Viisikko ratkaisee?

On jo muutama vuosi(kymmen) siitä, kun viimeksi luin Enid Blytonin Viisikko-sarjan romaaneja. Luulin tuon ajan jo jääneen elämässäni kauas taakse, mutta nyt se on palannut – tosin hieman toisessa mielessä kuin silloin ennen. Yliopistomaailmassa ”Viisikko” -termiä käytetään nyt viiden suomalaisen yliopiston muodostamasta strategisesta liittoumasta. Mukana ovat meidän lisäksemme Turun, Tampereen, Oulun ja Jyväskylän yliopistot. Tarkoituksena on löytää toimivia yhteistyön ja työnjaon muotoja tutkimuksessa, koulutuksessa ja hallintopalveluissa. Yhteistyö onkin tärkeää, jotta kukin voisi keskittyä ja keskittää resurssinsa aiempaa paremmin omiin erityisiin vahvuuksiinsa ja päästä niissä ylöspäin kohti maailman huippuja.

Viisikon syntymisen voi myös nähdä vastapainona niille pyrkimyksille, jotka tähtäävät huippututkimuksen ja –koulutuksen keskittämiseen muutamille harvoille eteläisen Suomen ja mieluiten Helsingin seudun korkeakouluille. UEF on lyhyen historiansa aikana jo pystynyt esittämään vakuuttavia näyttöjä kilpailukyvystään kansainvälisellä tasolla, mikä näkyy jatkuvina hyvinä sijoituksina maailman yliopistojen ranking-listoilla. On harmillista, että kansallisessa keskustelussa tätä ei ainakaan vielä ole huomattu. Viimeisin esimerkki on Bengt Holmströmin YLE:n uutisille (24.3.) antama haastattelu, jossa hän ehdotti toisenlaista viisikkoa tutkimusintensiivisten yliopistojen joukoksi kuin se, mistä yllä on kyse. Hänen tutkastaan näytti kokonaan kadonneen koko Helsinki-Jyväskylä-Oulu –linjan itäpuolella oleva Suomi. UEFin ja muiden Holmströmin listan ulkopuolelle jääneiden korkeakoulujen tehtäväksi jäisi hänen ehdotustaan seuraten kandidaattitason koulutus. Tässä toteutuisi ”Ameriikan malli”, jota Holmström suosittelee Suomeenkin: tutkimuksen tuki suunnattaisiin vain 5-6 yliopistolle, ja muut toimisivat alemman tason kouluttajina ja syöttäisivät parhaat opiskelijansa jatkamaan opintojaan noihin kärkiyliopistoihin.

Tämä meidän Viisikkomme tähtää toisenlaiseen päämäärään ja toivottavasti myös onnistuu ajan mittaan löytämään sellaisen yhteistyön hengen, jota tarvitaan kansainvälisen huipputason saavuttamiseksi kunkin ”osakkaan” strategisesti tärkeimmillä aloilla. Koulutuksessa yhteistyötä ja työnjakoa on jo alettu kehittää, ja työ jatkuu. Humanistis-yhteiskunnallisilla aloilla UNIFI:n käynnistämät rakenteellisen kehittämisen keskustelut ovat nyt saamassa jatkoa Viisikon puitteissa. Oman tiedekuntani aloista kieliaineet on Viisikon toimesta nimetty yhdeksi yhteistyön ja mahdollisen työnjaon kohteeksi. Tuloksia on syytä toivoa monestakin syystä, koska näiden aineiden koulutuksessa on ongelmia kaikissa yliopistoissa. Kieliaineiden tarve on kuitenkin vahvasti olemassa paitsi perinteisissä opetusalan tehtävissä eri tasoilla, myös elinkeinoelämän monenlaisissa kansainvälisen viestinnän tehtävissä, mikä tulee esille esim. Elinkeinoelämän äskettäin julkaisemassa selvityksessä yritysten kielitaidon tarpeista. Eikä tule unohtaa kielten ja erilaisten kulttuurien opiskelun ja opettamisen merkitystä monikulttuurisuuden edistämisessä ja kansallisen kielivarannon säilyttämisessä mahdollisimman monipuolisena.

filppulaMarkku Filppula
dekaani, filosofinen tiedekunta

 

 

Impaktia ja ekselenssiä

Urheilijat sanovat usein ennen kisoja ”teen oman suorituksen ja katson, mihin se riittää”.  Jotta huipulle päästään, se on turhan vaatimaton tavoite. Toisaalta tänä vuonna urheilupuolella on nähty iloisia onnistumisia. Nuoret kiekkoleijonat osoittivat maailman mestaruuskisoissa, ettei heillä ole onnistumisen tai epäonnistumisen pelkoa – sinnikkäästi ja iloisesti huipulle. Siihen tarvitaan taitoa, intoa, sitoutumista, ahkeruutta, hyvä valmennus ja olosuhteet.

Samoin on tieteessä – tavoitteet kannattaa asettaa korkealle. Menestykseen tieteessä tarvitaan paitsi tutkijan henkilökohtaisia ominaisuuksia – lahjakkuuden lisäksi, hyvä koulutus, innostuneisuutta ja intohimoa tutkimukseen, kestävyyttä, pettymysten sietokykyä, esiintymistaitoja ja johtajuutta – ja myös inspiroiva tutkimusympäristö, infrastruktuuri sekä rahoitusta.

Kun julkinen talous on vaikeuksissa ja myös yliopistojen ja tutkimuslaitosten rahoituksesta leikataan, kamppailu ulkopuolisesta rahoituksesta kovenee entisestään. Lisäksi tieteen rahoitusmaailmalle Suomessa on ollut ominaista tempoilevuus. Entisiä rahoitusinstrumentteja ajetaan alas ja uusia tulee tilalle. Ylhäältä tuleva ohjausvaikutus näkyy voimakkaana. Tutkijan on vaikea pysyä kärryillä, mikä on rahoittajan tahtotila – haetaanko vaikuttavuutta vai huipputiedettä vai molempia?

Tässä tieteen rahoituksen turbulenssissa on viisainta keskittyä omaan suoritukseen – tavoite korkealla. Se on varmaa, ettei puolivillaisilla hakemuksilla pärjää tämän hetken rahoituskisassa.

Yliopistotasolla on tärkeää rakentaa tulevien tutkijoiden kuntopohjaa hyvällä koulutuksella, valmennuksella ja mentoroinnilla. Tärkeää on tunnistaa nuorten tutkijoiden joukosta potentiaaliset tieteessä menestyjät ja ohjata ja tukea heitä eteenpäin – väittelyn jälkeen postdoc-kaudelle, rahoituksen hankintaan, oman ryhmän perustamiseen ja  verkostoitumiseen. Siis valmentaa heitä tieteen kansainväliseen liigaan.

Onnistumisia tulevissa rahoitushakemuksissa!

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Opiskelijan arki

Maan taloudellinen tilanne ja sen vaatimat korjausliikkeet eivät jätä ketään koskematta. Sen saavat tuntea myös korkeakoulu- ja muut opiskelijat mm. suunniteltujen opintotukileikkausten kautta. On äärimmäisen tärkeää, että jokaisella halukkaalla ja kyvykkäällä olisi tässä maassa myös jatkossa mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kuin mahdollista. Siitä olen itsekin kiitollinen. Brittiläisessä tai amerikkalaisessa systeemissä en koskaan olisi voinut hankkia itselleni yliopistotason koulutusta, jos se olisi ollut vanhempieni varallisuudesta ja tuesta opintoihini kiinni.

Jos opintotukia jatkossa leikataan, voisi toisesta päästä vastaavasti purkaa normeja. Opiskelijoiden työssäkäynnin opintotukeen vaikuttavia tulorajoja olisi syytä tarkistaa samalla ylöspäin. On mielestäni kohtuutonta, että kurimus iskee tavallaan kahta kautta – työssäkäynnistä rangaistaan, tässä mielessä eettinen pohja tässä ajatuksessa on heikko. Vaikka työssäkäynnin sinänsä voi ajatella venyttävän opintoja, saa sieltä kuitenkin aina myös arvokasta kokemusta siitä, kuinka työmarkkinat toimivat ja minkä panoksen itse on valmis antamaan.

Ollessani itse muinaisuudessa perusopiskelija oli tavallista, että lähes jokainen otti opintolainaa. Ajat olivat tietysti erilaiset kuin nyt, mm. inflaation saattoi aivan realistisesti odottaa syövän lainan reaaliarvoa ja siten helpottavan sen takaisinmaksua. Muistelen, että itse sain lainani maksettua noin viidessä vuodessa. Siitä huolimatta se oli melkoinen taakka, koska samaan aikaan täytyi muutenkin aloitella oikeasti itsenäistä elämää ja sen tuomia velvoitteita. Ei elämä kovin leveää ollut.

Koulutus on tämän yhteiskunnan nousun tae, olen siitä aivan vakuuttunut. Täytyy kuitenkin aina jaksaa luottaa tulevaisuuteen, jokainen sukupolvi on kohdannut omat vaikeutensa ja voittanut lopulta ne. Niin tulevat nykyisetkin opiskelijat tekemään, sillä te olette paljon viisaampaa porukkaa kuin me vanhenevat keski-ikäiset.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja

Tutkimusetiikkaan tulee panostaa

Rehtori Jukka Mönkkönen pohdiskeli viikko sitten blogissaan kysymystä luottamuksen horjumisesta tietoon ja tutkimukseen viimeaikaisten tieteelliseen vilppiin liittyneiden tapausten tiimoilta. Tutkimuseettisten periaatteiden noudattaminen ja harhapoluille joutuneiden tunnistaminen on tiedeyhteisön uskottavuuden kannalta äärimmäisen tärkeää. Eriskummallista niin VTT:n kuin Karolinskan tapauksissa on ollut tiedeyhteisön sisäinen haluttomuus puuttua jämäkästi vilppiepäilyihin, joista ”sisäpiireissä” on median tietojen perusteella kuiskittu jo jonkin aikaa.

Mediassa esillä olleet vilppitapaukset ovat liittyneet huippututkimukseen, mutta törmäämme aika ajoin vilppiin myös peruskoulutuksen eri vaiheissa. Tiedekuntatasolla käsiteltäviksi tulleet vilppiepäilyt ja opiskelijoiden esittämät vastineet osoittavat, että tutkimuseettisten periaatteiden juurruttamisessa on työsarkaa. Useimmiten kysymys ei ole ollut määrätietoisesta tulosten vääristelystä tai tutkimusten plagioinnista vaan pikemminkin tieteellisen tutkimuksen periaatteiden huonosta tuntemuksesta ja tutkimusmenetelmien puutteellisesta hallinnasta.

Ihmistieteissä tieteellinen vilppi on kohdentunut eritoten tieteellisten tekstien plagiointiin. Turnit-plagiaatintunnistusjärjestelmä on yliopistojen käyttöön ottama tekninen väline tekstien aitouden arvioimiseksi. Se on samalla tunnustus niin yhteisömme jäsenille kuin ulkopuolisille, että vilppiä esiintyy ja että siihen halutaan puuttua. On luotu pelote urheilun doping-kontrollin tapaan. Pelote on varmasti paikallaan, mutta on ensiarvoisen tärkeää, että opiskelijat sisäistävät opiskelun ensimetreiltä lähtien objektiivisuuteen pyrkivän, tieteellisiin hyviin käytänteisiin pohjautuvan ja eettisesti kestävän tutkimuksen periaatteet. Tutkimusetiikan tulisi olla jatkuvasti läsnä opetuksesta harjoitustöihin ja opinnäytteiden laatimiseen. Opiskelijayhteisömme kansainvälistyminen korostaa entisestään tutkimusetiikasta puhumisen ja sisäistämisen tarvetta.

Kenties Turnitia tehokkaampi tekninen keino tutkimusetiikan edistämiseen on tieteen avoimuuden lisääminen, johon myös OKM on meitä kannustamassa avoimen tieteen ja tutkimuksen ohjelman kautta. Yksi askel kohti avoimuutta on opinnäytetöiden sähköinen julkaiseminen kirjastomme e-sivuilla. Tieteen avoimuuden näkökulmasta nurinkurista tilanteessa on, että vaikka gradujemme palautusjärjestelmä ohjaa opiskelijaa opinnäytteensä sähköiseen julkaisemiseen, ainoastaan 37 prosenttia graduistamme päätyi avoimesti saataville vuonna 2015. Jyväskylän yliopistossa noin neljä viidesosaa graduista päätyy e-julkaisuiksi. Mistä moinen ero johtuu?

Tiedekunnat eivät voi omavaltaisesti julkaista opinnäytteitä, sillä sähköiseen julkaisemiseen tarvitaan aina tekijän lupa. Kun somessa on totuttu paljastamaan henkilökohtaisia intiimejäkin asioita, niin miksei sitten omaa ylpeyden aihetta—opinnäytetyötä—saateta innolla kaikkien nähtäville. Gradun tekemisen tuskasta ja riemusta on varmasti välittynyt viesti jos toinenkin. Syyttävää sormea ei voi kohdistaa pelkästään opiskelijoihin. Suuri vastuu tieteen avoimuuden periaatteiden välittämisestä opiskelijoille on meillä opetus- ja tutkimushenkilöstöön kuuluvilla. Opiskelijoille on tehtävä selväksi seminaareissa, että opinnäytetöiden julkaiseminen sähköisessä muodossa on osa tutkimusprosessia. Se tuo opiskelijalle näkyvyyttä, mahdollistaa yhteisön sisäisen kontrollin ja mittaa osin opetushenkilöstön onnistumista työssään.

harri_siiskonenHarri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta