Tervettä kasvua

Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi toukokuun lopussa Terveysalan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kasvustrategian. Siinä todetaan, että Suomessa on terveysalalla vahvaa osaamista, jota voitaisiin hyödyntää paljon nykyistä tehokkaammin kasvun ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Alan yksityinen tutkimustoiminta olisi kasvatettavissa 2,5-kertaiseksi vuoteen 2020 mennessä tiivistämällä yhteistyötä ja luomalla yhteinen toimintaohjelma.

Merkittävää strategiassa on se, että allekirjoittajina on neljä ministeriä kolmesta ministeriöstä, TEM:stä, STM:stä ja OKM:stä. Poliittinen sitoutuminen asiaan on siis laajaa.

Strategiassa on esitetty tiekartta eli keskeiset toimenpiteet terveysalan innovaatioekosysteemin kehittämiseksi. Ensimmäisenä toimenpiteenä esitetään, että yliopistot ja yliopistosairaalakaupungit laativat toimintasuunnitelmat tutkimus- ja innovaatioekosysteemien sekä siihen liittyvän yritysyhteistyön kehittämiseksi. Myös yliopistojen ja yliopistollisten sairaaloiden profiileja ja tutkimuksen painopisteitä pitää vahvistaa ja rakentaa maahan kansallisesti kattavat ja toisiaan täydentävät osaamisverkostot. Tavoitteena on mm. alan ulkomaisten investointien houkutteleminen (Team Finland Health) ja se ei onnistu keskinäisen nurkkakuntaisen kilpailun kautta, vaan verkottamalla valtakunnan paras osaaminen.

Itä-Suomen yliopiston, KYSin ja Kuopion alueen on myös otettava asiasta koppi, tunnistettava omat vahvuutensa ja sitouduttava tutkimus- ja kehitysympäristöjen sekä innovaatioekosysteemien yhteiseen kehittämiseen. Meillä on kaikki mahdollisuudet ottaa vahvuusaloillamme valtakunnassa johtava rooli. Ja se kannattaa tehdä, koska terveys laajassa merkityksessä on alueen ehdotonta osaamishuippua.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen

Strategia – johtajan selkänoja

Wikipediasta löytyvän määritelmän mukaan strategia tarkoittaa suunnitelmaa, jolla pyritään saavuttamaan tavoiteltu päämäärä. Strategia liittyy erityisesti organisaatioiden johtamiseen.

Hyvä strategia on tärkeä esimerkiksi sodankäynnissä ja liikkeenjohdossa. Entäpä yliopistossa? Kohtuupitkän yliopistourani aikana olen oppinut näkemään strategioita, jotka ovat todellisia virkamiehen taidonnäytteitä. Sivuja on ollut vähintään 20. Täynnä hyviä, viisaita asioita joista kukaan järkevä ei voinut olla eri mieltä. Vaan ohjasiko se organisaation käytännön toimintaa, ja antoiko eväitä mitata toiminnan tuloksellisuutta? Luulenpa, että huonosti.

Itä-Suomen yliopisto on laatinut juuri uuden strategian vuosille 2015-20.  Olemme siinä parhaamme mukaan tunnistaneet ne globaalit haasteet, joissa osaamisemme on huipussaan. Sitä osaamista haluamme tukea ja teemme strategiset linjauksemme, joilla suuntaamme tulevaisuuteen. On siinä sen verran konkreettisuutta, että ihmiset osaavat ehkä jo olla eri mieltäkin. Mutta tuekseen se kaipaa toimeenpano-ohjelman, joka kaiketi onkin tulossa. Siinä meidän on syytä esittää riittävän yksityiskohtaiset toimenpiteet, joilla tavoitteisiin päästään. Ja mittarit ja kriteerit, joita monitoroimalla voimme päätellä onnistummeko. Samalla on mietittävä, ovatko alkuperäiset strategiset hahmotelmat optimaalisia ja ovatko esimerkiksi kaikki oikeat toimijat mukana.

Itse olen omassa tiedekunnassani esittänyt (lue: vaatinut), että kaikille yksiköille pitää laatia strategia vuoden 2014 loppuun mennessä. RAE-työssä todettiin, ettei monellakaan yksiköllä ollut ajanmukaista strategiaa. Tosin ei kyllä tiedekunnallakaan. Ja yksiköt, joilla oli ajantasaiset strategiat, sekä kuvattuna tavoitteet, toimenpiteet, mittarit ja seurantamenettelyt, saivatkin runsaasti kiitosta. Se taisi näkyä arvosanoissakin. Eli meillä on tiedossa strategiatyötä, jota riittää tulevalle syksylle. Mutta yksikössä yhteisesti hyväksytty strategia on johtajan selkänoja ja perustelu monesti käytännön hankalissa ratkaisuissa.

Sama konkretisointi on tehtävä myös strategian esittelemille tutkimusaloille. Konkreettisten toimenpiteiden ja edistymisen seurannan suunnittelu on välttämätöntä, muuten tutkimusalueisiin liittyvä hyvä ajatus häviää rahana ilmaan. Siihen meillä ei ole varaa.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin

Älykkäästi erikoistumaan

Euroopan unioni edellyttää, että jokainen maa ja alue laatii uudella rakennerahastokaudella ”älykkään erikoistumisen strategian”.  Näin rakennerahastovarojen uskotaan hyödyntävän entistä paremmin kunkin alueen omia vahvuuksia ja innovaatiopotentiaalia.

Useammallakin suulla olen kuullut sanottavan, että eihän tässä Suomessa mitään uutta ole: kärkiklustereista ja innovaatioista aluekehittäjät ovat puhuneet jo parin vuosikymmenen ajan.

Mutta onko tuolla puheella enää täyttä katetta?  Melkein kaiken olemassa olevan elinkeinotoiminnan nimeäminen jonkin ”kärkiklusterin” alle ei meitä kovin pitkälle vie. Julkisten panosten valikoitu käyttäminen todellisiin innovaatiokärkiin on maakuntapolitiikan arjessa vaikeaa.

Suomalaisilla ei ole entisenlaista ylpeilyn aihetta maailman parhaiten toimivasta innovaatiojärjestelmästä. Myöskään korkeakoulujen ja alueen odotukset eivät aina kohtaa toisiaan. Alueella ei helposti ymmärretä yliopistojen keskittymistä siihen, missä todella olemme parhaita – ei siis Itä-Suomessa, vaan Suomessa ja maailmalla. Toisaalta yliopistojen hyötyä alueelle ei tulisi nähdä vain uusien tuoteinnovaatioiden mielessä. Tärkein hyödyntämätön voimavaramme aluekehittämisessä onkin opiskelijat, myös kansainväliset opiskelijat ja työelämässä olevat aikuisopiskelijat. Koulutustehtävämme kautta voimme hyödyntää elinkeinoelämää ja julkista palvelutuottajia myös muilla kuin ns. korkean teknologian aloilla.

Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa laadituissa älykkään erikoistumisen strategioissa silmiin pistää yksi yhteinen ala, biotalous. Siinä tärkeää olisi yliopiston molempien pääkampusten osaamisen hyödyntäminen koko alueen eduksi. Biotaloudessa jos missä kohtaavat toisensa alueen luontaiset vahvuudet ja yhdistyneen yliopistomme synergiaedut.

PerttuVartiainen3_100x130pxPerttu Vartiainen