Liikennepolitiikalla tiedepolitiikkaa

Liikenne- ja viestintäministeriön ja VR Yhtymän välisen sopimuksen mukaan matkustajaliikenne Joensuusta junilla länteen ja pohjoiseen uhkaa lakata ensi vuoden maaliskuun lopussa, jos maan hallitus hyväksyy valmistellun sopimuksen. Maakunnan keskuskaupunki on jäämässä liikenteellisesti pussinperään. Junalla pääsisi ainoastaan etelän suuntaan. Vajaat kaksi viikkoa sitten julki tullut sopimus junavuorojen lakkautuksista on herättänyt laajaa ärtymystä Pohjois-Karjalassa ja vaatimukset sopimuksen kumoamiseksi ovat enemmän kuin aiheellisia.

Kun matkaa maan itäisestä kolkasta on joka suuntaan paljon, nousevat toimivat liikenneyhteydet arvoon arvaamattomaan. Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselle on junayhteyksien säilyttäminen erityisesti lännen suuntaan vetovoimaisuutemme kannalta elintärkeä kysymys. Kaupungin imago, asuntotilanne ja toimivat liikenneyhteydet ovat asioita, joita opiskelupaikan valintaa suunnittelevat nuoret pohtivat mielessään. Saavutettavuus on kysymys, joka askarruttaa myös meillä jo opiskelevia, jotka erinäisistä syistä reissaavat opiskelu- ja kotipaikkakuntansa väliä säännöllisesti. Saavutettavuus ei rajoitu ainoastaan opiskelijoihin. Yliopiston tutkimus-, opetus- ja hallintohenkilöstöstä merkittävä osa on junan tuomia ja monen työntekijän perhe asuu toisella paikkakunnalla. Parhaista tutkijoista käydään ankaraa kamppailua yliopistojen kesken enkä toivo, että rekrytointeja Joensuun kampukselle kariutuu huonoihin liikenneyhteyksiin.

Olen tässä raottanut junayhteyksien lakkauttamisen vaikutuksia yliopistolaisen näkökulmasta. Vastaavalla tavalla kärsijän rooliin ovat joutumassa muut Joensuussa ja Pielisen Karjalassa toimivat oppilaitokset, elinkeinoelämä, matkailu ja muut VR:n asiakkaat. Keski- ja Länsi-Suomessa opiskeleville pohjoiskarjalaisille on niin ikään mahdollistettava käynti kotiseudullaan kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisin kustannuksin.

Junavuorojen lakkauttamispäätös on pelottava esimerkki, mihin kapea-alainen sektorilähtöinen menoleikkausajattelu voi pahimmillaan johtaa. Päätöksen taloudelliset vaikutukset Pohjois-Karjalan aluetalouteen ovat moninkertaiset matkustajaliikenteen harjoittamisesta aiheutuvaan tappioon nähden. Eri hallinnonalojen välistä vuoropuhelua on syytä tehostaa, jottei yksittäisillä päätöksillä nakerreta pohjaa toisten toimintaedellytyksiltä. Liikenne- ja viestintäministeriö on liikennepoliittisilla ratkaisuillaan vaikuttamassa tiede- ja koulutuspolitiikkaan. Huolestuttavaa asiassa on, että junayhteyksien lakkauttamispäätös sotii räikeästi hallituksen omia arvovalintoja vastaan. Vaikka Pieksämäeltä ja Nurmeksesta körötellään Joensuuhun dieselvetureilla, on raideliikennettä markkinoitu parhaana joukkoliikenteen muotona matkalla kohti vähähiilistä yhteiskuntaa.

harri_siiskonenHarri Siiskonen
dekaani,  yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Kierroksia lisää

”Kierroksia pitää lisätä” yliopistojen uudistamisessa ja rakenteellisessa kehittämisessä, toteaa opetus- ja kulttuuriministeri tuoreessa Acatiimi-lehdessä (6/2015). Hän sanoo uskovansa, että hallinnosta, yhteisistä it-hankkeista, kampuksista ja muusta tilankäytöstä sekä korkeakoulujen yhteistyön tiivistämisestä mm. kirjastojen ja kielikeskusten osalta löytyy tarvittavat säästöt.

Mainituilla keinoilla varmaan osa säästöistä voidaan hoitaa, mutta kovin kevyitä ne ovat kokonaisuutta ajatellen. Yliopistoihin kohdistuvat leikkaukset lähivuosina ovat nimittäin sitä luokkaa, että muitakin toimenpiteitä tarvitaan. Helsingin yliopisto kertoi juuri 1200 hengen vähennystarpeestaan v. 2020 mennessä. Kokoon suhteutettuna aivan samanlaisia henkilöstövähennyksiä on tehty tai joudutaan tekemään muissakin yliopistoissa.

Yliopistoihin kohdistuvat leikkaukset ja niiden aikataulutus selviävät lähiviikkoina, mutta selvää on, että myös Itä-Suomen yliopistolta häviää rahoitusta vuositasolla useita miljoonia euroja. Onneksi olemme jo tehneet paljon uudistuksia ja talouskuntomme on siinä määrin hyvä, että paniikkiratkaisuihin ei tarvitse turvautua. Voimme huolella suunnitella toimepiteet ja niiden aikataulutus niin, että saamme tulot ja menot täsmäämään parin kolmen vuoden aikajänteellä.

Uudistuksia toki tarvitaan edelleen. Hallinnon rakenteet ja prosessit, samoin kuin tiedekuntien koulutusrakenteet tullaan käymään huolella läpi ja hakemaan niistä tehokkuutta laatua vaarantamatta. Henkilöstösuunnittelu, tiukka tilankäyttö, täydentävän rahoituksen hankintaan panostaminen ja strategisen rahoituksen viisas kohdentaminen ovat myös keinoja selvitä tulevaisuudessa.

Kun maailma ympärillämme muuttuu, eivät yliopiston rakenteetkaan voi pysyä täysin entisenlaisia. Meidän tulee suunnitella ja johtaa toimintaamme aiempaa ennakoivammin niin, että reagoimme oikea-aikaisesti ja oikeilla keinoilla muutoksiin. Kierroksia pitää lisätä, mutta olennaista on käyttää niukkenevat resurssit entistä viisaammin ja etsiä keinoja tehdä asioita uudella tavalla.

Ajat tulevat olemaan haastavat, mutta yleiselle levottomuudelle sen paremminkin kuin apatiallekaan ei pidä antaa tilaa. Tarvitaan pieniä tekoja ja isoja tekoja, mutta ennen kaikkea uskoa tulevaan.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen
rehtori

 

 

Yhteistyötä ja epäitsekkyyttä

Suomen talous on sukeltanut monen vuoden ajan. Kansantuote on kehittynyt negatiivisesti samaan aikaan kun palkat ja yleinen kustannustaso ovat nousseet merkittävästi. Tämä on johtanut mahdottomaan yhtälöön, jota on yritetty ratkaista valtion lainaa lisäämällä. Kehitys on luonut askelmerkit, joita yliopistot ovat myös väistämättä seuranneet. Raha, tai paremminkin sen puute, on ohjannut vahvasti toimintaamme. Hyvät kehitysajatukset ja -aloitteet on täytynyt tarkastella talouden raamissa, ja silloin toteutus on ollut usein mahdotonta. Sen sijaan on jouduttu tekemään kovia ratkaisuja, myös YT-prosessin muodossa. Valitettavasti talouden nousua ei ole juurikaan näkyvissä, olemme kuulleet koulutuksen ja yliopistojen rahoituksen supistuksista. Olemme toiminnan sopeutuksen edessä tulevina vuosina. Tästä haasteesta yliopiston johto on meitä jo valistanut ja toivoo rohkeaa ajattelua. UEF-strategia ohjaa meitä tulevaisuuteen.

Valtion ja yliopiston talouden tasapainolla on sama maalaisjärkeen käypä perusta: tulot ja menot pitää olla tasapainossa. Tuntuu, että valtiollisessa keskustelussa tämä yksinkertainen totuus unohtuu. Kun joltain ollaan ottamassa, mietitään mistä saadaan kompensaatio. Ymmärrys kokonaisuudesta ei silloin johda toimintaa. Sama vaara voi uhata myös yliopistojen kehittämistä. Yhden professorin, tutkimusryhmän tai laitoksen kehittäminen ja etu ei pelasta kokonaisuutta. Tiedekuntaa pitää katsoa kokonaisuutena, ja miettiä ratkaisuja, joilla yhteiset tavoitteet saavutetaan. Yhteistyön kehittäminen, ja yhteen hiileen puhaltaminen, on silloin avainasemassa. Haetaan sitä synergiaa, jolla tuloksemme edelleen paranee, oman edun tavoittelun sijasta. Kunnioitetaan toisiamme ja ollaan tarvittaessa epäitsekkäitä. Lohduttavaa on se, että hyvä koulutus ja hyvä tutkimus takaavat jatkossakin menestyksemme. Juuri niin meidän pitää yliopistossa tehdä. Periaatteellista ristiriitaa ei ole siinä, millä tavoitteisiin päästään.

Meidän on omattava valmius merkittäviin muutoksiin, joita nykyaika edellyttää.  Katse tulevaisuuteen.  Ajatus, että näin pitää tehdä kun aina on näin ollut, on todennäköisesti kestämätön. Ruohonjuuriperspektiivi, vaikkakin tärkeä, ei saa johtaa ratkaisujamme. Oikeiden vahvojen asioiden, ei sen minkä toivottaisiin olevan vahvaa, pitää ohjata toimintaamme. Meillä on upeat mahdollisuudet itse luoda tulevaisuuttamme, tartutaan niihin. Uskonkin, että olemme edellä useimpia muita yliopistoja.  Sillä pahinta olisi yliopisto, jossa on toivottomuuden ilmapiiri.  Kuten Anu Järvensivu kolumnissaan (HS, 13.9.2015) toteaa, ”etsisin ensimmäiseksi leikkauslistalle innostuksen tappajat”. Innostus, tai paremminkin intohimo, ohjatkoon tekemisiämme.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin
dekaani, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Serendipiteettiä biotalouteen

Meillä kahden hengen kotitaloudessa pahvin kierrätyslaatikko täyttyy, mutta paperia kertyy paljon vähemmän. Kierrätyslaatikosta löytyy maitopurkkeja, kananmunakennoja, pahvilaatikoita ja pakkauksia pitsoille, myslille, jäätelölle, lenkkikengille ja saunakaljoille. Pakkausmateriaaleja valmistaville tehtaille on käyttöä.

Kiinalaiset keksivät paperin 2000 vuotta sitten. Kivitauluja, pergamenttia ja papyrysrullia kätevämpänä se levittäyi nopeasti kaikkialle. Taito kulkeutui Suomeen 1600-luvun lopulla ja paperin koneellinen valmistus käynnistyi Tampereella vuonna 1842. Siitä lähtien massa- ja paperiteollisuus on ollut leipälajimme. Kehitettiin kilometrin mittaisia tehtaita, joissa rullat pyörivät kahtasataa ja pari kaveria riittää valvomaan prosessia. Nykyaikainen paperikone on mekaanisen tekniikan huippusaavutus. Digitalisaatio paperia kätevämpänä tiedon välittäjänä muutti tuotannon kilometritehtaiksi.

Kamferisynteesin keksijä, mestariksi maailman synteetikkojen keskuudessa tituleerattu Gustav Komppa keksi myös konstin muuttaa kotimaista turvetta ja sahanpurua lentokonebensiiniksi ja petroliksi jo ensimmäisen maailmansodan pula-aikana. Sellunkeiton sivutuotteena syntyy mäntyöljyä, jota on opittu käyttämään fossiilisten varantojen sijaan monenlaisten jalosteiden tekoon. Niitä on kehitetty teollisuuskemikaaleiksi, mutta myös vaikkapa valmisteiksi, jotka estävät verisuonten tukkeutumista ja hampaiden reikiintymistä. Kemianteollisuuden pari vuotta tekemän selvityksen mukaan teollisuuden raaka-ainepohjasta 35 % on jo bioperäistä ja tuotanto vakiintunutta liiketoimintaa. Systemaattista kehitystyötä tehdään teollisuudessa ja yliopistoissa. Biotalous on aina ollut Suomen kärkihanke.

Jyrki Kankaan vetämänä rakennetaan UEF:in biotalousstrategiaa monitieteisyyden pohjalta. Meillä on syvällistä metsätieteiden osaamista sekä osaamista monella muulla biotalouteen kytkeytyvällä tieteenalalla. Täydentäviä näkökulmia löytyy muun muassa biologiasta, kemiasta, ekologiasta, ympäristötieteistä ja yhteiskuntatieteistä. Toiminta on vielä turhan eriytynyttä. Yksikkökohtainen osaoptimointi ei ole kokonaisuudelle hyväksi. UEF:in johtotähdeksi nostettu monitieteiset ratkaisut juontavat pohjimmiltaan siihen, että uutuuksia löytyy tieteenalojen rajapinnoilta. Sieltä löytyy myös meidän lisäarvomme Suomen kestävän metsäbiotalouden kehittämiseen. Monitieteisyys kasvattaa serendipiteettiä.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori