Laatua ja vaikuttavuutta

Akatemian Tieteen tila 2016 raportti julkistettiin viime maanantaina. Raportin mukaan Suomen tieteen tila on ollut vakaa ja maailman keskitasoa 1990-luvulta lähtien ja kohonnut hieman viime vuosina. Tästä vedettiin mediassa johtopäätös, että koulutusleikkaukset eivät ole vaikuttaneet tieteemme tasoon. Johtopäätös on kuitenkin ennenaikainen, koska tason arviointi perustuu v. 2014 saakka kertyneisiin tilastoihin.

Huomionarvoista on myös se, että kilpailu tieteessä kiristyy ja monet OECD-maat ovat pystyneet nostamaan tieteen tasoa Suomea paremmin.

Erityishuomio tämänkertaisessa raportissa kohdistui tieteen vaikuttavuuteen. Tutkimuksen vaikuttavuutta tulee jäsentää tieteen erilaisten yhteiskunnallisten roolien näkökulmasta. Tiede toimii mm. maailman kuvan ja sivistyksen rakentajana, vaurauden ja hyvinvoinnin lähteenä, päätöksen teon perustana sekä käytäntöjen kehittäjänä.

Vaikuttavuuden monet ulottuvuudet asettavat myös haasteita sen mittaamiseen ja arviointiin. Liian yksinkertaiset, esim. lineaariseen teknologian siirtoon keskittyvät mittarit pahimmillaan kaventavat vaikuttavuutta ohjaamalla toimintaa väärään suuntaan.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö meidän tule hakea keinoja vaikuttavuuden arviointiin. Yksi Tieteen tila -raportin suosituksista onkin, että rekrytoinneissa tulee määrällisten indikaattorien sijasta tarkastella laveasti tieteellistä laatua, uudistumiskykyä ja vaikuttavuutta.

Avoin tiede ja innovaatiotoiminta antavat uusia mahdollisuuksia lisätä tieteen vaikuttavuutta. Niiden edistäminen pitäisikin nostaa yhdeksi tutkijoiden meritoitumisen kriteeriksi. Kun tutkija hyötyy urakehityksen ja tutkimusrahoituksen muodossa avoimuuden ja vaikuttavuuden edistämisestä, se tulee luonnolliseksi osaksi toimintaamme.

Olemme omassa yliopistossamme parhaillaan laatimassa vaikuttavuusohjelmaa, joka pohjaa avoimen tieteen ja innovaatioekosysteemien edistämiseen. Osana tätä ohjelmaa tulee myös tutkijoiden ja opettajien meritoitumisen kriteerejä kehittää niin, että myös ne edistävät näitä tavoitteita.

Jukka Mönkkönen
rehtori

 

 

 

Kansainvälinen yliopisto

Suomalaiset yliopistot haluavat poikkeuksetta olla kansainvälisiä. En ole kuullut yhdenkään tavoitteena olevan kansallinen toiminta. Tätä odotetaan yliopistolaitokselta ja toimintaamme on ohjattu siihen suuntaan.  Kansainvälisten opiskelijoittemme ja tutkintojemme määrä on kasvanut tiedekunnassamme. Tutkijamme toimivat myös kansainvälisesti. Merkittävä osa julkaisuistamme on kansainvälisiä yhteisjulkaisuja, etenkin huippututkimusalueilla. Kansainvälisen tutkimusrahoituksen eteen teemme myös paljon työtä ja onnistumisia odotetaan. Uskon, että nämä KV-toiminnan indikaattorit kehittyvät suotuisasti.

Se mistä olen huolissani, on kansainvälinen opiskelijavaihto. Tilastomme kertovat, että UEF-opiskelija harvoin lähtee opiskeluaikanaan tekemään opintoja ulkomaiseen yliopistoon. Syitä on varmasti monia, ja niitä on korjattava ainakin silloin kun on kyse teknisistä esteistä. Esimerkiksi opintojen korvaavuuksia on mietittävä liberaalimmin kuin nykyään.  Ehkäpä jopa muutaman ylimääräisen opintopisteen antamista on harkittava ulkomaisista suorituksista.

En osaa sanoa, millaisia yksittäisiä taitoja työelämä kaipaa 10-20 vuoden kuluttua. Mutta siitä olen varma, että kansainvälisyydelle altistuminen on väistämätöntä kun toimimme yhä globaalimmin. Mitkä ovat nuoren valmiudet, jos kokemusmaailma rajoittuu Itä-Suomeen, Kuopiossa toriin tai Joensuussa karjalanpiirakoihin? Anteeksi sarkasmini.

Opiskeluaikana hankitaan valmiudet ja rohkeus toimia kansainvälisissä ympyröissä, opitaan kanssakäyminen muista kulttuureista tulevien ihmisten kanssa, ja luodaan luottamus omaan osaamiseen. Kaikki nämä eivät kehity jos emme  altista itseämme virikkeillä, joita saa vain kotiympyröiden ulkopuolelta.

Rohkeutta ja käytännön esteet pois, siinä tehtävämme.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin
luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

 

 

 

Opiskelijavalinta uudistuu vauhdilla

Uusia ylioppilaita valmistuu vuosittain 30 000. Heistä yksi kolmasosa saa opiskelupaikan samana vuonna. Aloituspaikkoja yliopistoon ja ammattikorkeakouluun on tarjolla 45 000. Korkeakoulut järjestävät yli 1000 pääsy- tai soveltuvuuskoetta. Valintakokeet maksavat korkeakouluille vuositasolla 15-20 miljoonaa euroa. Lisäksi järjestelmä on luonut valmennuskurssimarkkinat. Valmennuskursseille osallistuu 22 prosenttia ja hakupainealoille kuten oikeustieteelliseen ja lääketieteelliseen yli puolet yliopisto-opiskelijoista. Valmennuskurssit ovat usein kalliita eivätkä kaikkien ulottuvilla. Näiden tietojen pohjalta on helppo todeta, että valintajärjestelmä ei ole tehokas eikä reilu. Korjausliikkeitä on tarpeen tehdä.

Muutoksia onkin tulossa ja nopeaan tahtiin. Maan hallituksen yksi kärkihankkeista on työurien pidentäminen ja yhdeksi keskeiseksi keinoksi on tunnistettu opiskelijavalinnan uudistaminen. Tämä heijastui yliopistojen tulossopimuksiin vuosille 2017-2020. Niissä kirjattiin, että vuoteen 2018 mennessä yliopistot ottavat käyttöön opiskelijavalinnan, joka ei edellytä pitkää valmentautumista. Valinnat tulee jatkossa tehdä pääosin toisen asteen opintomenestyksen pohjalta. OKM asetti työryhmän pohtimaan ylioppilastutkinnon parempaa hyödyntämistä. Työryhmän marraskuun alussa julkaistu raportti suosittaa uudistukselle nopeaa aikataulua. Ylioppilastutkinto pääasiallisena valintaperusteena on raportin mukaan mahdollista ottaa käyttöön kokonaisuudessaan vuoteen 2020 mennessä.

Kaikki tämä tarkoittaa, että yliopistojen on tarpeen päättää ensi kevään aikana keväällä 2018 sovellettavista valintaperusteista. Suunnitelmat tarvitaan pian myös vuosille 2019-2021. UEFissa on juuri käynnistetty perustutkintokoulutuksen kehittäminen 2018-2021 OKM:n kanssa laaditun tulossopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Siihen kytkeytyy opiskelijavalintojen, koulutusohjelmien ja koulutustarjonnan kehittäminen sekä pedagogisen johtamisen kehittäminen. Opiskelijavalintojen kehittämisen aikataulu on kiireisin. Vuoden 2018 valintamenettelyyn osallistuvat koululaiset ovat jo lukiossa! Nopean valmistelun lisäksi yliopistoilta edellytetään tehokasta tiedottamista, mutta tarpeen on myös osallistua käytännössä koulujen opinto-ohjaukseen. Valintauudistus koskettaa Suomen nuorison tulevaisuutta ja tässä työssä yliopistot eivät saa epäonnistua.

blogi_jaakko_puhakka_100x130pxJaakko Puhakka
Akateeminen rehtori