Tulevaisuuden valmiudet

Saunan päälle keskustelimme kavereiden kanssa työelämästä. Joku muisteli joskus ihmetelleensä, miten nuo pomot ulkomaisten asiakkaiden kanssa jaksavat jutustella joutavia ja miksi ei päästä jo asiaan ja käymään läpi prosessin mitoitusta sekä materiaalivalintojen tärkeyttä. Enää ei ihmetellä. Tarvittaessa vuorovaikutusrajoitteiset joutuvat jäämään peräkammariin.

Yliopiston tehtävä on kouluttaa tulevaisuuden tekijöitä. Monella alalla lähitulevaisuuden muutokset ovat suuria ja vaikeasti ennustettavia. Joitakin muutoksia on mahdollista visioida. Elämme entistä globaalimmassa ja vuorovaikutteisemmassa ympäristössä sekä entistä suuremman tietotulvan keskellä. Ihmisiltä vaaditaan oma-aloitteisuutta ja kykyä sopeutua ja löytää oma paikkansa. Taidot toimia kansainvälisissä kehissä, sosiaalisen vuorovaikutuksen luontevuus sekä kriittinen, olennaisen seulontakyky korostuvat. Tarvitaan yrittäjähenkisyyttä eli rohkeutta ottaa oman elämän ohjaksista kiinni ja valita omia polkuja. Monen kohdalla tämä tarkoittaa oman yrityksen perustamista. Yhtä lailla yrittäjähenkisyyttä tarvitaan työnantajan palveluksessa pärjäämisessä, olipa sitten kyseessä pörssiyritys tai julkisen sektorin toimija.

Meillä on myös toinen iso haaste tulevaisuuden tekijöiden kouluttajina. Meillä on runsaasti kansainvälisiä opiskelijoita ja heidän osuutensa opiskelijoistamme kasvaa jatkuvasti. Valitettavasti Suomi kykenee liian harvoin tarjoamaan meiltä valmistuville, Suomessa mieluusti työelämässä jatkaville ammatillista osaamistaan vastaavia työmaita. Tämänkään asian vastuusta yliopisto ei voi pestä käsiään.

UEF on kirjannut strategiaansa tavoitteeksi olla Suomen paras oppimisympäristö vuoteen 2020 mennessä. Tämä toteutuu, kun löydämme ratkaisut niin koti- kuin ulkomaalaisten opiskelijoidemme pärjäämiseen. Tulevaisuuden taitoihin harjaannuttaminen ei saa olla pois ammatin substanssihallintaa edellyttävästä osaamisesta eikä tutkintokokonaisuuksia saa ainakaan paisuttaa nykyisestä. Ja mieluummin vielä niin, että jo kandivaihe antaa valmiuksia työelämään.

Mutta eikö meillä ole jo tässä ratkaisun avaimet käsissämme? Järjestetään substanssikoulutus niin, että oppimisympäristömme antavat tarvittavat lisätaidot siinä ohessa. Muokataan substanssiaineiden harjoitukset peräkammaripakoisiksi. Onko mitään järkeä kouluttaa rinnan koti- ja ulkomaiset opiskelijat omissa ohjelmissaan? Yhdessä opiskelemalla suomalaiset opiskelijat kasvavat kansainvälisyyteen ja ulkomailta tulevat puolestaan saavat suomalaiseen yhteisöön kotoutumisen harjoitusta.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka