Laatua, enemmän laatua!

Nykypäivän yliopisto on monin eri tavoin valjastettu toimintansa laadun parantamiseen, säännölliseen tarkkailuun ja arvioimiseen. On auditointia, riskianalyysia, johdon katselmuksia, laatukäsikirjoja ja –standardeja, yksiköiden laatuvastaavia ja mitä vielä – tämä kaikki on sananmukaisesti ”laatutyötä”, joka muodostaa ei-ihan-pienen osan useimpien meidän vuosittaisesta työajastamme. Laatutyön merkitystä ei voi kiistää, koska menestyäkseen kilpailussa hyvistä opiskelijoista ja opettajista sekä niukkenevista resursseista yliopistojen on pakko yrittää tehostaa toimintaansa työnsä laatua parantamalla.

En kuitenkaan liene ainoa, jonka mieleen silloin tällöin hiipii kysymys, olisiko löydettävissä tapoja suunnata nykyistä suurempi osa erityisesti tutkijoidemme ja opettajiemme työpanoksesta varsinaiseen toimintaan – tutkimukseen ja opetukseen – erilaisten ”metatoimintojen” sijasta, joihin laatutyökin kuuluu? Pitäisikö metatoimintoja vuorostaan tarkastella metatason ”sillä silmällä”, jotta päästäisiin entistä enemmän kiinni itse äkshönniin vaikkapa erilaisten laatutoimintojen ajoituksia, laajuutta ja toistuvuutta rukkaamalla?

Näin ajokauden taas kerran alettua muistelen tapahtumaa hamassa menneisyydessä, kun kunnostelin ensimmäistä motskariani ajokuntoon helsinkiläisen kerrostalon takapihalla. Naapurin mies seurasi ikkunastaan touhujani monena iltana, kunnes lopulta tokaisi: ”Aina sä vaan hinkkaat tuota pyörääsi, etkö sä koskaan aja sillä?” Tämä tokaisu sai syvempää filosofista merkitystä, kun vuosia ja tuhansia ajokilometrejä myöhemmin törmäsin (metaforisesti puhuen) Robert M. Pirsigin romaaniin Zen and the Art of Motorcycle Maintenance. Olin ottanut moottoripyöräilyyn ja itse pyörään Pirsigin termein ”klassisen asenteen” – hakenut laatua perehtymällä tarkkaan pyörän mekaniikkaan likimain jok’ikistä mutteria myöten. ”Romanttinen asenne” olisi jättänyt hinkkaamisen vähemmälle ja keskittynyt itse ajamiseen ja vapauden mahtavaan tunteeseen – luottaen siihen, että masiina toimisi.

Jälkikäteen voin väittää kuitenkin löytäneeni lopulta sopivan kompromissin moottoripyöräilyn laatutyön ja itse ajamisen välillä. Tein tuolla pyörällä kaikkiaan kolme edestakaista kenttätyömatkaa Irlantiin väitöskirjaani varten. Matkaa kertyi tuhansia kilometrejä, eikä laatu pettänyt muutamia tulppiin tulleita piikkejä lukuun ottamatta, ja nekin oli helppo poistaa. Suosittelisin näillä empiirisillä perusteilla UEF:n laatutyöhönkin sopivasti mitoitettua klassillis-romanttista asennetta – sellaista, jossa kone on kunnossa, mutta itse toiminta pääosassa!

filppulaMarkku Filppula
Filosofisen tiedekunnan dekaani