Yliopistojen sivukuvat kuntoon profiloitumisrahalla

Suomen Akatemia on avaamassa yliopistoille mahdollisuutta hakea erityistä profiloitumisrahaa, joka on otettu pois yliopistojen rahoituksesta ja jaetaan niille kilpailun kautta takaisin. Se on tarkoitettu tukemaan yliopistojen erikoistumista vahvimmille tutkimuksen alueilleen. Ja kun erikoistutaan johonkin, jotakin muuta pitää ymmärtää myös jättää pois eli ”poisvalita”.

Tämä on jatkoa mm. niille UNIFI:n käynnistämille profilointiharjoituksille, joita on jo käyty useilla aloilla ns. rakenteellisen kehittämisen merkeissä. Nyt niissä ollaan jo toisella kierroksella, ja olen itsekin mukana valtakunnallisessa kieliaineiden KIRA-ryhmässä. Sen tehtäväksi on annettu tarkastella kieliaineiden tarjontaa valtakunnallisesti ja esittää toimia, joilla tehostetaan yliopistojen välistä yhteistyötä ja profiloitumista sekä tutkimuksen että koulutuksen aloilla. Vastaavanlaisia ryhmiä on perustettu useille muille aloille.

Ryhmien työ on vielä kesken tai vasta alkamassa, ja ainakin KIRA-ryhmältä loppuraporttia odotetaan vasta ensi vuoden huhtikuussa. Keskusteluissa on kuitenkin jo noussut esiin monia onnistuneessa profilaatiossa ratkaistavia kysymyksiä.  Yksi on tämä: ei riitä, että kukin yliopisto kertoo olevansa erinomainen niillä ja niillä aloilla, vaan sen pitää myös pystyä kertomaan, mihin sitä erinomaisuutta voidaan käyttää. Tämä on sitä, mitä kutsutaan ”yhteiskunnan osaamistarpeiksi”. Miten ne sitten määritellään, voikin olla monipolvinen juttu, mistä seuraavassa pari esimerkkiä kieliaineiden alalta.

On todettu, että koululaitoksessa eri kieliaineiden opettajatarve vaihtelee voimakkaasti aineesta toiseen. Ääripäinä lienevät englannin kieli ja saksan kieli: englantia ja sen opettajia tarvitaan lisää, saksaa ja sen opettajia taas nykyistä selvästi vähemmän, koska sen opiskelu kouluissa on jatkuvasti vähentynyt.

Tyystin erilainen kuva yhteiskunnan osaamistarpeista syntyy Elinkeinoelämän keskusliiton tänä vuonna teettämästä ”Kielitaito on kilpailuetu” –selvityksestä.  Siinä korostetaan monipuolisen kielitaidon merkitystä yrityksissä ja pidetään koululaitoksen nykyisin tarjoamaa kielivalikoimaa aivan liian kapeana ja suomalaisten kielivarantoa uhkaavana. Esimerkiksi saksan kielen ja kulttuurin taitajia tarvitaan edelleenkin ja jopa nykyistä selvästi enemmän vientiyrityksissä, onhan Saksa tärkeimpiä kauppakumppaneitamme. Sama koskee venäjää, jota tarvitaan laajasti myös vähittäiskaupan alalla. Ruotsia taas pitää hallita erityisesti finanssialan yrityksissä, jotka ovat suurelta osin ruotsalaisomisteisiakin (kuten monen muunkin alan yritykset). EK:n selvityksen mukaan ruotsia käytetään puolessa sen jäsenyrityksistä.

Tulokset antavat miettimisen aihetta esimerkiksi niille, jotka haluaisivat tehdä ruotsin opiskelun vapaaehtoiseksi itäsuomalaisissa kouluissa. Tuloksena olisi, että suuri osa itäsuomalaisista nuorista jäisi eteläsuomalaisten jalkoihin työmarkkinoilla. EK:n selvitys kiinnittää huomiota tähän maantieteelliseen jakaumaan todetessaan, että ns. A2-kielen eli vapaaehtoisen pitkän kielen opetustarjonta on selvästi monipuolisempaa Etelä-Suomen suurissa kaupungissa kuin Itä- ja Pohjois-Suomessa, joissa sitä ei monissa kunnissa ole tarjolla lainkaan.

Yliopistojen profiloinnin tiimellyksessä on syytä muistaa, että yhteiskunnan osaamistarpeet vaihtelevat siitä riippuen, mistä päin niitä katsotaan.  Niitä ei ainakaan riitä katsoa vain yhdestä eikä kahdestakaan vinkkelistä.

filppulaMarkku Filppula

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *