Elävä kampus

Olen aina tykännyt vertailla ulkomaisten yliopistojen kampuksia. Vaikka vanhempien yliopistojen historian kerrokset ovat meitä moni-ilmeisemmät, niin uusien osien arkkitehtuurissa meillä ei ole mitään hävettävää. Senaatti-kiinteistöjen aloittaessa pääsimme parantamaan myös kampustemme piha-alueita. Moni ei taida muistaa, miten ankea esimerkiksi Joensuun kampuksen sisääntulo Carelian ympärillä vielä 1990-luvun lopussa oli.

Meillä vierailevat ulkomaalaiset taas ihastelevat kirjastojamme ja opiskelijaravintoloitamme.  Suomen yliopistokiinteistöjen aikana myös fyysisiin ja virtuaalisiin oppimisympäristöihin on alettu kiinnittää aivan uutta huomiota. Ajatus muunneltavista monitoimitiloista etenee hitaasti, mutta vääjäämättä.

Jotain suomalaisilta yliopistokampuksilta kuitenkin puuttuu. Hyvien ravintoloiden lisäksi muita palveluja meillä ei ole juuri lainkaan. Siksi on ymmärrettävää, että suurin osa rakennuksista tuntuu kuolleilta jo ennen illan tunteja. Ulkotilojen elävöittämistä rajoittaa ilman muuta ilmastomme, mutta myös kesää karttava lukukausirytmimme. Kesälukukausi on tabu, johon ei uskalleta kunnolla tarttua. Jos halua olisi, niin periodijärjestelmä mahdollistaisi tutkimusvapaita muulloinkin kuin kesäaikana.

Uskon, että kansainvälisyys pakottaa uudistamaan ajatteluamme. Jo nyt illansuussa ainakin Auroran tuntumassa iltaa kohti yleistyvä kieli on englanti. Ulkomaalaiset opiskelijat hakevat ja itse luovat entistä elävämpää kampuskulttuuria. Myös uusissa kampusvisioissa keskeisellä sijalla oleva opiskelija-asuntorakentaminen on lupauksia antava. Viimeksi Nanjingin vanhalla kampuksella käydessäni luulin jo olevani sen ulkopuolella. Ilta-aikaan eroa muuhun kuhisevaan kaupunkiin ei oikeastaan huomannut lainkaan.

PerttuVartiainen3_100x130pxPerttu Vartiainen