Elävä kampus

Olen aina tykännyt vertailla ulkomaisten yliopistojen kampuksia. Vaikka vanhempien yliopistojen historian kerrokset ovat meitä moni-ilmeisemmät, niin uusien osien arkkitehtuurissa meillä ei ole mitään hävettävää. Senaatti-kiinteistöjen aloittaessa pääsimme parantamaan myös kampustemme piha-alueita. Moni ei taida muistaa, miten ankea esimerkiksi Joensuun kampuksen sisääntulo Carelian ympärillä vielä 1990-luvun lopussa oli.

Meillä vierailevat ulkomaalaiset taas ihastelevat kirjastojamme ja opiskelijaravintoloitamme.  Suomen yliopistokiinteistöjen aikana myös fyysisiin ja virtuaalisiin oppimisympäristöihin on alettu kiinnittää aivan uutta huomiota. Ajatus muunneltavista monitoimitiloista etenee hitaasti, mutta vääjäämättä.

Jotain suomalaisilta yliopistokampuksilta kuitenkin puuttuu. Hyvien ravintoloiden lisäksi muita palveluja meillä ei ole juuri lainkaan. Siksi on ymmärrettävää, että suurin osa rakennuksista tuntuu kuolleilta jo ennen illan tunteja. Ulkotilojen elävöittämistä rajoittaa ilman muuta ilmastomme, mutta myös kesää karttava lukukausirytmimme. Kesälukukausi on tabu, johon ei uskalleta kunnolla tarttua. Jos halua olisi, niin periodijärjestelmä mahdollistaisi tutkimusvapaita muulloinkin kuin kesäaikana.

Uskon, että kansainvälisyys pakottaa uudistamaan ajatteluamme. Jo nyt illansuussa ainakin Auroran tuntumassa iltaa kohti yleistyvä kieli on englanti. Ulkomaalaiset opiskelijat hakevat ja itse luovat entistä elävämpää kampuskulttuuria. Myös uusissa kampusvisioissa keskeisellä sijalla oleva opiskelija-asuntorakentaminen on lupauksia antava. Viimeksi Nanjingin vanhalla kampuksella käydessäni luulin jo olevani sen ulkopuolella. Ilta-aikaan eroa muuhun kuhisevaan kaupunkiin ei oikeastaan huomannut lainkaan.

PerttuVartiainen3_100x130pxPerttu Vartiainen

Kellot soivat duaalimallille?

Tätä saattoi odottaa jo kansainvälisten esimerkkien valossa. Britanniassa John Majorin hallitus korotti jo 1990-luvun alussa sikäläiset polytechnic-nimen alla kulkeneet kolmannen asteen instituutiot yliopistoiksi, minkä jälkeen niillä on ollut oikeus tarjota kaiken tasoisia tutkintoja siinä missä ”vanhoilla” yliopistoillakin. Useimmat ottivat myös university-nimen käyttöönsä.

Suomessa samanlainen kehitys muhii vielä kannen alla, mutta pulpahtelee sieltä hellalle vähän väliä. Yksi pisimmälle päässyt läikähdys on Tampereen alueen kolmen korkeakoulun yhdistymishanke, ”T3”. Hanke on osa kuuluisaa korkeakoulujen ”rakenteellista kehittämistä”, eikä sen yksityiskohdista ole julkisuuteen juuri tiedotettu. Ja jos Aikalaisen kolumnia 24.11. (Marjo Vuorikoski, ”Edistyksen pakko”) on uskominen, niin ei Tampereen yliopiston henkilökuntakaan siitä toistaiseksi paljon tiedä muuta kuin, että esillä on ollut mm. kandidaatin tutkinnon toteuttaminen ammattikorkeakoulussa – jos se sellaisena säilyy, ja jos saman alan koulutusta on sekä siellä että yliopistossa tai teknillisessä yliopistossa.

Jos Tampereen hanke etenee yhdistymiseen saakka, on helppo arvata, että samanlaiset hankkeet saavat vauhtia muuallakin, ja nykymuotoinen duaalimalli on pian historiaa. Vai käykö sitten niin kuin esimerkiksi Irlannin tasavallassa on käymässä? Siellä on näihin päiviin asti ollut meikäläisen duaalimallin mukainen jako perinteisiin yliopistoihin ja institute of technology -nimikkeen alla toimiviin kolmannen asteen instituutioihin, jotka vastaavat meidän ammattikorkeakoulujamme. Nyt kuitenkin Dublin Institute of Technology on saamassa yliopistollisen statuksen ja muuttamassa nimensä Dublin Technological Universityksi. Monia samanlaisia hankkeita on vireillä muilla paikkakunnilla. Yksi tähän kehitykseen johtanut syy on se, että teknologiset instituutit ovat vuosien mittaan laajentaneet koulutus- ja tutkintotarjontaansa yhteiskunnallisiin ja humanistisiin aineisiin – siis perinteisille yliopistoille aiemmin varatuille aloille. Koska kaikki teknologiset instituutit eivät kuitenkaan tule saamaan tai edes haekaan teknologisen yliopiston asemaa, Irlannissa näytään päätyvän duaalimallin sijasta kolmikerroksiseen malliin, jossa ylimpänä ovat perinteiset yliopistot, sen alla teknologiset yliopistot ja alimpana teknologiset instituutit.

Saapa nähdä, käykö meilläkin lopulta niin, että yliopistojen välille muodostuu samanlainen hierarkia sen mukaan, miten lähellä tai kaukana ne ovat nykyisen kaltaisista tiedeyliopistoista tai ammattikorkeakouluista? Merkkejä tällaisesta ajattelusta on ilmassa.

filppulaMarkku Filppula

Strategisella tutkimusrahoituksella ratkaisuja käytännön ongelmiin

Joukko yliopistojen, tutkimuslaitosten, ministeriöiden ja järjestöjen ja yritysten edustajia kokoontui kuulemistilaisuuteen uudesta strategisen tutkimuksen rahoituksesta. Virkeä tapahtuma, hyvät puheet ja some käytössä. Valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen taustoitti uuden rahoitusmuodon tarvetta. Tutkimuslaitosten asema on muuttumassa, tiedon tarpeet ovat muuttuneet. Päätösten tueksi tarvitaan käyttökelpoista tutkimustietoa: mitä – yhteinen agenda, miten – toimeenpano ja miksi – yhteinen tieto ja ennakointi. Kysymykset ovat monimutkaisia ja koskevat useaa hallinnonalaa.

Oli mukava huomata, että strateginen tutkimusneuvosto on aktiivisesti paneutunut tehtäväänsä. Pohdinnan tuloksena on valikoitunut 3 teemaa ensimmäiselle kierrokselle. Johtavana ajatuksena on proaktiivinen Suomi murrosten maailmassa. Teknologia, ilmasto ja resurssiniukka yhteiskunta ml. biotalous ja clean tec ja tasa-arvokysymykset ovat ensimmäisiä teemoja. Muutoksen hallinta, sopeutumiskyky ja kestävä kehitys ovat johtavia horisontaalisia teemoja. Aiheissa on vahva kytkentä Horizon2020 ohjelmaan.

Tässä haetaan suuria hankkeita, rahoituskausi on 3+3 vuotta. Kullekin teema-alueelle tulee vain muutamia ohjelmia. Tarvitaan monitieteistä näkökulmaa ja tutkimusyhteisöjen ja eri alojen tutkijoiden yhteistyötä. Hakemusten valmistelussa vuoropuhelu tiedon käyttäjien ja tutkijoiden välillä on tärkeää jo hankkeen valmisteluvaiheessa.

Kriittisiä puheenvuoroja teemoista myös esitettiin. Myös monitieteinen konsepti kyseenalaistettiin – onko näyttöä sen toimivuudesta. Monitieteisyys tuo haastetta myös hakemusten arvioinnille. Löytyykö arvioitsijoita, jotka pystyvät arvioimaan monitieteisiä hakemuksia ja niiden laatua, yhteiskunnallista relevanssia ja vaikuttavuutta. Isot kysymykset investoinnit, uudet työpaikat ja yritysten rooli ovat tässä rahoitusmuodossa vielä selkiytymättömiä. Toisaalta tutkimus ollessaan vaikuttavaa lisää osaamispääomaa, jolla puolestaan voidaan generoida investointeja ja työpaikkoja.

Tuottaako tällainen tutkimusrahoitus tuloksia riittävän nopeasti? Monet ongelmat ovat tässä ja nyt. Ennakointi on päätöksenteon kannalta olennaista, mutta päätökset pitää myös uskaltaa tehdä oikea-aikaisesti. Ehkä myös ketterämpi rahoitusmuoto 6-vuotisten hankkeiden lisäksi tarvitaan.

UEFin kannalta erityisesti ilmasto ja biotalous osuvat nappiin. Ensi katsomalta terveyden tutkimuksen rooli jää pieneksi. Tarkemmin ajatellen terveysteema sopii sekä digitalisaatioon ja tasa-arvokysymyksiin, eikä ratkaisemattomista tieteellisistä ja käytännön kysymyksistä terveyden alalla ole puutetta.

Siis verkostoitumaan, vuoropuhelemaan ja ajattelemaan isoa tieteellistä ja käytännöllistä kysymystä, jonka ratkaisuun tarvitaan monitieteistä tutkimustietoa ja isoa hanketta.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen