Pohjoismaiset yliopistoverkostot voimavara Aasia- ja Afrikka-yhteistyössä

Osallistuin hiljattain pohjoismaisten yliopistojen perustaman Nordic Centren kokoukseen Reykjavikissa. Keskus on toiminut Fudanin yliopiston yhteydessä Shanghaissa jo 20 vuotta. Sen jäseninä on UEFin lisäksi 22 muuta pohjoismaista yliopistoa. Yhteistyötahomme Kiinassa ovat rankinglistoilla meitä korkeammalle arvostettuja, eivätkä pohjoismaiset kumppanitkaan kalpene rinnallamme.

Shanghaissa sijaitsevan Nordic Centren keskeinen tehtävä on tukea jäsenyliopistojen yhteistyötä kiinalaisten kumppaniemme kanssa, luoda yhteyksiä Shanghain alueella toimiviin yrityksiin, edistää harjoittelupaikkojen järjestämistä pohjoismaisille opiskelijoille, toteuttaa vuosittain Nordic Studies –opintokokonaisuus sekä joka toinen vuosi tieteellinen konferenssi. Keskus tarjoaa lisäksi työpisteitä jäsenyliopistoista saapuville tutkijoille.

UEF on osallistunut keskuksen toimintaan monilla osa-alueilla. Oikeustieteilijät toteuttivat viime syksynä yhdessä UNEPin kanssa kansainvälisiä ympäristösopimuksia käsittelevän kurssin Fudanin yliopistossa ja ensi syksynä meiltä lähtee jälleen tutkijoita opettamaan Nordic Studies –opintokokonaisuuteen. Suomalaisten Fudanissa tapahtuvaa työskentelyä tukee myös Koneen Säätiö, joka on räätälöinyt stipendiohjelman Fudaniin lähteville tutkijoille. Nordic Centren tarjoamiin palveluihin nähden niin UEF kuin muut suomalaiset yliopistot ovat hyödyntäneet vain palasen tarjolla olevista mahdollisuuksista.

Merkittävä osa UEFin Kiina-toiminnoista kanavoituu ohi Nordic Centren, mutta Fudanin monialainen korkeatasoinen yliopisto tarjoaa mainion ponnahduslaudan Kiinasta kiinnostuneelle tutkijalle ja opiskelijalle. Nordic Centren puitteissa harjoitettava Kiina-yhteistyö luo toisaalla pohjaa pohjoismaisten yliopistojen tiiviimpään keskinäiseen kanssakäymiseen koulutuksen ja tutkimuksen alueilla. Nordic Centre on tarjonnut tähän hyvän alun.

Vastaavanlaisia mahdollisuuksia alueelliseen verkottumiseen tarjoavat pohjoismaisten yliopistojen perustamat keskukset eteläisessä Afrikassa ja Intiassa. Paljolti samat pohjoismaiset tahot, jotka ovat mukana Nordic Centren toiminnassa, ovat Fudanin kokemuksia hyödyntäen perustaneet vastaavanlaisen verkoston eteläisen Afrikan alueen johtavien yliopistojen kanssa. Tämän SANORDina tunnetun verkoston toimipaikka sijaitsee University of Western Cape -yliopistossa Kapkaupungissa. UEF on mukana myös Nordic Centre in India –verkostossa, missä toimintaa ohjataan Delhistä käsin.

On tärkeää, että pyrimme hyödyntämään täysimääräisesti verkostojemme tarjoamat mahdollisuudet, mikä edistää yliopistomme kansainvälistymistä ja tunnettuutta. Lisäksi Aasian ja Afrikan verkostojen kautta avautuu kanavia koulutusvientiin, joita ainakin ruotsalaiset ovat hyödyntäneet. Ei ole myöskään pahitteeksi, jos välillä avarramme näkökulmaa UEFin strategiassaan määrittelemiin globaaleihin haasteisiin.  Aasian ja Afrikan metropoleista käsin katsottuna haasteet saavat uusia ulottuvuuksia.

harri_siiskonenHarri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Raskas päätös

Yliopiston hallitus teki viikko sitten  historiamme vaikeimman päätöksen päättäessään Savonlinnan kampuksen toimintojen keskittämisestä Joensuun kampukselle. Käytännössä se merkitsee sitä, että Itä-Suomen yliopiston toiminta Savonlinnassa päättyy parin vuoden sisällä.

Päätös oli erittäin raskas ja vaikea. Sitä edelsi  perusteellinen valmistelu, jossa analysoitiin eri kampusvaihtoehtojen vaikutukset opettajankoulutuksemme vetovoimaan ja tutkimukseen tasoon sekä vaihtoehtojen taloudelliset vaikutukset  yliopistolle. Niiden pohjalta meille syntyi yksimielinen näkemys, että opettajankoulutus yhdellä kampuksella kiinteässä yhteydessä laajempaan tiedeyhteisöön takaa parhaat mahdollisuudet opettajankoulutuksen ja alan tutkimuksen kehittymiseen  ja jatkumiseen Itä-Suomessa myös tulevina vuosikymmeninä.

Niin yliopiston johto kuin hallituksemmekin tiedosti selkeästi ne raskaat alueelliset vaikutukset, joita lähtö Savonlinnasta tulee väistämättä aiheuttamaan kaupungille ja Etelä-Savon maakunnalle. Yliopistot kilpailevat kuitenkin nykypäivänä ensisijaisesti kansainvälisessä  koulutus- ja tutkimusmaailmassa.  Siinä on menestyttävä, jotta  yliopisto voi olla vahva kansallinen ja  alueellinen toimija. Siinä pohja päätökselle, jonka tavoitteena on taata vahva yliopisto Itä-Suomessa myös tulevaisuudessa.

Päätöksen jälkeen virisi kiivas keskustelu siitä, oliko meillä päätöstä tehtäessä tiedossa mahdollisuus saada entisen suuruinen erityistuki Savonlinnan toiminnoille myös  seuraavan neljän vuoden tuloskaudelle. Me  emme sellaista  tukea esittäneet  eikä sellaista meille suullisesti eikä kirjallisesti miltään taholta selkeästi tarjottu. Tottakai eri tahojen kanssa eri yhteyksissä siitä keskusteltiin, olihan se tähän saakka ollut tapa pitää Savonlinnan toimintoja yllä. Käydyissä keskusteluissa totesin toistuvasti, että kysymystä ei voida enää tarkastella neljän vuoden periodeilla, vaan on löydettävä pysyvä ratkaisu. Jatkaminen entisellä, jatkuvaa epävarmuutta ylläpitävällä mallilla ei olisi ollut kenenkään kannalta kestävä ratkaisu, kun kaiken päälle huomioidaan vielä Savonlinnan kampuksen tilojen akuutit ongelmat. Tämän myös kaikki kanssani asiasta keskustelleet myönsivät.

Temme  analyysimme rakenteellisesta kehittämisen kokonaisuudesta nimenomaan akateemisen kilpailukykymme näkökulmasta. Nyt päätökset on tehty ja haemme  OKM:ltä strategista tukea niiden toteuttamiseen. Tästä kokonaisuudesta Savonlinnan kampuksen tulevaisuutta  ei voitu toiminnallisesti eikä taloudellisesti erottaa omaksi erilliseksi kokonaisuudekseen.

Päätöksemme jälkeen monet tahot vaativat, että maan hallitus puuttuisi asiaan ja pakottaisi meidät pyörtämään tehdyt päätökset. Vaatimus on kovin erikoinen ja toteutuessaan veisi pohjan pois niiltä rakenteellisen kehittämisen toimilta, joita hallitusohjelma ja OKM:n linjaukset korkeakouluilta selkeästi edellyttävät. Se vaikuttaisi laajakantoisesti myös yliopistojen autonomiseen päätöksen tekoon ja sitä kautta koko korkeakoululaitoksen kehittämistoimiin.

Opetus- ja tutkimusresurssien on toistuvasti todettu hajautuneen maassamme liian moniin, pieniin yksiköihin ja yliopistoilta on vaadittu niiden kokoamista ja vahvuuksiinsa keskittymistä, jotta emme putoaisi kokonaan kansainvälisestä kehityksestä. Nyt tehty päätös on Itä-Suomen yliopiston osalta osa tätä prosessia. Siitä on turha syyttää ketään tai mitään yliopiston ulkopuolista tahoa, vaan yliopisto kantaa  vastuun tästä vaikeasta ja monitahoisia vaikutuksia omaavasta päätöksestä, joka oli kuitenkin pakko tehdä.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen
rehtori

 

 

 

 

Tutkimuksen tuloksellisuus

Helsingin Sanomat (teksti Juha Honkanen) otsikoi 10.4.2016 Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksen tuloksettomuudesta. Rahoitus ohjautuu tehottomille hankkeille, toteavat aihetta tutkineet professori Pekka Räsänen ja apulaisprofessori Atte Oksanen. Toki he ovat analysoineet vain kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen rahanjakoa ja sen tuloksellisuutta. Näillä rahoituksilla keskimääräinen tutkijatohtorin hanke on tuottanut noin kaksi, akatemiahanke kolme ja akatemiatutkijan hanke neljä julkaisua. Ko. rahoitukset ovat tietysti monivuotisia, vaihdellen pituudeltaan 3-5 vuoteen. Eihän tuo tulos kovinkaan vahvalta vaikuta, jos hankkeista syntyy vähemmän kuin yksi julkaisu vuodessa. Toki kohtuutonta on jutussa esitetty vertailu kirjoituksesta vastaavien professoreiden vuosittaiseen julkaisutuotantoon, joka on 5-7 julkaisua vuodessa. Kohtuutonta siksi, ettei esimerkiksi akatemiahanketta toteuttavan tutkijan vuosituotanto rajoitu vain ko. hankkeen julkaisuihin. Varmaan hänellä on muitakin hankkeita, jota tuottavat ehkä enemmistön vuosittaisesta julkaisutuloksesta.

Itseäni kiinnostaa oman tiedekuntani tutkijoiden tuloksellisuus, ja siten myös heidän julkaisutuotantonsa. Seurasin HS:n viitoittamaa menetelmää ja käytin Scopuksen tuottamaa tietoa julkaisuaktiivisuudesta 2010-2014. Kritiikin tiedän, Scopuksesta puuttuu luonnontieteiden alan julkaisusarjoja. Totta, mutta kokemuksen mukaan Scopus toimii luonnontieteissä varsin hyvin, kemiaa lukuunottamatta. Se on myös avoimesti haettavissa, eli julkista tietoa.

Analyysini mukaan tiedekuntamme akatemiatutkija on keskimäärin 40 -vuotias ja tuottaa keskimäärin 3 julkaisua vuodessa, aktiivisimmat  toki lähes kaksi kertaa enemmän. Apulaisprofessorimme ovat keskimäärin vain vuoden vanhempia, mutta julkaisevat kaksi kertaa enemmän. Professorimme on tyypillisesti 53 -vuotias ja julkaisee 7 vertaisarvioitua artikkelia vuodessa. Aktiivisimmat professorit julkaisevat 3-4 kertaa enemmän, passiivisimmat eivät valitettavasti vuodessa artikkeliakaan. Apulaisprofessorien julkaisutuotanto on tasaisempaa. Se puhuu Tenure track -järjestelmämme puolesta. Siihen valitaan tutkijoita, jotka pystyvät hyviin tuloksiin.

Tutkimusrahoituksesta en saa koottua ihan yhtä helposti vastaavaa analyysiä. Oletukseni kuitenkin on, että esimerkiksi professoreiden julkaisutuotanto ja täydentävän tutkimusrahoituksen hankinta korreloivat vahvasti. Ulkopuolelta hankitulla rahalla tutkimus kuitenkin pääosin tehdään, vaikka UEFin strategisilla euroilla on ollut oma positiivinen vaikutuksensa viime vuosina.  Toki on myös täydentävää rahoitusta, joka ei optimaalisesti tue esimerkiksi julkaisujen tuottamista. Siksi rahoitus -julkaisutulos -yhteys ei ole täydellinen.

Periaatteellisesti ajattelen, että yliopistossa kaikki tutkivat ja kaikki opettavat. Intensiteetti voi tietenkin olla erilainen ja vaihteleva painotus tutkimuksen ja opetuksen välillä tietoinen. Syytäkin on: lienee realistista sanoa, että professori, joka ei viiteen vuoteen ole tuottanut kuin yksittäisiä artikkeleita, ei saa tehtyä enempää niitä jatkossakaan. CV ei tuolloin riitä tutkimusrahoituksen hankintaan Akatemiasta ja tai muualtakaan, eikä tutkimustulos tuolloin yksinkertaisesti riitä. Siitä huolimatta tutkijakoulutuksen saanut professori tai opettaja voi tuoda osaamisensa tuloksellista tutkimusta tukemaan. Tuolloin se on jonkun toisen johtamaa tutkimusta, mutta myös yhteen  hiileen puhaltamista. Toivotan rohkeutta uusien yhteistyöavauksien hakemiseen.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin
dekaani,
luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Profiilin kirkastaminen

”Minulla on kolme vaivaa, sydämestä ottaa, lonkkia kolottaa… niin ja mikäs se kolmas vaiva nyt olikaan?” Tuttuja tarinoita lähipiirin ikääntyviltä kuultuna. UEF hakee monitieteisiä ratkaisuja ikääntymiseen liittyviin kardiovaskulaarisiin ja metabolisiin sairauksiin, Alzheimerin tautiin, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin sekä syöpään. Translationaalinen tutkimus ulottuu molekyylitasolta kliinisiin käytänteisiin – se on yhteiskunnallista vaikuttavuutta parhaimmillaan.

Ikääntyminen, elintavat, terveys –globaalihaasteen tutkimusalueet yhdistävät esimerkillisesti perustutkimuksen käytäntöön vietäviin hoitoihin. Tällaista tieteidenvälisyyttä tavoitellaan UEF- strategian mukaisesti kaikilla tutkimusalueilla. Tätä onkin kiitelty monelta taholta ja näyttöjä saatu kilpaillun rahoituksen myöntöinä ja erilaisina tunnustuksina.

Monitieteisyyden korostamiseksi ja vahvistamiseksi tehtiin viime vuonna tohtoriohjelmareformi.  Tavoitteena oli entistä kiinteämpi kytkentä temaattisiin alueisiin. Tohtorikoulutettaville halutaan positiivisia kokemuksia yhteistyöstä eri aloilla toimivien kanssa. Nyt on aika varmistaa, että tutkimusalueiden ja tohtoriohjelmien yhteistyö on löytämässä käytännön muotoja. Huhtikuussa peilaamme kokemuksia tutkimusalueiden ja tohtoriohjelmien välisissä tapaamisissa.

Ovatko samaan globaalihaasteeseen paneutuvat tutkimusalueemme riittävän vuorovaikutteisia, toisiaan täydentäviä ja tukevia? Näitä kysymyksiä oli omiaan herättelemään Akatemian toisen kierroksen profilaatiohaun kriittinen palaute. Horisontaalisen yhteistyön kanavia ovat esimerkiksi yhteiset infrastruktuurit ja metodiosaajien toiminta yli tutkimusaluerajojen. Infrayhteistyö on jo laaja-alaista ja periaatteet kirjattuna infrastruktuuriohjelmaan. Jäivätkö yhteisinfrat hakemuksessa korostamatta? Metodipuolella esimerkiksi suurten tietoaineistojen avoimeksi tekeminen, tulkinta ja mallinnus ovat yhteinen haaste. Avoin data on tulevaisuudessa tutkimusympäristön vetovoimatekijä.

Ikääntymisteemaan vielä palatakseni yhteiset avoimet tietoaineistot auttaisivat sairauksien yhteisvaikutusten tutkimuksessa.  Yliopiston tutkimusprofiili kirkastuu, kun tutkimusalueiden sisäisen toimivuuden lisäksi myös eri tutkimusalueille löytyy yhdistäviä tekijöitä.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori