Nuoret esiin!

Kyllä maailmaan kirjoituksia mahtuu – ja vastineita opetusministerin avoimeen kirjeeseen yliopistoväelle.

Sopeutetaan, elvytetään, uudistetaan, yhdistetään, poisvalitaan, profiloidaan… Enpä olisi 15 vuotta sitten  uskonut, että edelliset termit ovat jokapäiväisiä yliopistoissa vuonna 2015. Omaa väitöskirjaani sain tehdä hankkeessa useita vuosia. Eläinkokeet kestivät pari vuotta ja tutkimusmenetelmät olivat työläitä. Ihan 4 vuoteen en päässyt valmistumisessa, mutta eipä kukaan niin hirveästi hoputtanutkaan. Toisin on nyt.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen on muistanut meitä avoimella kirjeellä. Se on herättänyt yliopistopiireissä pahennusta ja synnyttänyt vihaisia vastineita. Luulenpa ministerin lähettäneen sen kannustaakseen ja luodakseen henkistä valmiutta tulevaan. Kirje on kuitenkin monitulkintainen ja helppo lukea moitteena. Näin on moni tehnytkin. Tuhlaammeko vain yhteiskunnan rahoja? Ymmärrettävää on tietenkin, että meitä ärsyttää kun ”hillot” viedään toisella kädellä ja toisella tarjotaan ”piiskaa”. T&K-rahoituksen osuus bruttokansatuotteesta vähentyy tasaista tahtia, viimeisen 10 vuoden aikana 4,1 %:sta 3,6 %:iin. Ensi vuonna se sitten on 3,1 % ja tulevat leikkaukset ovat satoja miljoonia.  Tekojen ja ajatusten välillä on ilmeinen ristiriita.

Toisaalta kirje asettaa ison haasteen, joka on helpompi hyväksyä. Laadultaan kohtuullinen tekeminen ei riitä, kun muualla maailmalla tehdään usein erinomaista työtä. Siis maailmalla, ei vain Suomessa. Se ratkaisee: emme voi tyytyä toimimaan Suomi-sarjassa. Emme ole laiskoja, teemme pitkiä päiviä ja varmasti yhtä paljon ylitunteja kuin työntekijät muissakin yliopistoissa, mutta meidän on mietittävä miten tulosten laatua ja määrää parannetaan. Silloin pitää puuttua rakenteisiin ja toimintakäytänteisiin. Yksittäinen tutkija tai tutkimusryhmä voi tehdä hyvää tulosta, mutta tulos osoittautuu vain kohtuulliseksi, kun sitä verrataan globaalisti verkottuneen tutkijan tai tutkimusryhmän tulokseen. Työmäärä jokaisen maalin (opintopisteen, julkaisun tai väitöskirjan) eteen voi vaihdella merkittävästi. Ministerin peräänkuuluttama uudistuminen on ymmärrettävää. Se meidän on hyväksyttävä, halusimmepa tai emme. Uudistu, tai itke ja uudistu.

Sopeuttaminen tarkoittaa sitä, että aletaan elää niin sanotusti suu säkkiä myöten – leikataan siis kulutuspuolta. Sopeuttamissuunnitelmia odotetaan tiedekunnilta. Parempi olisi esittää uudistumissuunnitelmia. Olen tullut siihen tulokseen, että uudistuminen edellyttää myös uuden tutkija- ja opettajasukupolven esiinnousua. Niiden, jotka kykenevät uuteen ajatteluun ja joilla on hyvät välit kollegoiden kanssa. Henkilöstöristiriidat eivät saa estää kehittämistä ja uudistamista. Nyt tarvitaan avarakatseisia johtajia, jotka ymmärtävät uuden ajan vaatimukset. Vanhoilla eväillä ei pärjätä, uusia keinoja on yritettävä. Sitten nähdään miten käy. Uskon, että onnistutaan.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin
dekaani, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta