Heimo-kulttuuri

Työympäristömme muuttuu koko ajan, haluamme tai emme. UEFin iso ponnistus tänä syksynä on siirtyminen O365-ympäristöön. Tätä kautta on myös pakko opetella uusia työtapoja. Konkreettisena ja näkyvänä muutoksena nostettakoon intranettimme muutos Heimoksi. Samalla käyttöön tulee kokonaan uusia työkaluja, kuten Yammer. Isossa organisaatiossa kaikkien niin tiedonhalun, kuin muutoshalunkin saaminen samalle tasolle on kaikkea muuta kuin helppoa. Toivotonta se ei kuitenkaan ole.

Kaiken taustalla on tietysti koulutus. Koulutusmahdollisuuksia on tarjottava riittävästi, jotta kaikilla asianosaisilla on mahdollisuus hankkia tarvittava tietotaito uusiin välineisiin. Vähintään yhtä tärkeää on sitoutuminen muutokseen, ennen kaikkea johdon tasolla. Sitoutuminen puolestaan edellyttää, että muutoksesta voidaan osoittaa konkreettisia hyötyjä nykytilaan verrattuna.

Heimon käyttöönoton myötä mm. tähän saakka hankalaa ollut tiedonhaku intrasta muuttuu aivan eri tasolle. Pikkuhiljaa vanha materiaali siirretään Heimoon ja se muuttuu löydettäväksi. Samalla myös intran rakennetta muutetaan. Tämä tosin ottaa oman aikansa – intrassa on tällä hetkellä noin 11 000 asiakirjaa. Sähköpostin, kalenterin ym. muuttuminen pilveen poistaa mm. jatkuvasti täyttyvän sähköpostin ongelman. Akateemisen maailman kannalta se, että materiaalin ja dokumenttien käyttäminen on mahdollista käytännössä mistä päin maailmaa tahansa verrattuna entiseen kiintolevytallennukseen, on merkittävä parannus. Keskinäiseen kommunikaatioon ja yhteisöllisyyden ylläpitoon on Yammer-maailma aivan oiva työkalu.

Muiden mukana vien myös itseäni sisään tähän uuteen maailmaan. Paljon on itsellänikin vielä oppimista, mutta olen vakuuttunut tämän muutoksen hyödystä. Toivottavasti innostus valtaa tässä suhteessa koko yhteisömme.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja

Tutkimukseen on voitava luottaa

Karoliininen Instituutti oli syyskuun alussa näkyvästi esillä ruotsalaisessa lehdistössä ja muussa mediassa professori, kirurgi Paolo Macchiarinin tieteelliseen vilppiin liittyneen selvitysraportin valmistumisen johdosta. Raportti käsittelee Macchiarinin keinotekoisen henkitorven kehittämiseen liittyneitä väärinkäytöksiä. Siinä kritisoidaan voimakkaasti yliopiston silloista johtoa lähtien Macchiarinin rekrytoinnista ja hänen toimintansa seurannan laiminlyönnistä. Menemättä tapauksen yksityiskohtiin selvitysraportti ei horjuta luottamusta ainoastaan yksittäiseen tutkijaan, vaan koko tutkimusjärjestelmään. Tapauksen merkittävyydestä kertoo, että välittömästi selvitysraportin julkistamisen jälkeen korkeakoulutuksesta ja tutkimuksesta vastaava ministeri Helene Hellmark Knutsson esitti Macchiarinin aikana Instituutin hallituksessa toimineiden jäsenten ja kansleri Harriet Wallbergin erottamista. Rehtorin tehtävästä Wallberg oli joutunut eroamaan jo aiemmin.

Macchiarinin kohdalla kysymys oli harkitusta tieteellisestä vilpistä, mutta tietoisen vilpin rinnalla julkaistaan tutkimustuloksia ja vielä hyvillä foorumeilla, jotka eivät täytä korkeatasoisen tutkimuksen kriteereitä. Professori Daniel Sarewitzin toukokuussa Nature-lehdessä julkaistun artikkelin mukaan julkaisemisen määrällinen paine on heijastunut tutkimukseen sen laatua heikentävästi eikä hän ole väitteineen yksin. Sarewitz käytti konkreettisena esimerkkinä rintasyöpätutkimusta, jossa sama virhe oli toistunut yli tuhannessa artikkelissa. Kovissa tieteissä vakiintuneita kvantitatiivisia indikaattoreita on otettu käyttöön myös ihmistieteiden tutkijoiden ansioituneisuuden arvioinnissa. Julkaisujen määrää painottavat palkitsemismallit ovat ohjaamassa tutkimusta perinteisillä monografiapainotteisilla aloilla artikkelimuotoiseen julkaisemiseen, mikä ei voi pidemmällä aikavälillä olla vaikuttamatta tieteenalojen luonteeseen. Lausahdus ”publish or perish” on tosiasia urallaan etenemään pyrkivälle tutkijalle ihmistieteissäkin.

Vähemmälle huomiolle julkaisemista koskevassa keskustelussa on jäänyt se, että kasvavat julkaisumäärät koettelevat yhtä lailla aikakauslehdissä arvioitsijoina toimivia kollegoita ja toimituskuntia. He ovat itse asiassa se taho, joka toimii julkaisemisen portinvartijana. Tämä ei kuitenkaan poista tutkijan vastuuta tuloksistaan. Sarewitz neuvookin tutkijoita panostamaan julkaisemissa laatuun määrästä tinkien.

Paljolti julkiseen rahoitukseen perustuvalle tutkimusjärjestelmälle, sen yleiselle hyväksyttävyydelle, mutta ennen kaikkea luottamukselle tieteeseen on ensiarvoisen tärkeää pitää kiinni tutkimuksen korkeasta laadusta. Tiedeyhteisöllä ei ole varaa epäluottamuksen kierteen vahvistumiseen tieteellistä tutkimusta kohtaan, kun samaan aikaan internet pursuaa ”luotettavaksi naamioitua” tietoa mitä erinäisemmin tarkoitusperin tuotettuna. Avoimen tieteen periaatteiden omaksuminen tutkimuksessa tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden luottamuksen vahvistamiseen viemällä tieteen läpinäkyvyys ja vertailtavuus uudelle tasolle. Tähän on meillä oikeus niin tutkijoina kuin kansalaisina.

harri_siiskonenHarri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Lukuvuosimaksut tulevat – olemmeko valmiit?

Vaikka yliopistoissa on jo pitkään ollut joukko varsin hyvin toimivia kansainvälisiä maisteriohjelmia, suomalaisen koulutusjärjestelmän tehtävänä on tähän saakka ollut lähinnä suomalaisten kouluttaminen. Koulutusviennin ja lisääntyvän maahanmuuton seurauksena myös koulutuskenttä muuttuu kuitenkin nopeasti entistä kansainvälisemmäksi. Tämä asettaa uusia haasteita yliopistoille ja myös yhteiskunnallemme.

Tämän syksyn valinnoissa UEFin kansainvälisiin maisteriohjelmiin valittiin noin 350 opiskelijaa, joista alle viidennes oli joko Suomesta tai muista EU-maista.  Eli siis reilusti yli 10 % aloittavista tutkinto-opiskelijoistamme on muita kuin suomalaisia ja he tulevat valtaosin EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta.

Tavoitteena olisi säilyttää vähintäänkin tämä taso myös jatkossa, vaikka EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille asetetaan lukuvuosimaksut ensi vuodesta alkaen.

Ensinnäkin meidän on pystyttävä markkinoimaan koulutustamme aiempaa paljon tehokkaammin. Ja nimenomaan niiden kanavien kautta, joka tavoittaa potentiaalit opiskelijat. Tänä päivänä se tarkoittaa sosiaalista mediaa ja muita mobiililaitteilla käytettäviä markkinakanavia. Markkinoinnin muotoja kehitetään yhdessä muiden Finland University -kumppaneidemme kanssa koulutusvientiyhtiömme toimesta, mutta sisällöt markkinointiin tarvitaan kuitenkin edelleen maisteriohjelmia toteuttavilta laitoksilta. Ja tietenkin myös laitoksilla olemassa olevat yhteistyö- ja muut verkostot täytyy jatkossakin hyödyntää opiskelijoiden rekrytoinneissa.

Opintoihin ja opintojen sujuvuuteen liittyvät palvelut tulee olla kunnossa, koska koulutussisältöjen ohella niillä on ratkaiseva merkitys vetovoiman kannalta. Vaikka koulutusohjelmat olisivat kuinka laadukkaita tahansa, ei opiskelijat tule yliopistoon, jossa ei koe itseään tervetulleeksi ja jossa palvelut eivät pelaa. Tässä tarvitaan saumatonta yhteistyötä opintopalveluiden, kansainvälisiä asioita hoitavien ja tiedekuntien toimijoiden kesken.

Meidän on myös tiivistettävä yhteistyötä kampuskaupunkien ja alueen yritysten kanssa palveluiden, asuntotarjonnan ja opiskelijoiden työelämäyhteyksien parantamiseksi. Niin yliopiston omien kuin alueen palveluiden laadun ja saatavuuden parantuminen koituvat kaikkien opiskelijoidemme hyödyksi.

Suomalainen lainsäädäntökään ei vaikuta olevan aivan valmis laajentuvaan kansainväliseen koulutukseen ja koulutusvientiin. Esim. oleskeluluvan saamiseksi maahanmuuttovirasto vaatii, että opiskelijalla on oltava elinkustannukset ja lukuvuosimaksun kattava noin 20 000 euroa tilillään opiskelemaan tullessaan.  Aika harvalla suomalaisellakaan tähän olisi mahdollisuus.

Yllä vain pari esimerkkiä niistä suurista haasteista, jotka vaativat joustavuutta ja uutta ajattelua meiltä kaikilta. Tämä syksy on kiireistä aikaa, koska ensimmäiset valinnat maksullisiin ohjelmiin tehdään jo ensi vuoden alkupuolella. Ja vaikka kaikki ei ihan valmista silloin vielä olisi, ja vaikka hakijamäärissä tapahtuisi laskua, ei pidä vaipua epäuskoon. Toimiva kansainvälinen koulutus ja koulutusvienti ovat pitkäjänteistä puuhaa ja tarjoaa mielenkiintoista työtä vielä tulevinakin vuosina.

Jukka Mönkkönen
rehtori

Jukka_Monkkonen_100X130

Oppimisen innostus

Maanantai oli taas erityinen päivä: uudet opiskelijat tulivat. Ovat aina vain nuorempia, tai ainakin näyttävät siltä. Snellmanian suuren luentosalin ovella oli kunnia tervehtiä ja kätellä, kun useampi sata tuoretta UEF-opiskelijaa astui sisälle. Iloisin, muutama jännittynein ilmein opiskelijat vastasivat tervehdykseen. Itse välillä oikein herkistyin, kun ajattelin nuorten elämänvaihetta. Tulevat vuodet yhdessä, tutustuen uusiin ystäviin ja nauttien hienoista kokemuksista. Itsekin sen aikanaan koin. Maailma oli auki ja kaikki mahdollista, kunhan uskoa vain aina riitti. Ensimmäiset hetket uudessa ylipistossa saavat toki monet varovaiseksi, tutustutaan, mutta rauhassa. Jo ensi silmäyksellä alkoi hahmottaa eräitä tulevia porukan johtajia. Myös jokusen, jolla edellinen ilta painoi vielä silmää. On opiskelu muutakin kuin koulun käyntiä. Omat muistot palaavat…

Nuoria kun katsoi, oli pakko ääneenkin todeta, ettei yliopistoa ole ilman heitä. Siksi opiskelijoiden tulee olla erityishuomion ja huolenpidon alla, ensi metreistä viimeiseen opintopisteeseen. Tätä varmasti nykynuoret ovat myös oppineet vaatimaan. Vanhat keinot ja menetelmät eivät riitä, eivät he halua astua ajassa taaksepäin. Opetusohjelmien ja oppimismenetelmien on kehityttävä tähän päivään, niiden on sovittava nuorten maailmaan. Muuten motivaatio hukkuu ja se näkyy 55 op-suorittajien tai opintonsa kokonaan kesken lopettavien määrässä. Pidetään tiukasti kiinni jokaisesta uudesta opiskelijasta. Tässä tarvitaan työtä ja uutta ajattelua, meillä kun luonnontieteissä on lisähaasteena myös kahden kampuksen kustannustehokas opetus.

Luonnontieteiden opiskelu on työlästä, opintopisteet on ansaittava ankarasti ponnistellen. Tämä on fakta, olivatpa mitkä opetusmenetelmät tahansa käytössä. Kokemus voi tulla monelle yllätyksenä, oikotietä onneen kun ei ole. Se innostus mikä näkyi nuorten silmissä kyllä kannustaa heitä eteenpäin. Puhutaan nuorten kanssa samaa kieltä, osallistetaan heidät ja annetaan heille vastuuta oppimisessa. Uskon, että ovat sen arvoisia. Tunnistetaan siten kohdejoukkomme oikealla tavalla. Olkoot opiskelijat keskiössä, uudet opetustavat, sähköiset opetusvälineet varmasti auttavat.

Toivotan menestystä kaikille uusille opiskelijoille. Toivottavasti UEFista tulee teille rakas opinahjo.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin
dekaani, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta