Serendipiteettiä biotalouteen

Meillä kahden hengen kotitaloudessa pahvin kierrätyslaatikko täyttyy, mutta paperia kertyy paljon vähemmän. Kierrätyslaatikosta löytyy maitopurkkeja, kananmunakennoja, pahvilaatikoita ja pakkauksia pitsoille, myslille, jäätelölle, lenkkikengille ja saunakaljoille. Pakkausmateriaaleja valmistaville tehtaille on käyttöä.

Kiinalaiset keksivät paperin 2000 vuotta sitten. Kivitauluja, pergamenttia ja papyrysrullia kätevämpänä se levittäyi nopeasti kaikkialle. Taito kulkeutui Suomeen 1600-luvun lopulla ja paperin koneellinen valmistus käynnistyi Tampereella vuonna 1842. Siitä lähtien massa- ja paperiteollisuus on ollut leipälajimme. Kehitettiin kilometrin mittaisia tehtaita, joissa rullat pyörivät kahtasataa ja pari kaveria riittää valvomaan prosessia. Nykyaikainen paperikone on mekaanisen tekniikan huippusaavutus. Digitalisaatio paperia kätevämpänä tiedon välittäjänä muutti tuotannon kilometritehtaiksi.

Kamferisynteesin keksijä, mestariksi maailman synteetikkojen keskuudessa tituleerattu Gustav Komppa keksi myös konstin muuttaa kotimaista turvetta ja sahanpurua lentokonebensiiniksi ja petroliksi jo ensimmäisen maailmansodan pula-aikana. Sellunkeiton sivutuotteena syntyy mäntyöljyä, jota on opittu käyttämään fossiilisten varantojen sijaan monenlaisten jalosteiden tekoon. Niitä on kehitetty teollisuuskemikaaleiksi, mutta myös vaikkapa valmisteiksi, jotka estävät verisuonten tukkeutumista ja hampaiden reikiintymistä. Kemianteollisuuden pari vuotta tekemän selvityksen mukaan teollisuuden raaka-ainepohjasta 35 % on jo bioperäistä ja tuotanto vakiintunutta liiketoimintaa. Systemaattista kehitystyötä tehdään teollisuudessa ja yliopistoissa. Biotalous on aina ollut Suomen kärkihanke.

Jyrki Kankaan vetämänä rakennetaan UEF:in biotalousstrategiaa monitieteisyyden pohjalta. Meillä on syvällistä metsätieteiden osaamista sekä osaamista monella muulla biotalouteen kytkeytyvällä tieteenalalla. Täydentäviä näkökulmia löytyy muun muassa biologiasta, kemiasta, ekologiasta, ympäristötieteistä ja yhteiskuntatieteistä. Toiminta on vielä turhan eriytynyttä. Yksikkökohtainen osaoptimointi ei ole kokonaisuudelle hyväksi. UEF:in johtotähdeksi nostettu monitieteiset ratkaisut juontavat pohjimmiltaan siihen, että uutuuksia löytyy tieteenalojen rajapinnoilta. Sieltä löytyy myös meidän lisäarvomme Suomen kestävän metsäbiotalouden kehittämiseen. Monitieteisyys kasvattaa serendipiteettiä.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori