Ulkomaille!

Uran tässä vaiheessa mieleen nousee joskus, mitä opiskelu- ja työuraani liittyviä henkilökohtaisia valintoja olisin voinut tehdä eri tavalla. Selkeäksi ykköseksi nousevat pidemmät vierailut ulkomailla. Opiskeluvaiheessa olin kyllä kesätienesteissä Saksassa, mutta opiskelijavaihdon mahdollisuudesta en kuullut edes puhuttavan. Myöskään tutkijauralla kukaan opettajistani ei kannustanut ulkomaan vierailuihin.

Sukupolveni loi omat kansainväliset kontaktinsa itse. Minulle löytyi muutama hengenheimolainen muualta Suomesta. Heidän kanssaan omaksi kansainvälistymiskoulukseni muodostui pohjoismainen vertaisyhteisö – på ”skandinaviska”. Siitä verkostoni levisivät samanmielisiin tutkijayhteisöihin sekä saksan- että englanninkielisillä alueilla, mutta ilman kouluruotsia oma tieni olisi ollut tukossa heti alkuunsa.  Nykynuorilla on helpompaa, kun kouluenglanti aukoo ovet melkein mihin tahansa.

Tunne jostain uudesta siivitti kuitenkin eteenpäin.  Näiden verkostojen kautta oppiaineeseeni saatiin heti ensiaallossa toimivat vaihtosuhteet sekä pohjoismaisissa että eurooppalaisissa vaihto-ohjelmissa. Myös joitain omia oppilaitani pystyin rohkaisemaan ja auttamaan tutkijavaihtoon jo jatko-opintojen alkuvaiheessa.

Itä-Suomen yliopiston rehtorina en voi olla enää yhtä tyytyväinen opiskelija- ja tutkijavaihdon kehitykseen. Helppo tapa olisi syyllistää ministeriön rahoitusmallia, joka kannustaa vahvasti ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden ja tutkijaopettajien rekrytointeihin, mutta ei liikkuvuuteen Suomesta ulospäin. Viisaan johtajan pitäisi kuitenkin arvioida strategisia ratkaisujaan mallinkin ohi.

Siksi yksi viimeisistä viesteistäni rehtorina kuuluu: luodaan ulkomaille lähtöä kannustava ilmapiiri, käytetään hyväksi olemassa olevat rahoitusinstrumentit ja puretaan opinto-ohjelmissa ja henkilöstöpolitiikassa olevat liikkuvuuden esteet.

PerttuVartiainen3_100x130pxPerttu Vartiainen

Yliopistojen sivukuvat kuntoon profiloitumisrahalla

Suomen Akatemia on avaamassa yliopistoille mahdollisuutta hakea erityistä profiloitumisrahaa, joka on otettu pois yliopistojen rahoituksesta ja jaetaan niille kilpailun kautta takaisin. Se on tarkoitettu tukemaan yliopistojen erikoistumista vahvimmille tutkimuksen alueilleen. Ja kun erikoistutaan johonkin, jotakin muuta pitää ymmärtää myös jättää pois eli ”poisvalita”.

Tämä on jatkoa mm. niille UNIFI:n käynnistämille profilointiharjoituksille, joita on jo käyty useilla aloilla ns. rakenteellisen kehittämisen merkeissä. Nyt niissä ollaan jo toisella kierroksella, ja olen itsekin mukana valtakunnallisessa kieliaineiden KIRA-ryhmässä. Sen tehtäväksi on annettu tarkastella kieliaineiden tarjontaa valtakunnallisesti ja esittää toimia, joilla tehostetaan yliopistojen välistä yhteistyötä ja profiloitumista sekä tutkimuksen että koulutuksen aloilla. Vastaavanlaisia ryhmiä on perustettu useille muille aloille.

Ryhmien työ on vielä kesken tai vasta alkamassa, ja ainakin KIRA-ryhmältä loppuraporttia odotetaan vasta ensi vuoden huhtikuussa. Keskusteluissa on kuitenkin jo noussut esiin monia onnistuneessa profilaatiossa ratkaistavia kysymyksiä.  Yksi on tämä: ei riitä, että kukin yliopisto kertoo olevansa erinomainen niillä ja niillä aloilla, vaan sen pitää myös pystyä kertomaan, mihin sitä erinomaisuutta voidaan käyttää. Tämä on sitä, mitä kutsutaan ”yhteiskunnan osaamistarpeiksi”. Miten ne sitten määritellään, voikin olla monipolvinen juttu, mistä seuraavassa pari esimerkkiä kieliaineiden alalta.

On todettu, että koululaitoksessa eri kieliaineiden opettajatarve vaihtelee voimakkaasti aineesta toiseen. Ääripäinä lienevät englannin kieli ja saksan kieli: englantia ja sen opettajia tarvitaan lisää, saksaa ja sen opettajia taas nykyistä selvästi vähemmän, koska sen opiskelu kouluissa on jatkuvasti vähentynyt.

Tyystin erilainen kuva yhteiskunnan osaamistarpeista syntyy Elinkeinoelämän keskusliiton tänä vuonna teettämästä ”Kielitaito on kilpailuetu” –selvityksestä.  Siinä korostetaan monipuolisen kielitaidon merkitystä yrityksissä ja pidetään koululaitoksen nykyisin tarjoamaa kielivalikoimaa aivan liian kapeana ja suomalaisten kielivarantoa uhkaavana. Esimerkiksi saksan kielen ja kulttuurin taitajia tarvitaan edelleenkin ja jopa nykyistä selvästi enemmän vientiyrityksissä, onhan Saksa tärkeimpiä kauppakumppaneitamme. Sama koskee venäjää, jota tarvitaan laajasti myös vähittäiskaupan alalla. Ruotsia taas pitää hallita erityisesti finanssialan yrityksissä, jotka ovat suurelta osin ruotsalaisomisteisiakin (kuten monen muunkin alan yritykset). EK:n selvityksen mukaan ruotsia käytetään puolessa sen jäsenyrityksistä.

Tulokset antavat miettimisen aihetta esimerkiksi niille, jotka haluaisivat tehdä ruotsin opiskelun vapaaehtoiseksi itäsuomalaisissa kouluissa. Tuloksena olisi, että suuri osa itäsuomalaisista nuorista jäisi eteläsuomalaisten jalkoihin työmarkkinoilla. EK:n selvitys kiinnittää huomiota tähän maantieteelliseen jakaumaan todetessaan, että ns. A2-kielen eli vapaaehtoisen pitkän kielen opetustarjonta on selvästi monipuolisempaa Etelä-Suomen suurissa kaupungissa kuin Itä- ja Pohjois-Suomessa, joissa sitä ei monissa kunnissa ole tarjolla lainkaan.

Yliopistojen profiloinnin tiimellyksessä on syytä muistaa, että yhteiskunnan osaamistarpeet vaihtelevat siitä riippuen, mistä päin niitä katsotaan.  Niitä ei ainakaan riitä katsoa vain yhdestä eikä kahdestakaan vinkkelistä.

filppulaMarkku Filppula

Asiaa aivoista

Tuore hieno uutinen on lääketieteen Nobelin palkinto 2014, jonka saivat norjalaiset Edward Moser ja May-Britt Moser Trondheimin yliopistosta yhdessä University College Londonissa toimiva professori John O’Keefen kanssa. Heidän tutkimuksensa on kohdentunut aivojen paikkasoluihin – aivojen navigaattorijärjestelmään, jossa hippokampuksen hermosoluilla on keskeinen merkitys. Pitkäjänteinen kokeellinen tutkimus aina 70-luvun alusta alkaen on rakentanut tietoa siitä, miten aivot muodostavat kartan ympäröivästä tilasta. Paikkasolututkimusta on tehty myös Itä-Suomen yliopistossa professori Heikki Tanilan johdolla.

Havainnot liittyvät myös muistiin ja sairauksiin, jotka vaurioittavat hippokampusta, muistin kannalta tärkeää rakennetta. Alzheimerin taudissa hippokampuksen kutistuminen on varhainen tapahtuma.

Joukko neuroalojen professoreita kiinnitti huomiota Duodecimin artikkelissa aivosairauksien tutkimukseen ja opetukseen (Duodecim 2014;130(17):1721-30).  European Brain Councilin tekemien arvioiden mukaan neurologisten ja psykiatristen sairauksien on arvioitu aiheuttavan kolmanneksen kaikista sairauksien aiheuttamista kuluista Euroopassa. Nämä sairaudet aiheuttavat myös merkittävästi inhimillistä kärsimystä ja toimintakyvyn alenemaa.  Artikkelissa korostetaan, että aivosairauksien saama huomio opetuksessa ja tutkimusrahoituksessa ei vastaa näiden aiheuttamaa haittaa ja kustannuksia.

Aivosairauksiin liittyy paljon ratkaisemattomia ongelmia. Moniin aivosairauksiin ei ole hoitoja ja näiden sairauksien ehkäisyssä ollaan alkutaipaleella. Ratkaisuja voidaan löytää vain pitkäjänteisellä tutkimuksella, perustutkimuksen ja kliinisen tutkimuksen avulla. Ratkaisuja etsittäessä UEF yhdessä yhteistyökumppaneidensa kanssa voi kantaa kortensa kekoon.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen

 

 

Liikkumaan!

“Mens sana in corpore sano!” Näin sanoi runossaan jo noin vuosisata ennen ajanlaskumme alkua roomalainen Decimus Junius Juvenalis. Yhtä tärkeää kuin hengenravinto on korkeakouluympäristössä myös liikunta. Tätä varmistamaan on Kuopion kampuksella jo ollut käynnissä Sykettä Savilahdelle – hanke ja nyt Joensuussa starttaa vastaava hanke Sykettä Susirajalle. Hankkeilla parannetaan niin opiskelijoiden kuin henkilökunnankin liikuntamahdollisuuksia.

Näiden hankkeiden etenemistä on ollut ilo seurata.  Hankkeeseen nimettyjen vastuullisten opiskelijoiden sitoutuminen ja innostus on ollut mielestäni vertaansa vailla – ja niin myös tulokset. Yhdistämällä yliopiston ja ammattikorkeakoulujen voimat molemmilla pääkampuksilla on liikuntamahdollisuuksien kirjo huomattavasti kasvanut. Samalla Joensuun tähän saakka hieman heikompaa tilannetta liikuntatilojen ja -mahdollisuuksien suhteen saadaan korjattua. Harvinaista on ollut myös suunnittelun ja budjetoinnin tarkkuus ja toistaiseksi myös sen paikkansapitävyys.

Toivon korkeakouluväen etsiytyvän aktiivisesti erilaisten liikuntaharrastusten pariin, tämä on kaikkien saavutettavissa lähes nimellistä maksua vastaan. Kannattaa muistaa, että viime viikolla valtaosalla suomalaisista eläkeikä pakeni eteenpäin ja ”karkumatka” vain kasvaa eliniän odotteen kasvun myötä. Pitämällä hyvää huolta itsestämme pidämme samalla huolta myös lähimmäisistämme.

meriläinen tuomo-100x130 Tuomo Meriläinen