kunnossa, samoin ohjeistukset aineistonhallintasuunnitelmiin. Tietotekniikkapalvelut tukee tutkimuksen aikaisen datan hallinnassa ja kirjasto tuottaa palveluja avointen julkaisujen ja aineistojen osalta. Paljon on vielä tehtävää, kuten avoimeen tieteeseen liittyvien koulutustarpeiden tunnistaminen sekä tarvittavan koulutuksen järjestäminen. Avoimen tieteen tekemiseen tarvitaan uudenlaisia taitoja ja toimintamalleja. Koulutuksessa lähdetään liikkeelle tohtoriopiskelijoista.

Mikä sitten innoittaa tutkijan avoimen tieteen harjoittamiseen? Tärkein kannustin on oman tutkimuksen merkityksen ja vaikuttavuuden lisääntyminen. Toinen arkipäiväisempi peruste on, että rahoittajat edellyttävät tutkimuksen tuotosten avoimuutta. Julkaisujen lisäksi laadukkaat avoimet tutkimusaineistot ovat meriittejä niin tutkijoille kuin yliopistoille. Perinteisesti tutkijoiden ansioituminen painottuu tieteelliseen julkaisemiseen ja menestykseen kilpaillun rahoituksen hankinnassa. EU:ssa on parhaillaan työryhmiä miettimässä avoimessa tieteessä menestymisen huomioivia indikaattoreita, altmetriikkaa. Se mitä mahdolliset uudet mittarit eivät muuta, on uuden löytämisen innostava vaikutus.

Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori