Into oppia tarttuu

Luonto on ainutlaatuisen monipuolinen oppimisympäristö.Metsälenkillä karkeakarvaisessa mäyräkoirassamme Camussa hajut ottavat vallan. Kerrankin kevään hankikannolla ilves oli ajanut takaa jänistä. Me palvelusväki näimme vain jäljet, mutta Camulla oli myös temporaalinen tilannetaju. Kaisa-vaimoa puolestaan sykähdyttää kevään ensimmäisten joutsenten laulu. Itselleni vahvin kokemus tulee maisemasta. Innostus tarttuu. Elämysten jakaminen takkatulen ääressä kruunaa päivän – ei tarvita power-point-yhteenvetoja.

Viime viikolla pääsimme rehtoriporukalla Ilkka Pirskasen kutsusta vierailemaan Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän Valtimon yksikössä. Näimme ja koimme luonnonvarojen kestävän käytön monipuolisia elementtejä. Meidät päästettiin Harvesterin puikkoihin harvennushakkuulle lyhyen simulaattori-intron jälkeen. Ilmassa oli lievää suurempaa innostusta ja posket näyttivät kuumottavan myös Jukalla ja Petrillä. Paluumatkalla elintoimintoja säätelevien molekyylitasojen tasaannuttua havahduin siihen, että, oppimiseen kytketyt simulaatiot ja käytännön harjoitukset olivat tarkoin harkittuja. Suuressa roolissa tällaisissa oppimiskokemuksissa ovat innostavat ja motivoivat opettajat, jotka ovat sisäistäneet oppimisen ytimen. Meillä yliopistossa on vielä opittavaa.

Oppimisympäristökäsite pitää sisällään kaiken oppimiseen liittyvän. UEF:n tavoite on kehittyä Suomen parhaaksi yliopistolliseksi oppimisympäristöksi vuoteen 2020 mennessä. Tämän eteen tehdään jo kovasti töitä muun muassa opettajien valmiuksiin panostamalla, uudistamalla toimitiloja, kehittämällä teknisiä ratkaisuja sekä luomalla uudenlaisia tilanteita ja virikkeitä oppimiselle. Taustalla on hyvä pitää mielessä, että itse kukin syttyy asioille eri tavoin ja tälle ignitiodiversiteetille pitää löytyä tilaa ja vaihtoehtoisia mahdollisuuksia. Eläväisen oppimisympäristön tunnusmerkki on aina innostus. Innostus houkuttelee mukaan.

Kevään laitoskierroksella olen päässyt jyvälle UEF-väen oppimisinnosta. Kiitokset siitä. Nautitaan kesästä Karjalan kunnailla ja suloisessa Savon maassa!

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
Akateeminen rehtori

Laatua, enemmän laatua!

Nykypäivän yliopisto on monin eri tavoin valjastettu toimintansa laadun parantamiseen, säännölliseen tarkkailuun ja arvioimiseen. On auditointia, riskianalyysia, johdon katselmuksia, laatukäsikirjoja ja –standardeja, yksiköiden laatuvastaavia ja mitä vielä – tämä kaikki on sananmukaisesti ”laatutyötä”, joka muodostaa ei-ihan-pienen osan useimpien meidän vuosittaisesta työajastamme. Laatutyön merkitystä ei voi kiistää, koska menestyäkseen kilpailussa hyvistä opiskelijoista ja opettajista sekä niukkenevista resursseista yliopistojen on pakko yrittää tehostaa toimintaansa työnsä laatua parantamalla.

En kuitenkaan liene ainoa, jonka mieleen silloin tällöin hiipii kysymys, olisiko löydettävissä tapoja suunnata nykyistä suurempi osa erityisesti tutkijoidemme ja opettajiemme työpanoksesta varsinaiseen toimintaan – tutkimukseen ja opetukseen – erilaisten ”metatoimintojen” sijasta, joihin laatutyökin kuuluu? Pitäisikö metatoimintoja vuorostaan tarkastella metatason ”sillä silmällä”, jotta päästäisiin entistä enemmän kiinni itse äkshönniin vaikkapa erilaisten laatutoimintojen ajoituksia, laajuutta ja toistuvuutta rukkaamalla?

Näin ajokauden taas kerran alettua muistelen tapahtumaa hamassa menneisyydessä, kun kunnostelin ensimmäistä motskariani ajokuntoon helsinkiläisen kerrostalon takapihalla. Naapurin mies seurasi ikkunastaan touhujani monena iltana, kunnes lopulta tokaisi: ”Aina sä vaan hinkkaat tuota pyörääsi, etkö sä koskaan aja sillä?” Tämä tokaisu sai syvempää filosofista merkitystä, kun vuosia ja tuhansia ajokilometrejä myöhemmin törmäsin (metaforisesti puhuen) Robert M. Pirsigin romaaniin Zen and the Art of Motorcycle Maintenance. Olin ottanut moottoripyöräilyyn ja itse pyörään Pirsigin termein ”klassisen asenteen” – hakenut laatua perehtymällä tarkkaan pyörän mekaniikkaan likimain jok’ikistä mutteria myöten. ”Romanttinen asenne” olisi jättänyt hinkkaamisen vähemmälle ja keskittynyt itse ajamiseen ja vapauden mahtavaan tunteeseen – luottaen siihen, että masiina toimisi.

Jälkikäteen voin väittää kuitenkin löytäneeni lopulta sopivan kompromissin moottoripyöräilyn laatutyön ja itse ajamisen välillä. Tein tuolla pyörällä kaikkiaan kolme edestakaista kenttätyömatkaa Irlantiin väitöskirjaani varten. Matkaa kertyi tuhansia kilometrejä, eikä laatu pettänyt muutamia tulppiin tulleita piikkejä lukuun ottamatta, ja nekin oli helppo poistaa. Suosittelisin näillä empiirisillä perusteilla UEF:n laatutyöhönkin sopivasti mitoitettua klassillis-romanttista asennetta – sellaista, jossa kone on kunnossa, mutta itse toiminta pääosassa!

filppulaMarkku Filppula
Filosofisen tiedekunnan dekaani

Yhtä valmistuvien juhlaa

Itä-Suomen yliopistosta valmistuvia ensimmäisiä hammaslääkäreitä muistettiin Dentina kevätjuhlassa 8.5.2015.  Edelliset hammaslääkärit valmistuivat 1998 Kuopion yliopistosta.  Koulutus aloitettiin uudelleen 2010, jolloin opintonsa aloitti 25 opiskelijaa ja seuraavana vuonna 40 vuosittain.

Oli ilo olla mukana kokemassa ison opiskelijajoukon, opettajien, muun henkilökunnan, tukijoiden, omaisten ja ystävien lämminhenkistä juhlaa. Hammasklinikan perhe on kasvanut isoksi, jo lähes täyteen mittaansa. Puheita ja kiitoksia oli paljon ja parhaat palkittiin. Puheista välittyi niin opiskelijoiden kuin opettajienkin pioneerihenki. Urakkaa on tehty sekä fyysisten puitteiden että koulutuksen sisällön  rakentamisessa. Tässä ovat joutuneet sekä opiskelijat että opettajat joustamaan ja venymään. Tuloksena oli uusi upea hammasklinikka, joka avattiin juhlallisesti 2013 silloisen opetusministerin Jukka Gustafssonin läsnä ollessa.  Curriculum rakentui vuosi vuodelta, ja siinä näkyy myös opiskelijoiden antaman palautteen jälki.

Viisi vuotta kestänyt urakka, ehkä hikeä ja kyyneleitäkin, on valmistujilla takana. Mutta nyt  työelämä kutsuu. Työpaikat ja asiakkaat odottavat. Kuulemani mukaan varsin monet hakeutuvat töihin Itä-Suomen alueelle, missä heitä tarvitaan kipeästi.

Oli viisas päätös aloittaa hammaslääketieteen koulutus Itä-Suomen yliopistossa uudestaan. Päätöksellä on kauaskantoinen merkitys yliopistolle ja terveydenhuollolle erityisesti Itä- ja Keski-Suomessa.

Haasteita kuitenkin tuottaa se, että välistä on puuttuu kokonainen akateemisen hammaslääketieteen sukupolvi. Tutkimushankkeiden ja tohtorikoulutuksen käynnistäminen ja saaminen vauhtiin vei oman aikansa.

Tarvitsemme paitsi kliinistä työtä tekeviä hammaslääkäreitä, myös alan opettajia ja tutkijoita, jotta jatkuvuus voidaan taata. Hammaslääkärin työ edellyttää jatkuvaa kouluttautumista – täydennyskoulutus, erikoistumiskoulutus ja toivottavasti monen kohdalla myös tohtoriopinnot ovat suunnitelmissa.

Kevään juhlakausi huipentuu ensimmäiseen promootioon Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella. Ennätysmäärä, 146 joista 102 terveystieteiden tiedekunnasta, nuoria tohtoreita saa tohtorinhattunsa.

Onnea kaikille valmistuville.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
dekaani

Kampus 24/7

Suomen Yliopistokiinteistöt Oy SYK ja Kuopas – Kuopion Opiskelija-asunnot Oy ovat allekirjoittaneet aiesopimuksen opiskelija-asuntojen rakentamisesta Itä-Suomen yliopiston Savilahden kampusalueelle. Tämä on lähtölaukaus UEFin osalta koko Kuopion kampusalueen elävöittämiseksi ja muuttumisesta ympäri vuorokauden sykkiväksi alueeksi.

Kun opiskelija-asunnot aikanaan valmistuvat, veikkaan niistä muodostuvan koko kuopiolaisen opiskeluasumisen kaikkein halutuimmat ja kilpailluimmat paikat. Sijainti on loistava, osasta asunnoista tulee olemaan suora järvinäköala ja opiskeluympäristö on suoraan vieressä. Kun vakituinen asuminen alueella on todellisuutta, se houkuttelee tänne myös palveluyrittäjiä, jotka tarjoavat opiskelijoille palvelujaan. Problematiikkaa yliopistolle syntyy menetettävien autojen parkkipaikkojen uudelleen järjestämisestä, mutta sekin on ratkaistavissa. Lähivuosina kaupunki rakentaa myös muuta asumista Savisaareen ja Neulaniemeen, jolloin alueella asuu tai työskentelee yli 30 000 ihmistä. Silloin koko alueen yleisilme on todella monimuotoinen ja takuuvarmasti vetovoimainen.

Joensuun kampuksen osalta on myös olemassa suunnitelmia kampusalueen elävöittämiseksi ja tästä on keskusteltu mm. kaupungin johdon ja SYK:n kanssa. Tässäkin näyttäisi olevan kaikilla osapuolilla samansuuntainen tahtotila. Kampusalueiden elinvoima on UEFin kannalta aivan keskeinen vetovoimatekijä. Omien mahdollisuuksiensa rajoissa yliopisto on valmis voimakkaasti edesauttamaan tätä myönteistä kehityskulkua.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja